sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kaunista! Mutta kuinka kauan?



Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutosuutisoinnilta. Mitä tunteita ja ajatuksia se,  ja ilmastonmuutos ylipäätään, teissä saa aikaan? Oletteko jo kyllästyneet koko aiheeseen, vai kenties juuri alkaneet miettiä, miten sen voisi pysäyttää? Viikon alussa sain Villa Kotirannan Satulta #muovitonarkihaasteen. Muovijätteet ja ilmastonmuutos eivät tietenkään ole yksi ja sama asia, mutta molemmissa on kyse luonnosta, ja siitä, kuinka voisimme kääntää kelkan kulkemaan toiseen suuntaan, sellaiseen, joka säästäisi maapalloa tulevillekin sukupolville. 





Itsestäni voin sanoa sen, että ei mene varmaan päivääkään ettei huoli yhteisestä ympäristöstämme jollain tavalla kävisi mielessä. Aika isoja, pelottavia, asioita liittyy ilmastonmuutokseen. En usko, että ilmastonmuutoksessa on voittajia tai häviäjiä, vaan pelkästään häviäjiä. 

Huolen lisäksi tunnen tietenkin syyllisyyttä valitsemastamme asumismuodosta, väljistä neliöistä ja kahdesta autosta, jotka ovat tuntuneet välttämättömyydeltä viime vuosina täällä hieman syrjemmällä asuessa. Olemme myös hankkineet kaksi lasta. Ymmärtääkseni suurin ympäristöteko olisi ollut olla hankkimatta lapsia.

Toisinaan tunnen syyllisyyttä myös haaveistani, joita aarrekarttaankin maalailin. Onko minulla oikeutta haaveilla asioista, jotka eivät ole hyväksi maapallolle tai luonnolle, kuten rannalla asuminen tai matkustelu maailman ääriin.  Ne haaveet tuli karttaan laitettua, mutta pakko tunnustaa, että ne saavat itseni häpeämään. Pitäisikö haaveilla vain asioista, jotka ovat hyväksi ympäristölle? Kuten huomaatte, mielessäni on lukematon määrä kysymyksiä vailla vastausta.






Uskon, että suurin osa meistä täällä Suomessa jo tekeekin paljon maapallon ja luonnon hyväksi. Lajittelu, kierrätys ja järkevä kuluttaminen ovat luonnollinen osa arkea. Moni on jo vähentänyt lihansyöntiä ja suosii kaikessa mahdollisessa läheltä tulevaa, kestävää, vihreämpää, mahdollisuuksien mukaan. Vaikka meitä suomalaisia on kovin vähän maailman väestöstä, on jokaisen teoilla ja valinnoilla merkitys, uskon niin.

Olen osallistunut vuosien saatossa moniin ympäristäaiheisiin koulutuksiin. Asiantuntijoiden puheista on mieleeni jäänyt päällimmäiseksi usko siihen, että me ihmiset pystymme yhdessä ratkomaan näinkin kiperät ongelmat, joita maapallolla on juuri nyt. On tärkeää uskoa tulevaisuuteen vaipumatta synkkyyteen. Meidän lapsemme tarvitsevat sekä uskoa, että toivoa paremmasta huomisesta. Hällä väliä -meininkiin meillä ei varaa, eikä kelloa valitettavasti voi siirtää taaksepäin, jotta voisimme herättää ihmiset aikaisemmin huomaamaan omien valintojen seuraukset luonnolle...





Satulle lupasin nyt aluksi tutkailla, kuinka paljon muovijätettä meillä syntyy. Tällä viikolla olen siis punninnut meiltä jätepisteelle lähteneet muoviroskat. Kyllähän sitä syntyy. Mihinkään kovin radikaaliin muutokseen en näin äkkiseltään uskaltanut lupautua, mutta varmasti on ihan paikallaan tutkailla omia tottumuksia. Meillä esim. vedenkulutus pieneni pelkästään sillä, että mies aloitti (vuosia sitten) merkitsemään kulutuksen itselleen ylös. Tietoisuus auttaa.

Postauksen kuvat napsin lomapäivänä, joka tuli pitkälti vietettyä ulkona kameran ja lasipallon kanssa luonnonkauneutta kuvaillen. Kaunista on, ja uskotaan, että vielä pitkän aikaa meidän jälkeemme myös.<3

Oikein hyvää uutta viikkoa ja pehmeää paluuta arkeen!
Taina



10 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Ilmastonmuutos ahdistaa ja se ahdistus ikään kuin velvoittaa aktivoitumaan, yrittämään tehdä jotain asian eteen. Olen tavallaan iloinen viime aikojen ilmastouutisoinnista, vaikka se tietysti tuo myös osaltaan sitä ahdistusta enemmän pintaan - on kuitenkin hienoa, että asiasta puhutaan ja paljon, koska mitä enemmän se on pinnalla, sitä enemmän siihen halutaan vaikuttaa. (Syyllisyyttä en kuitenkaan soisi kenenkään joutuvan kokemaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Kiva, kun tykkäsit!
      Olen samaa mieltä, asian esilläpitäminen on varmasti tarpeen, pysyy paremmin mielissä. Epäilen myös, että täällä Suomessakin on edelleen ihmisiä, jotka eivät suostu uskomaan ylipäätään ilmastonmuutoksen olemamassaoloon. Ehkä asian tunnistaminen on ensi askel kohti parempaa huomista!:)

