perjantai 25. toukokuuta 2018

Pihakierroksella - Kukkailottelua




Välillä on vaikea muistaa, että elämme vasta toukokuuta, niin täysi kesä nyt on lämpötilojen ja luonnon suhteen. Kuukausi on tuntunut toisaalta erityisen pitkältä, sitähän on vielä viikko jäljelläkin! On leikattu nurmikkoa jo monta kertaa, pihalla istutettu uutta, laitettu kesäkukkia ruukkuihin ja monta muuta kesäistä pihapuuhaa. Itse tykkään kiertää pihalla vähintäänkin illalla ihmetellen, mikä kaikki on kukassa, ja mitkä kenties ovat jo kukintansa ohittaneet. Nyt on pitänyt myös kastella kukkia iltaisin. Viikonloppuisin aloitan aamut samanlaisella kierroksella.<3






Eilen kävin pikaisesti Villiviinissä juttelemassa Eijan kanssa tulevien ylppäreiden kukista. Tarkoitus on viikon päästä hakea sekalainen nippu kukkia ja tehdä asetelmat maljakoihin perjantaina valmiiksi. Eija oli hankkinut aivan uskomattoman kaunista unikkoa istutusastioissa, ja niitä ostaa paukautin kaksi kappaletta samantien. Nyt en vain osaa päättää, istuttaisinko kukat penkkiin vai ruukkuun. Ne näyttäisivät varmasti upealta molemmissa! Yksi vaihtoehto on, että annan niiden olla ruukuissa ainakin tulevien juhlien yli, ja laitan ne maahan myöhemmin. Ei taida olla talvehtiva lajike, eikä mulla ole tietoa, miten kasvatus mahdollisista siemenistä onnistuu. Se täytyy varmaan testata! Istuttamista odottaa myös kaksi timanttituijaa, jotka ostin jo viime viikonloppuna, mutten ole ehtinyt istuttamaan. Näillä on tarkoitus tuoda ikivihreää takapihalle ja samalla luoda seinämiä puutarhaan.:)







Omenapuissa kukinta alkaa olla lopuillaan. Maa on valkoisena päärynä- ja omenapuiden terälehdistä, vaikkei kukinta kovin runsas meillä tänä vuonna ole ollutkaan. Parhaiten kukki päärynäpuu, omenoista koristeomenapuu Erstaa. Sen sijaa rautatieomenapuussa on lehtiä ja kukkia vain siellä täällä, kun joskus se on muistuttanut kukkivaa sateenvarjoa. Etupihan riippaomenapuussa ei ole lehden lehteä, eikä kukkaa. Ainakin se on vielä juurilla maassa kiinni, mutta vaikea arvata, mikä sitä vaivaa.





Sipulikukkien kukinta alkaa myös lähestyä loppua. Yllättäin penkin toiselta reunalta nousi vielä narsisseja, vaikka osa kukki jo aikaisemmin. Punasävyiset tulppaanit, krookukset ja hyasintit ovat jo kuihtuneet. Nyt kun kerrankin sain sipulikukat selviytymään myyrien ja muiden eläinten syönniltä, on oma nälkäni kasvanut aika tavalla.;D Syksyllä aion ehdottomasti istuttaa monta sataa sipulia lisää!






Kukkapenkeissä kukkii tällä hetkellä särkynytsydän, sekä pikkusydämet. Viime vuonna ostin takakonttikirppikseltä tuon nyt kukkivan särkyneensydämen, ja siitä onkin kasvanut aivan valtava puska. Olisi kiva löytää jostain vastaava valkoisena. Siis sellainen, joka kasvaa ja selviää. Kahdesti olen jo valkoisen nimittäin onnistunut tappamaan. Pikkusydämet olen saanut ystäväni kukkapenkistä, ja niistä olen jakanut osia etupihalle ja eteenpäin ystäville. Ihana tapa kasvattaa pihan kukkaloistoa!







Kesähuoneen takaa löytyy nyt tuore istutus, viime viikonlopun ostos, alppiruusu. Se on ensimmäinen laatuaan meidän pihassa, mutta nyt kun tuo niin upeana kukkii ja pilkottaa Kesähuoneen takaa olohuoneeseenkin, niin olisipa aika näyttävää istuttaa noita tuonne puiden siimekseen kokonainen rivistö. Samalla sitä ikivihreää talven iloksi...

