Joulua

Hyvää tapaninpäivää! Ulkona tulee ja myrskyää, taivas on kuitenkin sininen ja aurinko pilkahtelee, on tästä kuitenkin pienelle happihyppelylle lähdettävä pian. Kävin jouluaattoaamunakin lenkillä, ja huomasin, että pururata on poikkeuksellisen hyvässä kunnossa siihen nähden, että on joulukuu. Minusta tuntuu, että olen päässyt aika hyvin yli lumettomuudesta, eikä lumenpuute ole latistanut joulutunnelmaa lainkaan. Hyviä puoliakin löytyy, jos ne haluaa nähdä.

 

Joulupöydän kattaukseen pyysin miehen irroittomaan vanhan peilin, joka oli aika heikosti kiinni taustalevyssään. Peili on ollut lapsuudenkodissani ainakin 70-luvulla, jolloin sen puiset päätypalat olivat punaiset. Peili on oikeastaan odottanut kunnostamista, joten nyt olen ottanut ensi askeleen kohti peilin korjaamista...Peilin päälle ripottelin ostamaani tekolunta ja lopuksi asettelin kynttilöitä ja kukat (pari valkoista ruusua, amaryllis, pari leinikkiä ja muutama afrikantähdikki ja Tuijan oksia) peilin päälle. Harmaat lautasliinat ostin syksyllä Stockmannilta. Mustat peurakoristeet, jotka kieputin lautasliinojen ympärille, ovat House Doctorin joulukoristeet, jotka ostin alesta Lahden Sokoksesta.

 

 

Ennen joulua sain todellisen inspiraation jouluruokiin liittyen Emosen joulublogista.:) Tein meillä sekä rakuunaporkkanoita, että appelsiinihalloumia Emosen ohjeiden mukaan. Todella hyviä ovat molemmat! Tuota halloumia voisi kyllä syödä minusta ihan lämpöisenäkin, sen verran koemaistelin sitä aatonaattona...Se sopisi minusta hyvin muutenkin illanistujaisiin. Varsinaista salaattia en tehnyt, vaan näiden edellämainittujen lisäksi pilkoin tomaatteja, jotka sekoitin fetaan ja basilikan lehtiin. Tottahan meillä oli perinteisesti myös kalaa, kinkkua ja perunalaatikkoa. Melkein tässä tulee nälkä kirjoitaessa!;D Jälkkäriksi tein Pannacottaa perusreseptillä, jonka löysin Dan Sukkerin sivulta. Päälle kaivoin passionhedelmää ja granaattiomenan siemeniä. Huh, miten hyvää! Bailyes kakku (johon en muuten käyttänyt yhtään Baileysiä) on vielä melkein kokonaan syömättä, samoin lahjaksi saamani piparkakkutalo.

Joulupukki toi minulle yhden lahjan. Valitettavasti se ei ollut se unelmatontti, josta haaveilen.:P Sain uuden läppärin, joka tuli kyllä todella tarpeeseen. Vanhan kanssa meni hermot lähes joka kerta, siitä hävisi verkko vähän väliä, eikä virta riittänyt, jos kone ei ollut koko ajan kiinni seinässä. Tässä nyt opettelen uutta konettani samalla.:)

Nyt lähden pakkaamaan vaatetta päälle, ja hilppasen ulkoilemaan. Palataan joulujuttuihin vielä myöhemmin!

Taina

Hyvää joulua!

Niinhän siinä sitten kävi, etten ehtinyt tänääkään tietokoneelle ennen iltakymmentä, joten heitän suosiolla hyvästit ajatukselle kunnollisesta blogipostauksesta, kokonaisen lauseen kirjoittaminen vaatii jo pinnistelyä.:) Lahjat on kuitenkin paketoitu, ruokia valmisteltu huomista varten ja huomenna aamupäivällä katan juhlapöytää hartaasti, koska siitä puuhasta tykkään, eikä ole kiire mihinkään. Ehkäpä otan vähän kuviakin ja ne laajemmat kuvakulmat laitan blogiin varmasti joulun aikana. Kaikille teille ihanille, jotka blogiani luette ja kommentoitte, haluan toivottaa hyvää ja rauhallista joulua!

