lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kruunuvuoren hylätyt huvilat - kaunista ja rumaa



Tässä viimein postaus toissapäiväiseltä retkeltä, jonka tein ystäväni kanssa Helsingin Kruunuvuoreen. Kuulin paikasta joskus noin puolitoista vuotta sitten, kun olimme käyneet kuvaamassa ihailemaani autiotaloa Koiskalan kartanon läheisyydessä. Siitä lähtien ajatus päiväretkestä hylätylle kesähuvila-alueelle oli itänyt mielessä, ja nyt viimein löytyi aikaa ja seuraa tehdä tuo reissu! Olen vieläkin näkemästäni jotenkin niin vaikuttunut, että kirjoittaminen tuntuu vaikealta, vaikkeivat tuntemukset ole mielessäni edes mitenkään synkkiä tai vihaisia, hieman surullisia enimmäkseen.

Tässä välissä olen ehtinyt lukemaan useammankin jutun alueen historiasta. En käy niitä referoimaan, vaan neuvon eteenpäin, jos tarinat kiinnostavat. Täältä löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset tarinat rakennuksista, sekä syistä, jotka johtivat alueen rappeutumiseen. Ei ole riittänyt, että talot on jätetty hoitamatta, vaan ajanhampaan nakerruksen lisäksi ikävää jälkeä ovat saaneet aikaiseksi tuhopolttajat ja vandaalit. Jostain muistelen lukeneeni, että myös suojelumääräykset ovat omalta osaltaan olleet estämässä kunnostusta. Haloo! Villa Hällebo näyttää minun silmiini ainoalta näkemistämme rakennuksista, jonka ehkä voisi pelastaa, ja senkin kanssa on varmasti kiire.





Alueen luonto teki minuun erityisen vaikutuksen, ehkä suuremman kuin yksikään ennen niin kauniista huviloista. Alue sijaitsee Laajasalon perukoilla, meren rannalla ja nimensä mukaisesti korkealla mäellä. Kallioranta, merinäköala ja käkkärämännyt saivat minut tuntemaan, kuin olisin liikkunut kansallisromantikkojen maalauksissa. Jos tuolle aluelle tullaan kaivinkoneiden ja räjäytysexperttien kanssa, niin silloin mielestäni häviää jotain vieläkin arvokkaampaa kuin melkein tuhoutuneet huvilat. En vain osaa kuvitella alueelle kerrostaloja ja tuhansia ihmisiä...

Yksi rakennus jäi minulta kuvaamatta, ilmeisesti Kanala, sillä se näytti niin vaatimattomalle sivusta. Olisi pitänyt kiertää meren puolelle, että olisin ymmärtänyt rakennuksen kauneuden. Muutenkin tuntui välillä pelottavalta kävellä rakennusten viertä, sillä osa niistä pullisteli ja kallisteli hurjannäköisesti. Sisälle en astunut yhteenkään, koska en uskaltanut. Tässä löytämämme rakennukset matkan varrelta:

Lilla Kronberg oli ensimmäinen isompi rakennus, johon törmäsimme, tai oikeastaan se, mitä talosta on jäljellä. Tuhopolttajilla on riittänyt hauskaa täällä. Aika vaikea tunnistaa samaksi paikaksi kuin linkin kuvissa.




Villa Kronbergin kohdalla tunsin aikamoista närästystä, niin paljon harmitti,  kun näin paksut hirret ja komeat ikkunanpuitteet, perustuslohkareista puhumattakaan. Talot tehtiin ennen vanhaan parhaista aineista. Voisikohan edes osaa näistä materiaaleista uusiokäyttää... Kaunis salmiakkikuvioinen ovi pilkisti romuläjästä.




Villa Hällebossa on ollut elämää vielä pari vuotta sitten. Rakennuksesta on huikeat näköalat suoraan merelle. Erityisesti ihastuin Villa Hällebon ikkunanpieluksien ja nurkkalautojen malliin ja väriin. Tulisipa nyt joku pian pelastamaan tämän kaunottaren ennen kuin on liian myöhäistä! Voisin kuvitella, että täällä olisi jonoa kuin Karirannan kahvilassa Lahdessa, jos paikassa toimisi vaikka kesäkahvila. Linkissä kerrotaan, että rannassa sijaitseva sauna on tarkoitus kunnostaa helsinkiläisten käyttöön. Ikävä vaan, että saunaa ei enää ole, sillä sekin on poltettu. Talon alla olisi muuten juuri sellainen pieni pöytä, jonka ottaisin mielälläni työpöydäksi, jos löytäsin!





