perjantai 12. lokakuuta 2018

Hei, hei, mitä kuuluu



Tänä perjantaina tarjolla täällä blogissa on sillisalaattia ja ajatuksenvirtaa. Kuvia kameralla ja kännykällä viikon varrelta.







Olen edelleen Facebookin puolelta estossa. Luultavasti vielä kaksi viikkoa "kakkua" jäljellä. Olen aloittanut uuden blogin muotoilua, nimi on ollut olemassa jo usemman vuoden. Voi olla, että julkaisen sitä kautta jotain lähiaikoina, tai sitten en. Puhtaalta pöydältä aloittaminen ei tunnu hassummalta, mutta haluaisin liittää kuitenkin tämän blogin osaksi uutta, ettei reilun viiden vuoden postaukset menisi ihan hukkaan. Toisaalta mietin sitä, että kun kerran joku on keksinyt kiusata minua kerran, miten voisin estää jatkossa kiusatuksi tulemisen? Ihmettelen myös, että miten täydellisesti olen voinut unohtaa kaiken teknisen bloggaamiseen liittyen. Viimeisimmästä ulkoasun muokkauksestakin on aikaa vaikka kuinka kauan.








Opettajan työ on muuttunut aivan valtavasti siinä kahdessakymmenessä vuodessa, jonka olen sitä tehnyt. Pitää olla koko ajan enemmän. Tällä viikolla uusimpaan Avotakkaan syventyessäni, tai oikeastaan sen jälkeen, mietin, että voisihan sitä muutakin elämässään tehdä kuin opettaa. Lasten kanssa on mahtava tehdä töitä, he ovat se syy miksi viihdyn työssäni. Työkaverit ovat toinen hyvä syy. Saan myös päästää luovuuteni valloilleen opetusta työparini kanssa suunnitellessa. Luin joskus vanhasta päiväkirjastani, että isona haluaisin olla sisustussuunnittelija. Olin yllättynyt, että minulla oli tuo haave jo alakoulussa. En tiedä, haluaisinko oikeasti olla sisustussuunnittelija, mutta jotain muutakin voisin kokeilla kuin opettamista. Alkaako tässä olla tulossa 50-kriisi...

Aamuisin en ole melkein malttanut töihin lähteä, kun on ollut niin upeita aamuja, kirpeän kuuraisia, usvan ja auringon täyttämiä maisemia! Eilen olin jo varustautunut kameran ja pidemmän putken kanssa, lähdin ajamaan töihin hyvissä ajoin, jotta ehdin ajoissa, vaikka menisin parin pysähdyksen taktiikalla. Heti ensimmäisen peltoaukeaman kohdalla kameran kaivettuani tajusin, että kamera oli jäänyt edellisiltana päälle, ja akku oli täysin tyhjä. Jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin. Tänä aamuna olikin taas pilvistä, ehkä huomenna! Meillä onkin jälleen lauantaityöpäivä. Olen kouluttamassa muita opettajia, ja jännittää. Pitäkää peukkuja!






Ilmastonmuutos oli koko alkuviikon uutisissa niin pinnalla, että minua alkoi vähän jo ahdistaa se uutisointi. Koen huonoa omaatuntoa siitä jatkuvasta matkakuumeesta, joka minua vaivaa. Haluaisin mennä vähän sinne sun tänne, ja nähdä uusia paikkoja. Olin iloinen, kun joku suomalainen professori ihmetteli ääneen Suomessa käytyä keskustelua. Hän sanoi, että muutosta tarvitaan, mutta meillä suomalaisilla tuntuu olevan kuvitelma, että me voimme yksinään kantaa vastuun ja muuttaa kehityksen suunnan. Saattaa tosiaan olla, että muutokseen tarvitaan vähän esimerkiksi kiinalaisten ja amerikkalaisten apua. Lapsille sanon, että olen luottavainen tulevaisuuden suhteen, niin kuin olenkin. Haluan uskoa hyvään. Tämän loppuviikon lämmön olen ottanut ilolla vastaan.

