DIY Kukkakruunu

 

Heissan!

Eilen maa pilkisteli ja terassi oli sulanut kokonaan lumen alta. Tänään tulee lunta taivaan täydeltä, ulos ei todellakaan huvita lähteä. Keväänkaipuussani aloin selailemaan kuvia viime kesältä ja muistin, kuinka juhannuksen alla etsin ohjetta kukkakruunun tekoon huonolla menestyksellä. Vaikka tänään juhannus ja muut ihanat kevään ja kesän juhlat tuntuvat olevan valovuoden päässä, niin eivät ne oikeasti ole. Sitä paitsi, miksei pääsiäisenäkin voisi askarrella kukkakruunuja! Pajunkissoista, tulppaaneista ja narsisseista saisi ihanan kevätkruunun.<3 Siispä tässä lyhyt vinkki ja pieni kuvakollaasi siitä, miten minä kukkaruunut tai kukkapannat, miten niitä haluaakin kutsua, tein.

Kruunun pohjalle hankin hiuspannan. Askartelin ensin yhden kruunun itsekseni ja juhannusaattona vein kukkaämpärin ja kasan hiuspantoja veljeni luokse, missä kokoonnuimme juhannusaattoa viettämään. Juhannuksen alla kiertelin kauppojen hiustarvikehyllyjä pantoja etsien, sillä en halunnut laittaa niihin älyttömiä summia. Pannan piti olla riittävän napakka, muttei mielellään sellainen, joka painaa korvan takaa. Päädyin ostamaan pannat Tokmannilta. Muistaakseni yhdelle pannalle jäi hintaa alle kolme euroa. Kukkia poimin omasta pihasta, pientareelta ja pienen määrän edullisesti myös kaupasta. Juhannusaattoa varten poimin kukat jo edellisiltana. Hyvin kestivät maljakossa ja kruunussa solmisen jälkeenkin, vaikka olivat illalla poimittuja.

Pannan ympärille kieputin kukkateippiä. Lisäksi minulla oli tarvikkeena kukkalankaa ja terävät kukkasakset. Paksun kukkalangan sijaan ohuempi myrttilanka käy ehkä jopa paremmin kruunun solmimiseen, kumpi vain käy! Kukat pätkin ehkä noin kolmen sentin mittaisiksi ennen solmimisen aloittamista, minkä aloitin pannan keskeltä. Kukkakruunussa seuraava kukka tai  pienehkö kukkanippu asetellaan edellisen sitomiskohdan päälle, kuten kransseja tai seppeleitä solmittaessa. Pannan loppuun tullessani solmin viimeisen kukat toiseen suuntaan ja kätken solmimiskohdan aiemmin solmittujen kukkien sekaan. Pantaa ei ole pakko koristella koko matkalta ja sen voi tehdä hyvin pienillä ja kepeillä kukasilla ja heinillä. Näissä minun kruunuissa on runsautta ja kerroksellisuutta kepeyden tai minimalismin sijaan.

Pikaräpsy harjoituskappaleesta

Laitoin kruunun muovipussiin, jonne suihkuttelin vettä ja säilytin sitä yön yli jääkaapissa. Kruunu oli aamulla aivan tuoreennäköinen. Jos kukkakruunu tuntuu liian raskaalta omaan päähän ja seppele tuntuu itselle sopivammalta kukkapäähineeltä, myös seppeleet voi solmia ennakkoon ja säilyttää samalla tavalla jääkapissa. Jotkut kukat pärjäävät siellä useamman päivän solmittunakin. Kruunu päässä olo on heti juhlava! Juhannusaaton ohjelmanumerona se oli kiva. Harmi, kun en voi jakaa täällä sukulaisteni aurinkoisia kukkakruunukuvia!

Ja jos nyt jäit ihmettelemään, mistä talviunilta olen blogiini kömpinyt, vieläpä näin kesämielellä, niin vastaan, että elän edelleen toivossa, jotta saan blogini uudelleen elvytettyä eloon. Ilman jatkuvaa julkaisupainetta aihetta kirjoittamiseen olisi vaikka kuinka, vaan se aika siihen täytyy ottaa. Varmaa en osaa tulevaisuudesta sanoa, mutta Instagramin  kautta saat tiedon aina, kun alan tänne rustailemaan.

Ihanaa kevään odotusta, ja ei kun kukkakruunuja suunnittelemaan! 

Taina

Kroatia - Dubrovnik

Hei, pitkästä aikaa!