Taina

 

Kuusi ja kuusenalusmatto mallia 2015

Enää kaksi yötä jouluaattoon. Vuoden lyhin, muttei suinkaan pimein, päivä alkaa olla plakkarissa. Lumettomuudesta ja auringonpaisteesta huolimatta olen heittäytynyt täysillä joulutunnelmaan ja sehän on joulussa ihan parasta. Olen mm. kuunnellut aika monta kertaa lauantaina saamani Anna Erikssonin uuden joululevyn, Glorian. Upea levy!<3 Muistakaahan tekin rentoutua ja nauttia joulunodotuksesta! Ei mulla suinkaan ole kaikki valmiina, mutta turha ruuista tai lahjojen paketoinneista on stresssata, joku lahja on vielä hankkimattakin, huomenna sitten.

Kannoimme kuusen jo eilen sisään, vaikka tänään oli siivouspäivä. Koristelu saa odottaa vielä huomista, aika kaunis tuo kuusi on ihan sellaisenaankin...Alunperin suunnittelin siirtäväni mummoni punaisen nojatuolin teinin huoneeseen, minne se sopisi värin puolesta muutenkin. Tulipa sitten ajatus siirtää Boknäsin ruskea nojatuoli rahin kanssa olohuoneeseen, ja minusta se on niin toimiva juttu, että saapa nähdä, kuinka kauan nojatuoli pysyy olohuoneessa kuusen uloskantamisen jälkeen.:) Kuvia luvassa myöhemmin olkkarista. Lahjaksi saadut, punaiset, joulutähdet aiheuttivat hieman mietintää (jostain syystä en nyt vain halua punaista olohuoneeseen, keittiöön tai eteiseen), mutta mummon nojatuolin kanssa joulutähti muodostaa kivan parin. Toinen punainen joulutähti löysi paikkansa, mistäpä muualta, kuin teinin huoneesta.

Oikeastaan halusin nyt esitellä mun uutta "kuusenalusmattoa", jonka ostin jo kesähelteillä Tori.fi kautta. Olen ollut niin tympiintynyt kaikkiin mattoihin, joita meillä on kuusen alla käytetty. Huopainen oli minusta paras tähän mennessä, mutta senkin möin kirpparilla pois, sillä eiköhän meillä ole nyt SE matto tässä. Muistaakseni maksoin taljasta 30, ihan pilkkahinta! Joku tyhjensi grillikotansa taljoja, sieltä olisi saanut koko satsin reilulla satasella...Ostin kuitenkin vain yhden, koska tarvetta useammalle ei ollut.

Kuvista huomaan, että kuusi on hieman vinossa ja kuvaaja myös. Täytyy varmaan suoristaa. Molemmat.:P Onpa vaan upea ilmestys joka kerta tuo jalokuusi! Mä hetken jo harkitsin metsäkuusta.;D Aiheesta enemmän Pienessä Teehetkessä.:) Nyt meinaan sulkea blogin, kello alkaa lähennellä puoltayötä, mutta ehkäpä huomenna on hetki vierailla myös muiden blogeissa ja laittaa myös laajempia kuvia meidän joulukodista.

Joulumielellä,
Taina 

Koiskalan kartanolla

Harmittelut heti alkuun, että postaus tulee sen verran myöhään, ettei lähistöllä asuvillakaan ole mahdollisuutta enää Koiskalan kartanon tämänkertaisen aukiolon puitteissa päästä hakemaan sylikaupalla joulumieltä uskomattoman kauniista ja tunnelmallisesta meijeristä! Ehkäpä näistä kuvista saatte kuitenkin aavistuksen paikan kauneudesta. Ystäväni Maiju oli aivan oikeassa, tälle paikalle menetin sydämeni heti sisään päästyäni. Ehdin tämän viikonlopun aikana käymään tuolla kahdesti, oli suorastaan pakko päästä, koska eilen mulla ei ollut kameraa mukana.

