Dear older me

Kun luet tätä kirjettä, olet viisikymppinen ja toivottavasti 

elämäsi kunnossa. Et ole vielä vanha, muttet enää

ihan nuorikaan. Ihmettelet varmaan, minne ne vuodet

oikein katosivat...

Olette olleet S:n kanssa naimisissa nyt

lähes kolmekymmentä vuotta ja yhdessä jo

yli kolmekymmentä. Siinä ajassa olette
kyllä oppineet tuntemaan toisenne!;) 
Yhdessä on edelleen helppoja hyvä olla. 

Huumoria on tarvittu kerran,

jos toisenkin.

Tiukoissa paikoissa on pitänyt puhaltaa

yhteen hiileen, ja hakea tukea toisistanne. 

Niissä, joissa helposti käännytäänkin

toisesta poispäin. 

Muistelet varmaan haikeana 
aikaa, jolloin lapset asuivat kotona, 
ja kotona riitti vilskettä. 
Toisaalta nautit vapaudesta tulla

ja mennä. Niinhän te suunnittelittekin

silloin kahden-kolmekympin välillä!

Olette vielä nuoria, ja voitte

S:n kanssa matkustella kahdestaan, 

kaukomatkoihinkin lienee silloin 
tällöin varaa.:)

Olette varmaan jo tehneet sen

Kenian matkan, ja luultavasti 

matka on ollut aivan huikea kokemus.

Ette sentään ole hankkineet samanlaisia

tuulipukuja, vaikka välillä käyttekin

lenkillä yhdessä, ettehän?;)

Lapsesi ovat jo ainakin paperilla aikuisia,

vanhempi 24  ja nuorempikin jo 20!

Vanhempi pojista on varmaan jo opiskelemassa 

(insinööriksi?) ja nuorempikin suorittaa jo armeijaa...

Voit onnitella itseäsi, että selvisitte 
murrosiän kuohuista, ja

lapsillasi tuntuu olevan elämässään selvä suunta.

Heistä vaikuttaa tulevan ihan hyviä ihmisiä!:)

Ole ylpeä lapsistasi.

Vaikka työsi on ollut tietyllä tavalla

samanlaista -90 luvun lopusta asti,

niin muuttuva maailma muuttaa 

työsi sisältöä koko ajan.

Haluat varmasti edelleen kehittyä ja kehittää.

Lapset, joiden kanssa töitä teet,

innostavat sinua aina uudelleen.

Heidän intonsa ja ihmettelynsä

saavat sinutkin haastamaan itsesi.

Välillä jatkuva muutos väsyttää, ja

olisi kiva pysäyttää ajankulku.

Tunnet itsesi vielä ihan nuoreksi,

vaikka oppilaiden vanhemmat,

muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, 

ovat sinua ainakin 10 vuotta nuorempia!:)

Vapaa-ajallasi olet hurahtanut

yhä pahemmin puutarhanhoitoon.

Pihassa on nurmikkoa enää nimeksi,

päältäajettavan annoitte nuorimmalle 

veljellesi pari vuotta sitten (hänkin meni 

viimein naimisiin ja osti omakotitalon!)

Sait viimein suostuteltua S:n 

lavatanssikurssille, ja kesäisin

 käytte yhdessä pyörähtelemässä tansseissa.:)
Italian kurssillekin löytyi varmaan
aikaa jossain vaiheessa, ja
olet alkanut haaveilemaan
pidemmästä ajanjaksosta Italiassa,
ehkä kokonaisesta vuodesta!

Muistelet välillä aikaa,
jolloin kirjoittelit blogia, ja mietit,
ehkä nolona niitä kirjoituksia,
joita tuli jaettua ihan vieraidenkin
ihmisten kanssa.Toisaalta,
olihan siitä kirjoittamisesta niin
paljon iloakin.<3

  Taina

p.s: Sain I am mrs K-blogin Mintulta lokakuun haasteen, ja tässä tämä nyt on! Mulla oli todella hauskaa tätä kirjoittaessa. Pistän haasteen edelleen ystävälleni Ute Liaalle, ja jään odottamaan, mihin otsikkoon hän tarttuu.:)
p.p.s: Kuvat löyhästi aiheeseen liittyviä ja Googlen kautta netistä lainattuja.

