sunnuntai 12. tammikuuta 2020

DIY - Sytytyslappuja kynttilän lopuista



Vuoden alussa sitä on ihanasti täynnä intoa ja energiaa. Hyvä hetki kaikenlaisille tee-se-itse -jutuille, käsitöille ja itsensä uusiksi laittamiselle! Tuota energiaa kannattaa tosiaan käyttää hyödyksi. Itse olen suunnitellut yhden ja toisenkin paikan täydellistä tyhjennystä ja uudelleenjärjestelyä täällä kotona. Ajattelin ottaa vaihteeksi kirppispöydän ja olla melko armoton niin tavaroiden kuin vaatteidenkin suhteen. Sellainen, mitä ei käytetä, joutaa kiertoon. 


Tässä kodissa on asuttu jo neljätoista vuotta! Tuntuu aivan uskomattomalta, miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Lapset ovat kasvaneet sinä aikana pikkutenavista lähes aikuisiksi. Eilen toin varastosta parit pieneksi jääneet luistimet ja kengät, joita on tuskin ehditty pitää ennen kuin jalka on kasvanut jälleen. Siinä on hyvä kirppispöydän alku.


Vaikka talvi onkin ollut aika epätalvi tähän mennessä täällä etelässä, on meillä takkaa lämmitetty monta kertaa viikossa. Sähköä yritetään säästää leudosta talvesta huolimatta. Vuoden viimeisessä Kodin Kuvalehdessä Ruususuu ja Huvikumpu -blogia Annin palstalla oli ihana idea sytytyslapuista, joihin käytetään valkoisten kynttilöiden pätkiä, vanulappuja ja paperilautasliinoja. Olen joskus askarrellut sytykeruusuja, mutta ne olivat minusta aika työläitä, sillä ensin pitää tehdä munakennoista ruusuja ja sitten kastella niitä monta kertaa streariinissa. Nämä lappuset syntyivät paljon nopeammin. Juuri hyvä ohje tällaiselle, jolla mieluiten pitäisi olla valmista heti.


Jo yhdestä pienestä lautasliinasta tuli 16 lapun verran sytytyslapun kaunistuksia, joten ihan hirmuisen suurta lautasliinapinoa ei saa tähän tuhlattua millään. Valkoisia kynttilänpätkiä minulle oli kertynyt joulun aikaan Mariskoolin verran. Valkoisen steariinin läpi paperin kuviointi pääsee vielä oikeuksiinsa, siksi valkoiset kynttilät!



Aluksi siis leikataan lautasliinasta vanulapun kokoisia ympyröitä. Minä jätin taustapaperin ohjeesta huolimatta paikoilleen, sillä olisi tuntunut hullulta heittää ne roskiin..Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan jättämään vain lautasliinan uloin kerros. Steariinin sulatin vesikattilan päällä omassa kulhossa. Kun steariini alkoi sulaa, otin kattilan pois liedeltä ja loputkin pätkät sulivat siinä hiljalleen. Kattilan kansi kannattaa varata lähettyville, sillä steariini voi leimahtaa, jos se kuumenee liikaa. Otin yhden vanulapun kerrallaan grillipihteihin ja uitin sen steariinissa. Laput laitoin kuivamaan leivinpaperille, missä ne kuivuivat varmaan kymmenessä minuutissa. Lopuksi keräsin sytytyslaput käyttöä odottaneisiin lakritsipurkkeihin. 



Kokeilin myös vanulapun korvaamista parilla erilaisella jätepahvilla, mutta näiden lappujen ulkonäkö ei ollut erityisen kaunis. En niistä ottanut edes kuvaa.  Lautasliinan alla on hyvä olla jotain valkoista, ainakin jos lautasliinan pohjaväri on valkoinen. Vanulappujen tilalle voisi kokeilla valkoista hukkakangasta, esim. vanhaa lakanaa tms...Flanelli imisi varmaan hyvin steariinia. Hukkakangas olisi vanulappua ekologisempi vaihtoehto! 



Paperilautasliinoista käytin esikoisen lakkiaisista saakka laatikossa lojunutta Finlaysonin Kesäkuu -kuosia, sekä Marimekon Kuusikossa -kuosia. Aika ihana tuliainen tai lahja olisi kaunis purkki näitä lappuja!

