Arabian Emilia - Kuvio, joka hurmaa

 

Monenlaista juttua on ollut mielessä, joista olisi voinut blogiin kirjoittaa, mutta jostain syystä homma on vaan jäänyt. Lisääntynyt valo, vai mikä lie syynä, että viimein sain istuttua koneen ääreen ja aloitettua kirjoittamisen. Tätä on ollut vähän ikävä. Nähtäväksi jää, löytääkö teksti enää lukijoita. Hyvän tekstin kai paljastaa aika...

Syksystä saakka olen ollut hullaantunut kuvioihin, joista tämä postaus kertoo, joten mennäänpä aiheeseen. Ihan tarkalleen en muista, koska näin tämän Arabian Emilia -astiastossa olevan kuvion ensimmäisen kerran, ehkä törmäsin siihen keväällä tai kesällä jossain lehtijutussa. Tosin tekstin kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn välissä siivoilin vanhoja lehtiä kirppismyyntiin ja yllätys, yhdessä Kodin Kuvalehden kannessa on kuppipino, jossa Emilia on mukana. Lehti on kesältä -20. Voi hyvinkin olla, että olen jo tuolloin kiinnittänyt kuvioon huomion. 

Yksityiskohtien runsaus yhdistettynä mustavalkoisuuteen ja kuvioiden idyllinen maailma joka tapauksessa hurmasivat minut! Googlailin ja selvisi, että Emilia on Raija Uosikkisen Arabialle piirtämä kahviastiasto, jonka kuvien aiheiden kerrotaan saaneen innoituksensa Uosikkisen Amerikantädin elämästä. Emiliaa on valmistettu Arabialla vuosina 1957-66, joten tuoreimmillakin astioilla on ikää kohta jo 60 vuotta. Jos jotain astiastoa saisi toivoa uustuotankoon, niin minulle se olisi ehdottomasti tämä.<3 Helppo samastua noihin kukkahattutäteihin.;D

Syksyn tullen laitoin Toriin vahdin päälle ja selasin usein nettikirppiksiä Emilia -astioiden toivossa. Tähän mennessä olen hankkinut yhden neliömäisen vadin (Kaj Frankin G -malli, 17,5 senttisenä) sekä kaksi aluslautasta (Kaj Frankin malli MB, jota myös tv-setiksi kutsutaan), joista toiseen olen onnistunut löytämään myös kupin. Tässä kaikki ostamani Emiliat toistaiseksi. 

Koko sarjan ostosta en edes haaveile, mutta olisi kiva saada ainakin toinen kuppi, mielummin ehjä, sillä tässä ensimmäisessä on särö. Lisäksi haaveilen erityisesti vaasista ja kannusta, joita molempia käyttäisin maljakkoina. Äitini muisteli, että mummollani on joskus saattanut olla sarjaan kuuluva kannu, mutta sen kohtalosta ei ole mitään muistikuvaa. 

Viimeisen puoli vuotta olen seurannut suht säännöllisesti Emilia -asioiden kauppaa ja vaikuttaa siltä, että hinnat ovat aina vain nousemaan päin. Lautasia liikkuu nettikirppiksillä paljon useammin kuin kuppeja, vaaseista ja kaatimesta puhumattakaan. Näitäkin on myynnissä, mutta aika isolla hinnalla. Ihan mitä tahansa en ole näistä valmis maksamaan, sillä haluan käyttää astioita, en pitää niitä hyllyssä pölyyntymässä. Käytössä on kuitenkin aina rikkoutumisen riski. Siksi siis hinnan pitää olla siedettävä. Ainosta Emilia kahvikupista onkin tullut minulle sunnuntaikuppi! 

Syksyllä ilmestyneestä Novitan ja Arabian yhteisestä sukkalehdestä bongasin tietysti Emilia -sukat (niitä on oikeasti kaksi mallia, aikuisen ja lapsen) ja niitä olen neulonut muistaakseni syyskuusta saakka. Homma on todellista mindfullnesia, sillä ajatusten pitää pysyä kuvioissa, jotka eivät ole tippaakaan säännöllisiä. Aika tavalla olen välillä purkanut, kun ajatukset ovat harhailleet ja olen mennyt kerroksissa sekaisin. Viime viikolla sain toisen sukan valmiiksi, mutten tykännytkään kärjen muodosta! Aikomus on purkaa se ja tehdä pyöreämmäksi. Toinen sukka on vasta kantapään kohdalla. Tässä mallissa tosin kantapää tehdään viimeiseksi. Sekin on ihan uutta minulle.