Takkatulen äärellä

Tällainen harmaan kolea päivä on aivan omiaan

takkatulesta nauttimiseen. Yksi parhaita puolia

tässä kodissa syksyisin ja talvisin on takka.

Tulen loimotuksessa on jotain todella

rentouttavaa, tapahtuipa se suljetussa takassa

tai avotulella nuotiolla.

Takasta oli rakennusaikana jonkun verran

vääntöä, koska en halunnut vuolikivitakkaa

tai kaakelitakkaa, ja väri oli tietysti tärkeä:

valkoista sen olla pitää! Onneksi löytyi tämä 

Uuniseppien Kyynel, jossa on myös massaa sen 

verran  paljon, että lämmitystehoa on 

riittävästi meidän neliöihin.

Onhan tuossa himpun verran beigeä 

marmoria mukana, mutta ajattelen, että

 on se sen verran neutraali väri,

että vaikka taustaseinä jossain

vaiheessa epäilemättä vaihtaa väriä,

ei pieni määrä beigeä haittaa.

Suhtaudun aika vakavasti noihin takan

luukkujen aukaisemisiin ja sulkemisiin.

Kerran soitin hätänumeroonkin,

kun savu alkoi tupruamaan sisälle.

Ensimmäinen kysymys hätänumerosta oli,

että onkos pellit varmasti auki.

No, eivät olleet...;D

 

Meillä on ollut häkävaroitin jo monen monta

vuotta, ja joskus viime tai toissa talvena

sain aikamoisen sätkyn, kun olin ajatuksissani

laittanut jo pellit kiinni, ja häkävaroitin alkoi

huutamaan. Ilta-aikaan mietitytti, että 

uskallammeko mennä nukkumaan...Varoitin

ei suostunut hiljentymään oikein millään.

Vasta patterin vaihtaminen lopetti hälyttimen 

piipityksen.

Hiljattain meille kotiutui häkävaroitin, joka

paitsi varottaa yleisesti, jos ilmassa on häkää, mutta 

kertoo lisäksi sen määrän ilmassa. Toivottavasti

osoittautuu aivan turhaksi kapistukseksi!;)  

Turvallisia hetkiä takkatulen äärellä!

Taina

Jotain ihan pientä

Olenkos maininnut, että mulla on

muutamia sisustusheikkouksia?

Asettelen itse itselleni välillä ostokieltoja

juuri näiden houkutusten välttämiseksi.

No, toki mieskin välillä yrittää

muistuttaa kaappien täysinäisyydestä..;)

Meidän perheen pyyhkeillä kylpisi 

isompikin seurue kerralla. Liinavaatteita

voisi vaihdella pari viikkoa joka 

päivä, eivätkä puhtaat loppuisi kesken.

Jos tiskikone sanoisi itsensä irti,

ainakaan mukit eivät loppuisi heti.

Sisustustyynyillä voisi peittää helposti 

kaikki meidän sohvat, eikä istumaan

todellakaan mahtuisi. Torkkupeittojakin

riittää kaikille torkkujille!;) 

Just tällä hetkellä en ole

ostokiellossa muiden heikkouksieni

kuin pyyhkeiden ja liinavaatteiden osalta.:)

Niinpä mukaani

lähti Askosta sängyn päälle

sarvipäälle toinen kaveriksi.

Muistaakseni symmetria olisi feng shuin mukaan hyväksi makkarissa.;)

Olen aina ollut vähän heikkona

englantilaistyylisiin sisutuksiin,

ja nuo peurat (?) henkivät mielestäni

sitä. Nalleja meillä pyörii kans

joka sängyllä. Kai aikuinenkin

voi tykätä nalleista?