Kahdessa takapihan penkissä kukkii valkoisena mattona, niin kauniina, lamohietakirsikka. Tämä on loistava kasvi rinnepenkkeihin ja pihoihin! Kukinta on erityisen kaunis, mutta nuo lehdet kukinnan jälkeen muodostavat kauniita vihermattoja rinteisiin.





Kesähuoneen penkissä kasvaa ja kukkii kevätkaihonkukka, jonka alun ostin muistaakseni maitopurkissa kirpputorilta. Se on maanpeitekasvi, joten saapa nähdä, tuleeko sietä riesa pidemmän päälle...Kevätkaihonkukan kaverina kukkii iloisesti vuohenjuuri, joten tuolla penkin nurkalla vallitsee ruotsinmielinen värimaailma.;)






Etupihalla kukintaa on juuri nyt vähemmän. Kukassa on norjanangervo, kielo ja lemmikit. Kieloja istutin joskus pienen alun, jonka hain metsästä. Kerran tilasin nettikaupasta vaaleanpunaista kieloa, mutta joko väri on hävinnyt niistä, tai sitten kyseinen laji ei kukkinut kuin kerran. Nyt kielomätäs on selvästi kasvanut ja hieman levinnytkin. Lemmikit ovat tulleet kutsumatta, ja niitä katkon maljakoihin ja muutenkin kitken sille päälle sattuessani. Ei minua kyllä oikeastaan edes haittaa, että ne kasvavat tiilipolulla, kukkapenkin vieressä.




Voikukka meillä kukkii nyt ihan joka puolella! Ei niitä voi kokonaan pois saadakaan, kun ne kerran ovat täältä kodin löytäneet. Voikukkien kukinnan aikaan mulla on aina kiireisimmät viikot töissä, joten satunnaista kitkemisintoa lukuunottamatta, yritämme hillitä niiden leviämistä lähinnä leikkaamalla nurmikkoa, ja estämällä niiden siementämisen.

Kiitos viime viikon Kukkailottelijat!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki tuttuun tapaan tästä hetkestä sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3

Kaunista viikonloppua!💚
Taina



tiistai 22. toukokuuta 2018

Sivutaso keskelle lattiaa - Lisää laskutilaa ahtauden riskillä




Aivan ex tempore menin ostamaan Facebook-kirpputorilta meille sivutason, koska se oli kuvassa minusta kivannäköinen ja melko edullinen (50 euroa), vaikkei minulla ollut sille ihan varmasti paikkaakaan. Mielessä oli joskus käynyt, että toisen sohvan taakse voisi saada tarpeellista laskutilaa tämäntyyppisellä ratkaisulla. Eipä siinä sitten muuta, kun ajeltiin perjantai-iltapäivänä miehen kanssa hakureissulle Heinolaan!








Kotona kannoimme tason suoraan sohvan taakse, ja siihen se sai jäädä. Tuntui siltä, kuin se olisi tuossa aina ollutkin! Uusi taso on yllättävän painava, sillä runko on puuta, mutta hylly ja laatikot taas ovat vain kalustelevyä. 

Olohuoneen televisio sijaitsee olohuoneen ikkunan ja työhuoneen seinän välisessä nurkassa seinällä (ei kiva, mutta jos sisustuksen kannalta puhutaan, pitäisi televisiot kai kieltää kokonaan). Niinpä tuossa sohvalla istutaan yleensä iltaisin jalat ylhäällä, nenä kohti tuota nurkkaa. Tason päälle on kiva laskea vaikka kahvikuppi, viinilasi tai nuo kaukosäätimet. Ei tarvitse enää etsiä niitä sohvan uumenista. Kaukosäätimiä nimittäin! 






Esikoinen oli menossa koko viikonlopun ja sunnuntaiaamuna havahduttuaan oman navan ympäriltä muuhun maailmaan, hän ihmetteli, että mistä tuollainen on tupsahtunut keskelle huonetta. Samalla totesi, että taas on olohuone entistä ahtaampi. Tottahan se on, mutta uuden tason ja oman työpöytäni väliseen nurkkaan jää tilaa lähes metri, joten siitä mahtuu hyvin kulkemaan, ja varmasti myös imuroimaan. Tuo jälkimmäinen tuskin oli pojalla päällimäisenä mielessä.;D

Sivutaso on viitisen senttiä korkeampi kuin Ikean Ektorp. Toisesta suunnaasta katsottuna tasoa tuskin huomaisi, jos sen päällä ei olisi tavaroita. 