Kotona vallitsee hetkellisesti järjestys, ja sitten taas ei. Pari viikkoa sitten vaihdettiin esikoisen huoneessa järjestystä, ja mietin, oliko tämä viimeinen järjestely, ennen kuin hän muuttaa omaan kotiin. Tekisi mieli hankkia hänelle uusi sänky, vaihtaa verhot huoneeseen (ehkä jo syyslomalla) ja ehkäpä neuloa hänellekin jättineulepeitto! Kuopuksen peiton aloitin eilen keväällä tilaamillani langoilla, ja lankoja olen selaillut netistä esikoisen peittoa varten. Värinvalinta on vielä kesken.:)

Tällaisia mietteitä tänä lokakuisena perjantaina. Mitä sulle kuuluu?


Taina


20 kommenttia:

  1. Onpa ihania, tunnelmallisia kuvia! Aina välillä sitä sattuu, että on varautunut kuvaamaan jotain hienoa, mutta homma tyssääkin "teknisiin häiriöihin", esim. kameran akun loppumiseen tai muuhun. :D Onneksi voi sitten kuvata kännykällä. Pystyyhän niinkin taltioimaan mukavasti tunnelmia, vaikkei kuvista tulisi teksnisesti niin hienoja. :)

    On tavallaan hyvä mutta toisaalta huono asia, että ilmastonmuutosuutisoinnista tulee paha mieli. Sinänsä ok, että tieto laittaa ajattelemaan, mutta näkisin, ettei se syyllisyyden kokeminen ja kurja fiilis, mitä se herättää, edistä juurikaan asiaa. Ilmastoahdistus vain lamauttaa, jopa saada kieltäytymään hyväksymästä koko asiaa. Tarvittaisiin kannustavaa uutisointia, ei lannistavaa.

    Voihan sitä lomamatkailla, jos sitten kompensoi ottamalla muissa valinnoissaan ilmastoasiat paremmin huomioon. Lentomatkoistakin voi maksaa vapaaehtoista "ilmastomaksua" esim. ympäristöjärjestöille, kehitysapuun tai ilmastotutkimukselle. Jos ei muuta, niin saapahan sillä ainakin paremman omantunnon. :D

    Minäkin uskon hyvään ja näen tulevaisuuden joka tapauksessa valoisana, vaikka välillä ilmastonmuutos saakin kokemaan toivottomuutta. Ei se maailma ainakaan voivottelemalla paremmaksi muutu. :)

    Facebook-kiusaamistapaus on kyllä tosi harmillinen. En tiedä, pääseekö uutta blogia perustamalla pakoon kiusaajaa, mutta onhan se toki mukavaa aina välillä muutenkin tyhjentää pöytä ja aloittaa alusta. Bloggerissahan on myös jokin yläraja sille, miten paljon kuvia yhteen blogiin voi yhdeltä käyttäjätililtä ladata, joten senkin puolesta uuden blogin (tai no ainakin toisen Blogger-tilin perustaminen ja olemassaolevaan blogiin liittäminen) tulee väistämättä eteen jossain vaiheessa, kun vanhan blogin kuvamäärän katto tulee vastaan.

    (Hups, tulipa pitkä kommentti!) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Ihana, kun kommentoit!<3

      Kyllä tuo ilmastonmuutos, muovisaaste ja muutkin maailman ongelmat pistää miettimään. Tulee myös kaipuu menneisiin, mutkattomampiin aikoihin, kun ihmisten ei tarvinnut välittää tällaisesta. No, se on ihan turha kaipuu, mutta välillä tekisi mieli kääntää kelloa vähän enemmän kuin tunti taaksepäin!:)

      Tuntuu uskomattamalta, että ihmiset, joilla on varaa, ei ole omaatuntoa pennin vertaa tulevia sukupolvia ajatellen! Niin monta asiaa korjattavana tässä kauniissa maailmassa. Täytyy vain itse tehdä parhaansa ja uskoa, että niillä arjen vallinnoillakin on merkitystä, kun tarpeeksi moni niin ajattelee.

