Haaste minulta minulle

Ihan toukokuun lopulla Oranssia -blogin Veera kirjoitti postauksen otsikolla Kesähaaste: Pois mukavuusalueelta. Tämä  Veeran itselleen luoma haaste ja kirjoitus kolahti kovaa, sillä olen nopeasti innostuvaa tyyppiä, ja joo livahtaa huuliltani paljon helpommin kuin ei. Pidän omana luonteenpiirteenäni halun kehittyä ja oppia uutta. No, ainakin olen pitänyt...sillä toisaalta tykkään myös arjen rutiineista, jotka tuovat turvaa ja järjestystä elämään. Toisaalta rutiineista voi seurata urautuminen, niihin vanhoihin kaavoihin kangistuminen. Tunnistan itsessäsi myös halua vältellä ainakin muutamissa asioissa mukavuusalueelta poistumista. Niinpä Veeran postauksen luettuani (olen myös palannut siihen usemmankin kerran tässä matkan varrella), päätin heti, että on todellakin aika haastaa itseni johonkin sellaiseen, mikä veisi pois mukavuusalueelta. Halusin oppia jotain uutta, löytää uuusia puolia itsestäni.

Niinpä ensinnäkin ilmoittauduin valokuvauskurssille, josta en ollut oikeastaan koskaan edes haaveillut. Minä ja tekniikka ei olla ylimmät ystävät.:P Luin keväällä mm. Sadun  ja Annukan juttuja valokuvauksesta ihmetellen, että miten joku voi olla innostunut. Heh, kurssille ilmoittautuminen olikin ihan ex tempore-juttu ja hieman arkaillen sinne lähdin, mutta innostuin asiasta koko ajan enemmän...ja loput te tiedättekin!:D

Toinenkin juttu, jossa olen nyt kesällä haastanut itseni liittyy myös tekniikkaan ja blogiin. Halusin nimittäin muuttaa blogini ulkonäköä, mutta tieto ja taito puuttui. Ihan liian pitkään vain tyydyin siihen, että en osaa. Ihan liian vaivalloista. Kunnes päätin viimein ottaa tämänkin inhottavan pulman haasteena, ja kappas, minähän osasinkin...ihan itse! Käytin montaa sellaista sovellusta, joista mun mieskään ei tiennyt mitään. Hah! 

Täytyy antaa iso kiitos sellaisille blogeille, jotka ovat olemassa lähinnä meidän muiden bloggaajien pulmia varten.<3 Tiesittekö, että sellaisia on olemassa? Esim. Mintun Kivemmassa blogissa on paljon ohjeita, jos kaipaat ohjeita vaikkapa kehysten poistamiseen kuvista tai some-nappuloiden lisäämiseen sivupalkkiin.  Ei minusta nyt mitään ohjelmoinnin ylintä ystävää vielä tullut, mutta ainakin tiedän nyt, että pystyn ratkomaan ongelmia itsenäisesti. Lisäksi onnistumisen tunne tulee edelleen joka kerta, kun näen nuo isommat, kehykseettömät kuvat tai some-nappulat blogissani.:)

Pitäisi haastaa itseään enemmän! Helposti voisin luetella lisää asioista, joissa välttelen itseni likoon laittamista, eivätkä kaikki niistä suinkaan liity tekniikkaan...Matka jatkuu. Täytyy miettiä uusia haasteita. Valmista? - Ei koskaan.  

