Habitare 2018

Tämän vuoden Habitarea on nyt sisustus-ja lifestyle -blogit pullollaan, ja ennen messuja mietin, että postaanko aiheesta lainkaan. Fiilikseni messuiltapäivästä on sen verran positiivinen, että pakkohan nämä kuvat ja tunnelmat on jakaa.:) Toivottavasti inspiroi! Messuillehan ennättää vielä tänääkin, ja jos matka ei olisi noin pitkä, sattaisin lähteä vielä uudelleen kiertämään ainakin osan messuista. Kuuleman mukaan parhaat ostokset messuilla voi tehdä sunnuntaina, sillä näytteilleasettajillakin on helpompaa, kun pakattavaa on vähemmän kotiin lähtiessä...

Värikästä (erilaisia ruskeita, ruskan värejä, punaista ja keltaista, sinistä ja vihreää, omaan makuuni paikoitellen vähän turhan retroa), luonnonläheistä, ekologista, mutta entistä runsaampaa, siinä muutamia sanoja määrittämään sisustuksen trendejä tällä hetkellä. Mielestäni aika samanlaista kuin vuosi sitten (postaukset täällä ja täällä). Puuta puunvärisenä, rouheutta tekstiileissä ja keraamiikassa ja tänä vuonna maljakoissa näytti lähinnä olevan heiniä. Niitä ostin muuten itsekin messuilta kotiintuomisiksi.:)

Lahti muotoilu- ja puuseppienkaupunkina on hyvin messuilla esillä, ja siitä olen tietenkin hyvin ylpeä! Messuilla on mm. Design Lahti laituri, jossa on Lahden alueelta monia mielenkiintoisia yrityksiä esillä, kuten HT- collection (mulla on ihan kamala sohvakuume, mutta tällä kertaa aion olla erittäin perinpohjainen ja harkitseva ennen ostopäätöstä), Upwood design (jonka Atomi-valaisin voisi sopia meille, sitä joskus aiemmin jo googlailin) ja Pedro, jonka West -nojatuoleja huolisin vaikka kaksinkappalein (ruskealla nahkaverhoilulla) uuden sohvan kaveriksi sitten myöhemmin. Laulumaa, Tapio Anttila, Luhta...muutamia lahtelaisnimiä vielä mainitakseni. Yleensä myös Protoshopissa lahtelaiset nuoret suunnittelijat pääsevät esille,  niin tänäkin vuonna, kiitos Muotoiluinstituutin. 

Oma suosikkini Protosopin puolelle oli tällä kertaa helsinkiläisen Hanna Kutvosen suunnittelema peilin ja säilyttimen yhdistelmä Twist, jonka peiliosa kääntyy, jolloin tankoon saa vielä muutaman ripustimenkin. Tälle on helppo veikata menestystä.

Jo ennen messuja törmäsin Instassa hämeenlinnalaiseen Papurinoon, ja tilauksen tein samantien. Vanerinen Lahti -kartta koristaa nyt työhuoneen seinää. Olin jo pitkään ajatellut tilata seinälle kartan Lahdesta, mutta tämä puinen on mielestäni vielä hienompi. Voikukkataulun toiselle puolelle voisin hankkia jonkin toisen kartan, vaikka pyöreänä...

Kukka-anti jäi itselleäni tälle erää melko laihaksi. Onneksi on Järveenpään Kukkatalo, jolla on upea osasto, ja Saija siellä antamassa vinkkejä! Tein tuttavuutta myös Garden & Living -myymälään. Jollain lomalla täytyy kyllä tehdä retki kyseiseen liikkeeseen. Betoniset palloruukut sinisarjan siemenkodilla on mielestäni yksinkertaisen upeat. Joko pallomaljakot ovat nyt todella in, tai sitten itseäni on viehättänyt eniten kukka-asetelmat, jotka ovat pallomaljakoissa.

Erityisen iloiseksi tulin yllättävästä kohtaamisesta Leino Designin Mirun kanssa. Miruun olen tutustunut hänen joulubloginsa kautta, nykyään yrittäminen on tainnut viedä ajan niin, ettei blogi ole enää valitettavasti  päivittynyt. Kuvat jäivät siinä tohinassa ottamatta!

Kiitos messuseurasta Heidi ja Satu! 

Entä sinä, kävitkö ja tykkäsitkö?

