Kolilla

Terveiset Oulujärveltä! Olemme täällä vanhempieni mökillä. Postausten tekeminen on hieman erittäin työlästä, sillä nettiyhteys pätkii pahasti. Mun hermot myös samasta syystä.:P Tämä postaus oli jo kertaalleen kirjoitettu, kun yhteys katkesi, ja teksti hävisi taivaan tuuliin. Instaa olen jälleen päivittänyt useammin, koska se ei vaadi niin pitkäaikaista yhteyttä ulkomaailmaan...

Ajelimme torstaina todellakin ilman kiirettä kohti Kolia, ja Tertin kartanon lisäksi pysähdyimme Varkaudessa syömässä erittäin mukavassa paikassa. Ravintola Kaks Ruusua on paperitehtaan entinen työpaikkaruokala, jonka sisutus ja ympäristö ( neljä ensimmäistä kuvaa) henkii menneiden aikojen viehätysvoimaa. Ruoka oli kohtuuhintaista ja hyvää perusruokaa. Ennen Kolia pysähdyimme myös Valamon luostarissa. Kiertelimme luostarin hyvinhoidetussa puistikossa ja myymälästä ostimme pieniä mökkituliaisia.

Edellisestä Kolin reissusta meillä oli vierähtänyt aika monta vuotta. Koli on sillä tavalla erityinen paikka meille, että appiukkoni isoisä omisti siitä puolet joskus reilut sata vuotta sitten. Hän joutui luopumaan omistuksista, kun Kolista alettiin tehdä kansallispuistoa tms... Olemme olleet siinä luulossa, että nykyisen hotellin taakse uhrihalkeaman lähellä oleva kaiverrus olisi hänen raapustamansa, mutta voipi olla, että sen onkin tehnyt joku muu sukulainen.

Kolille päästyämme vaihdoimme pikaisesti ulkoiluvaruteet päälle ja läksimme lenkille. Valitsimme Kolin Uuronkierroksen, sillä se vaikutti pituudeltaan sopivalta. Alkuosa reitistä oli melkoista hetteikköä ja saimme pitää kiirettä, etteivät hyttyset olisi syöneet ihan kokonaan. Reitin lopulla kipusimme Ukko-Kolille. Maisemat ovat niin upeat, ettei ihan heti tule mieleen mitään vastaavaa Suomesta. Huipulla oli tietenkin muitakin ihmisiä, mistä syystä onnistuin ottamaan vain kuvia, joissa näkyy vieraiden ihmisten ruumiinosia.;D

Hotellin illallinen kuuluu sarjaan "parasta ravintolaruokaa aikoihin". Mies söi mukkuja ja minä grillattuja kanavartaita. Jälkiruuaksi söimme vanilja-kuusenkerkkäjäätelöä. Multa taitaa loppua adjektiivit kesken, niin hyvää se oli! Listalta olisi voinut maistaa yhtä sun toista muutakin, joten suosittelen ravintolaa erittäin lämpimästi.

Tällainen reissu kaksistaan Kolille täytyy tehdä toistekin, sillä olisi ollut kiva liikkua Kolin ympäristössä enemmänkin. Meidän aikataulumme oli siihen liian tiukka. Olisimme myös halunneet ylittää Pielisen autolautalla, mutta harmiksemme lautta on huoltotöiden vuoksi pois liikenteestä tämän kesän. Ensi kerralla sitten! (Huh, sainhan mä tän postauksen viimein valmiiksi!)

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Taina