sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

10 kuvaa kesään ja heräävää luontoa

Maaliskuun kuvat haluan
laittaa nyt ihan erillisinä ilman
vertailukohtaa vaikkapa helmikuuhun,
koska olen yksinkertaisesti kyllästynyt
viimeisen puolen vuoden aikana
otettuihin kuviin, jotka ovat enimmäkseen
suttua, varsinkin takametsikön kuvat.
Ikkunatkin ovat niin likaiset, että hyvä,
kun niistä näkee ulos, saati sitten ottaa
siedettäviä valokuvia.;)

 Odotan ihan hirveästi, että
luonto alkaa vihertää!
Niin kuin kuvasta näkyy, eivät hiekoitushiekat
ole kadonneet vielä minnekään.
Terveisiä sinne kunnan tekniselle puolelle,
että saisivat käydä useammin
täällä meidän nurkilla!


Voitteko uskoa, että tuota lähikoivikkoa ei ollut
olemassa kymmenen vuotta sitten?
Tässähän oli mansikkaviljelmät.
Edelleen metsän pohjalla on näkyvissä
vanhat mansikkapenkkien rivistöt.
Suhtaudun koivikkoon ristiriitaisin tuntein,
koska kasvuvauhti tuntuu olevan kova,
enkä haluaisi, että tuo leikkikentäksi suunniteltu
alue olisi tuollaista rytöä. Joka kevät olemme
koivuja kaataneet omistajan luvalla,
muttei kauheasti huvittaisi tehdä hommia,
jotka eivät varsinaisesti meille kuulu...
Toisaalta koivut varjostavat pihaa jo nyt niin
paljon, ettei muuta vaihtoehtoa kuin kaataminen ole.

Männyt puolestaan kasvavat Salpauselän harjanteella,
joka jatkuu länteen vanhana, suojeltuna lehtometsänä, ja se
metsikkö on osa tämän alueen viehätystä.

Lopuksi muutama kuva eiliseltä lenkiltä tuosta
meidän lähimetsästä, jossa on valaistu
kuntopolku ja muitakin polkuja ristiin rastiin.
Löysin netistä kaavasuunnitelmia mm.
pyörätien rakentamisesta, ja suunnitelmissa
mainittiin, että tuo meidän lähialue on
merkittävää lintualuetta ihan koko Suomen mitassa .
Ilmankos tuolla metsän keskellä oli eilen
sellainen liverrys.


 

Huomattiin kävelyllä, että meidän talohan
näkyy tuolta mäeltä tähän aikaan vuodesta,
kun puut ovat vielä lehdettömiä.

Kesällä tässä on niitty, josta mulle tulee mieleen Pieni talo preerialla.
 
Meidän kodin punainen kattohan sieltä pilkistää!;)

 Luonnossa kulkeminen on niin virkistävää
puuhaa, että mun tekee mieli sinne just nyt.
Suosittelen metsässä kulkemista muillekin.

Aurinkoista sunnuntaita!:)

Taina


2 kommenttia:

  1. Ihana vihreä peikkokanto. Ja tuo puunkolo houkuttaa kurkkimaan sisään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehdottomasti sinne pitää kurkistella sisään! Tuo puu on toisesta päästä ihan ontto, mutta mun käärmekammo iski vaihteeksi tuossa kohtaa, kun aurinkokin porotti puunrunkoa niin mukavasti...

      Poista