Itse asiassa tykkään siitä, että sisustuksessa käytetään tilaa monipuolisesti, eikä vain sijoiteta kaikkia huonekaluja pitkin seiniä. Aiemmin pojan huoneessa sänky oli keskellä lattiaa, mutta kun hän kaipasi lisää tilaa harjoitella tanssia huoneessaan, siirtyi sänky takaisin huoneen reunalle. Jotenkin minua siinä huoneessa ärsyttääkin erityisen paljon tällä hetkellä juuri huonekalujen sijoittelu siten, että ne ovat huoneen reunoilla. Tärkeintä on tietenkin, että koti palvelee parhaiten asujiaan, joten toistaiseksi mennään siellä mahdollisimman avaralla lattiatilalla pojan toiveen mukaan.






Pakko vielä sanoa, että mulla on nyt yksi taso lisää, johon laskea kukkia.;D Juuri nyt tasolla tuoksuu ihanasti sunnuntaiaamuna poimimani kielot ja lemmikit, häähumussa kerätyt.<3



Taina

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kuninkaallista (hää)humua - Prinsessakakkua ja luonnonkukkia



Näin se ihana viikonloppu jälleen vierähti joutuisasti. Viikonloppuun on kuulunut mm. ikkunoiden pesua, puutarhahommia ja leipomista. Olen hyvin tietoinen, että ensi viikonloppu on viimeinen ennen ylioppilasjuhlia. Ainakin terassin pesu ja öljyäminen on vielä työlistalla, mutta luulen, että tuo homma on ihan omiaan esikoiselle. 





Kuninkaallisia häitä ehätin katsomaan eilen vasta siinä vaiheessa, kun Meghan ja Harry jo ajelivat vaunuilla pitkin Windsoria. Illemmalla, kun ryhdyin leipomaan, katselin siinä ohessa vihkimisen Yle Areenasta, vink vink! Ihan ensimmäiseksi oma huomioni kiinnittyi Meghanin hääkimppuun, se oli minusta todella kaunis. Myös morsiamen mekko oli minusta yksinkertaisen tyrmäävä.:)

Hääjuhlista inspiroituneena kävin poimimassa metsän reunasta kimpun kieloja ja omasta pihasta lemmikkejä. Yksi uusi (käytetty) kaluste meille on kotiutunut viikonlopun aikana, mutta tästä uhkaa tulla jättipitkä postaus muutenkin, joten jätetään kalusteasiat toiseen kertaan...Mutta jos siis ihmettelette kimpun paikkaa.:)





Prinsessakakku on esikoisen lempparia, siksi olen sitä ajatellut leipoa ylppäreihin. Ensin kokeilin kakkua leivosmuodossa Kinuskikissan ohjeiden mukaan. Totesin homman olevan siten näihin juhliin liian työlästä. Nyt kokeilin samaa leivosreseptiä, mutta kakun muotoon. Toimii!





Pohja:
1 dl sitruunamehua
100g voisulaa
3 munaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljajauhetta

Täyte:
vadelmahilloa

Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 rkl vaniljakreemijauhetta
pkt Kinuskikissan vaniljamassaa

Sulata voi. Purista sitruunamehu. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kuivat aineet vuoronperään sitruunamehun ja voisulan kanssa nuolijalla seikoittaen. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (omani on halkaisijaltaan 22 tai 23 cm). Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä.

Halkaise pohja kolmeen osaan. Levitä kerros vadelmahilloa molempii väleihin. (Mielestäni kakku ei kaipaa kostutusta, mutta jos sellaista laittaisin, käyttäisin varmaan sitruunamehua...) Vatkaa kuohukerma ja sokeri. Lisää kreemijauhe vähitellen kerman sekaan. Levitä kreemivaahto kakun päälle mahdollisimman tasaisesti ja laita kakku hetkeksi jääkaappiin. Kaulitse vaniljamassa ja levitä se kakun päälle. Ensi kerralla olen tässä jälleen viisaampi. Nyt kaulitsin massa turhaan liian ohueksi, sitä jäi puoli pakettia yli, ja keskeltä meinasi revetä. Hyvät ohjeet sokerimassalla kuorruttamiseen löydät täältä. Tuohon Kinuskikissan vaniljamassaan törmäsin ihan sattumalta Prismassa. Nappasin paketin mukaani, ja totesin hyväksi. Maistuu hyvältä, ja sitä on helppo käsitellä.