Torkkupeittoja vaihtelen

vuodenaikojen tai fiiliksen mukaan.

Niitä roikkuu sohvan, nojatuolin,

rahin ja sänkyjen kulmilla, mistä

ne on helppo napata käyttöön.

Ylimääräiset(ajankohtaan sopivat)

laitoin Askosta ostamaani

metallikoriin. Hintaa korilla oli

vain 15 euroa, joten ei tarvinnut

kauaa miettiä, että ostanko.

Neulelangatkin näyttäisivät

aika kivalle tässä...

Korin paikka on olkkarin

nurkassa, ei tossa rahin päällä.;)

Viime viikon Helsingin reissulta

en mitään ihmeellistä löytänyt.

Indiskasta löysin kuitenkin aivan 
ihanan teesiivilän. Isot ja kalliit

tuliaiset!;) Vanha siivilä

on joutunut hukka nimiseen 

paikkaan, joten tämä tuli tarpeeseen.

Siivilässä roikkuva savilintu

sopii niin kauniisti

noihin kirpparilta ostettujen

teekuppien väreihin!

Uusien tavaroiden tilalle

olen tänään siivoillut laatikoita

ja kaappeja. Pensselikin

on taas heilunut, ja makkarin

lipasto on saanut pohjamaalin

pintaan. Kauhea hinku saada

nämä huonekalumaalaukset

loppuun, jotta pääsisin 

kokeilemaan vähän

taiteellisempaa maalaamista...

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Taina

Talventuloa odotellessa

Huh huh! Tänään tuli vietettyä semmoiset rapiat 

kuusi tuntia pihalla syystöitä tehden. 

Posket hehkuvat vieläkin. Ei varmaan tarvi 

nukkumattia odotella...Ei mun kyllä
yleensä muutenkaan tarvi.:)

Pari viikkoa sitten kävin Pioni ja Piirongissa

ainoastaan yksi ostos mielessäni.

Jo heinäkuisella sunnuntaiajelulla ihastuin

tähän metalliseen palloon, ja nyt mulla sitten

on sellainen. Se on ihana!

Mietin, että laittaisinko tuohon

kukkia, valot vai molemmat.

Toistaiseksi en valoja laittanut,

mutta jos löydän sopivan

huomaamattomat, niin ehkä sitten...

Syysistuksia tein periaattella

vähän uutta ja vähän vanhaa.

 Tässä ruukussa leiskuvat asterit siirsin

seinustalta pikkuruukusta. Muratit olivat

jo ennestään tässä kesäkukkien kanssa.

Sinkkisoikon muratit ja taustalla olevat

vihreät (mitkä?!) ovat kesäistutuksista.

Vain syklaamit ovat uusia hankintoja.

Erilaisia ovikransseja mulla on

varmaan lähemmäs kymmenen kappaletta.

Nyt vaihdoin oveen kranssin, jota

yleensä käytän lähempänä joulua.

Teki kuitenkin mieli laittaa se

jo tässä vaiheessa.

Siinä on kivasti blingblingiä,

muistuttaa pikkujouluista.;)

Hommat jatkuu huomenna,

mikäli sää vain sallii. Toiveissa

myös valokuvausta päivänvalossa...

Ai niin, mies sai tänään

laitettua uudet lumiesteet

katolle! Jo kahtena keväänä

ne on irronneet putoavien

lumien mukana. Lunta on ollut

niin valtavasti. Nyt eletään uskossa

 ja toivossa, että ensi kesänä ei

ole korjaushommia edessä.

Täällä on siis todellakin

valmistauduttu talven ja lumen tuloon.

