Tässä viimein postaus toissapäiväiseltä retkeltä, jonka tein ystäväni kanssa Helsingin Kruunuvuoreen. Kuulin paikasta joskus noin puolitoista vuotta sitten, kun olimme käyneet kuvaamassa ihailemaani autiotaloa Koiskalan kartanon läheisyydessä. Siitä lähtien ajatus päiväretkestä hylätylle kesähuvila-alueelle oli itänyt mielessä, ja nyt viimein löytyi aikaa ja seuraa tehdä tuo reissu! Olen vieläkin näkemästäni jotenkin niin vaikuttunut, että kirjoittaminen tuntuu vaikealta, vaikkeivat tuntemukset ole mielessäni edes mitenkään synkkiä tai vihaisia, hieman surullisia enimmäkseen.
Tässä välissä olen ehtinyt lukemaan useammankin jutun alueen historiasta. En käy niitä referoimaan, vaan neuvon eteenpäin, jos tarinat kiinnostavat. Täältä löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset tarinat rakennuksista, sekä syistä, jotka johtivat alueen rappeutumiseen. Ei ole riittänyt, että talot on jätetty hoitamatta, vaan ajanhampaan nakerruksen lisäksi ikävää jälkeä ovat saaneet aikaiseksi tuhopolttajat ja vandaalit. Jostain muistelen lukeneeni, että myös suojelumääräykset ovat omalta osaltaan olleet estämässä kunnostusta. Haloo! Villa Hällebo näyttää minun silmiini ainoalta näkemistämme rakennuksista, jonka ehkä voisi pelastaa, ja senkin kanssa on varmasti kiire.
Alueen luonto teki minuun erityisen vaikutuksen, ehkä suuremman kuin yksikään ennen niin kauniista huviloista. Alue sijaitsee Laajasalon perukoilla, meren rannalla ja nimensä mukaisesti korkealla mäellä. Kallioranta, merinäköala ja käkkärämännyt saivat minut tuntemaan, kuin olisin liikkunut kansallisromantikkojen maalauksissa. Jos tuolle aluelle tullaan kaivinkoneiden ja räjäytysexperttien kanssa, niin silloin mielestäni häviää jotain vieläkin arvokkaampaa kuin melkein tuhoutuneet huvilat. En vain osaa kuvitella alueelle kerrostaloja ja tuhansia ihmisiä...
Yksi rakennus jäi minulta kuvaamatta, ilmeisesti Kanala, sillä se näytti niin vaatimattomalle sivusta. Olisi pitänyt kiertää meren puolelle, että olisin ymmärtänyt rakennuksen kauneuden. Muutenkin tuntui välillä pelottavalta kävellä rakennusten viertä, sillä osa niistä pullisteli ja kallisteli hurjannäköisesti. Sisälle en astunut yhteenkään, koska en uskaltanut. Tässä löytämämme rakennukset matkan varrelta:
Lilla Kronberg oli ensimmäinen isompi rakennus, johon törmäsimme, tai oikeastaan se, mitä talosta on jäljellä. Tuhopolttajilla on riittänyt hauskaa täällä. Aika vaikea tunnistaa samaksi paikaksi kuin linkin kuvissa.
Villa Kronbergin kohdalla tunsin aikamoista närästystä, niin paljon harmitti, kun näin paksut hirret ja komeat ikkunanpuitteet, perustuslohkareista puhumattakaan. Talot tehtiin ennen vanhaan parhaista aineista. Voisikohan edes osaa näistä materiaaleista uusiokäyttää... Kaunis salmiakkikuvioinen ovi pilkisti romuläjästä.
Villa Hällebossa on ollut elämää vielä pari vuotta sitten. Rakennuksesta on huikeat näköalat suoraan merelle. Erityisesti ihastuin Villa Hällebon ikkunanpieluksien ja nurkkalautojen malliin ja väriin. Tulisipa nyt joku pian pelastamaan tämän kaunottaren ennen kuin on liian myöhäistä! Voisin kuvitella, että täällä olisi jonoa kuin Karirannan kahvilassa Lahdessa, jos paikassa toimisi vaikka kesäkahvila. Linkissä kerrotaan, että rannassa sijaitseva sauna on tarkoitus kunnostaa helsinkiläisten käyttöön. Ikävä vaan, että saunaa ei enää ole, sillä sekin on poltettu. Talon alla olisi muuten juuri sellainen pieni pöytä, jonka ottaisin mielälläni työpöydäksi, jos löytäsin!
Villa Kissinge lienee ollut kaikkein hienoin alueen rakennuksista, siitä kielivät mm. kivipylväät ja lasiterassin perustukset. Romun seassa olisi toinen salmiakkikuvioinen ovi! Vaikea uskoa, että tässä on asuttu vielä 90-luvulla. Villa Kissingen ikkunoista ja pihalta on huikeat näköalat suoraan Helsingin keskustaan.
Villa Schwiegermutter oli niin pienen ja vaatimattomanoloinen rakennus, että epäilin sen olevan joku muu kuin varsinainen asuintalo. Siksi en tullut edes ottaneeksi kokokuvaa. Olin väärässä! Anopille ihan just passeli, ja todella kaunis talo vanhassa kuvassa.:) Tässä romuläjässä yllättivät turkoosit ovenpielet ja vaaleanpunaiset sisäseinät.
Puutarhurin huvilan mansardikatto on kovasti mieleeni, mutta muuten talon tyyli on minusta hassu sekoitus huvilaa ja karjalaista hirsitaloa. Tämän talon suojelua on suunniteltu muutama vuosi sitten, mutta ilmeisesti asia ei ole edennyt mitenkään, ja vandaalit ovat saaneet jatkaa rauhassa touhujaan.
Villa Walhelm muistuttaa minusta tavallista rintamiestaloa. Sen perustuksissa oli jo sellaisia aukkoja, ja seinissä kallistumia, että sisälle meneminen olisi varmasti vaarallista. Ihanaa, kun saa sotkea?
Viimeinen varsinainen huvilarakennus reitillämme oli Lindbergin huvila. Vaikka huvilarakennus on romahtanut, en voinut olla ihastelematta upeaa mansardikattoa ja kauniita ikkunoita. Huvilan viereinen mökki on toistaiseksi pystyssä. Oletan, että tämän huvilan omistanut herra liittyy myös Villa Idmaniin, jossa puolestaan asui kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen poika, Jakob, joka käsittääkseni omisti Kruunuvuoren alueen 1900-luvun alussa. Villa Idman näkyi hyvin Kanalan pihalta katsottaessa Kruunuvuorelta Kaitalahden toiselle puolelle.
Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?
Taina
