Kehukeskiviikko - Arjen Helmiä

Kaunismäen Virpin hieno idea, Kehukeskiviikko, saa nyt jatkoa. Arjen Helmiä -blogia olen lukenut varmaan lähes yhtä monta vuotta, kun olen blogeja ylipäätään lukenut. Blogia kirjoittaa äskettäin 50 täyttänyt Krisse. Krissen lapset ovat jo kaikki niin isoja, että hän asustaa nykyään kaksin miehensä kanssa. Vanhimmalla tyttärellä on jo omiakin lapsia, joten Krisse on myös mummo, jolle lapsenlapset ovat selvästikin hyvin tärkeitä. 

Arjen Helmissä pääsee kurkkimaan Krissen kauniiseen kotiin ja isolle pihalle, ihastelemaan kirppislöytöjä, käymään messuilla ja metsäretkillä, kuolaamaan ihania leipomuksia! Niin, olen niitä leipomuksia maistellutkin ja voin kertoa, että kyllä oli hyvää.<3 Muistaakseni Krisse on aloittanut aikoinaan leivontablogilla, mutta jo vuosia sitten aloittanut alusta Arjen Helmillä. Viime aikoina Krisse on innostunut neulomisesta, ja miten upeita villasukkia onkaan syntynyt käden käänteessä! 

Arjen Helmiä on nimensä mukainen. Kaunista ja lämminhenkistä arkea, joskus juhlaakin. Käykää lukemassa! Kävin jälleen luvatta lainaamassa kuvat tähän postaukseen. Kiitos ja anteeksi Virpi ja Krisse!

En tällä kertaa haasta Krisseä, sillä hän on jo ehtinyt saada Kehukeskiviikkohaasteen. Innostan nyt ihan jokaista blogiini eksyvää bloggaria osallistumaan Kehukeskiviikkoon, jos ei heti, ja jos ei joka viikko, niin joku keskiviikko! Meistä kaikista on kiva kuulla hyvää itsestämme. <3

Taina

Kukkailottelua mökillä - #kukkaseppelehaaste

Kuten Instasta on voinut hyvin päätellä, olemme viimein mökillä. Olen huono mökkeilijä, liian rauhaton vain olemaan. Parasta mökillä on tietenkin järvi, joka on vieressä, varsinkin näillä helteillä! Eilen kävin uimassa neljästi. Mökkeilyä jaksan paremmin, kun pääsen silloin tällöin täältä ihmisten ilmoille.

Se, mikä kellekin on sopivaa hellepäivän tekemistä, on taas ihan oma juttunsa. Isäni aloitti eilen aamulla koivun kaadon, ja eihän siinä sitten miehen, pojan ja veljenpoikani auttanut muu kuin mennä hätiin, ettei sentään sydänkohtausta tule. Hienosti hoitivat puusavotan kesän kuumimpana päivänä! 

Minä sen sijaan päätin tyytyä kevyempään kesäpuuhaan, ja tarttua Instassa @keijujakuutit #kukkaseppelehaaste eseen, johon on ollut tarkoitus osallistua juhannuksesta saakka. No, nyt on pää aukaistu, ehkä ehdin ennen elokuun loppua osallistua vielä uudelleenkin. Samalla haastaan muutkin kukkaintoilijat solmimaan kukkaseppeleitä ja jakamaan kuvat Instassa ja merkkaamalla kuvat #kukkaseppelehaaste @keijujakuutit.

Tämä äitini ja isäni mökki sijaitsee Oulujärven rannalla Kainuussa. Tuon valtavan järven lisäksi tyypillistä maisemaa ovat vaarat, jäkäläiset mäntymetsät ja suot. Tämä melko suuri mökkitonttikin on enimmäkseen luonnontilassa, joten luonnollinen valinta seppeleen kukiksi oli kanerva. Mökkitontin niemenkärjessä kanervat kukkivat jo avoimesti, muualla kukat ovat vielä kauniisti supussa.

Kukkalankaa piti ajaa hakemaan Paltamoon, noin 30 kilometrin päähän, mutta paikallisesta kukkakaupasta löysin samalla aivan mielettömän upeat kosmoskukat äidille tuomisiksi. Täytyy varmasti poiketa tuota kautta kotiinajaessa...

