Kevätkoti - Kukkia, kakkuja ja kirjoituskammoa

Hei, pitkäääästä aikaa! Jos aiemmin kirjotuskammo on iskenyt jo viikon jälkeen, niin voitte arvata, kuinka vaikeaa tämän postauksen aloittaminen on nyt. Viime kerrasta on aikaa lähes kaksi kuukautta. Ehkä raskaimmat kaksi kuukautta tämän koronavuoden aikana.  Vaikka yleisesti ottaen luvut näyttää Suomessa laskusuuntaan, on täällä meidän suunnalla ehkä vielä liian aikaista huokaista helpotuksesta. En ole koskaan odottanut lomaa näin paljon. Ihan vain sen takia, että ei tarvitsisi pelätä jatkuvasti altistumista. Laskeskelin, että taidan olla työpaikalla viimeisten joukossa, joka saa rokotteen. Ehkäpä tuossa loman alkajaisiksi, jos hyvin käy...No mutta, en suinkaan tullut tänne pitämään koronatiedotusta, vaan miettimään "ääneen" jotain ihan muuta. Vaikkapa kukkia ja niiden kauneutta.

Viime viikolla minulla oli ihan mielettömän ihanat kukat, osa niistä porskuttaa edelleen. Aika romanttista, yhtä aikaa runsasta ja jotenkin kepeää... Kuten kuvista huomaatte, pionikausi on nyt alkanut!<3 Vielä pitää jaksaa hetki, ennen kuin pihalla on sama kausi menossa. Olohuoneen kimpun sitoi Eija Villiviinistä.

Jotain pientä on tullut hankittua kotiin tässä talven ja kevättalven aikaan. Facebook -kirppiksen kautta hankin ensin yhden Unikko -päällisen ja ihan hiljattain toisen, keväisemmän. Saas nähdä, pysyykö Unikko -villitys tällä keraa hanskassa...Luulisi, että yhdet överit aikuisiälle riittää.:/ Ainakin olohuoneen Unikko -kiintiö on nyt täynnä. Tyynynpäällisiä tulee vaihdeltua sen verran usein, että ehkä noista ei ihan ähkyä synny.

Ellokselta hankin jo talvella Mimoun torkkupeiton, jota olin usemman kuukauden käynyt useasti kurkkimassa. Peitto on silkin ja villan yhdistelmää ja se on käsinkudottu, joten sillä on hintaa aika tavalla enemmän kuin vaikka tuolla kuvissa näkyvällä H&M:n tekokuitupeitolla. Käytin 40% alennusta hyväkseni, joten hinnasta tuli siten kohtuullinen. Peitto on kyllä jokaisen euron arvoinen, kevyt ja lämmin yhtä aikaa, mielestäni superkaunis. Ei taida olla iltaa, ettenkö olisi viime kuukausina istunut sohvalla torkkupeiton lämmittäessä varpaita. Aika monta sarjaa on tullut kahlattua läpi. Ennen koronaa jaksoin tuskin koskaan katsoa mitään sarjoja!

Keittiössä näkyvät pionit ovat Cittarin kimppu Coral Charm -lajiketta (aluksi aniliininpunainen, sitten hennon vaaleanpunaisen kautta kellertäväksi muuttuva kaunotar) seuranaan edellisviikon kimpun rippeet. Tuota ihanaa pionilajiketta olen istuttanut kaksi kappaletta kukkapenkkiin, mutta viime vuonna toinen puska näytti kadonneen talven aikana kokonaan. Toinenkaan ei jostain syystä kukkinut, joten puutarhakukkien hankintalistalla on ainakin yksi uusi pioni. Makkarin ikkunan taakse haaveilen pientä syreeniaitausta. Jos tänä vuonna olisi ajoissa liikkeellä. Viime vuonna olin auttamattoman myöhässä.