Harmillista, ettei kukkia voi pakastaa! Nuo omenankukat olisivat täydellisiä kakunkoristeita! Juhlia silmällä pitäen sokeroin tänään päärynäpuun kukkia, ja mallailin niitäkin kakun päälle. Täytyy varmaan sokeroida vielä omenankukkia, sillä ne ovat paljon isompia, ja siksi helpompi sokeroida kuin päärynänkukat. Sokeroidut kukkaset säilyvät hyvin vaikka muovirasiassa juhliin saakka. Sokeroinnin opettelin viime kesänä. Siitä löytyy postaus täällä





Näiden prinsessakakkujen lisäksi ajattelin leipoa "Kovanonnenkakkua", sitä kun on tullut jo monesti leivottua, ja se on gluteeniton.  Näiden kahden kakun lisäksi olen päätymässä karkkibuffaan, sillä vieraiden joukossa on melko paljon nuorisoa ja muutama pienempi vieras, joille kakut eivät ehkä maistu. Ja taitaa ne karkit kelvata aikuisillekin.;) 


Tällaista kuninkaallista menoa tänä viikonloppuna.
Oikein ihanaa uutta viikkoa!<3

Taina




perjantai 18. toukokuuta 2018

Marimekon Ming - Kukkailottelua



Melkein en kehtaa tunnustaa, että olen ostanut uuden maljakon...Mutta koska maljakko täällä kuitenkin tulee hyvin todennäköisesti jatkossa näkymään, niin paras kai tunnustaa sittenkin.:P

Perustelen tätä ostosta sillä, että olen luopunut aika monesta maljakosta ja muustakin kaapissa turhana lojuvasta tavarasta vuoden aikana (myynyt kirpputorilla), joten on ihan ok hankkia jotain mieluisampaa tilalle. Sitä paitsi olin haaveillut tästä maljakosta syksystä lähtien, ja nyt kohdalle osui niin hyvä tarjous, että siihen oli ihan pakko tarttua. Tuore ostokseni on Marimekon Ming.






Oletteko päätyneet ostoksille Instagramin kautta? No, minä olen ihan viime aikoina, vieläpä kahdesti. Eteisen säilytintä olin katsellut Instan kautta monta kertaa ennen sen tilaamista. Hassua sinänsä, sillä kysymys oli alle 15 euron ostoksesta...Sen sijaan kun huomasin Marimekko_Marialla olevan viime viikonloppuna kaikki Marimekon maljakot reilussa tarjouksessa, laitoin tilauksen matkaan vain pienen mietinnän jälkeen. Hintaa maljakolla oli 125 euroa, ja kuljetuskin sisältyi hintaan. Kun näpyttelin tilauksen viikonloppuna, oli maljakko minulla tiistaina. Erittäin nopea toimitus siis.







Muutaman päivän pidin maljakkoa pöydällä ihan sellaisenaan. Ei ollut kiire täyttää sitä kukilla, vaikka luonnon kukkakauppakin on jo auki! Eilen parturikäynnin yhteydessä poikkesin pitkästä aikaa Neilikkaan hakemaan maljakkoon sisältöä. Kolme valkoista pionia, neljä tädykettä (Voi kun viime syksynä istuttamani tädykkeet kukkisivat upeasti!) ja yksi oksa taskuheinää. Oksat asettelin vapaasti maljakkoon. 

Ajattelin, että näihin Marimekon isoihin maljakoihin, Urnaan ja Mingiin, on helppo asetella tulevat lakkiaisruusut, ja varmasti näyttää hyvältä! Niin tosiaan, tänään se sitten on virallista, meillä vietetään lakkiaisia parin viikon päästä!🎈






Kiitos viime viikon Kukkailottelijat!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki tuttuun tapaan tästä hetkestä sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3

Kaunista viikonloppua!💚
Taina


torstai 17. toukokuuta 2018

Parasta aikaa



Hupsis, viikko vierähti tässä postausten välissä! Elämä meni edelle.;) Olen nauttinut niin paljon näistä helteisistä päivistä ja auringon punaiseksi värjäämistä illoista, hyvä kun malttaa yöksi sisälle tulla.  Juttua ja kuvia on kertynyt, joten aloitan pikaisesti kuvasuman purkamisella. Huomenna tuttuun tapaan luvassa Kukkailottelua, mutta taitaa mennä sen postauksen kanssa jälleen iltaan, on tuota ohjelmaa tiedossa huomisellekin... Nyt kuitenkin näihin viikon kauneimpiin ja parhaisiin hetkiin!