Nautitaan nyt kuitenkin

vielä syksystä!:)

Taina

Suomen kaunein työmatka

Hassua sattumaa, että ystäväni Ute Lias

teki eilen postauksen työmatkastaan, ja

haastoi minut samaan. Haastamisessa itsessään

ei ole mitään hassua, mutta olin 

sunnitellut tätä postausta jo monta viikkoa!

Telepatiaa?:)

Tänään ottamani kuvat ovat otantoja

sieltä täältä matkan varrelta,

en siis kuvannut ihan koko matkaa.

Tätä reittiä töihin minulla on vajaat

10 kilometriä pientä maalaistietä pitkin.

Osa matkasta on ihan tavallista tienpätkää,

mutta säästän teidän tavallisuudelta

ja näytän, miksi mä uskon kulkevani yhtä

Suomen kauneimmista työmatkoista.:D 

Ensinnäkin tie kulkee mutkittelevan

ja kumpuilevan maiseman läpi.

Maasto on vaihtelevaa muodoiltaan, 

kiitos Salpausselän harjun.

 

 Välillä jopa mäkistä ja hyvin mutkaista...sanoisin.

Toinen seikka on

puusto tien varrella.

Tie kulkee läpi kartanon

maiden, joten tien vieressä kasvaa

mm. vanhoja ja suuria

tammia ja koivuja.

Kesällä ajan tästä vähemmän,

kun on loma, mutta

tutuksi on tulleet syksyn

värikirjo, loppusyksyn

mustaharmaat puut, talven

valkoinen kimallus ja

kevään orastava vihreys.

Myös nuoremman koivikon rytmikkyys

viehättää. Keväisin koivujen aluset

ovat sinisenään vuokoista.

Rannalle jätetyt käkkärämännyt

ansaitsevat myös päästä kuviin.

Kolmas, ja ehkä eniten ihmettelyä

 ja ihastusta työmatkalla saa juuri järvi.

Osa tiestä on kapealla kannaksella,

enimmäkseen järvi aukeaa vain lännessä.

 Usein järvi näyttää ihan erilaiselta

pelkästään aamulla ja iltapäivällä,

vuodenajoista puhumattakaan.

Näissä järvinäkymien kohdissa alkaa

toivoa sitä lottovoittoa, että

voisi ostaa omakotitontin jostain

järven rannalta, ja saisi ihailla

vaihtuvaa maisemaa ihan

joka päivä koti-ikkunasta...

Paikoitellen tie kulkee

vain muutaman metrin päässä

rannasta.

 Tässä pieni kurkkaus mun

työmatkalle. Harvoin matka

kestää niin kauan kuin tänään.

Otin kuvia sekä aamulla että

iltapäivällä, ja aikaa meni

varmaan tunti ja kuvia

kertyi noin sata!

Koska tykkään näistä

maisemista niin kovin,

voi olla, että joudutte

toistekin samoista paikoista

kuvia katselemaan.;)

Rentoa viikonloppua!

Taina

ps: Olen haastanut Pienen linnun, Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan sekä Tirlittanin Katjan kuvaamaan työmatkansa. Eivät tyrmänneet haastetta suoraan, joten jään odottelemaan kuvia tien varsilta.:)

Terveiset Helsingistä

Tämä ihana, aurinkoinen torstai tuli vietettyä 

koulunpenkillä Helsingissä.Tänään alkanut 

koulutus jatkuu marraskuussa kahteen 

otteeseen, ja näissä väleissäkin riittää 

erinäisiä tehtäviä. 

Hyvä mieli jäi tästä päivästä. :) 

Vaikka vähän mietin, että

mihin olen taas itseni törkännyt...

Hätäiset kuvat nappasin kävelyllä lounaalle

 ja iltapäivällä koulutuksen jälkeen.

Koulutuksen loputtua ehdittiin kaverin 

kanssa pyörähtämään kaupoillakin. 

Granit oli sellainen pakko-käydä-kohde.

En mitään kovin suuria löytöjä tehnyt. 