Terassikalusteet on jo nostettu terassille, sillä viimeisin sisustusvimma on kohdistunut sille suunnalle. Useaan otteeseen olen jo mielessäni asiasta kirjoitellut, mutta tosiaan vain mielessä. Harmaan, mustan ja ruskean (esim. juutti) lisäksi haluaisin nyt terassille vihreää. Siitä ajatuksesta hankin vihreän sylinterimaljakon ja lyhdyn, joka kuvissa toimii nyt maljakkona. Näiden sijoituspaikaksi olen kaavaillut kesällä terassia. Riipputuoliin ajattelin ommella uudet päälliset, jotain vihreää yllättäin! 

Kaikenlaisia suunnitelmia on mielessä terassiin, puutarhaan ja kotiinkin liittyen. Nähtäväksi jää, mitkä niistä toteutuvat tulevana kesänä, mitkä jäävät odottamaan seuraavia kesiä. Ensi vuonna meillä todennäköisesti juhlitaan jälleen lakkiaisia ja se seikka on tietysti jo mielessäni. 

Kakkuja lupailin otsikossa, joten vielä lopuksi kakkua. Pääsiäisenä leivoin sitruunajuustokakkua, tuolloin nappasin myös kuvat. Ohjeessa sovelsin K-ruokaohjetta siten, että korvasin toisen tuorejuustorasian makurahkalla ja kermaviilin kreikkalaisella jogurtilla. Grahamjauhot olen korvannut gluteenittomilla kaurajauhoilla. Sittemmin olen leiponut samalla ohjeella kaksi kertaa töihin. Viimeisin kakku oli maustettu kinuskituorejuustolla. Makurahkalla (Irish Cream) maustettu kakku oli minusta niin hyvää, että sitä ajattelin leipoa jälleen vapuksi. Perhe jäi nimittäin siitä paitsi. 

Alkuperäisohjeella pohjaa tehdessäni tuntuu tuota taikinaa tulevan hieman yli tarpeen. Viimeksi pienensin pohjan aineksia noin 1/3, ja siltikin pohjaa meni hieman roskiin ennen uuniin laittamista. Mielestäni pohjan pitää olla ohut!

Pahoittelut sillisalaatista! Olipa vain saatava tuo kirjoituskammo voitettua. Ihan huomenna en lupaa seuraavaa postausta, mutta yritän välttää tällaisia viikkojen taukoja jatkossa!

Iloista vappuviikkoa!

Taina

Porkkanakakkukeksit - Keittiössä on jo kevät!

Talviloma vetelee viimeisiään ja huomenna on edessä paluu arkeen. Loma on ollut ihana ja tarpeellinen. Keväästä ei näytä tulevan helppo uutisista päätellen. Ainakin vielä tänään tuntuu, että tästäkin selvitään.

Näköjään tällaiseen kotilomailuunkin alkaa jo tottua, matkakuume, joka on alituinen seuralaiseni, on onneksi pysynyt poissa. Sen sijaa olen potenut jonkinlaista kaipuuta juhlien järjestämiseen, jotain rentoa ja huoletonta...Ehkäpä kesälomalle pääsemme siirtymään perinteisten kevätjuhlien ja työporukan kekkereiden kautta. Toivotaan!<3

Eilinen lumisade ja harmaus sai minut pitkästä aikaa taikinaterapian pariin. Halusin tehdä jotain keväistä! Mielestäni hedelmät ja vihannekset tuovat keittiöön kevättä ja kesää, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen ja lunta sataisi taivaan täydeltä. Viime vuodelta muistin kokeilemani porkkanakakkukeksit (jotka tein tuolloin ilman pähkinöitä ja kuorrutetta), sekä jokakeväisen suosikkini sitruunamarenkipiirakan, näitä siis leivoin. Joudun joka kevät etsimään tuota sitruunapiirakkaohjetta, se löytyy nimittäin blogihistoriani alkutaipaleelta. Ajattelin, että sen voisin postata lähiaikoina uudestaan, jotta löydän sen ensi kerralla helpommin. 