Kroatian luonto on kaunis!
 Vesi on uskomattoman kirkasta ja vuorten rinteillä kasvaa puita.

Kuva on napattu liikkuvasta bussista, siksi se on hieman epätarkka. Jätimme köysihissin suosiolla seuraavaan kertaan. Näkymä on kyllä huikea!
Paikallisbussin kyydissä suorastaan hirvitti..

Reilun vuoden tauko kirjoittamisessa tai julkaisemisessa, hupsis. Luonnos -kansioon olin rustaillut viime kesän Kreetan reissusta. Teksti on jäänyt kesken, en muistanut edes sen olemassaoloa. En myöskään muista, mistä eritysesti olin halunnut kertoa. Ehkä se oli matkustamisesta ulkomaille koronavuosien jälkeen ja se pysähtyneisyys, joka Kreetalla tuntuu vallitsevan. Edellisestä kerrasta saarelle oli kulunut enemmän kuin 15 vuotta, mutta näytti siltä, ettei mikään ollut muuttunut noiden vuosien aikana. 

Tämä postaus on nyt kuitenkin tuoreempaa sisällöltään. Toissa viikolla palasimme Dubrovnikin lomalta ja tuli into laittaa muistot talteen ja antaa joku vinkki sinne matkaaville. Välttiääkseni ylipitkän postauksen päädyin jakamaan postauksen kahteen osaan ja siltikin postauksesta tuli hirmusen pitkä. Tämä ensimmäinen osa käsittelee nimenomaan Dubrovnikia ja matkaa yleisesti. Laitan pari retkeä omaksi postauksekseen. 

Enimmäkseen meidän matkat viime vuosina ovat olleet omatoimimatkoja. Mies jaksaa ottaa selvää asioista ja vertailla lentojen ja majoitusten hintoja ja ihmisten niistä jättämiä arvioita. Tällä kertaa Aurinkomatkojen paketti oli edullisin vaihtoehto kesä-heinäkuun taitteen lähtöön ja varsin laadukkaaseen hotelliin. Ihastumme molemmat Kroatiaan kesän -19 reissulla (linkit postauksiin Splitistä ja Podgorasta). Ainakin itse olen jos mahdollista vieläkin ihastuneempi kuin neljä vuotta sitten. Ehkä tämä on rakkautta?<3 Aloin jo katselemaan maata sillä silmällä, että voisiko sieltä hankkia "kesämökin", jossa viettää sitten eläkkeellä vähän pidempiä aikoja... 

Miestä kiehtoi Dubrovnik, itse olisin ehkä varannut matkan rantakohteeseen. Lehdissä on ollut paljon juttua siitä, että Dubrovnikissä käy ihan liikaa turisteja ja kaupunki pyrkii rajoittamaan turistien määrää. Lisäksi kaupunkilomailu kovassa helteessä ei täysin vastaa omia lomatoiveitani. Näin jälkeenpäin olen kuitenkin iloinen, että lähdimme juuri Dubrovnikiin ja sekin oli hyvä juttu, että olimme Aurinkomatkojen matkalla, vaikka oppaita ei oikeastaan tapaa muutoin kuin bussimatkoilla hotelliin ja lentokentälle, jos niilläkään. Viime vuotinen Kreetan matka oli myös Aurinkomatkojen paketti, ja tuolloin huomasimme, että muutos 2000-luvun puolivälistä oli todella iso, mitä tulee oppaiden näkyvyyteen. Heh, ei puhettakaan, että opas tulisi hotelliin kirjautumisia seuraamaan. He eivät osallistu myöskään retkiin enää, vaan paikallisoppaat ja englanninkieli on nykypäivää. Voi olla haastavaa, jos kielitaitoa ei ole.. 

Jalankulku ja pyöräily onnistuu turvallisemmin Kroatiassa!

Hotellimme kattoterassin infinity pool

Yhtenä iltana seurasimme hulppeita häitä naapurihotellilla kattoterassilta käsin.
 Myös tähtitaivasta oli mukava tiirailla kattoterassilla iltaisin.
 Löysimme sovelluksen, jonka avulla kuvioita oli helpompi tunnistaa.

Hotellimme ei ollut Dubrovnikin keskustassa, vaan vanhasta kaupungista 10-15 minuutin bussimatkan päässä, Lapadin niemimaalla. Royal Blue Hotel oli upea ja mielestäni sijaintikin oli mainio. Majoitukseen kuului aamupala ja se oli erittäin runsas ja monipuolinen. 