Kartanon nykyiset omistajat Kalle ja Pauliina ovat tehneet jo nyt aivan valtavan työn kunnostaessaan hiljalleen kartanon rakennuksia, joita on yli 20. Hommaa piisaa, ei kai tällainen koskaan ole varsinaisesti valmis, vaan tällaisessa ympäristössä asuminen vaatii hieman toisenlaista asennetta työhön ja keskeneräisyyteen. En tullut kysyneeksi, kuinka kauan meijerirakennusta, josta suurin osa postauksen kuvista on, oli kunnostettu, mutta ymmärsin, että useamman vuoden.

 

Millainen paikka kartanon meijeri onkaan! Savisen rakennuksen paksut seinät on rapatattu kauniin harmaiksi, lattiat on valettu uusiksi, koska vanhoja ei voitu säilyttää. Ovet ja ikkunat on kunnostettu ja  uusittu. Vanhaa on yritetty säilyttää niin paljon kuin mahdollista ja uusiminen on tehty vanhaa kunnioittaen. Jokaisen ikkunasyvennöksen kohdalla on pakko pysähtyä ihastelemaan. Meijerissä on käytetty vanhoja olemassaolevia kalusteita mahdollisuuksien mukaan, ja paikka on sisustettu niin hyvällä maulla, että tästä on mahdotonta olla pitämättä. 

 

Tulipa puheeksi pari rakennusta, joita olen kuvannut postauksissa tässä (ehdin jo unohtaa, mikä keltainen talo on ollut aikoinaan) ja tässä (se kauan ihailemani autiotalo). Molemmat kuuluvat nykyään kaupungille, ja ovat kuulema saaneet periaatteessa purkutuomion. Ei, ei! Kalle oli sitä mieltä, että rakennukset on vielä mahdollista kunnostaa. Tuli sitten kotiin ajellessa mieleen, että kaupunki voisi sen todellakin tehdä, eikä aina vain purkaa kaikkea vanhaa. Kunnostetut rakennukset voisivat olla samaan tapaan stipendiasuntoina, kuin esim. Porvoossa vanhan kirkon kupeessa oleva talo on kirjailijoille. Koska Lahti on puuseppien ja käsityöläisten kaupunki, voisivat nuo rakennukset toimia esim. käsityöläisten koteina. Pidän tuota kartanon ympäristöä sellaisena, että jos tuolla ei luovuus nouse pintaan, niin ei kai sitten missään!

Eilen join tämän nykyisen luomutilan omaa omenaglögiä piparin kanssa, tänään valitsin kahvin ja ruisleipää savustetulla lampaalla. Tuota savulammasta ei valitettavasti vielä saanut mukaan ostettuna, muuten olisin varmasti ostanut sitä palan jouluksi. Se oli todella hyvää, samoin omenaglögi! Meijerillä on silloin tällöin näitä suoramyyntitapahtumia, jolloin tilan tuotteita voi ostaa. Jos en juuri viime viikolla olisi ollut taljaostoksilla, olisin melko varmasti ostanut taljan täältä.

 

 

Eilisellä reissullamme törmäsimme muuten hiirulaiseen, joka oli kuuleman mukaan päässyt vihreämmille siemenapajille tänään. Olisittepa kuulleet sen kiljumisen, minkä pieni hiiri sai aikaan osassa seurueestamme.:P

 

Saimme tänään tehdä kierroksen kartanon isännän johdolla katsomaan tilan lampaita ja kanoja. Olen nyt monin verroin viisaampi, mitä tulee lampaisiin. Vanha kukko oli kuin aapiskukko konsanaan tepastellessaan kanojen yläpuolella.:)

Kävin tykkäämässä Koiskalan kartanon Facebook-sivusta, etten vain vahingossa missaa seuraavaa mahdollisuutta päästä meijeriin sisälle! Kiitos vieraanvairaisuudestanne Pauliina ja Kalle, sekä pojat!:)

Tunnelmallista neljättä adventtia!

Taina

 

 

Mä ha-luun!

