Jotain vanhaa ja jotain uutta

Kesähuoneen ikkunoiden kunnostus oli paljon hitaampaa puuhaa, kuin mitä koskaan kuvittelin. Siinä maaleja rapsutellessa havahduin huomaamaan, että ikkunanpokassa, joka on ollut tehdasrakennuksessa, on uria koristeena, ulkoreunoissa kahdet urat ja sisemmissäkin yhdet. Yritin niitä kuvata teille. Ajatelkaa, kuinka yksityiskohtaisesti rakennukset tehtiin ennen! 

Samalla tunnen tekeväni jotain arvokasta. Kuinka monta vanhaa, huolella tehtyä rakennusta Suomessa on pilattu tai vedetty maan tasalle uuden tieltä. Näissäkin ikkunoissa osa ruuduista oli luultavasti rikottu tahallaan, ihan vain huvin vuoksi! Olen onnellinen, että saimme vanhaa lasia rikkimenneiden tilalle. On hauska katsoa läpi vanhasta lasista, joka vääristää näkymän.:)

Ikkunanpokasta löytyi tuollainen merkki. Mitähän se voisi tarkoittaa? Tekijän puumerkki kenties? Kirjain w vain kaksi v-kirjainta?

Ikkunat ovat viimein valmiit, ja odottavat rakentamisen aloittamista. Kävin ostamassa uudet tuolit kesähuoneeseen ja hieman lisää kesäkukkiakin sitä koristamaan. Tuolit saan vasta myöhemmin, joten ehkäpä säästelen kuvia siihen asti, että tuolit ovat omalla paikallaan.;)

Sain muuten mieheni siskolta taannoisella sukutapaamisella jalat kesähuoneen pöytää varten. Ne ovat juuri sellaiset, kuin halusin! Kiitos Hillevi!:) Toivon, että ulkona vuosia seisoneesta lautakasasta löytyy jotain sopivaa lankkua pöytätasoksi... Sitä, miltä kesähuoneessa suurin piirtein pitäisi valmiina näyttää, voit kurkata täältä.

Odotustunnelmissa,

Taina

Villa Amaraada

Ystäväni Maiju laittoi viestiä, että voisimme mennä yhdessä katsastamaan täällä meilläpäin avatun uuden sisustuskaupan, josta hän oli paikallislehdestä lukenut. Olin tietenkin heti juonessa mukana, ja niinpä ajelimme hieman sateisena iltapäivänä Nastolan Montarissa sijaitsevaan Villa Amaraadaan.

Omistaja Pasi Vuorinen kertoi meille, että Villa Amaraada oli kokeiluluontoisesti auki viime kesänä jonkun kerran, ja nyt sitten koko kesän. Liike toimii myös netissä ja Helsingissä Fredrikinkadulla. Kaupan oli vaikka mitä ihanaa: vanhoja kalusteita, uusia kalusteita, itsetehtyjä kalusteita ja piensisustusta. Olisin voinut (siis jos lompakko olisi hieman pulleampi) ostaa vaikka uuden Horward-sohvan tai poron taljan tai ihania valaisimia, vanhat maalarin tikapuut puutarhaan, ihan vain muutamia mainitakseni...

Vanha puu, pellavaiset tekstiilit, taljat, maanläheiset värit...Miten luonnollisen rauhallista ja kaunista!

 

Eniten ihastuin kuitenkin itse rakennukseen, vanhaan navettaan, joka on ainakin kaupan puolelta hienosti kunnostettu! Voisin asua jossain tällaisessa, jossa on katto korkealla, hirsiä, tiiliä, valkoista, rapattua pintaa. <3

 

Enhän  mä tietenkään sieltä tyhjin käsin voinut lähteä!

Metallilautanen ja lasikupu muodotavat juuri sopivan parin. Kuvun alle ajattelin laittaa kukkia tai jotain muuta kaunista. Kiitos Maiju, kun ehdotit tätä reissua!:) Suosittelen muillekin  kauneudesta tykkääville, ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!

Taina

Voin kuulla laulua Aigeian

Viime aikoina olen saanut kuulkaas ihan selviä merkkejä, että meikäläisen pitäisi olla just nyt Kreikassa.;)

Joku pakkomielle kuvata ovia vaivaa, mutta kun ne ovat niin kauniita...

Ensinnäkin kolmella viimeisimmällä aamulenkilläni olen ihan selvästi haistanut suolan ja meren tuoksun. Ihan täällä kuivalla maalla, niin! Koska tuo meren tuoksu on tullut joka kerta samassa paikassa lienee sille joku muu luonnollinen selitys. Minulle se oli heti ensimmäisellä kerralla selvä merkki siitä, että nyt pitäisi jo olla Kreikassa.;)

Toinen merkki kolahti postilaatikkoon viikko sitten Lidlin mainoksen muodossa: Kreikan herkkuja tarjouksessa tarjouslehtisen verran. Kuvia katsellessa oli helppo palauttaa mieleen kreikkalaisen keittiön antimet: kreikkalainen salaatti, tzatziki, kana, joka on parempaa kuin missään muualla, suussasulava lammas...