Sain kyselyitä keksiohjeesta, joten pitkästä aikaa tässä olisi reseptiä tarjolla. Reseptin bongasin Kanelia ja Kardemummaa Marialta, hän on myös osa Versoilevan sisällöntuottajista, ja sieltä tallensin ohjeen viime talvena. Tuolloin tosiaan kokeilin noita keksejä ja ne tekivät hyvin kauppansa ilman pähkinöitä ja kuorrutettakin. Nyt minulla sattui olemaan sekä saksanpähkinöitä, että tuorejuustoa, joten tein keksit tismalleen ohjeen mukaan. Paitsi, että eihän minulla ollut inkivääriä jauhettuna tai muutenkaan...;D Se jäi siis omista kekseistäni pois (luultavasti jatkossakin, sillä inkivääriä tulee ostettua tuoreena, mutta suhteellisen harvoin).

Ainekset:

150g pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

2 porkkanaa raasteena (n. 3 dl)

1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrute:

25g pehmeää voita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1-2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

saksanpähkinöitä rouhittuna

Keksien valmistus: 

Vatkaa pehmeä voi, fariinisokeri. Lisää kanamuna edelleen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Lisää viimeiseksi porkkaraaste ja pähkinärouhe. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin 20-30 minuutiksi. Taikinan kauhoin ruokalusikalla pellille ja muotoilin keksit käsin. Niistä tuli sen verran suuria, etteivät ne mahtuneet yhdelle pellille. Olisiko tullut yhteensä 15 keksiä, halkaisijaltaan noin 10 senttiä. Paista keksejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Kuorrutteen valmistus:

Vatkaa voi, tuorejuusto ja sokerit tasaiseksi. Itse käytin ihan vain haarukkaa, sillä kun oli niin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, että vatkaimen virpilöitä jouduin muutenkin pesämään joka välissä..Levitä kuorrutetta keksin päälle, kun ne ovat hieman jäähtyneet. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Nuo pähkinät tekivät aika paljon tuohon keksien koostumukseen, joten jos et ole allerginen, ja suunnittelet leipomista, kannattaa pähkinät vaikka hankkia ihan tätä varten. Pähkinät tekevät kekseistä kivan rouheita. Vaikka ei laittaisi kuorrutetta ja pähkinöitä keksien päälle. Voisin kyllä kuvitella, että tuohon päälle voisi sipaista ihan suoraan jotain maustettua tuorejuustoakin! Vaikkapa sitruunalla tai appelsiinilla maustettua...Oma raastinrautani on sen verran vanha kapistus, että porkkaraasteeni oli myös hieman suurempaa kuin mitä ehkä ulkonäöllisesti olisi suotavaa. Uusi raastin on ostoslistalla!

Innostuin pitkästä aikaa myös kuvailemaan leipomuksia, kuten näkyy. Ihanaa, kun valoisaa on vielä illansuussakin! Tekee kuvaamisesta mielekkäämpää ja oikeastaan koko elämästä, vai mitä?:)

Toiveikkaana kohti uutta viikkoa ja kevättä!

Taina

Kodin kierrätyspiste kauniiksi ja toimivaksi?

Kaupallinen yhteistyö: Everyday Design

Hei, se on maaliskuu ja kevät ihan nurkan takana jo! Talvilomaviikkoa vietellään täällä Lahdessa, joten tässä tulee postaus, jonka kirjoittamista olen aikonut todella kauan, viime keväästä saakka. 

Tuolloin nimittäin tilasin Everyday Designin Helsinki -paperikassitelineitä meille kaksin kappalein kohtentamaan eteisen peilikaapin takana olevaa kierrätyspistettä. Sittemmin kyseinen yritys haki brändilähettiläitä, ja yllätyksekseni minut valittiin! Seuraavat kolme kuukautta edustan ilomielin tätä suomalaista perheyritystä some -kanavillani.