Kaunista rantaraittia pääsee nopeasti Lapadin ravintoloihin ja supermarkettiin. Tarkemmin sanottuna hotellimme oli Babin Kuk -nimisellä alueella, ja samalta alueeltakin löytyy useampi minimarketti ja ravintoloita. Bussipysäkki, josta vuorobussit kulkivat mm. vanhan kaupungin portille (Pile gate) ja uuteen satamaan, sijaitsee ihan Royal Blue ja President -hotellien nurkalla. Osan lomapäivistä vietimme ihan vain hotellialueella auringosta ja uimisesta nauttien. Alkumatkalle sattui sadetta ja ukkosta yhdeksi päiväksi. Tuolle päivälle varasimme hotellista ehkä elämäni ihananimman hieronnan, kestoltaan peräti 80 minuttia. Tuota hierontaa ja sen jälkeistä olotilaa muistelen nyt kaiholla. 

Yhden päivän kiertelimme Dubrovnikin vanhan kaupungin muurien sisäpuolella, mikä on tosiaan hikistä hommaa, vaikkei lähtisi kaupungin muureille kiipeämään. Muurille kiipeäminen on aika monen turistin must -aktiviteetti, myös niiden tuhansien päiväturistien, jotka tulevat laivalla satamaan. Päätimme jättää muurin kiertämisen tällä reissulla väliin. Tyydyimme kiertämään kujia, kävimme Rector´s Palacessa (palatsimuseo) ja  Fransiskaanisessa luostarissa.  

Paikallisen retkioppaan suurin suositus oli "eksyä vanhan kaupungin kujilla". Emme tosin onnistuneet eksymään, mutta kiireetön kuljeksiminen ja sitruunalimsan nauttiminen ihmisiä katsellen, vastaa varmaan vähän samaa. Opas mainitsi myös nuo molemmat käymämme kohteet (olimme opastetulla retkellä viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta, joten oppaan vinkit tulivat meille hieman myöhään) eli Rehtorin palatsin (rehtori oli vähän enemmän kuin mitä sanalla nyt ymmärretään) ja Frasiskaaniluostarin. Luostarin arkkitehtuuri oli minusta upeaa ja sitä opaskin hehkutti. Olisimme halunneet käydä myös luostarissa sijaitsevassa apteekissa, joka on yksi Euroopan vanhimpia edelleen toiminnassa olevia, mutta se oli valitettavasti kiinni juuri tuolloin.

Risteilyt on hyvä paikka bongata erilaisia aluksia.
Tämä vaatimaton purtilo on Abu Dhabin sheikin omistama. Sen hinta on ollut n.450-500 miljoonaa ja käyttökustannuksetkin vaivaiset 50 miljoonaa vuodessa.

Royal Clipper -maailman suurin purjealus

Kännäkällä pystyy tekemään taikoja..

Simsalabim! Eitoivottu hattunainen sai lähteä..;)

Yhdelle illalle varasimme auringonlaskuristeilyn Karaka -aluksella, joka on rakennettu 1500-luvun kauppalaiva tyyliin. Auringonlaskut Kroatiassa ovat aivan erityisen upeita, mutta risteilyllä siitä pääsi nauttimaan vesiltä käsin. Risteily oli aivan ihana! Lämmin, mutta raikas, tuuli kuuman päivän päätteeksi ja uskomattoman kauniit maisemat, sellainen yhdistelmä, että olisin viihtynyt pidempäänkin kuin 1,5 tuntia. 

Karakalla olisi päässyt risteilemään myös Game of Thrones -teemalla ja se tekee myös päiväristeilyjä suosituille Elaphiten saaarille. Meitä viehätti tällä kertaa ajatus iltaristeilystä. Lähes joka ilta seurasimme Karakan paluuta varsinaiseen satamaan auringonlaskuristeilyn jälkeen. Hotellimme kattoterassi oli hyvä paikka bongata kaikenlaisia aluksia, mm. isoja risteilijöitä, jotka päivän satamassa olon jälkeen siirtyvät seuraavaan satamaan. 

Kroatian rannoista vielä sen verran, että ne ovat kivisiä. Hotellimme ranta oli kallioista, mutta jyrkkiä kohtia oli tasotettu betonilla ja kallioiden väleihin oli tehty uimapaikkoja. Osassa oli portaat, jossain kaide ja sitten oli myös selkeitä hyppypaikkoja kallioiden päältä. En muuten tiedä, onko kallio edes oikea sana kuvaamaan kivistä rantaa... 