Ihana päivä.<3 Parasta päivässä on ollut aurinko. Kuka kaipaa lunta, jos joka päivä aurinko paistaa samalla tavalla kuin tänään? Todellakin on tullut kevät talven tilalle. Aina loman alkaessa on jalat sentin verran ilmassa muutenkin siitä vapauden tunteesta, joka valtaa sielun.:) Käytiin heti aamusta muutamien työkavereiden kanssa kahvilla aivan mielettömän ihanassa paikassa, siitä postailen todennäköisesti myöhemmin. Miehen kanssa ulkoiltiin melkein kaksi tuntia auringonpaisteessa, ja oikeasti, aurinko lämmitti! Ei tunnu tippaakaan joulukuun 19. päivältä, eikä taida juuri siltä näyttääkään kuvissa. 

Kävelyreitti suuntautui työmatkani varrelle, josta olen postaillut useasti aiemminkin (postauksia löytyy ainakin täällä, täällä, täällä ja täällä), lähinnä kauniiden maisemien ja ympäristön ihailun merkeissä, mutta viimeisin linkki on itseasiassa samalta paikalta, josta suurin osa tämän päivän kuvia on otettu! Matkan varrella on nimittäin tapahtunut aika paljon viime kevään jälkeen. Kaikki 10 vuotta, jotka matkaa olen kohta kulkenut, olen sanonut, että tuossa kannaksella olisi ihan unelmapaikka talolle. Keväällä alkoi ensin puiden harvennus, ja koko syksyn molemmin puolin tietä on tehty katuja ja laitettu katuvalotkin valmiiksi. Mun unelmatontilla on 77 000 euron hintalappu.:/ Jos joulupukki nyt kuulet tämän toiveen, niin toteuta sitten samalla ystäväni tyttären poni-haave.;D

  

Kävelimme tien toisellekin puolelle, jossa tontit ovat oikeita rantatontteja. Siellä tontilla on kaksin- jopa kolminkertainen hinta, vaikka tontit ovat väärällä puolella aurinkoon nähden. Tuonne toiselle puolelle, sinne unelmatontille, paistaa aurinko aamusta iltaan. Kaunista on joka tapauksessa molemmilla puolilla. Luonto ja erityisesti järvimaisema olisi taulu, jota ihailisin mielelläni joka ikinen päivä, enkä usko, että luonnonkauneuteen voi koskaan kyllästyä.

Luulimme jään olevan pelkkää riitettä, mutta ei keppi, eikä kivi mennyt läpi jäästä heittämällä. Ihan selvästi pilkkikelit siis...;D

Taina

Oli meillä hetki valoakin

 

 

Olipa meillä eilen ihmeellisen kaunis joulujuhlailta! Oli mahtava tunnelma juhlissa, lasten jännitys ja vilpittömyys, ei sellainen voi jättää kyynisintäkään aikuista kylmäksi. Ihana lumisade.<3 Ehkä näitkin Instassa kuvan, jonka nappasin kotipihassa ennen juhliin lähtöä? Valitettavasti lumisade vaihtui vesisateeseen aamulla, ja vettä on sitten tullutkin taivaan täydeltä. Meillä on vielä piha valkoisena, mutta sunnuntain lämpöasteita tuo ohut lumikerros ei tule kestämään...

Sen verran valoisaa oli eilen iltapäivällä, että nappasin muutamat kuvat viikonloppukukkasista, jotka hain  Villiviinistä jo keskiviikkona jouduttaakseni viikon kulkua.;D Upeita nämä kerrotut eustomat! Musta maljakko on oikeastaan säilytystölkki, jonka löysin viikolla kirpputorilta. Siihen kuuluu tiivistetty, puinen kansi ja hintaa purkilla oli himpun yli kaksi euroa. Olin etsiskellyt pitkään isompaa mustaa maljakkoa, ainoa musta maljakko kaapissani on vain yhdelle kukalle tarkoitettu, joten tämä oli ostos, jota ei tarvinnut pitkään miettiä. Muuten olen ostanut kirpparilta todella vähän mitään, muistaakseni vain viime viikolla kukkien alla näkyneen maljan ja yhden t-paidan juniorille. Tarkoitus on saada turhia tavaroita pois, ei kantaa niitä lisää.:)

