Asioita, jotka tekevät kodin // Arvonnan voittaja

Kokosin oman listani asioista, jotka tekevät kodin minulle. Tykkäsin Asioita jotka tekevät kodin -kirjan tavasta ajatella kotia kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin kannalta. Nämä omat ajatukseni ovat yritystä löytää yksinkertainen resepti kodikkuuden tunteelle. Suosittelen lämpimästi lukemaan Sara Karlssonin kirjan!  Siitä saa paljon ajattelemisen aihetta. Postauksen lopussa paljastan arvonnan voittajan, mutta ensin...

Perhe

Tietenkin perhe. Missä perhe, siellä sydän ja koti. MUTTA...Maailmassa on hirmuinen määrä yksinasuvia ihmisiä. Jos ajattelisin, että oikea koti on vain sellainen, jossa asuu perhe, niin olisihan se suorastaan tylyä yksineläviä kohtaan. Kuka tahansa meistä perheellisistä voi joku päivä asuakin yksin, ja toisaalta tuskin tunnen olevani hotellihuoneessa kuin kotona, vaikka kuinka olisin siellä oman perheen kesken. Olisiko niin, että perhe auttaa kodikkuuden tunteeseen, mutta ei kuitenkaan ole sen ehto?

Toimivuus

Perusasiat kuten lämpö ja vesi pitää tietenkin olla kunnossa. Jos koti sairastuttaa siellä asuvat ihmiset, on se on varmasti yksi kurjimmista asioista, mitä asumiseen ja kotiin voi liittyä. Kodin pitää siis olla terve. 

Tämän jälkeen tulee lista muita toimivuuteen liittyviä asioita, kuten vaikkapa eteinen, jossa on istuin, lasku - ja säilytystilaa tai keittiö, jonne tavarat mahtuvat niin, että ne on helppo ottaa käyttöön tai tasoilla on tilaa laittaa ruokaa ja leipoa. Koen tärkeäksi, että tavaroille on omat paikkansa. Kodin toimivuuteen lienee helpointa vaikuttaa rakennus- tai remontointivaiheessa, kun toimintoja mietitään etukäteen. Vieläkö muuten rakennetaan koteja, joissa ei ole ajateltu kodinhoidollisia tarpeita (pyykinpesu ja -kuivaus, siivous jne...)? Mielestäni myös tuulikaappi on aikansa elänyt juttu, joka tekee eteisistä sumppuja. 

Valo

Omalla listallani tämä nousee isoksi asiaksi kodintunnussa. Kun muutimme ensimmäiseen omaan kotiin (ei siis kaupungin osoittamaan vuokra-asuntoon, joka sekin oli valoisa), muistan elävästi sen talvipäivän valon, joka tulevaa kotiamme valaisi. Silloin tiesin olevani kotona.  Linkistä voit käydä lukemassa jutun tuosta kodistamme. Kun suunnittelimme tätä kotia tuossa edellisessä asuessamme, oli yhtenä lähtökohtana valoisuus, luonnonvalon maksimointi ja keinovalon riittävyys pimeänä vuodenaikana. Luulen, että se on ratkaiseva juttu, kun tästä kodista jonnekin aikanaan muutamme. Paljon valoa! Käyn sisäistä taistelua verhojen suhteen, sillä toisaalta voisin olla ilman verhojakin, mutta toisaalta pehmeät materiaalit tuovat myös kodikkuutta. Sälekaihtimista en tykkää oikeastaan ollenkaan. Asuessamme vesivahingon vuoksi muutamia kuukausia evakossa Lahden keskustassa kerrostalossa, on mieleeni jäänyt kaksi voimakasta mielikuvaa. Valkoiset, ohuet, verhot makuuhuoneessa, jotka laskivat valon kauniisti läpi. Toinen mielikuva liittyy yöllisiin imetyshetkiin, kun pihan katuvalot loistivat ikkunoiden takana. En koskaan sytyttänyt muita valoja yöllä, kun ei tarvinnut. Olin näköjään kirjoittanut, että tuo väliaikainen koti ei tuntunut kodilta, koska en edes halunnut sen tuntuvan kodilta. Valolla kuitenkin on merkitystä.

Tilantuntu

Jos joka paikka on täynnä tavaraa, ahdistun. Huonekalujen ohi pitää pystyä kulkemaan pienentämättä itseään tai joutumatta varomaan koko ajan jonkin tavaran tiputtamista vahingossa. Jos neliöitä on vähän, ei niitä kannata täyttää tavaroilla. Tästäkin on omakohtaista kokemusta mm. siltä ajalta, kun rakensimme tätä kotia. Olimme (neljä henkeä, kuopus 1-2-vuotias eli hänellä oli paljon isoja tavaroita, kuten vaunut ja rattaat) vuokralla hieman yli 50 neliön kaksiossa vuoden verran, enkä tuntenut oloa ahdistuneeksi, sillä meillä oli tavaroita säilössä kahdessa varastossa. Kun muutimme  näihin isoihin neliöhin, auoin laatikoita ja ihmettelin kaikkea sitä, mitä omistimme. Oli hyvä hetki hankkiutua turhista tavaroista eroon. Pitäisi varmaan taas jatkaa karsimista!

Tavarat, tekstilit, kukat ja kasvit

Tykkään tavaroista, joilla on tarina. Joskus uusillakin voi olla (esim. itsetehdyillä, matkoilta ostetuilla tai pitkäaikaisilla haaveilla, joista on tullut totta), mutta perityillä tai kierrätetyillä ainakin on. Katalogikodit ovat käytännössä kolkkoja kulisseja. Kodissa saa näkyä elämä, ja kerroksellisuus on pelkästään hyvä asia. 

Tekstiileillä kodista tulee pesämäisempi. Matot, verhot, tyynyt ja peitot pehmentävät ääniä. On ihana käpertyä peiton alle tai hipsutella pehmeän maton päällä avojaloin! Kun palasin linkkaamiini postauksiin meidän entistä kodeista, huomasin, että siellä ensimmäisessäkin oli viherkasveja ja sille ajalle tyypillisiä kuivakukkia. Leikkokukkiin ei vielä silloin ollut varaa. Kerrostalosta rivariin muutettuamme luovuin viherkasveista ja vaihdoin ne leikkokukkiin. Siitä lähtien meillä on ollut lähes aina kukkia tai kasveja, jotain elävää, pöydillä ja tasoilla luomassa kodikkuutta. 

Sitten arvontaan! Teitä oli yhteensä lähes 40 osallistujaa (blogi, face, insta), ja olisi ihanaa lähettää kirjatervehdys teistä jokaiselle.<3 Kirjoja oli kuitenkin arvottavana valitettavasti vain yksi kappale. Generaattori poimi ensimmäiseksi numeron viisi eli voittaja on Tiina. Onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostiin viestin, jotta voin lähettää kirjan.:)

Aurinkoista sunnuntaita!

Taina