Tällainen pieni hurahdus on minulle käynyt. Samaan aikaan olen kyllä jatkanut jälleen turhien tavaroiden karsintaa. Kirppispöytä on ollut taas viikon verran lähikirpparilla ja kauppa on lähtenyt hyvin käymään. Aikomus on pitää sitä ehkä pari kuukautta, kuten pidin marras-joulukuussa. Vielä täytyisi käydä keittiön kaapit läpi kertaalleen, yksi vaatehuone ja varasto odottaa samoin karsintaa! Rempan alkuun on tällä tiedolla alle kuukausi.

Oikein hyvää tätä vuotta!

Taina

Keittiösuunnitelmat etenee

 

Heippa vaan tänne blogin puolellekin! Olen tainnut istua viime kuukaudet sellaisen luotijunan kyydissä, jonka kyltissä lukee ELÄMÄ. Viikot vierii hirmuista vauhtia ja vapaa-ajalla olen syksyn aikana lähinnä leiponut tai neulonut. Molemmat mukavan rentouttavaa puuhaa, joissa myös näkee kättensä jäljen konkreettisesti. Hyvää vastapainoa työlle, jonka tuloksia ei juuri itse näe.

Keittiörempasta taisin täällä mainita elokuussa. Päädyimme palkkaamaan sisustusarkkitehti Ilona Koposen avuksemme keittiön suunnitteluun. Tutustuin Ilonaan Tampereen Brändipäivänä pari kesää sitten ja olen hänen työtään seurannut siitä saakka. Tykkään hänen selkeästä ja luonnonläheisestä tyylistään. Tätä nykyistä kotia rakentaessamme huomasimme, kuinka hankalaa on saada mieluisat keittiösuunnitelmat! Jokaisen keittiöfirman suunnittelija tekee työtään tietysti niistä oman talon valikoimista käsin. Tämä oli se tärkein syy, että palkkasimme Ilonan paitsi suunnittelutyöhön, myös projektia vetämään. Hän on mm. lähettänyt tarjouspyyntöjä puolestamme ja ottanut selvää asioista. Suosittelen!<3

Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, että keittiösuunnitelma on kutakuinkin valmis! Olen siitä hirmuisen innoissani ja onnellinen jo etukäteen! Minua on vuosien saatossa alkanut häiritsemään keittiön ja olohuoneen väliin rakennettu seinäke ja varsinkin katosta roikkuva liesituuletin, joka tulee aina näkymän tielle. Lisäksi muutamat epäkäytännölliset kaapit (kulmakaappi kaikkein pahimpana) ja lattojen saumat ja kaappien uurteet liankerääjinä ovat ne nykyisen keittiön pahimmat miinukset. Lisäksi olen kaikki nämä vuodet ollut ikävästi tietoinen, millaisia pölynkerääjiä ovat kaapin päällykset.  Meidän keittiö on iso ja laskupintaa sekä pistorasioita on riittävästi, ilmeeltään se kuitenkin sopii paremmin sinne 2000-luvun alkuun kuin 2020 -luvulle. Olohuone ja keittiö puhuvat nyt eri kieltä. Keittiön moderni ja pelkistetty ilme on se, millä ne saadaan juttelemaan keskenään.

Laattalattian päälle on tarkoitus valaa mikrosementtilattia. Seinäjoen Asuntomessuilla viisi vuotta sitten ihastuin materiaaliin Lumiance -talossa ja näköjään siitä se ajatus lähti! Keittiön ja olohuoneen välissä oleva kiviseinämä puretaan ja samalla keittiön viisto lattirajaus suoristetaan. Keittiön lattiapinta-ala siis suurenee hieman olohuoneeseen päin. 

Piirustuksissa takka on erilainen, mihin päädyttiin.
Se on myös hieman enemmän olohuoneen puolella.

Jääkaappi ja pakastin jäävät samaan paikkaan kuin aiemmin. Niiden viereen tulee aamiaiskaappi ja lähimmäksi ikkunaa kaappi, jonka käyttökorkeudelle laatikot ovat kokonaan ulosvedettävissä. Ihan ylös ja alas tulee muistaakseni hyllyt. Vaikutti erittäin toimivalle, kun kävin hyllyjä nykimässä.:) Kuivatarvikkeille ajattelin näitä vetolaatikoita ja ehkä niille hyllyillekin jotain täytetty löytyy. Kaikki kodinkoneet on tarkoitus integroida, ne on vielä hankkimatta. Päätimme olla ottamatta Ikean koneita.