Villa Kissinge lienee ollut kaikkein hienoin alueen rakennuksista, siitä kielivät mm. kivipylväät ja lasiterassin perustukset. Romun seassa olisi toinen salmiakkikuvioinen ovi! Vaikea uskoa, että tässä on asuttu vielä 90-luvulla. Villa Kissingen ikkunoista ja pihalta on huikeat näköalat suoraan Helsingin keskustaan.




Villa Schwiegermutter oli niin pienen ja vaatimattomanoloinen rakennus, että epäilin sen olevan joku muu kuin varsinainen asuintalo. Siksi en tullut edes ottaneeksi kokokuvaa. Olin väärässä! Anopille ihan just passeli, ja todella kaunis talo vanhassa kuvassa.:) Tässä romuläjässä yllättivät turkoosit ovenpielet ja vaaleanpunaiset sisäseinät.




Puutarhurin huvilan mansardikatto on kovasti mieleeni, mutta muuten talon tyyli on minusta hassu sekoitus huvilaa ja karjalaista hirsitaloa. Tämän talon suojelua on suunniteltu muutama vuosi sitten, mutta ilmeisesti asia ei ole edennyt mitenkään, ja vandaalit ovat saaneet jatkaa rauhassa touhujaan.





Villa Walhelm muistuttaa minusta tavallista rintamiestaloa. Sen perustuksissa oli jo sellaisia aukkoja, ja seinissä kallistumia, että sisälle meneminen olisi varmasti vaarallista. Ihanaa, kun saa sotkea?




Viimeinen varsinainen huvilarakennus reitillämme oli Lindbergin huvila. Vaikka huvilarakennus on romahtanut, en voinut olla ihastelematta upeaa mansardikattoa ja kauniita ikkunoita. Huvilan viereinen mökki on toistaiseksi pystyssä. Oletan, että tämän huvilan omistanut herra liittyy myös Villa Idmaniin, jossa puolestaan asui kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen poika, Jakob, joka käsittääkseni omisti Kruunuvuoren alueen 1900-luvun alussa. Villa Idman näkyi hyvin Kanalan pihalta katsottaessa Kruunuvuorelta Kaitalahden toiselle puolelle. 


 Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Taina




 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Kohti viikonloppua







Hirmuisen kiva lomaviikko on ollut! Eilen toteutui erityinen haave, kun kävimme ystäväni kanssa Helsingissä tutustumassa Kruunuvuoren hylättyihin huviloihin, sekä poikkesimme Ikeassa. Oli upea reissu, mutten ole vielä ehtinyt kuvia valikoimaan ja tuntuu, että juttua täytyy muutenkin vielä sulatella. Tänään mennään siis kepeästi kukkasilla ( ja muilla vihreillä) kohti viikonloppua.





Lomalla, kun on aikaa, niin voitte arvata, että kukat vaihtavat meillä tiuhaan paikkaa! Joko päivä voi touhuta noiden kukkien kanssa, kun vaihtaa vesiä, leikkaa tuoreet imupinnat tai kokeilee, missä mikäkin näyttäisi parhaalta. Hyasinttien avautuminen kesti melkein viikon, mutta toisaalta se on osa hyasinttien viehätystä. Kukkahullulla on jatkuvasti pikkujoulu, kun odottaa kukkien avautumista.:)




Keskiviikkona poikkesin kaupunkiin markkinakahville entisten, jo-eläkkeellä-olevien, kollegoiden kanssa ja kipaisin samalla Kukka ja Sisustus Neilikkaan. Teki mieli keltaisia tulppaaneita ja valkoisia helmihyasintteja, ja niitä myös sain. Sipulikukat, joissa on sipuli mukana, istutan myöhemmin kukkapenkkiin. Nämäkin hyasintit päätyvät aikanaan meidän pihalle. Tuskin maltan odottaa, että kesähuoneen ikkunan alle istuttamani penkki alkaa puskea viime vuoden pääsiäis- ja kevätkukkia! Toivon, että lopputulos on oikein värikäs: vaaleansinistä, keltaista, oranssia, valkoista ja vaaleanpunaista ainakin...