Taina

Turhasta eroon, uutta harkiten - "Maristamista"

Muutama viikko sitten Kotivinkin päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki oli tiivistänyt mainiolla tavalla Kotivinkissä ( 16/18) sisustusfilosofiansa "maristamisen". Maristaminen pitää sisällään kaksi kohtaa, jotka molemmat sopivat omaankin sisustusfilosofiaani, mutten ole oikein osannut sanottaa sitä näin osuvasti itse. Viime kesästä asti olen käynyt kotia läpi paikka kerrallaan, luopuen sellaisesta, mikä on jäänyt kaappeihin lojumaan. Tilalle olen hankkinut harkiten sellaista, mitä oikeasti olen tarvinnut, halunnut, sellaista, mistä olen pitkään haaveillut.

Maristamisen ensimmäinen kohta onkin, että kannattaa luopua sellaisesta, mistä ei oikeasti ole iloa, ja hankkia vain sellaista, mitä rakastat. Tätä olen tosiaan yrittänyt noudattaa. Elokuussa pidin jälleen kirppispöytää neljä viikkoa, ja tavarat vaihtoivat liukkaasti omistajaa. Tässä jutussa tosin pitää ottaa huomioon muutkin perheenjäsenet, mutta meidän perheessä oikeastaan kukaan ei ole sellainen, joka kiintyisi tavaroihin ylenpalttisesti. En tietenkään laita kiertoon toisten tavaroita kysymättä ensin, mahtaako esineellä olla merkitystä muille perheenjäsenille.

Mietintää aiheuttaa kuitenkin vaikkapa hääastiasto, sarja, joka saisi käyttämättömyyden vuoksi lähtöpassit oitis, ellei se olisi hääastiasto, silloin parikymmentä vuotta sitten kovastikin lahjaksi toivottu. Ihan kaikesta ei ehkä kannata luopua, tai ainakin voi odottaa vielä hetken, josko se nyt turhalta tuntuva tavara löytäisikin tiensä kaapista uudelleen käyttöön.

Toinen periaate maristamisessa on hankkia esineitä, joilla on useampi käyttötarkoitus. Tässä olen vielä alkumetreillä, ei ole ehkä ollut todellista tarvetta. Mitä pienemmät neliöt ja säilytystilat, sitä enemmän tähänkin kannattaa uhrata ajatuksia. Tällä hetkellä yritän lähinnä luopua jostain turhasta, kun hankin uutta.

Postauksen kuvissa on kaksi tuoretta sisustushankintaa. Eno Studion Multi Candle Pin on kynttilänjalka, jonka yritin hankkia jo pari vuotta sitten, mutta se tuntui aina olevan loppuunmyyty, kun yritin sitä tilata. Nyt tein tilauksen hyvissä ajoin ennen pimeitä syysiltoja, jotta saan nauttia "leijuvista" kynttilöistä syysiltoina. Kynttelikön tilasin täältä. Nopea toimitus ja käsinkirjoitettu kortti paketissa, tuli niin hyvä mieli!

Toinen hankintani on Rosenthalille Tapio Wirkkalan suunnittelema Paper Bag - maljakko, jota kävin useasti hypistelemässä Sokoksen sisustusosastolla, ennen kuin sen valikoimia supistettiin rajusti viime keväänä. Pidin hintaa tuolloin kuitenkin liian kalliina. Jos nyt oikein muistan, niin maljakolla oli hintaa ehkä 80 euroa... Tämän maljakon bongasin Facebook-kirppikseltä 30 eurolla. Maljakko on vielä hienompi kuin osasin ajatellakaan! Oli jotenkin vaikea kuvitella, miltä se näyttää kukkien kanssa. Ainakin näiden eilen kukkaniityltä poimimieni malvojen ja unikoiden kanssa sehän näyttää ihan täydelliseltä!

Hip hei, sehän on huomenna perjantai!<3

Taina

Ihana Loviisa!