Jos joku asia kodeissa on muuttunut 15 vuodessa, niin se on juuri tuo kierrättäminen. Kotimme on mielestämme huolella suunniteltu, mutten todellakaan osannut arvata 2000-luvun alkupuolella, kuinka paljon kierrättäminen tulisi lisääntymään. Pihalla meillä on edelleen kaksi jäteastiaa, energiajäte ja sekajäte, kuten vuonna 2005, tähän kotiin muuttaessamme.

Kierrätyspisteille on sittemmin ilmestynyt pahvi- ja pakkausjäteastia, sekä viimeisimpänä muovinkeräysastia. Nämä kaksi jätelajia ovat ainakin meidän taloudessa ne suurimmat.  Pahvi- ja pakkausjätettä arvioisin meillä tulevan noin paperikassillisen verran viikossa, joskus jopa kaksi, riippuen siitä, onko postipaketteja tipahdellut viikon aikana. Muovijätettä syntyy 2-3 muovipussillista viikossa. Ihmettelen jatkuvasti sen määrää...Näistä jätteistä suurin osa päätyi aiemmin enrgiajätteisiin eli poltettavaksi. On kuitenkin huomattavasti ekologisempaa saada materiaalit kiertämään pidempään. Kerran poltettua roskaa ei voi uudestaa hyödyntää. Tulevaisuuden tavoitteena lienee, että mikään roska ei päätyisi sekajätteeksi, vaan kaikki kodeissa syntyvä roska olisi kierrätettävissä.

Aiemmin keräsin kierrätyspisteelle menevää jätettä raidallisissa, lieriönmuotoisissa, pussukoissa, ne ovat meillä edelleen käytössä. Ennen Helsinki -telineiden hankkimista ne olivat täynnä tuon tuosta, sillä näiden kahden suuren jäte-erän lisäksi lajittelemme metalli- ja lasijätteet, tyhjät pullot, sekä tietenkin paperiroskat. 

Ajatus siitä, että jätteet vietäisiin vaikkapa kerran viikossa kotoa keräyspisteellä on varsin mainio, mutta ei valitettavasti toimi meillä. Joskus roskat saattavat siirtyä eteisen peiliovien takaa nopeastikin auton takakonttiin, mutta jostain syystä niiden kanssa saatetaan sitten ajella tovi jos toinenkin...

Kuten mainittu, keväällä hankin kaksi Helsinki -telinettä ja jo SE paransi jätteiden lajittelua meillä hurjasti. Kahden telineen väliin pystyy ripustamaan vielä yhden kassin, joten kahdella telineellä sain kolme uutta keräysastiaa. Syksyllä löysin kirppikseltä jämäkkää Marimekon Unikko -kangasta ja ompelin telineisiin kassit, jotka suojaan sisäpuolelta paperipussilla, johon jätteet kerätään, ja jossa ne on helppo heittää keräyspisteelle.

Brändilähettiläänä sain valita Everyday Designin tuotteita ja päädyin astetta suurempiin telineisiin juuttikasseilla. Turku XL -teline on nimensä mukaan todella kookas! Minulla on nyt siis kolme Turku XL -telinettä ja kaksi Helsinki -telinettä. Uskon, että näillä pärjätään.:) 

Uudet kuvat peiliovien takaa on vielä ottamatta (osa postauksen kuvista on otettu marraskuussa, koska aihe on ollut mielessäni todella pitkään), mutta yhden uusista telineistä halusin makuuhuoneeseen, koska meiltä puuttui paikka, johon siirtää yöksi päiväpeite ja kaikki muu ylimääräinen sängyltä. Vaikka tuo Turku -teline on iso, niin ihan kaikkea senkään sisään ei sentään mahdu. Telineen päälle on kuitenkin helppo pinota isot tyynyt, jotka yksistään täyttäisivät juuttikassin. Pakko tunnustaa, että on mukavampaa säilyttää vuodevaatteita niin, etteivät ne loju öisin lattialla. Tällaiselle olisi käyttöä molempien poikien huoneissakin. 

