Tuoreimmassa Deko -lehdessä on kiva instahaaste lukijoille: Kuvaa kotisi rakkain esine tai huonekalu. En ainakaan muista nähneeni tällaista haastetta blogeissa, joten innostuin aiheesta samantien niin paljon, että aiemmin julkaistavaksi suunnittelemani postaus saa vielä odottaa. Olen muuten edelleen fb:ssa linkitysestossa, joten sen puoleen olisi järkevää panttailla postauksia, mutta yritän nyt kuitenkin jatkaa bloggailua entiseen malliin. Luotan, että se esto ei ole lopullinen.
Rakkaita esineitä varmaan löytyy useampiakin, huonekaluja vain kaksi kappaletta, ja ne molemmat ovat peräisin mummoltani. Keittiön porrasjakkara on toinen, mutta mielikuvani siitä eivät ole ihan yhtä varhaiset kuin mummolta perimästäni nojatuolista. Työhuoneen punainen nojatuoli on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, mummoni sai sen aikoinaan 50-vuotislahjaksi, kevättalvella -73, olen ollut tuolloin hieman yli puolivuotias.
Työhuone on nykyään kovassa käytössä, sillä mieheni tekee suurimman osan työstään kotoa käsin, siksi huonetta tulee kuvattua nykyään aika harvoin. Olen rajannut kuvien ulkopuolelle mieheni työpisteen, ja muunkin hänen työhönsä liittyvän. Postauksia työhuoneesta löytyy esim. täältä ja täältä.:)
Työhuone on nykyään kovassa käytössä, sillä mieheni tekee suurimman osan työstään kotoa käsin, siksi huonetta tulee kuvattua nykyään aika harvoin. Olen rajannut kuvien ulkopuolelle mieheni työpisteen, ja muunkin hänen työhönsä liittyvän. Postauksia työhuoneesta löytyy esim. täältä ja täältä.:)
Albumista olisi varmasti löytynyt kuvia, joissa istun tuolissa ihan pienenä. Vaikka muut kalusteet mummolla vaihtuivat vuosien saatossa, nojatuoli oli ja pysyi. Olen siitä ennenkin kirjoittanut, mutta tuolin mukana tuli myös mummolan tuoksu, ja pystyn sen edelleen tuolia nuuhkaisemalla haistamaan.<3
Kohta 50 -vuotias on edelleen aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! Vain niskatyynyn kiinnitys on kärsinyt niin paljon, että otin sen kokonaan pois. Ei tuo vipu tuolin alla taida myöskään toimia, mutta se ei haittaa. Ehkä joskus vielä vien nojatuolin taitavalle verhoilijalle, ja todennäköisesti tuolin väri ei sen jälkeen ole punainen, ehkä mielummin ruskea, kuten vieruskaverinsa Boknäsin nojatuoli raheineen...Toistaiseksi tuoli saa olla juuri noin, kuin se on aina ollut.:)
Mikä on sinun rakkain esineesi/huonekalusi?
Taina
Kiva idea tuo rakkain kodin esine �� Ja punainen tuolisi on upea juuri tuolin tarinan vuoksi! Meiltä joudun hetken miettimään rakkainta esinettä...
VastaaPoistaKiitos Marjatta!<3 Varmaan melkein kaiken muun voisin vaihtaa kodissamme kivutta, mutta mummon nojatuolia ja jakkaraa ei voisi korvata uusilla. Jään odottelemaan sun valintaa!:)
PoistaTämäpä olikin kiva haaste. Voisin itsekin toteuttaa tämän. Mummosi vanha punainen nojatuoli on upea. Ihanaa, että se on säilynyt ja olet voinut antaa sille uuden kodin.
VastaaPoistaEikös olekin! Ota ihmeessä haaste vastaan, lukisin sen mielelläni!<3 Blogiani ei pysty vielä linkittämään (jos siis haluat haasteessa mainita), mutta blogin nimen voi kyllä mainita. Pian kaksi viikkoa tätä estoa takana.:/
PoistaMummon nojatuoliin liittyy niin paljon muistoja, että siksi on se korvaamaton.<3 Mummon kuoltua toivoin noita kahta, ja ne sain. Siitä olen onnellinen.:)
Mummosi punainen tuoli sopii mainiosti työhuoneeseen ja on ihana katseenvangitsija!
VastaaPoistaIhania muistoja!