Kranssin ympärysmitta oli päähäni tehty, mutta lopullisen paikkansa kanervaseppele sai saunatuvan seinältä. Päässäni kranssi kävi vain kuvien ottamisen ajan.

Koska kesällä on kiva tehdä niitä asioita, joista nauttii, ja joista saa virtaa, tämä Kukkailottelupostaus tulee pari päivää etuajassa.:) Linkki saa jälleen olla auki maanantai-iltaan saakka. Kiitos ihanat edelliseen Kukkailotteluun osallistuneet!<3 Tule sinäkin jakamaan kukkien tuomaa iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! 

Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3

Taina

An InLinkz Link-up

Parhaat kirppislöydöt ja kirpparit

Sisustusblogeissa on kiertänyt tässä kuussa haaste, jossa on listattu 3-5 rakkainta ja parasta kirppislöytöä.  Samaan syssyyn on haastettu nimeämään bloggareiden lempikirpparit. Haaste on lähtöisin No home without you -blogista, ja tuota blogia kirjoittava Kaisa aikoo tehdä koosteen bloggaajien lempikirppareista. Ihan mahtava idea, varmaan myös kova homma! Aion todellakin kärkkyä tuota postausta, sillä tykkään kierrellä kirppareilla, ja matkaillessa se on mun juttu, johon myös perheen miesväki on sopeutunut. Varsinkin Suomessa matkaillessamme googlaan aina kirpputorit menessämme toiselle paikkakunnalle.

Isoimmat ja tärkeimmät kirppisostokset olen tehnyt Torista. Jos etsin tietynlaista huonekalua, seurailen Tori -ilmoituksia, ja ennen pitkää kaipaamani tavara on aina tullut vastaan. Jo useampi vuosi sitten kirjoittelin olevani Tori-muija, sillä ostamisen lisäksi olen myynyt eteenpäin monen monta tavaraa Torin kautta.  Torin kautta meitä yritettiin kerran huijatakin, olin jo unohtanut koko asian, mutta muutama varoituksen sana aiheesta löytyy täältä. Nyt niihin meidän kirppislöytöihin, joita taitaa kyllä pakosti tulla enemmän kuin viisi...

Olohuoneen pienempi Ektorp-sohva on ostettu Torista. Postaus olohuoneen uudesta ilmeestä (on siinä jotain pientä näköjään tapahtunut neljässä vuodessa...) löytyy täältä. Kun aikanaan tajusin, kuinka hyvä sohva Ikean Ektorp on, lähti iso ja kallis Iskun sohva kiertoon, ja aloin etsiä kolmenistuttavalle Ektorpille kaveria. Kaupat syntyivät muistaakseni 250 euron hintaan. Aika edulliset, sillä sohva oli kuin uusi, ja sekä sohvassa, että rahissa on pellavaiset päälliset, joita ei enää Ikeasta saa. Rahia en olisi tarvinnut, mutta myyjä halusi päästä molemmista samalla kertaa eroon. Hiljattain myin toisen Ektorp-rahin pois, ja nyt meillä on vain tämä sohvan mukana tullut rahi.

Keittiöntuolit on ostettu kahdessa erässä Torin kautta. Ensimmäiset haimme Sastamalasta saakka (postaus reilun parin vuoden takaisesta ostoksesta täällä). Neljällä tuolilla oli hintaa 40 euroa. Myöhemmin hain vielä kaksi lisätuolia samaan 40 euron hintaan. Maalasin tuolit Annie Sloan Chalk paintilla, osan valkoisella, yhden harmalla  (paris grey) ja yhden myöhemmin tummanharmaalla (graphite). Viimeisin näkyy mm. tämän viikon Kukkailottelu -postauksessa. Kuten pinnatuoleissa usein, on näissäkin tuoleissa alkaneet pinnat irtoilla. Jospa saisimme tuolit liimailtua ennen tulevan kesän juhlia...Minusta näissä on erittäin hyvä istua! Syksyllä olin ajatellut kirjoittaa kalkkimaalin (eli oikeasti liitumaalin, mutta suomalaisille tuo chalk nyt vain näyttää kääntyvän kalkkina) kestävyydestä huonekaluissa. Juttu jäi kirjoittamatta, mutta voin todeta, että maali on pysynyt hyvin, sillä tuolit on vahattu maalaamisen jälkeen. Ainostaan niissä kohdissa, joissa pöytä ja tuolit toisinaan hankaavat toisiaan vasten, maali on kulunut.