Brändilähettiläänä saan tarjota teille lukijoille alennuskoodin, jolla tekin voitte hankkia kotimaisen Everyday Designin tuotteita edullisemmin. Koodilla mansikkatila10 saat 10% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa tästä hetkestä toukokuun loppuun saakka. Näiden kauniiden säilytystuotteiden lisäksi Everyday Designin valikoimiin kuuluu aivan ihania sisustustuotteita, joista lähes kaikki on suunniteltu ja valmistettukin Suomessa, vain juuttikassit valmistetaan Intiassa.

Aurinkoisia kevättalven päiviä!
Taina

Sydäntalven 5 kukkasuosikkia

Heipsan pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa helmikuussa! Työ, koti, tv -sarjat ja islantilaisneuleet on vieneet naista, ei mitään sen ihmeempää kuin tavallista elämää kuuluu tänne.:)

Talvihan on ollut lumen ja auringonpaisteen ansiosta upea! Tosin juuri nyt tunnen itseni petetyksi, sillä aurinko vain pilkahti eilen aamulla ja koko viikonlopusta näyttää tulevan pilvinen ja harmaa. Olisin ollut valmis antamaan moisen petturuuden anteeksi vaikka vain hetken paisteesta, vaan nyt sitten olen edelleen hieman suutuksissa auringolle. Voisi helottaa joskus viikonloppuisinkin!

Huomaan kaipaavani vihreää ja yllättäin melko kirkkaita värejäkin tähän talven keskelle. Onneksi on kukkaset! Niillä saa kotiin sekä vihreää, että väriä. Tulppaanit toki kuuluvat joulusta pitkälle kevääseen kodin suosikkileikkoihin, mutta ajattelin vinkata omat kukkasuosikkini, siis muut kuin  perustulppaanit, jos vaikka kaipaat vaihtelua. Näitä kaikkia osaan jo odotella kukkakauppaan joulun jälkeen.

Unikot

Nämä ovat aivan uskomattomia! Varret usein kiemurtelevat ja kannattelevat valtavia nuppuja. Unikon terälehdistä minulle tulee mieleen pliseeratut hameet. Toisaalta kukka muistuttaa taiteltua oragamipaperia. Auetessaan yksikin unikko riittää tekemään vaikutuksen. 

Parhaillaan minulla on jo toisen kerran peräkkäin erivärisiä unikoita olohuoneen pöydällä, ei mitään kovin seesteisiä tai hempeitä ollenkaan. Nämä antavat energiaa! Edelliset kestivät noin 1,5 viikkoa, mikä oli mielestäni positiivinen yllätys, sillä takkaa on lämmitetty ja meidän ilmalämpöpumppukin paahtaa olohuoneessa. 

Ranskalaiset tulppaanit

Tavalliset tulppaanit eivät oikein tunnu miltään näiden ranskattarien rinnalla.:P Samaa ihmeellistä painovoiman vastustamista kuin unikoilla, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella! Piiiitkän varren päässä kukka, joka autessaan on iso ja kerroksellinen. Väri saattaa matkan varrella muuttua, se kuuluu asiaan, samoin kuin esim. pioneilla.

Anemone

Anemone eli kruunuvuokko kuuluu muistaakseni leinikkien sukuun ja tämä kukka sopiikin mielestäni kivasti mm. jaloleinikkien kanssa samaan kimppuun. Anemonea on monia värejä, mutta eniten tykkään valkoisista häivähdyksellä viheää tai vaaleanpunaista. Anemonen kukan keskiö, (heteet ja emi olettaisin) on vangitseva. Se muistuttaa minusta unikon kukan keskiötä. 

Magnolia

Magnoliasta olen postaillut aiempina talvina omia postauksiaan. Etukäteen olisin voinut kuvitella, että juuri magnolia olisi listani kärjessä. Vaan tänä vuonna kohdalleni on sattunut magnoliaa vain kerran, eivätkä nekään nuput kaikki auenneet. 

Viime vuonna minulla oli sitä vastoin aivan mielettömän upea oksa, jonka leikkasin useampaan osaan, sillä se oli niin suuri. 