Yhdet kivat valot joulunaikaa ajatellen, 

ja jotain sellaista, 

mikä ei ollut myynnissä, vaan rekvisiittaa.;)

Ihan liian harvoin tulee Helsinkiin lähdettyä,

vaikka siellä käydessä tuntuu, melkein kuin

olisi ulkomailla. Olen tainnut viimeksi

yöpyä Helsingissä reilut 10 vuotta sitten.

Olisihan siellä niin paljon ihan oikeasti nähtävää, 

ja tänään jäi vähän harmittamaan, kun

en ehtinyt paria räpsyä enempää kuvailemaan...

Oli niin mahtava auringonpaistekin!

Mutta hei jee! Huomenna on perjantai!

Ette varmaan muut tiennetkään.;D

Kieltämättä odotan myös 

Vain elämää-sarjan

uutta kautta...

Perjantaiaattoa!

Taina

Jos jotain kaipaisin

Niin se syyskuu mennä humpsahti, ettei

oikein ehtinyt huomaamaan. Lokakuu.

Vaikka alkaa olla pimeää ja viileää,

tykkään siitä enemmän kuin marraskuusta.

Yleensä lokakuu on vielä selkeää

syksyä, ainakin tällä korkeudella.

Sellainen välikausi, ettei tiedä,

mikä vuodenaika on menossa,

 ei ole ollenkaan mun mieleeni!

Mutta sitten itse asiaan.:)

Muutama postaus sitten ystäväni Maiju

kommentoi, että minun ehkä pitäisikin

asua maalla...Enpä tiedä tuosta maalla

asumisesta. Epäilen, että tulisin 

mökkihöperöksi ja ainakin

talviaikaan se olisi liian haastavaa. 

Kieltämättä olen

huomannut kuitenkin haaveilevani

muutamista jutuista, joita tästä meidän

nykyisestä kodista puuttuu.;)

 Numero 1:

Hirsiseinät, mielummin vanhat kuin uudet

Nämä kaksi ihanaa kuvaa on peräisin Huvila & Huussi-remonttikohteesta.

Vanhat veistetyt hirret ovat mielestäni niin kauniit

sellaisenaan. Jos asuisin vanhassa hirsitalossa,

haluisin ehdottomasti jättää osan seinistä

hirrelle. 

Numero 2:

Tiiliseinää mieluiten punaisena

Kuva Alvhemistä

 Punaista tiiltä ei välttämättä löydy vanhasta

hirsitalosta, mutta voi löytyä, jos on oikein
hyvä säkä! Tässä yläkuvassa tykkään ihan
hirveän paljon myös noista paksuista
lattialistoista.<3

Numero 3:
Lautalattiat valkoisena tai harmaana

Myös tämä kuva on ollut Alvhemin sivuilla.

Aidot materiaalit kestävät aikaa.
No, onhan meidän parketti oikeaa puuta,
ja lattialämmitys on kyllä niin mukava.
Lautalattioilla hipsutellaankin villasukissa,
ja talvella ne peitellään räsymatoilla.

Numero 4:
Lasikuisti, mitä pitsisemmät ikkunat, sen parempi
En uskalla luvatta lainata kenenkään
yksityiskuvia lasikuisteista, mutta aivan 
ihanan löysin täältä.
Lasikuistia olen kaivannut jo monta vuotta.
Se olisi oiva ratkaisu pelargonioiden
talvisäilytykseen, ja voisi tuollaisella
kuistilla viihtyä varmaan ihan muutenkin.

Kun aloimme yhdeksän vuotta sitten
suunnitella rakentamista,
minulla oli kansioihin kerättynä
kaikkia ideoita tulevaan kotiin.
Kahdeksaan vuoteen en ole kansioita
täydentänyt, mutta viime aikoina
on taas tuntunut, että tuossapa
olisi kiva idea ja tuossa...

Niistä ideoistahan tämäkin koti
aikoinaan syntyi.;)

Tunnelmallista tiistaita!

Taina