Pahimpaan Kreikka-kuumeeseen kuuntelin yksi päivä kreikkalaista radiokanavaa, mutta ensin siitä nousi vain kovempi kuume, alkoi tehdä mieli kylmää Mythosta, ja seuraavina päivinä radiokanavat taisivat olla lakossa, sillä en saanut kuulumaan niistä ensimmäistäkään. Ehkä parempi niin.

Vaikka Suomen kesä on paras, niin ilman kunnon reissua tämä tuntuu silti jollain tavalla kärvistelyltä. Sorry, jos kuulostaa turhalta valittamiselta! Jos jostain ilmaantuisi pari ylimääräistä tonnia, olisi matkan suunta selvillä: jonnekin päin Kreikkaa, ehkä saarihyppelylle. Mintun kuukaudenhaaste toteutui tällä kertaa vanhoja matkakuvia käyttäen.:)

Kreikalle sydämensä menettänyt

Taina

Sisustus Chill´in pop up

Sain Sisustus Chill´in Annelta sähköpostia, jossa hän kertoi pitävänsä jälleen tämän loppuviikon (17.-20.7.) pop up-myyntiä Erstan kartanon väentuvilla. Lupasin hänelle, että laitan vinkkiä teille lukijoillekin blogin kautta. Muutama viikko sitten postasin edellisestä pop upista täällä.

Tämäkään ei ole maksettu mainos, vaan lähtee ihan omasta halustani tehdä näin mm. siksi, että arvostan ihmisiä, jotka näinä taloudellisesti epävakaina aikoina työllistävät itsensä ja jaksavat ryhtyä yrittäjiksi. Toivon onnea ja menestystä yrityksen pyörittämiseen. Toinen syy on ihan vaan ne kaikki ihanuudet, joita Anne myy, ja joista minä tykkään.:) Enkä muuten tiedä muuta paikkaa, mistä juuri näitä saisi täällä Lahden seudulla. Sisustus Chill toimii muuten verkossa, että kyllä näitä voi tilata kauempana asuvatkin.:)

Anne kertoi, että hänellä on mukanaan uutuuksia Nikolas Vahélta ja House Doctorilta. Varmaan jotain tosi tylsiä.;)) Mulla onkin oliiviöljy juuri sopivasti loppumassa, joten Vahén oliiviöljy ja luultavasti jotain raidallista on päätymässä meille kotiin...:)

Sisustus Chill pop up Erstan kartanolla

to 11-17

pe 10-16

la 10-15

su 12-16

Taina

Ranskalainen kyläkauppa Vääksyssä

Piti jo viime kesänä ehtiä käymään Vääksyssä ranskalaisessa kyläkaupassa, kun luin siitä lehdestä, mutta jäi kuitenkin käymättä. Nyt poikkesimme sinne yhtenä aurinkoisena iltapäivänä. Kauppa ja siinä sijaitseva kahvila sijaitsee ns. vanhassa Vääksyssä, hieman kanavalta Padasjoelle päin, Lahden suunnasta ajettaessa.

Valtava homma on ollut omistajilla (muistaakseni suomalais-ranskalainen aviopari?) ison talon kunnostamisessa. Voitte arvata, että minusta se talo on aivan täydellinen vinoine lattioineen, leveine lattialankkuineen ja hirsiseinineen.:)

Minä tietenkin tutkin kaikki paikat, joihin oli pääsy. Yläkerran kenkämyyntiosasto oli minusta aivan mielettömän ihana! Myynnissä oli vaatteita, koruja, kenkiä, leluja ja elintarvikkeita. Olin miehen kanssa liikkeellä, joten ymmärrettävästi jätin tavaroiden katselun tällä kertaa väliin.;)

Siinä ulkona kahvitellessamme oli kuin olisi saanut kokea palan Etelä-Eurooppaa, Vääksyssä,

kesäisenä iltapäivänä.:)

Taina
  
p.s: Facebook kinuaa rahaa joka kerta blogini sivulla käydessäni. 
Muistathan valita "saa ilmoitukset" kohtaa tykätty
napin valikosta, niin näet postaukset,
ja minulta säästyvät rahat muuhun tarkoitukseen.:)