Magnolia on pakko saada maljakkoon ainakin kerran talvessa. Oksat ovat yleensä haastavia leikkoina. Toisinaan kukkivat upeasti, toisinaan kuivahtavat ennen avautumista. Ihana, mutta oikukas!

Jaloleinikki

Joitakin vuosia sitten, kun jaloleinikit vasta tekivät tuloaan Suomeen talvileikoksi, olisin varmasti nimennyt sen ykkössuosikikseni. Ihmismieli kaipaa kuitenkin uutta, siksi ryhdyin tätä postaustakin kirjoittamaan. 

Vaihtoehtoja väreissä ja koossa riittää. Viime viikolla valikoin nipun oransseja leinikkejä ja pari oranssia papukaijatulppaania. Kylläpä ne näyttivät hyvältä ja osa näyttää edelleen. Siirsin vanhat kukat olohuoneen sivutasolle perjantaina, kun hain jälleen viikonloppukukkaset.

Mikä tai mitkä kukat ovat sinun talviajan suosikkejasi? 

Hei, ihanaa, toivottavasti kukkaisaa, ystävänpäivää!

Taina

Marimekko Umpu

Viime vuoden lopulla ja joulun alla Marimekon valikoimiin ilmestyi toinen toistaan ihanampia kodin uutuuksia. Pikkusormeni ja lopulta koko käden vienyt villitys on nyt edennyt siihen pisteeseen, etten edes yritä vastustaa kiusausta, vaan totean vain, että tuo ja tuo on vain saatava...Jos ei ihan heti, niin ainakin hetken päästä! Loppusyksystä ostin Marimekko Butticula- ja Puteli -kynttilänjalat (Butticulan vihreänä, Putelin kirkkaana ja vaaleanpunaisena). Fyr -tuikkuastian sentään jätin ostamatta, vaikkei sekään hullumpi ole.

Seuraavaksi myyntiin ilmaantuivat Marimekon uudet Umpu -maljakot kirkkaana ja meripihkanvärisenä. Koska minulla on Marimekon aiemmat maljakot (Urna, Ming- ja Flower -maljakot) jatkuvasti kovassa käytössä, ajattelen, että Umpu sopii meille hyvin ja tulee varmasti käyttöön. Päädyin kirkkaaseen versioon, vaikka meripihka olisi houkutellut kovasti. Toisinaan toivon, että olisin hankkinut Urnan kirkkaana, siksi päädyin kirkkaaseen Umpuun meripihkan sijaan. Erityisen kivalta nämä kaikki Marimekot näyttävät minusta toistensa seurassa, sillä ne kaikki ovat Carina Seth-Anderssonin suunnittelemia. 

Umpusta en vielä voi tehdä yhtä kattavaa postausta kuin Urnasta, Mingistä tai Flowerista, sillä toistaiseksi minulla on ollut Umpussa kolmet eri kukkaset.  

Umpu on mielestäni kivan kokoinen! Suuaukko ei ole niin leveä kuin Urnassa, eikä niin kapea kuin Mingissä. Umpu on hieman korkeampi kuin Urna ja toisaalta hieman matalampi kuin Ming.  

Umpun saa hyvin pestyä Tupperwaren maljakkoharjalla, joka on siis oikeastaan pulloharja, ja josta haluan tässä samalla vinkata! Työkaverini sitä minulle ehdotti maljakoiden pesuvälineeksi, ja on kyllä hyvä kapistus. Pesen sillä kaikki maljakot, joiden suuaukosta se vain mahtuu sisään. Mingissä käytän lisäksi apuna taikasientä, koska maljakon yläosaan pitäisi oikeastaan olla taipuvavarsinen harja. 

Odotan jo malttamattomana, koska saan  ensimmäiset magnolianoksat Umpuun..tai ranskalaisia tulppaaneita, tai narsisseja tai perhosleinikkejä tai...<3 Ja kuten muutkin Marimekon maljakot, näyttää Umpu kauniilta ilman kukkiakin!

Kukkailoa viikkoosi!

Taina