      Mulla on vahva epäilys, että jos emme vapaaehtoisesti muuta jotain käytöksessämme (ihmiset tällä pallolla), niin ne muutokset sanelee joku ylhäältäpäin, kun olosuhteet ovat muuttuneet kestämättömiksi. Uskotaan hyvää tulevaisuuteen ja tehdään se, mikä järkevästi voidaan.:)

      Poista
  2. Kylläpä laittoi postauksesi ajattelemaan asioita taas hiukan eri kantilta. Tosiaankin huonoa omatuntoa herättää minussakin se, että haaveilen joskus asuvani uudessa modernissa rivarissa isoine ikkunoineen, ulkomaanmatkasta jonnekkin taas jonnekkin lämpimään ja uusista huonekaluista joita ilmankin voin hyvin elää.
    Kaupassa ostan helposti muovipussin ostoksille kun voisin sen sijaan hiukan terästää muistiani ja ottaa sen kauppakorin tai kangaskassin mukaan.
    Paljon olisi minulla syytä parantaa...
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tällaista se on itse kullakin!:) En todellakaan koe olevani mikään mallikansalainen, koska en ole edes halukas luopumaan monista sellaisista asioista, jotka voisi katsoa olevan ylimääräistä tai turhaa, kuten ne ulkomaanmatkat tai uudet tavarat silloin tällöin!
      Askel kerrallaan.:) Oikein hyvää viikkoa Marita!<3

      Poista
  3. Meillä kierrätellään ja muutetaan vanhaa uudeksi, yritetään myös säästää sähkössä. Sähkön säästöstä olen tyytyväinen, se on alentunut jopa 7€ kuukaudessa ja se on jo aika paljon vuodessa :)
    Välillä on hyvä pysähtyä miettimään omia puuhiaan, mutta kun tietää, että tekee sen mitä pystyy, niin ei loppuajasta tarvitse huonoa omaatuntoa tuntea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä oletkin ihan mestari juuri tuossa vanhasta uuden tekemisessä!<3 Tykkään!<3
      Sähköä meilläkin on pihistelty kaikki vuodet ensimmäisen asumisvuoden jälkeen, kun saimme yli 1000 euron tasauslaskun.:( Kun emme olleet omakotitalossa asuneet aiemmin (ilman vanhempiamme), eikä mieleen tullut edes seurata sähkönkulutusta. Pari vuotta sitten hankimme ilmalämpöpumpun, ja se on säästänyt pitkän pennin sähkölaskusta. Olisimmepa hankkineet sellaisen heti rakennusvaiheessa...

      Kiitos ihanista tsempeistä Outi!<3

      Poista
  4. Roskien lajittelu ja omassa elämässä hiilijalanjäljen pienentäminen on hyvä juttu, sen kun saisi tarttumaan jokaiseen tällä pallolla tallailevaan niin olisi jonkinlainen pienen pieni mahdollisuus pelastaa tämä vihreä pallomme. Meitä on kuitenkin täällä kärpäsen kakan kokoinen sakki jotka oikeasti yrittävät jotain, ainakin voi hyvällä omalla tunnolla kuolla sitten joskus. Aika masentavaa mutta valitettavan totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Onneli! Kun miettii näitä maailman merkittävimpiä kansoja, niin eipä siellä taideta ihan hirveästi tästä asiasta olla kiinnostuneita.:( Kiina, Intia, USA, varmaan Venäjäkin...kuinka suuri merkitys olisikaan, jos noissa maissa alettaisiin miettiä ja tehdä asioita ympäristön kannalta. Ja kyllä mua hiukan ärsyttääkin sellainen pikku juttu, että tämä meidän ilmasto vaatii talvisin kotien lämmittämistä, mikä lasketaan aika isoksi taakaksi meille. Paleltuako pitäisi?!

      Kiva, kun kommentoit Onneli!<3

      Poista
  5. Tärkeä aihe, joka mietityttää jatkuvasti. Luonnonperintösäätiön sivuilla on mahdollisuus lahjoittaa rahaa suojeltavan metsän hyväksi tai ostaa omiin nimiinsä palan metsää, joka suojelee luontoa, jolla voi kuitata omaa haitallista hiilijalanjälkeä samalla. Ihan vaan vinkki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli tämän kirjoitettuani sellainen olo, että yllätävän moni ilmeisesti jaksa tätä aiheitta, oman elämän jutut menee edelle, ja sehän on inhimillistä...Sitä vähän etukäteen uumoilinkin, mutta halusin silti kirjoittaa ajatuksiani. Se, että teksti ei ole päätynyt tuonne luetuimpien listalle, kertoo karun totuuden. Ei nappaa. No, eletään toivossa, että luonnon hyvinvointi nappaa kuitenkin arkielämässä, jos siitä ei lukea jaksakaan.
      Tuo metsän ostaminen kuulostaa mainiolta idealta! Muistan, että Facessa oli taannoin kerätty rahaa erään naisen, nuorehkon perheenäidin, muistometsää varten. Se oli minusta erityisen liikuttavaa.<3

      Poista