Lauantaina piipahdimme Loviisassa. Viime käynnistäni oli vierähtänyt varmaan 15 vuotta, joten oli jo aikakin. Aivan ihastuttava pikkukaupunki meren ääressä! Muistuttaa mielestäni aika tavalla Tammisaarta, ja mies jo epäili, että olemme käyneet ennenkin Loviisassa, mutta hän ei kyllä ollut muistaakseni sillä luokkaretkellä mukana.:P

Matkan todellinen tarkoitus on noutaa ryijy, jonka olin Facebook -kirppikseltä bongannut, ja josta toivottavasti tulee matto meidän makuuhuoneen lattialle. Siitä juttua luvassa varmasti myöhemmin.:) Toissijainen tarkoitus oli ihan vain päästä käymään paikassa, jossa toiset käyvät vähintään kerran vuodessa mm. ihastelemassa ihmisten avoimia koteja. Meidän aikataulumme oli sen verran tiukka, että tyydyimme hieman jalottelemaan torin seudulla, sekä satamassa. Etsimme aluksi ruokapaikkaa, mutta päädyimme lopulta syömään pienen välipalan sataman kahvilassa, sillä tiesimme, että lauantai-illan juhlissa napa tulisi jälleen paukkumaan. Niin kuin se sitten tekikin. Oli muuten ihan mielettömän kivat ja hienot juhlat jälleen!

Täältä Lahden suunnalta on aika monta eri reittivaihtoehtoa Loviisaan. Tuolla luokkaretkellä mieleeni jäi tietty tieosuus, joka tulee, kun ajaa Loviisaan Orimattilan ja Myrskylän kautta. Tuolla Malmgårdin kartanon tienoolla sitä luulee hetken olevansa ihan jossain muualla kuin koto -Suomessa. Vähän kuin ulkomailla, sellainen olo minulla tuli muutenkin Loviisan satamaterassilla kahvia juodessa, meren välkehtiessä auringossa ja ihmisten pulistessa toista kotimaista ympärillä.

Paluumatkalla mies jätti minut kyydistä ehkä kilometriä ennen Malmgårdin kartanoa, ja minä pääsin kameran kanssa rauhassa ikuistamaan tuota idyllisen kaunista tienpätkää. Vanha tammikuja, siirtolohkareet pellonreunoilla ja kauniisti kumpuileva tie...Tässäpä olisi täydellinen paikka kuvata vaikka automainosta! Vaikken täysin ymmärrä kuivanmaanmökkejä, niin tämän tyylisessä ympäristössä sellainen voisi olla oikeastaan aika kiva vaihtoehto.

Poikkesimme vielä kartanon tilamyymälään hankkimaan kotiinviemisiä, sillä niin yksinkertaisesti voi osoittaa tukea kotimaiselle maanviljelylle, erityisesti luomu sellaiselle, kuten Malmgårdin kartanon maanviljelys on.

Hei, eihän anneta vielä ihan täysin syksylle periksi, vaan eletään hetkessä, ihan kuin kesällä!<3

Mukavaa viikkoa!

Taina 

Kesähuone syyskuussa

Pitkästä aikaa Kesähuonetta.:) Vaikka syksyllä Kesähuoneessa tulee vietettyä paljon vähemmän aikaa kuin kesällä, niin silloin tällöin on kuitenkin ihana nauttia siellä vaikkapa lämpöisten syysiltojen hehkusta tai viikonloppuina vielä istua aamupalalla kaikessa rauhassa, kavereitten kanssa iltaakin on istuttu monena syksynä syyskuun lopulla.

Hankittuani keittiöön Ikeasta Lohals -maton, alkoi tehdä mieli samaa mattoa ihan joka paikkaan. Turha kai mainita, mutta tykkään tuosta keittiön matosta ihan hirmuisen paljon! Joitakin viikkoja sitten Ikeassa oli kaikki matot alessa, ja päätin ajaa ihan vain uutta, hieman pienempää Lohals -mattoa varten Vantaalle. Maton sijoituspaikka oli vielä silloin avoin, sillä ajattelin maton sopivan niin eteiseen, terassille kuin Kesähuoneeseenkin. Eteisessä matto tuntui aiheuttavan sisustusvyöryn, joten kaiken uusiksi laittamisen välttämiseksi vanha eteisen matto päätyi takaisin eteiseen pesulareissun jälkeen. Terassille en mattoa lopulta edes sovittanut, sillä olin varma, että matto on kuin tehty Kesähuoneeseen. 