Oman työpisteeni pöytä on Torin kautta hankittu. Se on Jyskin tuotantoa, ja heti alkajaisiksi mies kokosi toisen pöydän laatikoista uudelleen. Se laatikko onkin toiminut hyvin, mutta toiselle laatikolle pitäisi tehdä sama, sillä se jää toisinaan jumittamaan, ja mulla meinaa mennä silloin hermot. Pöydästä ja tekonahkaisesta työtuolista, joka on esikoisen käytössä, maksoin muistaakseni 50 euroa. Alkuun mulla oli työtuolina myös Torin kautta hankittu antiikkinen tuoli, mutta sen istumakorkeus oli väärä. Se tuoli on nyt varastossa tallessa, pojalta nappasin Hay About a Chair -tuolin itselleni, sillä hän ei siinä tykännyt istua. Nykyään kirjoitan lähes kaikki blogijutut työpöydän ääressä, kun ennen tein kaikki tietokonehommat sohvan nurkassa.

Työhuoneessa eli kirjastossa, kuten me huonetta kutsumme on kaksi nojatuolia. Toinen on mummoni 50-vuotislahja, toinen Boknäsin mallistoa oleva, on niin ikään Torin kautta ostettu. Tätä nojatuolia jahkasin jonkin aikaa, ja se on varmaan ainoa Tori-ostos, josta olen tingannut. Hankin hiljattain uuden tietokoneen, ja siirsin vain osan kuvista tämän uuden koneeni muistiin, siksi en löytänyt tähän postaukseen kuvaa nojatuolista tai rahista. Nojatuoli näkyy kuvissa ainakin täällä.

Kesähuoneen ikkunat ja ovet ostin Torin kautta, mutta ne ostin eräältä yritykseltä, joka myi vanhojen rakennusten varaosia, niitä ei voi pitää kirppislöytöinä. Kesähuoneen melkein kaikki tavarat ovat kirppislöytöjä, tärkeimpinä rottinkinen keinutuoli, jonka ostin Kesähuoneeseen Lahdesta Lanttilasta 30 eurolla ennen kuin Kesähuonetta oli olemassakaan! Viime kesänä seurailin pitkään Toria, kunnes kohdalle osui hyväkuntoinen ja kohtuuhintainen Parolan ronttinkikeinu. Oi, sitä omistamisen onnea!

Viime keväänä löysin Hämeenlinnan Suurkirppikseltä jo pitkään pihalle himoitsemani vanhat maalarin tikkaat. Hintaa tikkailla oli 30 euroa. Samalta kirppikseltä ovat peräisin olohuoneen poronsarvet, löytö toissa keväältä.

Kaikenlaista pienempää sisustusta on tietenkin kirppiksiltä mukaan tarttunut vuosien saatossa. Tuoreehko, mieluisa löytö on loppusyksystä meidän lähikirpparilta, Matruskasta, löytämäni kynttilänjalkakokoelma. Harvemmin tulee enää muilla kirppareilla käytyä Lahdessa, sillä tykkään Matruskan siisteydestä, hintatasosta ja valikoimista. Lämmin suositus siis Matruskalle! Samalla kannattaa poiketa myös Villiviinissä, joka sijaitsee samassa rakennuksessa, entisessä linja-autotehtaassa, Korilla Villähteellä.<3

Postaukseen teemaan sopii mainiosti, että kuvat on kierrätetty vanhoista postauksista. Olipa mukava, mutta aika kova homma! Oletteko muuten huomanneet, että aiemmin sunnuntai oli kirppispäivä, mutta nykyään ei. Itse käyn kirppiksellä mieluiten arki-iltana tai lauantaina, sunnuntait on yleensä muuta touhua täynnä.

Kiva olisi lukea lisää tekemistänne kirppislöydöistä ja suosituksia hyvistä kirpputoreista asuittepa missäpäin tahansa. Leppoisaa sunnuntaita! Täällä jatketaan hyvin alkanutta lomailua.