Fiskarsin Antiikkipäivillä

Saimme mieheni siskolta vapaaliput Fiskarsin Antiikkipäiville. Hän ( SE ihana koti maalla) on näet omistajana Hämeenlinnassa vanhojen tekstiilien kaupassa, Niittyvillassa ja heillä oli myyntikoju tapahtumassa. Viimeisin käyntini Fiskarsissa on jostain parinkymmenen vuoden takaa, äitini ja isäni kanssa, ei todellakaan viime vuosilta. Pikainen piipahdus kauniissa maisemissa on jäänyt mieleeni, samoin kohtuullisen pitkät ajomatkat. Mikäs siinä! Yllätyksekseni mies lupautui kanssani lähtemään, lapsia tuntuu olevan vaikea saada mukaan juuri minnekään... Eipä noita varmaan olisi juuri antiikki kiinnostanutkaan. Juttu sisältää tavallista enemmän kuvia, sillä kuvattavaa oli ihan hirveästi! Katsotaan, kenen kestävyys riittää selaamaan jutun loppuun saakka.;)

Oma suhtautumiseni antiikkiin on vähän ristiriitaista. Mielikuvissani antiikkiin hurahtaneet ihmiset muuttavat kotinsa hiljalleen museomaisiksi ja epäkäytännöllisiksi. Noh, eihän sen tietenkään tarvitse noin olla! Toisaalta tykkään todella paljon vanhoista huonekaluista, lähinnä talonpoikais- ja kustavilaistyylisistä. Talonpoikaistyylissä on rouheutta ja yksinkertaisuutta, joka kestää aikaa, ja kustavilaisuudessa keveyttä. Myös rokokoo on tyylinä ihan ok, jos sitä hieman "karsitaan".  Tummaa barokkityyliä vierastan. Keräilyesineitä pelkkänä koristeena en oikein ymmärrä, vaan haluan, että omassa kodissani olevat esineet ovat käyttöä ja elämää varten. Voiko ja uskaltaako antiikkiesineitä oikeasti käyttää? Riippuu varmaan esineestä...


Mutta JOS mulla olisi sellainen kartano, jossa olisi vaikkapa tuplasti tai triplasti neliöitä tähän nykyiseen kotiin verrattuna, tiedän minkälaisia antiikkiesineitä mieluiten hankkisin, vähän kuin koristeeksi, tietenkin niiden muutamien antiikkihuonekalujen lisäksi, jotka toisivat sisutukseen kivasti juurevuutta.:)

Vähänkös hienot jousi ja nuolet!

Mieltymykseni ovat ehkä hieman miehekkäitä, sillä voisin ostaa esim. vanhoja urheiluvälineitä tai mittaamiseen, tieteeseen, merenkulkuun yms. liittyviä esineitä, kuten kaukoputkia(siihen unelmien kirjastohuoneeseen), karttoja, vaakoja, tennismailoja (seinälle koristeeksi vaikkapa "kuntoiluhuoneeseen")...

 

Keittiöön (ihan tähän nykyiseen) olen ajatellut hankkia vanhan vaa´an, kunhan löydän sen oikean. Tuota ylläolevaa silmäilin messuilla, onhan se valmistettu ihan melkein meidän kodin nurkilla, mutten kuitenkaan halunnut valkoista vaakaa. Myös aitoja sarvia ja saviruukkuja hypistelin, mutta kun siihen tilipäiväänkin on vielä aikaa, niin sinne jäivät.

 

Kukkuu!;)

Aivan messualueen läheltä bongasin heti mennessä niin kutsuvannäköisen puutarhamyymälän, että sinne oli pakko mennä heti antiikkiesineiden hypistelyn jälkeen. Mikä ihana rakennus, ja kokonaisuus! Sisällä oli myös vaikka mitä kaunista, kuten koristeita, tukia, amppeleita yms. puutarhaan kuuluvaa tilpehööriä...Puutarhurin taivas tämä Garden Shop Tahvoset!

Täältäkö ne Huvila ja huussi kasvit aina tulevat?

Puutarhamyymälästä siirryimme kylänraitille, ja kävimme kahvilla. Kaikki mielenkiintoiset näyttelyt ja ostospaikat jätimme suosiolla väliin, sillä lapset olivat keskenään kotona, ja aikaa rajatusti.

Joku jasmike pitäisi laittaa omaankin pihaan...

Fiskars on niin kaunis paikka, että ilmoitin haluavani muuttaa sinne! Joo, joo...no, ehkei sentään, mutta joskus voisi ainakin yöpyä Fiskarsissa ja fiilistellä kaikkia vanhoja taloja ja kaunista ympäristöä ihan rauhassa.:) Vielä muutama kuva kauniista rakennuksista edestä, takaa, sivusta, raitilta...

Toivottavasti pääsen pian uudelleen Fiskarsiin. Ihana paikka!:) Jos selvisit tänne asti, voit onnitella itseäsi!;)

Tää matkakertomus oli tässä.:)

Taina