Inspiroivaa vuoden aloitusta!
Taina


13 kommenttia:

  1. Tulipa niistä kivan näköisiä. Itsekin olen noita sytykeruusuja tehnyt. Oli tosiaan aikamoinen homma. Minulla onkin vain yksi paikka, johon voisin näitä viedä...Karkkila!
    Kaunista alkavaa viikkoa sinulle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi!<3 Joo, sytykeruusut on kyllä hyviä, olen niitä joskus ostanutkin kirppikseltä valmiina. Sen verran työläitä, ettei ole tehnyt kerran jälkeen ryhtyä tekemään.:) Nämä on just hyviä, kun syntyy nopeasti!
      Ihanaa viikkoa Outi!<3

      Poista
  2. Muutama vuosi sitten teimme miehen kanssa noita sytykeruusuja. Pakkasimme niitä sellofaanipusseihin ja annoimme jouluna lahjaksikin läheisille. Nämä sytytyslapun vaikuttavat kivoilta ja olisi kiva kokeilla tehdä myös niitä. Ihana tuo Koivikossa kuosi. Joko sinulla on se Koivikossa muki? Itsellä vielä haaveissa.
    Kivaa uutta viikkoa sinulle, Taina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sain ensimmäiset sytykeruusut lahjaksi. Ihana lahja minusta, mutta tosiaa suuritöinen tekijälleen. Sytykelaput syntyvät paljon helpommin ja nopeammin.:) Toki siinä ruusussa on se muoto, ruusu pysyy hyvin halkojen väleissä, tuo lappu tipahtaa helpommin paikoiltaan.
      Tuo koivukuvio on lautasliinapakkauksen ja pikaisen googlauksen perusteella nimeltään Kesäkuu, ihan selvä koivikko!:) Ei ole mukia, mutta jos Marimekolle tulisi tuontyyppinen Oiva -mukeihin, niin sen ostaisin heti! Olen tosi ihastunut Oivan pyöreään muotoiluun. Kuppi tuntuu hyvältä kädessä ja suuhun nostaessa!:))) Ihan hullua, mutta ei se taida olla samantekevää, miten kuppi on muotoiltu!

      Näin kauan kesti vastata, että voin toivottaa sinulle ihanaa uutta viikkoa!<3

      Poista
    2. Mä olen näköjään kirjoittanut ihan mitä sattuu, mutta tarkoitin Marimekon Kuusikossa mukia ja kuosia. Katsoin eilen Sokoksen verkkokaupasta, että oli saatavana vain Oulun myymälästä eikä verkkokaupasta lainkaan. Nyt harmittaa, etten ostanut sitä aikaisemmin. Minä olen myös hurahtanut noihin Oiva-mukeihin ja astioihin.

      Poista
  3. Onpa kiintoisa ohje! Täytynee laittaa kokeilulistalle. Tyypilliseen tapaani aloin heti pohtia kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja vanun ja servetin tilalle. Mitenköhän vanhojen kirjojen lehdistä leikatut palat toimisivat? Siis servettien tilalla. Olen aivan mahdoton, kun reseptien noudattamisessa alan aina heti poukkoilla. ;) Inspiroitunein terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ihan sama juttu! Mikseivät kirjan sivut toimisi. Siihen voisi sitten kokeilla jätepahviakin, sillä kirjansivut on paksumpia, ei luultavasti kuulla mikään läpi! Mullakin on muutama vanha kirja ihan sitä varten askartelutavaroissa, että niistä voisi askarrella milloin mitäkin.:)
      Ihanaa, kun inspiroiduit!<3

      Poista
    2. Lisäidea: Fiskarsin palaleikkureilla voisi tehdä vähän pienempiä, mutta kätevän kokoisia sytytyspaloja! ;)

      Poista
  4. Hyvä ohje! Nämä ovat tosi näppäriä ja kivoja. Olen itsekin tehnyt, tosin myös vanulapuista eli en täysin kierrätysmateriaalista. Kaikki kangas ei pala kovin hyvin, ja muovipitoisen keinokuidun (joka palaa kyllä loistavasti) polttamisesta voi tulla haitallisia palokaasuja, joten pitäisi löytää juuri sopivan sorttista tekstiiliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kankaissa tosiaan pitäisi olla varmaan joku hyvinpalava. Ajattelin, että flanelli on sen verran huokoista, että se imisi kunnolla steariinia itseensä...Omat flanelliyöpaitani lapsuusvuosilta olen tainnut uusiokäyttää patakintaiden vuorikankaina.:) Niin, silloin ennen vanhaan nukuttiin flanelliyökkäreissä ainakin talviakaan.;)))

      Poista
  5. Minäkin tein aikoinaan sytykeruusuja, mutta nämä ovat kyllä helppotöisempiä ja kauniimpiakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!:) Nämä syntyvät nopsaan! Takkakin on kyllä ollut viime aikoina niin vähän päällä, kun on koko ajan lämmintä muutenkin. Saapa nähdä, riittävätkö nuo mun sytykkeet ihan ensi syksyyn saakkaa...

      Poista