Podgorassa neljä vuotta sitten meillä ei ollut uimajalkineita mukana, nyt olimme hankkineet sellaiset jo Suomesta. Omani ostin Lidlistä pari viikkoa ennen matkaa kympillä. Ne olivat todella hyvät! Jos Podgorassa ranta oli pikkukivistä, niin ainakin Lapadissa rannassa oli enemmän isoja kiviä, liukkaita sellaisia.

Näin jo itseni tämän talon omistajana.
Vähän turhan lähellä Copacabanan rantaa vain..:P

Hotellimme rantaa.

Myös tämä on hotellirannasta. Kaiteen kohdalta käytiin uimassa.

Kaikki eivät tarvitse uimajalkineita tai kaiteita...

Vietimme yhden kalliin rantapäivän hotellin lähellä, Copacabana Beachilla, jota kuuluu olevan yksi Dubrovnikin suosituimpia rantoja.  Tällä rannalla kivet olivat pienempiä, mutteivat kuitenkan Podgogan pikkukivirantojen tapaista, joten jalkineet oli hyvät sielläkin.  Copacabanan rannalla kaksi hieman nuhjuista aurinkotuolia ja varjo maksoi päiväksi 45 euroa!  Paremmat aurinkovuoteet puolestaan 70 euroa. Kuulemani mukaan Dubrovnikista löytyy vielä kalliimpiakin rantoja.  

Kuparin kylässä, venerannassa, näimme paljon merisiilejä vedessä, niistä oli varoiteltu ja merisiilienkin vuoksi uimajalkineet on hyvä olla Kroatiaan matkatessa. Toki niitä myydään siellä paikan päälläkin.

Kroatia oli siirtynyt Euroon tämän vuoden alussa. Ihmisillä oli siellä ymmrätääkseni samanlainen fiilis, kuin suomalaisilla aikoinaan, että oman valuutan tilalle vaan vaihdettiin eurot ja hinnat nousivat sen mukana. Kaikki oli aika kallista. Kroatia ei ole mikään halpamatkailumaa. 

Söimme useamman kerran paikallista kalaa, jota myydään kilohinnalla ravintolassa (isoja kaloja), ja näillä kerroilla ruokailu maksoi lähelle satasta kahdelta hengeltä. Halvemmalla selviää, jos syö välillä pitsaa tai etsii edullisempia ruokapaikkoja lähikylistä.  

Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi Kroatiin matkaamista! Kuten alussa kirjoitin, olen menettänyt sydämeni tälle maalle. Joka paikassa on siistiä, puhdasta ja turvallista. Asiat toimivat ja asenne ihmisillä on mielestäni yllättävän jämpti. Kroatiassa toimii jopa pullojenpalautusjärjestelmä! Ilolla jätimme juomapullot hotellihuoneeseen siistijän palautettavaksi. Vesijohtovesi Kroatiassa on juomakelpoista, mutta käytännön syistä tuli enimmäkseen juotua pullovettä. Olen aivan varma, että tämä ei ollut meidän viimeinen Kroatian matka. Voisin matkustaa Kroatiaan pelkästään kauniiden maisemien ja uskomattomien auringonlaskujen perässä. 

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka! Ja aivan mahtavaa, jos löysit blogiini pitkän tauon jälkeen!<3 Tule pian takaisin, toinen postaus on jo kuvia vaille valmis.:)

Taina

Ylioppilasjuhlat nopeasti ja rennosti

Neljä vuotta sitten esikoinen kirjoitti ylioppilaaksi, ja minä postailin tuolloin jo hyvissä ajoin juhlista, mitä kaikkea oli suunnitteilla. Postaus taitaa olla blogini luetuin tai toiseksi luetuin kautta aikojen. Ilmeisen onnistunut otsikointi? Olin kirjannut muistikirjaan varmaan jo talvella muistettavat asiat ja viimeiselle viikolle ennen juhlia minulla ole eri päiville muistilistat, mitä milloinkin pitää ehtiä tekemään. Tuolloin ajattelin, että näihin seuraaviin, kuopuksen juhliin, hankin vieläkin enemmän valmiina, olen vieläkin enemmän ajoissa, jotta välttyisin työkiireiden ja juhlien järjestämisen stressiltä. Kuinkas sitten kävikään.

