Dear older me

Kun luet tätä kirjettä, olet viisikymppinen ja toivottavasti 

elämäsi kunnossa. Et ole vielä vanha, muttet enää

ihan nuorikaan. Ihmettelet varmaan, minne ne vuodet

oikein katosivat...

Olette olleet S:n kanssa naimisissa nyt

lähes kolmekymmentä vuotta ja yhdessä jo

yli kolmekymmentä. Siinä ajassa olette
kyllä oppineet tuntemaan toisenne!;) 
Yhdessä on edelleen helppoja hyvä olla. 

Huumoria on tarvittu kerran,

jos toisenkin.

Tiukoissa paikoissa on pitänyt puhaltaa

yhteen hiileen, ja hakea tukea toisistanne. 

Niissä, joissa helposti käännytäänkin

toisesta poispäin. 

Muistelet varmaan haikeana 
aikaa, jolloin lapset asuivat kotona, 
ja kotona riitti vilskettä. 
Toisaalta nautit vapaudesta tulla

ja mennä. Niinhän te suunnittelittekin

silloin kahden-kolmekympin välillä!

Olette vielä nuoria, ja voitte

S:n kanssa matkustella kahdestaan, 

kaukomatkoihinkin lienee silloin 
tällöin varaa.:)

Olette varmaan jo tehneet sen

Kenian matkan, ja luultavasti 

matka on ollut aivan huikea kokemus.

Ette sentään ole hankkineet samanlaisia

tuulipukuja, vaikka välillä käyttekin

lenkillä yhdessä, ettehän?;)

Lapsesi ovat jo ainakin paperilla aikuisia,

vanhempi 24  ja nuorempikin jo 20!

Vanhempi pojista on varmaan jo opiskelemassa 

(insinööriksi?) ja nuorempikin suorittaa jo armeijaa...

Voit onnitella itseäsi, että selvisitte 
murrosiän kuohuista, ja

lapsillasi tuntuu olevan elämässään selvä suunta.

Heistä vaikuttaa tulevan ihan hyviä ihmisiä!:)

Ole ylpeä lapsistasi.

Vaikka työsi on ollut tietyllä tavalla

samanlaista -90 luvun lopusta asti,

niin muuttuva maailma muuttaa 

työsi sisältöä koko ajan.

Haluat varmasti edelleen kehittyä ja kehittää.

Lapset, joiden kanssa töitä teet,

innostavat sinua aina uudelleen.

Heidän intonsa ja ihmettelynsä

saavat sinutkin haastamaan itsesi.

Välillä jatkuva muutos väsyttää, ja

olisi kiva pysäyttää ajankulku.

Tunnet itsesi vielä ihan nuoreksi,

vaikka oppilaiden vanhemmat,

muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, 

ovat sinua ainakin 10 vuotta nuorempia!:)

Vapaa-ajallasi olet hurahtanut

yhä pahemmin puutarhanhoitoon.

Pihassa on nurmikkoa enää nimeksi,

päältäajettavan annoitte nuorimmalle 

veljellesi pari vuotta sitten (hänkin meni 

viimein naimisiin ja osti omakotitalon!)

Sait viimein suostuteltua S:n 

lavatanssikurssille, ja kesäisin

 käytte yhdessä pyörähtelemässä tansseissa.:)
Italian kurssillekin löytyi varmaan
aikaa jossain vaiheessa, ja
olet alkanut haaveilemaan
pidemmästä ajanjaksosta Italiassa,
ehkä kokonaisesta vuodesta!

Muistelet välillä aikaa,
jolloin kirjoittelit blogia, ja mietit,
ehkä nolona niitä kirjoituksia,
joita tuli jaettua ihan vieraidenkin
ihmisten kanssa.Toisaalta,
olihan siitä kirjoittamisesta niin
paljon iloakin.<3

  Taina

p.s: Sain I am mrs K-blogin Mintulta lokakuun haasteen, ja tässä tämä nyt on! Mulla oli todella hauskaa tätä kirjoittaessa. Pistän haasteen edelleen ystävälleni Ute Liaalle, ja jään odottamaan, mihin otsikkoon hän tarttuu.:)
p.p.s: Kuvat löyhästi aiheeseen liittyviä ja Googlen kautta netistä lainattuja.