Minulta taisi jäädä niin paljon juttuja Suomeen, että on sen jälkeen tullut jo ne "uudet" rakkaat esineet tähän kotiin. =)
Kaunista lokakuun viikkoa sinne kuuran kuorruttamiin aamuihin! <3
Kiitos Susanna!<3 Olen jo pitkään haaveillut oikeasta itämaisesta matosta, joka olisi punainen, tietenkin ripauksella ruskeaa ja mustaa...<3 Sellainen olisi täydellinen työhuoneeseen!
PoistaAika vähän on niitä tavaroita, jotka tuntuvat korvaamattomilta, hyvä niin. On helpompi luopua, jos vaikka muuttaa pienempään.:)
Kiitos Susanna!<3 Tänään oli aivan mielettömän upea aamu, ja voi sentään, kun piti töihin mennä, eikä voinut hakea kameraa, ja lähteä kuvaamaan.;D Kaunista lokakuuta sinulle!<3
Upea ja klassisen kaunis tuoli! Tuo väri on ihana.
VastaaPoistaMinun rakkaimmat huonekaluni taitavat olla äidin suvun vanha kirstu ja itse Ikeasta ostamani sohva.
Mukavaa viikkoa Tainalle! ♥
Kiitos Tuula!<3 Kyllä muistan elävästi, kuinka tuolla tuolilla on tullut pyörittyä lapsena!;))) Ennen tehtiin tavaroita kestämään, toivottavasti nykyäänkin tehtäisiin, niin surkeita uutisia koko ajan maailmalta kuuluu...
PoistaOih, kirstu kuulostaa ihanalta!<3 Eikä nuo Ikean sohvat ole oikeasti pöllömmästä päästä! Nämä meidänkin sohvat on palvelleet uskollisesti vuosia, toinen kohta 13 vuotta!
Ihanaa viikkoa Tuula, ja kiitos myös Fb-lukijaksi kirjautumisesta!<3
Oi mikä aarre ♥ Minulle rakkain on melkein uusin hankinta sillä hankin kesällä keinutuolin josta on tullut koko perhelleen mieluinen paikka rauhoittua :)
VastaaPoistaKiitos Maiccu!<3
PoistaKeinutuoli kuulostaa loisto-ostokselta!<3 Meille on ollut tyrkyllä ainakin kerran appivanhempieni keinutuoli, mutta se vaatii mielestäni ison tilan. Keinutuolissa istuminen on todella rauhoittavaa!:)
Minulla rakkain esine on piano. Sillä pimputtelin jo ala-aste ikäisenä ja yhä edelleen soi hyvin. Tuo nojatuoli on hieno ja mitkä muistot sinulla siitä onkin.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Taina <3
Oi, piano onkin hieno kapistus!<3 Mun soittotunnit oli sellaista äh-eiku -meininkiä!;D Aaronin pianokoulun ykkösosa tuli vähän liiankin tutuksi!:))) Haaveilen aina, että osaisin soittaa, mutta mitään vaivaa en sen eteen ole valmis tekemään.:P
PoistaKiitos Outi!<3 Kohti viikonloppua...
Täytyypä ottaa koppi postauksesta ja miettiä itsekkin... hmm! Ihana tuo kommenttisi mummolan tuoksusta <3 Minulla myös monta vahvaa hajumuistoa lapsuudesta.
VastaaPoistaHei, jos innostut kirjoittamaan aiheesta, niin linkkaathan postauksen tänne!<3
PoistaMä olen myös hajumuistoihminen.:D Nenä edellä mennään..;D
Ihana postaus ja tuo tuoli<3
VastaaPoistaMinulla taitaa olla tähän monta vaihtoehtoa: ensimmäinen nalleni, mummon vanha peili, mummon kirjakaappi...
Ehkä innostun postamaan tästä aiheesta, nimittäin bloggausintoni on kadonnut jonnekin...
Ihanaa loppuviikkoa<3
Kiitos Ellen!<3
PoistaVoi, toivon, että bloggausinto löytyy!<3 Sellainen tunne on, että meitä bloggareita koetellaan nyt aika paljon. En kyllä itse ole valmis heittämään hanskoja, vaan halua bloggailla vielä löytyy. Face-ongelmat tökkii ja saa tahmaisuutta aikaan, vaan en ajatellut luovuttaa. Jään odottamaan sun postausta!<3
Oikein hyvää viikonloppua!<3