Pitkälle seinälle tulee astianpesukone nostettuna, kuten se on meillä aiemminkin ollut. Nyt se vain siirtyy uunin tilalle ikkunanurkkaan. Astianpesukoneen päälle tulee mikro ja kaappi, mutta muutoin olen nyt lopullisesti kallistumassa siihen, että yläkaappeja ei tähän enää tule. Sain tähän paljon kommentteja puolesta ja vastaan Instan puolella, kun mietin, uskallanko luopua yläkaapeista. Vaihtoehtoina oli siis käytännössä vastakohdat,  joko kaapit ylös saakka tai ei ollenkaan. Kaikki nämä vuodet olen hillonnut kaappien ylähyllyllä monenmoista, johon en juuri koske. Tässä kohti voi siis miettiä, että miksi sitä tavaraa säilötään, jota ei koskaan käytetä. Yläkaapit ovat epäkäytännölliset näin lyhyelle ihmiselle kahta alinta hyllyä lukuun ottamatta. Koska kaappitila vähenee, yritän maksimoida laatikkotilan ja karsia kaiken turhan pois nurkista pölyyntymystä. Tason alle tulee laatikoita, joiden 40 senttimetrin korkeus käytetään tehokkaammin hyödyksi 10- ja 20 -senttisillä sisälaatikoilla. Yksi laatikko on siis sellainen kerroslaatikko kahdessa kerroksessa. Nykyisessä keittiössä minulla on esim. kauhat ja leivinpaperit, foliot yms., osa mausteistakin syvissä laatikoissa, jolloin laatikkoon jää paljon hukkatilaa. 

Pitkälle seinälle asettuu suunnitelmissa myös uuni sekä liesi, jossa integroitu liesituuletin. Ei enää mitään pömpeleitä! Minulle oli iloinen yllätys, ettei liesituuletin enää tarvitse poistohormia ulkoilmaan. Hanaksi on suunniteltu Tapwellin hanaa. Allas on vielä mietinnässä. En yhtään tykkää nykyisen altaan reunoista, jotka nekin keräävät tason päällä olevaan saumaan likaa. Niinpä allas tulee kiinnittymään tason alle.

Keittiön ikkunan ääreen tulee saareke, jonka toisella puolella on laatikostot ja toisella puolella kaappi. Kaapit saarekkeen alla ovat vain 40 senttiä syvät. Ajattelen, että siellä voi säilyttää harvemmin tarvittavia astioita. Kaapin puolella saarekkeen taso tulee yli reunan. Oisko siinä meidän aamupalapaikka tulevaisuudessa. Saarekkeen päälle toivon saavani jo pitkään haaveissa olleet Mater Terho -valaisimet ja mahdollisesti Nikarin Peach  tai Artekin Rocket -jakkarat.

Kaapistojen rungot ja sisälaatikot tilaamme Ikeasta. Laatikoiden ja kaappien ovet sekä aamiaiskaapin tilaamme Doorialta, joka valmistaa ovia Ikean runkoihin. Oviin ei tule vetimiä lainkaan, tämä helpottaa puhtaanapitoa entisestään. Keittiökaapiston väriksi valikoitui lopulta lämmin muta, warm mud. Aamiaiskaapin sisusta on sävyltään vaalea tammi, kuten nuo haaveilemani valaisimet ja jakkarat.

Tasoksi ajattelin ihan loppumetreille kvartsia, mutta ihastuin Ikean suunnittelupistelleellä Jyväskylässä marmorikuvioituun keraamiseen tasoon. Myyjä myös kehui keraamista tasoa kvartsitasoa paremmaksi, joten sellaiset sitten laitetaan tilaukseen. Kotona luin, että keraaminen taso on luonnonmateriaalia ja täysin kierrätettävissä. Lisäksi se tosiaan kestää esim. lämmön vaihtelua paremmin kuin kvartsi. Hyvä vaihdos varmasti! Välitilaan en halua laatoitusta, vaan taso nousee 10 senttiä keittiöseinälle. 