Miten reimuissani olinkaan äitienpäivän illalliselta kotiin tullessamme, kun huomasin tuomen puhjenneen kukkaan! Oitis piti lähteä ottamaan kuvia ja taittaa samalla muutama oksa maljakkoon. Kevät meni menojaan, tätä on pakko kutsua kesäksi.<3 Yleensä tuomi on kukkinut koulun päättymisen aikoihin. Tämä lämpö saa kaiken kukkaan superaikaisin, pioneita odotellessa...








Iltaisin olen yrittänyt ennättää myös happihyppelylle kameran kanssa, ja aika monta kertaa ehtinytkin. Luonnon ihastelu on kiinnostanut enemmän kuin tietokoneen ääressä istuminen! Alkukesän vihreys on huumaavaa. Auringonlaskut järven rannalla ovat puolestaan yhtä ihastuttavia joka kerta. En ole lakannut haaveilemasta kodista järven rannalla.:) 






Tämä on ihan parasta aikaa, eikös?

Taina




torstai 10. toukokuuta 2018

Ensimmäiset pionit - Kukkailottelua





Kaunista helatorstainiltaa! Eipä tämän upeampaa keliä voisi toivoa toukokuiselle vapaapäivälle. Tänään on tehty ulkona yhtä sun toista pihahommaa. Täydellinen sää esimerkiksi pyykinpesuun, pyykit kuivaa hetkessä, ja ensimmäiset lakanapyykit ripustettiin ulos tänään. Siitä tulee kyllä itselleni hieman syyllinen olo, vaikka täällä meidän nurkilla en tiedä kenenkään pahoittavan mieltään ulkona roikkuvista pyykeistä pyhäpäivänä...  Fillarit on viimein laitettu kesäkuntoon ja tänään myös grillattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Monta kesän ensimmäistä yhteen päivään.<3

Aika monella taitaa olla pitkä viikonloppu tämän helatorstain ansiosta. Meillä on huomenna työpäivä, mutta tuntuu, että kaasu pohjassa tässä taas painetaan nämä viimeiset viikot ennen kesälomaa. Aika todellakin juoksee! Yritän roikkua perässä...






Koko ajan ei jaksa touhottaa, eikä edes olla auringossa, joten istahdin hetkeksi rustaamaan Kukkailottelua hieman etuajassa.:) Kävin viime lauantaina ostamassa Villiviinistä kimpun ystäville viemisiksi, ja samalla totesin, että nyt on aika hankkia vuoden ensimmäiset pionit maljakkoon, kaksi kappaletta kympillä. Niille kaveriksi halusin jaloleinikkejä. Eijapa pakkasi koko nipun leinikkejä mukaani, ja sanoi, että ei noita enää voi kimppuhin laittaa. Olivat siis roskikseen matkalla. Voi ihanuus, ja kiitos, kiitos!<3 







Oranssit leinikit keittiössä ovat vielä melko hyvässä kunnossa, nuo tummemmat pitäisi tänään tai viimeistään huomenna siivota roskiin.  





Kuvia olen napsinut viime viikon sunnuntaista eteenpäin, sillä minusta on jännä seurata pioneiden värin muuttumista. Nämä nykyiset, tuossa maljakossa, ovat muuttuneet viidessä päivässä punaisista hennon vaaleanpunaisen kautta kermanväriksi. 







Tuolla pihallakin pionit jo nousevat vauhdilla maasta! Vielä joitakin viikkoja, ja näitä kaunokaisia saa kukkapenkistä maljakkoon.<3 Kävin juuri laskemassa pionipuskani. Niitä on tällä hetkellä 13 (+2, jotka eivät kyllä ole koskaan kukkineet). Ainakin yhdelle tai kahdelle uudelle pensaalle olisi paikka alapihan penkin reunassa. Siinä oli aiemmin liljoja, mutta joku talvi taisi tappaa ne jo pari vuotta sitten.  

Kiitos viime viikon Kukkailottelijat!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki tuttuun tapaan tästä hetkestä sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3



Ihanaa, aurinkoista, viikonloppua!<3
Taina