Keittiöremontti venyi suunnitellusta ja töissä oli kaikenlaista kiirettä, niin jäivät kuopuksen ylioppilasjuhlien järjestelyt hieman viime tippaan. Huomasin, että olin myöhässä niin kakkutilauksen, kuin ruokatarjoilujen kanssa. Onneksi sain meitä miellyttävän tarjouksen Lämäristä, eli Isku Areenan keittiöstä, joten selvisin tälläkin kertaa tarjoiluista kakkujen leivonnalla. Niitä tosin väännettiin vielä viimeisenä iltana...Ei kyllä tullut mieleenkään tällä kertaa testailla erilaisia kakkuja ennen juhlia.:P

Menu piti sisällään kana-caesarsalaattia, hedelmäistä leipäjuustosalaattia, kinkku-pastasalaattia, lämminsavulohta, coctail-lihapyöryköitä sekä crispy chikeniä, sekä lisäksi kastikkeet, majoneesit, leivät ja levitteet. Hintaa ruuilla oli 23e/henkilö. Menun tulostimme näkyviin ruokien yhteyteen, kiireessä sille löytyi työpisteestäni klipsimuistitaulu, jonka sai nojaamaan seinää vasten. Kuvat jäi ottamatta tarjoiluista. Kakuista napsasin pikaisesti pari kuvaa.

Tilasimme ruuat 30 hengelle, mutta niillä olisi kyllä ruokkinut varmaan 50 vierasta helposti. Jaoin ruokaa vieraille mukaan ja soitin naapureitakin avuksi. Silti söimme juhlaruokia monta päivää ja valitettavasti osa meni lopulta myös roskiin, sitä vaan oli niin paljon. Suurin osa meidän vieraista viipyi useamman tunnin ja tuli kauempaa, siksi ruokatarjoilu oli mielestäni ehdoton juttu. Muutun itsekin äreäksi, jos pitää elää pelkällä hötöllä.:)

Kakkuja leivoin kahta erilaista, toinen on vanha tuttu, Valion Marianne poke-kakku, siitä yksinkertaistettu versioni, joka tälläkin kertaa upposi vieraille hyvin. Postaus suklaakakusta löytyy täältä. Se on sekä gluteeniton, että laktoositon, kun huomioi asian maitoa ja jauhoja osteassa. 

Toinen kakku oli uusi kokeilu. Olisin halunnut tehdä kakun, jossa reunat olisivat "valuneet". Juhlien jälkeen törmäsin termiin "Dripped cake". Termin tunteminen auttaa, jos haaveilee samanlaisesta kakusta. Vatvomisen jälkeen päädyin Valion sitruuna-mustikkakakkuun. Ihan ok kakku siitäkin tuli, muttei tuon em. suklaakakun veroista. Kakkujen lisäksi tarjolla oli karkkibuffa sekä Pirkka -minidonitseja. Louhisaaren juomaa olin tehnyt tälläkin kertaa. Koska sää oli harmaa, jäi juomaa vielä yli, yksi viiden litran satsi olisi riittänyt. 

Kukat saarekkeen päälle ja olohuoneeseen hankin Villiviinistä. Saarekkeen kimppu oli sidottu toiveitteni mukaan. Olohuoneen pöydälle ostin ämpärillisen paikallisen viljelijän kasvattamia tulppaneita, jotka Eija myi minulle edullisesti. Koska ruokapöytämme on nykyisin niin pieni, asettelin pöydälle vain pieniä omenapuun oksia. Ne kukkivat juuri sopivasti, kiitos viileän kevään. Terassille laitoin oman pihan narsisseja kuohuviinilaseihin.

Hain Korilla toimivasta Via Decosta vuokralle donitsiseinän (hinta oli kympin luokkaa), mutta valitettavasti donitsit olivat liian pieniä telineeseen. Seinä jäi käyttämättä tällä kertaa. Ehkä seuraaviin juhliin sitten! Samalla ostin Puisen onnea -koristeen kakkuun. Ilmapallojen kanssa meinasi myös käydä ohraisesti, lopulta hain pallot Kärkkäiseltä. Yleensä yritän vältellä kyseistä liikettä periaatteellisista syistä. Nyt jouduin niistä tinkimään. Olin ajatellut, että pallot otettaisiin valokuviin mukaan, mutta koska mieheni toimi kuvaajana, ei ajatus saanut kannatusta yksiä kuvia enempää.:/

Emme lähettäneet nyt kutsuja postissa, vaan pelkästään kännykällä WhatsAppin kautta. Hyvin meni kutsut sitäkin kautta. Neljä vuotta sitten pidin tärkeänä oikean kutsun lähettämistä. Niin se mieli muuttuu.