Ruokapöytä ja tuolit siirtyvät uudessa keittiössä askeleen kohti olohuonetta, saarekkeen ja olohuoneen välin. Näin ollen pöytä on ainakin menossa vaihtoon. Meille riittäisi nimittäin hivenen nykyistä pienempi pöytä. Tuolitkin olisi kiva vaihtaa, mutta oikeasti tykkään noista meidän nykyisistä, ja niissä on minusta todella hyvä istua.  Katsotaan.

Jos jaksoit lukea tänne asti ja ajatella asiaa, niin ottaisin mielelläni vielä vinkkejä vastaan. Olenko muistanut kaiken? 

Taina

Kukka-asetelmien apuvälineitä

 

Heissan pitkästä aikaa! Elokuu livahti käsistä ilman yhtäkään postausta. Mutta täällä taas ollaan rakkaan aiheen, kukkasten, innoittamana.:) Kukkaviljelmät ovat tuottaneet mukavasti satoa, niinpä kimppuja ja asetelmia on saanut tehdä joka viikko, välillä useitakin viikossa.

Olen saanut instan puolella kyselyitä siitä, mitä maljakon pohjalla on kukkien alla tai käytänkö apuvälineitä esim. Iittalaan Nappulaan kukka-asetelmaa tehdessäni. Nämä omistamani välineet ajattelin esitellä, osa niistä on uusia keksintöjä ja osa vanhoja, joista itsekin olen kuullut vasta muutama vuosi sitten.

Kupittaan Saven kukkatukia näin joskus Florencia Storen vintage -myynnissä. Kun sattumalta törmäsin niihin Facebook -kirppiksellä kävin nopeasti hakemassa löydöt itselleni. Maksoin näistä kahdesta yhteensä 20 euroa. Googlaamalla löytyy erivärisiä ja -mallisia pidikkeitä. Sellaisiakin, joissa pidikkeen keskellä on vaikkapa hirvi tai orava. Jos tällaista mielii, niin kirpputorit taitaa olla varmin löytöpaikka ja onneakin vähän tarvitaan.

Nämä sopivat koon puolesta täydellisesti Nappulaan, joten nykyään käytän sen pohjalla usein tätä kukkapidikettä. Käytän valkoista, vaikkei se pidike sieltä minnekään näy. Näyttää vain omaan silmääni paremmalta.
Töissä tuli jotain puhetta noista edellä mainituista löydöistäni ja eräs työkaverini sanoi, että hänen isovanhemmillaan voisi olla Riihimäen lasin kukkapidike jossain lojumassa. Sain sen sitten häneltä lahjaksi.<3

Riihimäen lasillakin on ollut erilaisia malleja pidikkeistä. Tämän halkaisija on niin suuri, että monen maljakon suuaukko jää liian pieneksi. Marimekon Urna on iso kooltaan, ja tätä pidikettä käytän usein juuri Urnassa.

Pari vuotta sitten törmäsin somessa Aalto -maljakkoihin tarkoitettuun InVase -kukkatukiin. Sellaiset minulta vielä puuttuu! Sen sijaan ihastuin Kukkaverstaan myymiin Hanataba - kimpputukiin. 

Hanataban avulla kukat saa helpommin spiraaliin muotoon. Kukat asetellaan tuen reikien läpi, minkä jälkeen tuen ala- ja yläosaa kierretään auki, jotta kimppu aukeaa, ja varret asettuvat viistosti reikien väliin. Valikoimiin näyttää tulleen ainakin kirkas tuki sen jälkeen, kun tilasin omat (paketissa on kaksi erikokoista) tukeni. Tuki on siitä kiva, että sen avulla saan melko pienellä kukkamäärällä kukat asettumaan kauniisti maljakkoon. Joillekin kukkavarsille Hanataban reiät ovat valitettavasti liian pienet.

Viimeisin hankintani kukkien asetteluun on kukkasiili. Pyysin Villiviinin Eijaa hankkimaan niitä myyntiin, jos suinkin mahdollista, ja olihan se! Kokoja oli kaksi, ostin saman tien molemmat. Pienempää ei ole tullut vielä käytettyä, mutta varmasti senkin aika koittaa. 