      Olen oikein odotellut, että koska Blogger mahtaa ilmoittaa, että nyt ei enää yhtään kuvaa.:/ Viime aikoina olenkin pienentänyt kuvien kokoa ihan vain varmuuden vuoksi.:))Reiluun viiteen vuoteen mahtuu aika monta kuvaa.:P

      Täytyy nyt miettiä tuota blogijuttua, mutta ei siitä ehkä mitään haittakaan ole, vaikka kokeilisin uuden blogin alla kirjoittamista.:)

      Poista
    2. Haha, äitini aina välillä vitsailee siitä, miten helppoa elämä oli silloin, kun hän oli nuori, ja että aikaa pitäisi kelata taaksepäin siihen hetkeen, "kun autoilla vielä ajettiin ilman turvavöitä, kadut olivat leveitä, eikä mitään hidastetöyssyjä ollut joka paikassa, ilmastonmuutosta tai muitakaan ympäristöongelmia ei oltu vielä keksittykään, eikä mikään aiheuttanut syöpää!" :D Itse valitettavasti synnyin vasta siinä vaiheessa, kun ympäristöongelmista jo tiedettiin, joten en muista noita auvoisia aikoja. :D

      Toivottavasti tulevaisuudessa ihmiset saavat taas elää niin, ettei "ison maailman" huolia tarvitisi kantaa mukanaan ja muistaa joka käänteessä valintoja tehdessä. :)

      Poista
    3. Niinpä!:))) Sellaista se oli ainakin vielä 70-luvulla!<3 Omista alakouluvuosista on kyllä sitten jäänyt mieleen jo huoli mm. uhkaavasta ydinsodasta 80-luvun alussa. Toisaalta lamavuosina 90-luvulla oli jotenkin niin paljon huonoja uutisia, että nuorena aikuisena mietti, että kuinka ihmeessä tästä noustaan. Vaan niin noustiin, ja kovaa noustiinkin! Ehkä ne eivät oikeasti siis olletkaan niin hienoja aikoja.;D Aika tosiaan kultaa muistot!:)) Mutta sitä huolettomuutta, sitä toivosin tähän maailmaan lisää!:D Silleen hyvällä tavalla.

      Poista
  2. ... Juuri sain kuopukseni neulepeiton valmiiksi, sopivasti ennen syntymäpäiviä. Haluan että kummallakin on äipän neulomat lämmittämässä kun sitten joku päivä lentävät pesästä. Itse aloitin sivublogin kirjoittamisen... en kylläkään samasta syystä... mutta olen tyytyväinen kun aloitin, se on se aloittamisen tuska. Aikaahan tähänkin menee mutta mielummin tätä kuin töllöstä uusintojen katsomista. Ilmastomuutos... no sitä koittaa pienentää omaa hiilijalanjälkeä...en lennä, paitsi unissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa just hienolta, että molemmille pojille on rakkaudella neulotut peitot!<3
      Nyt on kyllä olleet blohommaelit viikon ihan sivussa, yhtenä yönä jo ajattelin, että heitän hanskat tiskiin ja lopetan koko homman. Se olisi kyllä voitto tuolle ilkiölle, joka tämän eston on saanut aikaan. En voi periaatteesta luovuttaa. Sen verran kiirusta on ollut iltaisin, että nämä kommentitkin ovat saaneet odottaa. Pahoittelut siitä!<3

      Mä taidan yrittää vähentää lihansyöntiä, josko sitten voisi paremmalla omallatunnolla toisinaan reissata!:)

      Poista
  3. Kauniita ja tunnelmallisia kuvia ovat nämä sinun "kännykkäräpsysikin" ja kiva oli kuulla kuulumisiasi ja ajatuksiasi. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tulevaisuus tuo sinulle tullessaan.

    Mietin tuota facebookin estoa, että onko mahdollista, että joku olisi tehnyt sen vahingossa. Nykyaikaisilla kosketusnäytöillä saattaa hyvinkin herkästi hipaista vahingossakin "ilmianna" vaihtoehtoa, koska miksi ihmeessä joku tekisi sen sinulle tarkoituksella?!

    Nuo jättineulepeitot ovat ihania. Ihastelin niitä juuri Suomen Kaunein koti-ohjelmassakin. Osaisikohan sitä itsekin tehdä sellaisen?! Olen vain niin ohjeiden orja, että ilman tarkkaa ohjetta en siinä ainakaan onnistu.

    Muksaa viikonloppua ja tsemppiä lauantain työpäivään Sinulle, Taina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse!<3 Valitettavasti ei taida olla mahdollista, että esto olisi tullut yhdestä virhenäppäilystä. Aika huono systeemi, jos viikkojen esto tulee vahingosta...Olen kuullut sittemmin ihan luotettavista lähteistä, että todellakin jotkut kanssabloggarit tällaista tekevät ihan vain vähentääkseen kilpailua. Pakko se on uskoa, että tämä Suomi on kateellisten maa.:(

      Krisse, olen varma, että tuollainen peitto syntyisi sinulla muutamassa illassa! Langat on jälleen AD Libriksessä tarjouksessa, vink, vink!