Noista kuvista voi tarkkasilmäinen havaita, että saimme viimein toteutettua, pitkään mielessä olleen, valaisimien vaihdon makuuhuoneen ja työhuoneen välillä. Pari vuotta sitten, kun ostin tuon voikukan haivenpalloa (?) muistuttavan valaisimen, laitoimme sen työhuoneeseen ja makuuhuoneessa olleen tummanruskean kruunuvalaisimen tilalle tuli tuo työhuoneeseen aikoinaan Terrasta ostettu kynttiläkruunuvalaisin. Sittemmin, kun mies alkoi tehdä etätöitä kotona, huomattiin, että tuon haivenpallon yksi lamppu ei anna (aika yllättäin) samaa valomäärää, kuin kynttiläkruunun viisi lamppua! Kyllä nuo valaisimet ovat ehdottomasti muutenkin paremmat näin, kun ne nyt ovat. 

Suunnitelmissa on viikonloppuna käydä kuusiostoksilla, ja joulukuusi tulee tuonne työhuoneeseen samoin kuin viime vuonna. Mummon nojatuoli saa varmaan mennä teinin huoneeseen siksi aikaa. Aika usein kuusen paikka on ongelma kodeissa. Mitenkäs teillä?

Nyt pitää lähteä patistamaan nuorimmaista tiskikoneen tyhjentämiseen, ja pyykit piippasivat pesukoneessa ainakin puoli tuntia sitten. Arkisia askareita, mutta onpa vaihteeksi mukavaa, kun ei ole mitään muuta takaraivossa jyskyttämässä!

Mukavaa viikonloppua!:)

Taina

Aina viime tipassa

 

Viime päivinä olen käynyt sisäistä keskustelua itseni kanssa, aiheena töiden jättäminen viime tippaan. Sunnuntaina tein arviointeja, koska ne piti olla valmiina maanantaina. Maanantaina askartelin ja kirjoittelin tietenkin joulukortteja, ja sainkin ne postiin tuntia ennen postin sulkemista. Tiistai-iltapäivänä kokosin töissä vaatimattomasti Sibelius-monumenttia, jonka lapset olivat tehneet, ja jonka halusin olevan valmis ennen eilisiä, ensimmäisiä, joulujuhlia. Valmista tuli siinäkin, mutta ihan pikkaisen aikaisemmin olisi voinut aloittaa...;D Toisaalta saatan kyllä aloittaa jonkun työn hyvinkin ajoissa, mutta kuitenkin se loppuunsaattaminen tapahtuu ihan viime hetkellä.

Vuosien myötä olen oppinut olemaan hermoilematta, vaikka teenkin asioita ihan viime metreillä. Itse asiassa huomaan, että monesti ne parhaat ideat saattavat tulla paineen alla, kun on pakko. Luovuus on jännä juttu, sillä se tarvitsee kyllä sitä väljyyttä ja ajatusten vapaata virtaamista, toisaalta sen voi saada käyttöön myös tarpeen tulleen, pakon edessä. Kirjailijathan monesti sanovat, että on vain pakko istua koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa, pelkkää inspiraatiota odotellessa saattaisi jäädä moni asia syntymättä.

Noita tämän vuoden joulukortteja askarrellessani työ kehittyi, kuten tavallista, sitä tehdessä. Nykyään en yleensä edes yritä tehdä 40-50 täysin samanlaista korttia, kysehän on käsityöstä! Ihan loppupuolella askartelua tuli ajatus täysin musta-valkoisista korteista, ja ne olivat sitten minusta tänä vuonna ne onnistuneimmat. Tuolla Pienen Teehetken puolella on postaus, jolloin olin tehnyt vain pari koekappaletta joulukorteista. Loppujen lopuksi käytin kaikissa korteissa poro-rei´itintä, sillä porot olivat minusta niin veikeitä.

Vielä pari päivää olisi töitä, ja sitten alkaa LOMA! Odotan sitä niin paljon, että pelkään jonkun kauhean taudin iskevän heti alkuunsa. Olenkin tässä juonut mustaherukkamehua ihan vain varmuuden vuoksi. Huomiset joulujuhlat kun vielä saa kunnialla läpi, niin sitten alkaa joka tapauksessa laskeutuminen jouluun. Olen myös sekaisin päivistä jo nyt, tänään on ollut ihan torstaiolo.:)

 Tsemppiä meille kaikille loppurutistuksiin!

Taina