Siilin ideana on, että kukat painetaan siilin piikkeihin ja ne pysyvät siten paikoillaan. Viime aikoina olen käyttänyt kukkasiiliä keraamisen ruukun sisällä, isompi sopii pohjalle täydellisesti. Siilin avulla asetelman voi tehdä melko matalaankin astiaan. Kukkasiilin avulla voisi tehdä esimerkiksi japanilaisen ikebana -asetelman. Se on kukkien ja oksien asettelun taidetta, josta tiedän valitettavan vähän, mutta toivoisin joskus pääseväni kurssille.

Näiden kaikkien kukkahärpäkkeiden lisäksi olen käynyt useita kertoja kukkakursseilla ja spiraalitekniikka on alkanut pikku hiljaa sujua. Aina ei kukkia tarvitse edes sitoa, mutta spiraalissa ne asettuvat kauniimmin maljakkoon. Jos kukat ovat intohimosi, niin suosittelen lämpimästi osallistumaan kursseille! Monet kukkakaupat järjestävät niitä taas syksyn ja talven tullen erilaisin teemoin.

Tulevalle viikolle on luvattu vilakoita öitä, mutta mulla riittää usko, että kukat eivät niin pienestä nuukahda ja kukkasatoa on vielä runsaasti kerättävissä. 

Kukkaisaa syyskuuta!

Taina

 

Wau, mikä Pyörre!

 

Asuntomessumaistiaisissa jo mainitsin kohteen numero 7, pyöreän talon, eli Pyörteen. Menin taloon hieman varautuneena, koska omaan makuuni ei ollenkaan ole pröystäilevä tyyli, jota jostain syystä kuvittelin Pyörteen edustavan. Olin talosta jotain pieniä kuvia nähnyt ja sen perusteella mielikuvani luonut. Joka tapauksessa talo kiinnosti lähtökohtaisesti, vaikka ajattelin etukäteen ja vierailun jälkeenkin, että Pyörre ei olisi minulle tai perheellemme edes teoreettinen vaihtoehto, jos miettisimme kodin rakentamista. 

Silti menisin mielelläni vielä uudestaankin käymään Pyörteessä, sillä minulle se oli wau-elämys. Tapasimme tulevat asukkaat esittelemässä ja kertomassa talon tarinaa. Pyörre kuvastaa upeasti sen tulevien asukkaiden, Timon ja Jukan, persoonia ja vastaa varmasti heidän loppuelämän asumistarpeisiinsa, sehän on pääasia. Tämä talo, jos mikä, oli selkeästi rakennettu itseä varten. 

Talo yllätti minut myös sillä tavalla, että siellä käyminen vastasi minusta hienoa taide-elämystä. Enkä tarkoita ainostaan Johanna Oraksen maalauksia, vaan vähän samaan tyyliin, kun ennen vanhaan esim. Alvar Aalto suunnitteli taloon samalla kalustuksen, pinnat, koristelut. Kutsuisin Pyörrettä kokonaistaideteokseksi. Ihan hitusen kokemusta himmensi köydet ja suojaukset, joiden merkityksen tosin hyvin ymmärrän.

Keittiö-olohuone on Pyörteen sydän. Vahva sininen ja kulta, jotka kulkevat kodissa tehosteina, eivät tunnu tunkkaiselta tai raskaalta, kun niiden vastapainoksi ympärillä on paljon valkoista seinissä ja aivan mielettömän upea vaalea, kuusirimakatto.

Atriumpihalta aukeaa terassi järvelle ja pihan keskelle on istutettu omenapuu. Olisipa ihana nähdä se hieman isompana, toukokuussa kukassa tai syksyllä täynnä omenoita!

Pyörteessä on käytetty uudenlaista rakennustekniikkaa, se on rakennettu ruuvipaalujen päälle ja sen ulkoverhous on aaltopeltiä. Rakentamisessa on käytetty mahdollisuuksien mukaan kierrätettyjä materiaaleja esim. terästä ja betonituotteita. Jostain muistan myös lukeneeni, että talon rakentamiseen käytetystä materiaalista erittäin suuri on on uudelleen kierrätettävää. Uusiutuvien materiaalien ja kierrättämisen merkitys rakentamisessa kasvaa varmasti tulevaisuudessa. 

Messukuvia jälleen selaillessani tuli sellainen olo, että voisin useammastakin kohteesta postata tässä syksyn mittaan... Katsotaan, kuinka käy! 

Meillä oli nimittäin eilen lainaneuvottelut ja nyt se sitten on varmaa, meille tulee keittiö- ja kylpyhuoneremontti. Ihanaa, mutta samalla hirvittää!

Taina