      Viikonlopun työrupeama meni yllättävän kivuttomasti!:)) Kaksi päivää loman alkuun...

      Poista
  4. Meillä on kyllä ihan mielettömän kaunis työmatka. <3
    Tällä hetkellä meillä on niin ihana tiimi, että työnteko tuntuu oikein mukavalta, mutta valitettavasti tätä iloa ei tule kestämään kuin tämä lukuvuosi. Kovasti olen minäkin yrittänyt pohtia, että mitähän sitä todella haluaisi isona ruveta tekemään. :P Olen jopa alkanut pitämään siitä ajatuksesta, että kaupunki olisi viemässä meiltä maita. Tulis sit vaan paljon asukkaita ympärille niin pistäisin ilta/viikonloppu kahvilan pystyyn. :,D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on!<3 Suomen kaunein!<3
      Mä olen sitä kahvilan pitämistä yhden työkaverini kanssa miettinyt useasti.;D Vuosia sitten jo sanoin, että nykyisen Asemapäällikön tilohin saisi ihan mielettömän ihanan kahvilan. No, sinne meni.:P Lahden vesitorni pitäisi ehdottomasti avata yleisölle, ja sinne kahvila! Lapsena olen vesitornissa käynyt, silloin se oli vähän nuhjuinen. Olen varma, että torniin riittäisi asiakkaita!

      Poista
  5. Minä olen miettinyt, että jaksanko tehdä omaa työtäni eläkeikään asti. Vaikka rakastankin lasten kanssa tehdä töitä ja työkaveritkin on ihania, niin näillä näkymin en jaksa. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
    Upeita kuvia, ruska on nyt kauneimmillaan. Kaunista viikonloppua Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo nykyinen työmaailma on rankkaa, ja kasvatuspuolella arvostus on laskenut. Tsemppiä meille arjen puurtajille!:)
      Kiitos Outi!<3 Se on jo uusi viikonloppu nurkan takana.;D

      Poista
  6. Ihania lampaita syksyisellä pellolla ja kauniita maisemia muutenkin sieltä koto-Suomesta! <3
    Uusi blogi kuulostaa mielenkiintoiselta projektilta ja ainahan sitä ihminen voi elämäänsä vähän uusia.
    Vaikka vaihtamalla alaa! Minullakin tuntuu se olevan nyt edessä. Halusin tai en.

    Ympäristöasiat ne täälläkin pyörivät mielessä ja ahdistus iskee kun ajatelenkin niitä...ja vielä enemmän ahdistaa ja suututtaa kun näkee jokapäiväisessä elämässä niin paljon pieniä asioita mitä voisi tehdä helposti toisin. Itse teen osaltani jotain, mutta riittääkö se? Ja ne ihmiset jotka samaan aikaan surutta heittävät roskiaan minne sattuu ja tuhoavat planeettaamme edes ymmärtämättä sitä.
    Jopa kauppareissu on viimeaikoina ahdistanut kun näen ne kaikki muoviin pakatut tuotteet ja suljen vain silmäni siltä totuudelta, että koko maapallon miljoonat kaupanhyllyt on kuorrutettu samoilla muoviin pakatuilla tuotteilla. Miten ihmeessä emme ole siihen jo hukkuneet!?

    Pitää uskoa tulevaisuuteen ja siihen että uusi sukkupolvi keksii tälle kaikelle jotain hyödyllistä ja pelastaa maapallon. Tai tehdä niinkuin poikani totesi pari päivää sitten; 'Synnyn ensikerralla toiselle planeetalle, missä on fiksumpia eläviä olentoja.'