Ihanaa viikonloppua ja rentouttavaa lomaa sellaisen juuri aloittaneille!<3

Taina

Valokuvauskurssilla - Oppimisen iloa ja tiedon tuskaa

Täällä on tapahtunut jotain hyvin järisyttävää, noin niin kuin oman elämäni kannalta. Kävin nimittäin eilen opiskelemassa valokuvauksta (perusasioita) Fridan opastuksella, ja kylläpä käykin päässä nyt sellainen surraus! Iltaruoka ehti jäähtyä lautaselle, kun piti heti kokeilla oppeja käytännössä ja yrittää saada siitä ruokalautasesta mahdollisimman herkullisen näköistä otosta, sama juttu tuossa aamupäivällä kahvien kanssa. Jos mä ennen olen kuvannut paljon, niin saattaapa olla, että kuvia tulee otettua entistä enemmän, mutta myös enemmän ajatuksella. Toivottavasti kuvistani tulee aikaa myöden myös laadullisesti parempia. Eihän nyt reilussa kolmessa tunnissa ehditä muuta kuin raapaista pintaa, mutta itselleni tuo kurssi tuntuu paljon isommalta jutulta.

Vaikka valokuvaus on ollut kiinteästi mukana mun touhuissa teini-iästä saakka, kun ostin palkkarahoillani ekan oman kameran, niin satunnaisia oppaiden pläräämisiä ja joidenkin taidokkaiden bloggareiden opastuspostauksia lukuunottamatta olen mennyt ihan mutu-tuntumalla ja käyttänyt enimmäkseen automaattiasetuksia. Oikeastaan mua ei ole aiemmin juurikaan kiinnostanut opetella kuvaamista tekniseltä kannalta, kyllähän mä tunnistan kauneuden sellaisen kohdatessani!;) Eilisen kurssin jälkeen haluan nyt oppia lisää ja kokeilla uudelleen ja uudelleen niitä oppeja käytännössä, joita sain kurssilta. Hassua muuten, miten sitä voi olla yhtä aikaa iloinen oppimastaan, ja sitten se tieto omasta tietämättömyydestä...

 

Nämä kuvat ovat eiliseltä  ihanasta Cilla´sin liikkeestä Helsingistä. Ihan huippupaikka pitää kuvauskurssia, kun ympäristö on täynnä kauniita tavaroita ja niistä rakennettuja  asetelmia. Aika meni nopeasti, ja kuvausharjoituksia olisi voinut jatkaa vielä toisen mokoman! Cilla´siin aion ehdottomasti poiketa toistekin, sillä sieltä löytyy mm. Mateuksen lautasia, joita olen himoinnut itselleni jo vuosia, luullen, ettei niitä edes saa Suomesta. No, täältäpä saa ja paljon kaikkea muuta kaunista ja ihanaa!

Meitä oli paikalla 12 innokasta kuvaajaa, eivätkä kaikki suinkaan olleet bloggareita, vaan muuten vain fiksuja tyyppejä, jotka haluavat oppia uutta ja lisää! Olen muuten huomannut tässä viime aikoina, kun olen tutustunut moniin bloggaajiin livenä, että aika moni meistä taitaa jännittää muiden bloggaajien tapaamisia ja oman itsensä esilletuomista. Kyllä mullakin eilen aamulla oli ihan perhosia vatsassa, mutta nopsaan se meni ohi. Pakko jälleen todeta, että enpä olisi koskaan arvannut, että saan tutustua niin mukaviin ihmisiin bloggaamisen ansiosta!

Nyt suunnitelmissa on siis harjoitella ja harjoitella. Haaveistakin tuli hieman selvempiä, kun tiedän, millaista objektiivia olisin vailla. Aiemmin en ole osannut tuohon kysymykseen vastata, kun mies sitä joskus multa kyseli. - Mahdollisimman valovoimaista, on vastaukseni nyt! :)

Sattumoisin sitten tänään huomasin Kukka ja Sisustus Neilikan Fb-sivulta, että Frida on muuten tulossa Lahteen elokuun alussa pitämään samanlaista kuvauskurssia. Voiskohan Frida pitää siihen syssyyn jonkun syventävän jatkokurssin...? Joka tapauksessa, jos f-luku, valotusaika ja ISO-arvo ovat sinulle vain sanoja vailla merkitystä, niin suosittelen lämpimästi ilmoittautumaan mukaan!

Taina