Pojan vaatetus hankittiin Sokokselta, palvelu siellä on aina erinomaista. Nyt kävimme ostoksilla vasta vapun alla ja iloksemme myyjä suositteli puvun maksamista vasta seuraavalla viikolla, jolloin puvuissa oli alkamassa -20 prosentin alennus. Erittäin kilttiä kertoa tästä, sillä olisin tietenkin maksanut ostokset muutoin heti.

Oma vaatetukseni oli pieni kysymysmerkki ihan viime metreille saakka. Yhtenä vaihtoehtona pidin saman mekon käyttämistä kuin esikoisen juhlissa. Tykkään kyseisestä Moremixistä ostamastani Thing -farkkumekosta edelleen tosi paljon ja se sopii mielestäni minulle. Sattumoisin poikkesin viimeisenä päivänä ennen lakkiaisia juuri Moremixiin, minulla oli luppoaikaa ennen kampaajaa. Kuinka ollakaan, tismalleen samanlainen mekko, vihreää pellavaa, roikkui siellä minua odottamassa! Ihan turhaan olisin vatvonut mekkoasiaa, kun se ratkesi aivan itsestään. Kampaajalla kävin tällä kertaa edellispäivänä käherrettävänä ja samoilla hiuksilla menin juhlat läpi.

Kuopus kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen lukiosta, joka aikoinaan on siirtynyt Terijoelta, Karjalankannakselta Lahteen. Nämä ylioppilaat olivat nyt viimeiset Kannaksen lukion ylioppilaat, uusi isompi lukio on nimeltään Gaudea, ja se yhdistää Kannaksen ja Tiirismaan lukiot.

Lakitustilaisuus oli Sibeliustalossa ja kyllähän se puitteeltaan lyö Lyseon käyttämän Messuhallin mennen tullen! Selvisin tälläkin kertaa tilaisuudesta hyvin, mullahan ei tietenkään ollut edes Nessuja mukana, vaikka kauhea itkupilli monesti juhlissa olen.:P Juhlista pois ajettuamme haimme valmiit ruuat jäähallilta ja sitten ajoimme kotiin laittamaan niitä esille. 

Ystäväni Maiju oli jälleen kerran keittiössä hääräämässä. Jos jonkun neuvon juhlia järjestävälle haluaisin antaa, niin se on tämä: Pyydä joku ystävä tai vaikka useampi keittiöön avuksi. Maiju on kimpale kultaa ja häneen voin tällaisissa tilanteissa luottaa 100-prosenttisesti. On ihanaa, kun juhlissa voi seurustella vieraiden kanssa, ehtii nauttimaan tarjottavista itsekin ehtii saada juhlatunnelmasta kiinni. Kiitos Maiju!<3

Varsinaista ohjelmaa meillä ei ollut. Äitini piti pienen puheen pojalle ja sai veden vuotamaan silmistä. Mies tilasi pyynnöstäni polaroid-tyyppisen kameran ja filmiä. Kameralla otettiin kuvat juhlavieraista yhdessä ylioppilaan kanssa. Kuvia otettiin niin, että meillä jäi oma kappale ja vieraiden mukaan lähti omat. Kuva siis toimitti samalla kiitoskortin virkaa. Olemme niiden lähettämisessä ehkä maailman huonoimpia...

Sää ei tällä kertaa ollut aivan yhtä suotuisa kuin neljä vuotta sitten, mutta onneksi ei sentään niin märkä kuin pelättiin. Vasta viimeisten vieraiden lähdettyä alkoi ukkostaa ja sataa kunnolla. Olin ajatellut mennä poreammeeseen lillumaan vieraiden lähdettyä, mutta olinkin niin väsyksissä, että ehdin ja jaksoin sinne ensi kertaa tänä kesänä vasta juhlien jälkeisenä päivänä. 

Ihanat juhlat oli!<3 Vaikka tuntui työläältä järjestää juhlat ensin ja sitten jäsentää ne tänne  blogiin pakettiin, niin onhan kiva näitä lukea itsekin myöhemmin!

Nyt on lasten lakkiaiset meidän perheen osalta juhlittu. Kuopuksella koittaa heinäkuussa armeijaan lähtö ja syksyllä ja talvella olemme sitten miehen kanssa kaksin talossa. Se tuntuu ajatuksena oikein hyvältä, uskon, että viihdymme kaksistaan.<3 Seuraavat juhlat lienevät omat 5-kymppiset, joita juhlitaan elokuussa. Jos nyt vähän vetäis henkeä ennen sitä...

Taina