    Kaunista syysviikonloppua sinne rakas ystäväni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutosten tuulet tuntuvat puhaltavan, ja oikeastaan ainoa, mikä nykyään tuntuu olevan jatkuvaa, on juuri muutos. Kaikkeen maailmaan temmellykseen onneksi luonto (vielä) tuo rauhaa. Hih, niin paljon kuin tuolla ulkosalla juuri nyt tuuli pauhaakin ja vesi vaahtoaa.;D Pakkohan meidän on kuitenkin uskoa, että ihmiset pystyvät muuttamaan suuntaa, ja typerimmätkin jästipäät alkavat ymmärtää, että tarvitaan ihan uusi tapa ajatella. Minulla on vahva luottamus noihin meitä nuorempiin sukupolviin, jotka ovat eläneet tämän asian kanssa tietoisina pienestä pitäen.<3

      Ihanaa lokakuun loppua, ja kaunista sunnuntaita Susanna!<3 Sorry, kun vastaaminen kesti näin kauan, enkä ole blogiisi ennättänyt lainkaan! Lomalla aion todellakin ehtiä!<3

      Poista
  7. Tulin piipahtamaan kivassa blogissasi.. voi sentään tuo sinun facebook juttu! Tässä hiljattain on 3 seuraamaani blogia lopettanut. Onneksi kuitenkin instabloggailu jatkuu. Mukavaa lokakuuta sinulle☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, edelleen jatkuu face-esto, ja syö naista!:( Katson vielä ensi viikkoon, josko kuukausi rangaistusta olisi riittävä. Jos mitään ei edelleenkään tapahdu, täytyy varmaan aloittaa uusi blogi, niin tuskalliselta kuin se tuntuukin. Lopettaa en voi, ihan jo periaatteen vuoksi. Se olisi kiusaajalle periksi antamista.
      Kiito Kristiina!<3 Tule toistekin, se on paras lohtu tähän kurjaan tilanteeseen!<3

      Poista
  8. Ihanan tunnelmallisia kuvia.
    Juuri mietin että kurkkaankin sinua facebookin puolellakin mutta en siis pääsekään sinne...onpa harmillinen juttu...Ihanaa sunnuntaita kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne!<3 Faceen kyllä pääsee, ja sinne olen nyt laittanut vain ilmoituksen aina postauksen julkaisun yhteydessä. Valitettavasti linkkiä en sinne pysty lisäämään. Ehkä viikon päästä, kun "kakkua" on takana kuukausi.
      Oikein mukavaa lokakuun loppua sinulle!<3

      Poista
  9. Kyllä tuo ilmastonmuutos täälläkin vähän ahdistaa. Mutta kuten sanoit, siihen ei riitä pelkästään suomalaisten panos ja se, että meidän elämästä tehdään kohta ihan mahdotonta... Tämä on pitkien välimatkojen maa, eikä maaseutua voi jättää asuttamatta ja autoja tarvitaan jatkossakin. Mutta se, mitä minä ainakin aion tehdä, on entistäkin tarkempi ostamieni tavaroiden syynäys. En halua ostaa enää yhtäkään Kiinassa tuotettua tavaraa tai vaatetta. Ei ole järkeä siinä, että toiselta puolelta maailmaa - maasta, jossa saastutetaan ihan surutta - tuodaan tavaraa, joka on tehty saastuttaen ja vieläpä huonosti ja sitten se kuljetetaan halki merien tai ilmojen.

    Harmi ja kummastus sentään tuota sun some-estoa :( En voi lakata ihmettelemästä sitä...

    Aurinkoa uuteen viikkoon kuitenkin! Nautitaan keleistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Itse olen niin kauhean ihastunut kirppisostoksiin ja siellä tavaroiden myymiseen, muita ostoksia sitten harkiten, esim. vaatteissa on melko vaikeaa, jos ei mahdotonta, ostaa vain kotimaista. Olen kyllä tykännyt tosi paljon, kun toissa kesänä siivosin vaatekaappini melko pieneksi, sellaiseksi, että yhdellä vilkaisulla näki, mitä tangoissa ja hyllyissä on. Kovin paljon en ole ostanut sen jälkeen, mutta pientä epäjärjestystä on tullut kiireessä. Pitäisi taas järjestellä.:) Meillä on ihan liikaa kaikkea tavaraa, ja se aiheuttaa ahdistusta olemassaolollaan...

      Jep, some-esto jatkuu. Ei voi olla vahinko, jos yhdellä klikkauksella saa tuollaisen viikkojen eston, niin aika heikko on turva. Heikkohan se on nytkin! Mun blogi ja jutut on kärpäsenkakkaa pienempi tässä somemaailmassa...

      Kiitos Tuula!<3 On ollut onneksi niin kaunista, että luonnosta on voinut ammentaa! Ihania lokakuun lopun päiviä!<3

      Poista