Mukavaa viikonloppua!
Taina


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Hullu risunainen vauhdissa






Maanantain aamulenkiltä (mahtavaa lomaluksusta) palasin kotiin pajunoksien kanssa, ja mies totesi, että hullu risunainen tuli. Ihmettelen vaan tätä ymmärtämätöntä suhtautumista kaikenlaisten oksien kauneuteen! No, mua ei haittaa, vaikkei ymmärräkään. Kyllä hän silti kiltisti pysäytti auton ja jäi odottamaan sunnuntaina, kun piti käydä taittamassa pari puunoksaa tien poskesta...Olen myös kohtuullisen varma, että siellä blogini lukijoissa tätä hulluutta ymmärretään harvinaisen hyvin.;)




Eteisen lipastolle ajattelin pajunoksat laittaa, ja laitoinkin, nuukahtaneiden leinikkien tilalle. Nappasin oman taulutekeleeni saman tien pois seinältä (siinä jo maalikin rapisee jostain syystä) ja laitoin siskoni maalaaman taulun tilalle. Taulu sopii minusta paremmin tuohon eteiseen kuin esim. kirjastoon. Oli niin keväinen fiilis, että hain vielä myöskin siskoni savesta muovaileman pupun kukkien ja oksien seuraksi tarjottimelle, ja eteisen uusi ilme oli valmis. Ehkä tässä on jo hieman pääsiäisen odotustakin ilmassa, sehän on kolmen viikon päästä!:)

Onpa muuten ollut mukava ottaa valokuvia, kun valoa on riittävästi! Tänäänkin kamera on räpsynyt järven jäällä ja täällä kotona. Olen entistä varmempi, että kyllä tämä tässä on nyt kevät.<3

Taina


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Terveisiä Lahesta





Tämän viikon Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen valmistauduin jo viikonloppuna, jolloin tämän postauksen kuvat on otettu. Aiheena on tällä kertaa Ulkona. Hiihtolomat ovat täällä juuri meneillään, ja ulkona on tullut viihdyttyä oikein urakalla viime päivinä. Ihanan aurinkoista ja hetkittäin oikein keväistäkin on ollut. Toistaiseksi en ole uskaltanut ottaa kameraa mukaan käydessäni jäällä hiihtämässä, sillä pelkään rikkovani koko laitteen pyllähtäessäni nurin rantaan laskevassa mäessä, joka ei edes ole kovin jyrkkä, mutta sellainen polku vain, jossa ei ole latua ja hieman mutkaakin vielä...Kännykkä on kyllä tuolla jäällä ja ulkona muuten räpsynyt ahkeraan.




Nämä kuvat ovat kuitenkin Lahden keskustan tuntumassa kuvattuja. Menin aluksi Pikku-Veskun (eli Pikku-Vesijärven) puistoon katselemaan, löytäisinkö mitään kuvattavaa, ja ainahan sieltä löytyy! Viime käynnistä ei ollut pitkää aikaa, mutta nyt rantaan oli ilmestynyt lumiveistoksia. Veistosten takana on käsittääkseni Inspiksen nuoret. Täältä voi lukea lisää! Talkoilla rakennetussa lumimäessä kävi kova kuhina ja muutenkin puistossa oli paljon väkeä liikkeellä. Yritin jättää ihmiset kuvien ulkopuolelle, kun se vain oli mahdollista.




Kävelin Pikku-Veskulta Vesijärven puolelle, mutten tällä kertaa halunnut kävellä satamaan. Siellä on tullut kuvattua niin usein. Sen sijaan hurautin kiireesti (aurinko oli laskemassa) Lyseon pihaan, sillä olen monena aamuna ihastellut pihasta näkymiä, kun olen vienyt teiniä kouluun. Varsinkin tammikuussa, kun stadionilla oli lumetus käynnissä, olisi saanut upeita kuvia. Minulla ei tietenkään ollut koskaan kameraa tai aikaa kuvien ottamiseen.





Kun itse kävin Lyseota 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, oli tuossa pihassa vielä ns. viipalekoulu, joka oli sekä rumistus, että este näkymille kohti Kisapuistoa, Vesijärveä ja Hiihtostadionia. Saattaa myös olla, etten siinä vaiheessa kiinnittänyt koskaan mihinkään maisemiin huomiota.;D Viipale purettiin viimein joitakin vuosia sitten, mutta muistan kyllä hyvin elävästi muutamatkin opon-tunnit viipalekoulun puolelta, kun Kolusen Heikki meitä yritti herätellä miettimään valintojamme...




Lyseon vieressä on kaunis, koristeellinen rakennus, joka on alunperin lahtelaisen merkkimiehen, August Fellmanin kartano. Tuolloin tosin Lahti oli vain yksi Hollolan kylistä. Välillä kartano on toiminut koulunakin. Nykyään kartanossa toimii historiallinen museo. Tällainen pieni Lahti-tournee tällä kertaa, toivottavasti viihdyit! :)

Taina