Varastosta hain harmaan-vaaleanpunertavat lampaantaljat Kesähuoneeseen, sillä luotan niiden pitävän nyt värinsä, kun aurinko ei enää niin kuumasti porota sinne. Ehkä ensi kuussa siirrän ne keittiöön, kun Kesähuoneessa vietetään aikaa enää harvoin. Kukkaniityltä poimimastani kimpusta laitoin osan pieniin maljakoihin ja vein ne Kesähuoneeseen. Kyllä kelpaa sekä Kesähuoneessa, että terassilla viettää syksyisiä iltoja.:)

Viikonloppuna on jälleen mukavaa tiedossa! Ihan kohta starttaan Loviisaan ryijyostoksille (onhan tuonne matkaa, mutta kun sopiva löytyi edullisesti Facebook -kirppikseltä, niin ei auta kuin lähteä hakemaan), ja illalla on tiedossa perinteiset miesten järjestämät syyskekkerit, tällä kertaa Dionysosjuhlan nimellä. Ajattelin ennättää viikonlopun aikana myös poimimaan uudet kukkaset maljakkoon Ruuhijärven kukkaniityltä, sillä sain kutsun hakea uudet vanhojen lakastuttua.:)

Oikein hyvää viikonloppua!

Taina

Kukkaniitty ohikulkilkijoiden iloksi - Ihan kotinurkilla!

Tehän tiedätte, kuinka kukkahullu tätä blogia kirjoittelee.:) Esimerkiksi kesän alkupuolella reissuni Elonkiertoon, parin tunnin ajomatkan päähän, ihan vain, että saisin nähdä ja ikuistaa kameralla ruiskukat ja päivänkakkarat viljapellossa. Viime vuodelta jäi oikein kaivelemaan, kun näin mm. Fridan blogissa kuvia kukkaniitystä, joka oli ihan liian kaukana, ja töiden alku haittasi jo harrastamista. Harkitsin tuolloin ihan tosissani, että lähtisin niittyä kuvaamaan jonain iltapäivänä, mutta järki voitti. Jospa oisin tuolloin tiennyt, että ihan tässä lähellä, Lahden rajojen sisäpuolella, oli vastaava kukkaniitty!

Nyt sunnuntai-iltana kävimme pienellä ajelulla miehen kanssa. Meistä on kiva tutkia lähiympäristöä, ajella teitä, joita emme ole aiemmin ajelleet. Voisi luulla, että kaikki lähitienoot on jo koluttu, mutta tälläkin reissulla ajoimme (Ruuhijärveltä Mäkelään) tietä pitkin, jota emme olleet koskaan ajaneet. Ruuhijärveltä käännyimme Korkeelle, ja ihan pian tuon risteyksen jälkeen hihkuin riemusta, kun huomasin kukkaniityt tien vieressä! Harmikseni kamera ei ollut mukana, joten eilen ajoin varta vasten kuvaamaan kukkia uudestaan. No, voi olla, että ajan vielä ainakin kerran tuonne, sillä paikka on niin mielettömän ihana ja kaunis. Omistamillani objektiiveilla ei valitettavasti oikein saanut kunnollista kuvaa koko kukkaniitystä (niitä niittyjä on oikeastaan kolme), varsinkin, kun aurinko paistoi paikoitellen kirkkaasti, ja vieressä oli voimakkaita varjoja. Kuvat eivät täysin tee oikeutta paikan kauneudelle. Tuolla niityn reunassa kuvatessani sain muuten, jälleen vahvistuksen siitä, että meidän pihan kukat saavat olla kaiken värisiä, ihan niin kuin tällä kukkaniityllä.

Kauaa en ehtinyt kamerani kanssa kyykkiä kukkaniityn reunalla, kun maanomistaja ja kukkaset kylvänyt maanviljelijä, Kimmo Kunnas, tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi nähneenä aiemmin Riihimäen suunnalla jotain samantapaista ja päättäneensä toteuttaa kukkapellon omilla maillaan, ihan vain ohikulkijoiden iloksi. Kertoi tutustuneensa moneen uuteen ihmiseen kukkasten ansiosta.:) Kimmo kertoi myös, että  paikallinen puutarhabloggari (jolta olen muuten joskus kasveja meidän pihaan hakenut) oli viime vuonna kukkaniitystä postannut, mutta kun aika ei riitä millään kaikkien blogien seuraamiseen, niin lukematta on jäänyt tuokin postaus.

Kimmolta pyysin lupaa jakaa kukkaniitystä kuvaa Lahti -ryhmässä, ja ihastus on ollut todella suurta. Toivottavasti kukkienihastelijoita ei sentään riesaksi asti ole! Yhtään kukkaa en olisi uskaltanut poimia, enkä olisi lupaa sellaiseen kehdannut edes kysyä, mutta sain sen pyytämättä. Kimppu on ihana, mutta parasta mielestäni on, että joku viitsii uhrata omaa aikaa ja rahaa siihen, että muilla olisi kaunista katseltavaa. Kiitos Kimmo!💚

Taina