Taina

Kiitollinen

Sain jo kuukausi sitten Suvilta Kesätuulian Mutamäki -blogista haasteen pitää seitsemän päivää kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitos haasteesta Suvi!<3 Viime viikolla muistin merkitä jotain muistiin itselleni, jotta pystyin viimein haasteeseen vastaamaan.

Katselen maailmaa positiivisten lasien läpi, ja lasini on yleensä aina puolitäynnä. Onni asuu pienissä hetkissä ja asioissa. Sen näistä kiitollisuuspäiväkirjan merkinnöistäkin huomaa. 

Päiväkirjan aloitin sunnuntaina. Se tuli mieleeni aamulenkillä metsässä, missä tein ensimmäiset merkinnät puhelimen muistiin. Ympärilläni oli syksyn kauneus ja sen rauha. Muistin jälleen, kuinka onnekkaita olemme täällä Suomessa, kun luontoa on lähellä oikeastaan kaikkialla. Luonnossa on voimaa, jota voi ammentaa itselleen sinne menemällä.

Vietimme viimein poikien syntymäpäiviä samana sunnuntaipäivänä, ja oli ihana nähdä lastemme kummeja! Meidän pojilla on  niin hyvät kummit! Epäilen vahvasti, että olisin itse osannut olla yhtään niin hyvä kummitäti...Näistä ystävistä ja sukulaisista, joita olemme kummeiksi saaneet, olen todella kiitollinen.<3

Maanantaina vein juhliin leivotuista herkuista jämät töihin, ja iloitsin siitä, että siellä käy kaupaksi kaikki, eikä tarvitse itse syödä.;) Päätin muutenkin keventää syömisiä, ja maanantaista lähtien olen vienyt töihin yhtä päivää lukuunottamatta salaatin lounaaksi, minkä jälkeen olo on paljon parempi kuin hiilarivoittoisen kouluruoan.  Myös lenkkeily ja ulkoilu on jälleen päiväohjelmassa, lyhytkin lenkki on parempi kuin sohvan nurkkaan jääminen.

Tiistaina pääsin viimein kampaajalle, ja kamala tukka-ahdistus lakkasi samantien. Olen käynyt samalla kampaajalla yli 20 vuotta. Hyvästä kampaajasta sietääkin olla kiitollinen, ja toivoa, että hänen kehonsa kestää kemikaaleja ja muuta rasitusta ainakin seuraavat 20 vuotta!

Samana iltana viimeistelin Kesähuoneen taakaa istutukset. Sain ystäväni pihasta pari pientä vaahteraa, ja istutin ne aivan meidän tontin rajalle. Vaahteroiden väliin kylvin vielä jättikarhunputkea ja kaukasiantähtiputkea. Hädin tuskin maltan odottaa ensi kesää, ja sitä, miltä tuossa penkissä sitten näyttää. Iloitsin vaahteroista ja siitä, että noille putkikasveille löytyi samalla mielestäni hyvä paikka! Asia oli vaivannut minua, ja nyt se ratkesi.

Keskiviikko oli sateinen ja harmaa, mutta kun aurinko tuli esiin iltapäivällä, tuntui se erityisen hienolta. Leivoin kaura-karpalosämpylöitä ja otin kuvia Perjantaimyyssejä varten. Valoa oli vielä luonnon puolesta tarjolla, kiitos auringon, eikä tekovaloon tarvinnut turvautua. Sämpylät onnistuivat hyvin, ja ne maistuivat perhelle.

Torstai on töissä mun tämän vuoden lemppari, sillä silloin on vain oman luokan tunteja (vähemmän juoksemista ja stressiä), lisäksi se on nyt ainoa työpäivä, jolloin pääsen töistä aikaisin ja ehdin tehdä jotain muutakin kuin töitä ennen kotihommia. Perjantaikin häämöttää jo lupaavasti horisontissa...

Perjantaina kävin töiden jälkeen kukkakaupassa ja kotiin lähdin upean hyggekimpun kanssa, josta olen iloinnut yhä tänäänkin. Perjantaina tulivat alustavat tulokset esikoisen yhteiskuntaopin kirjoituksista, ja näillä näkymin sieltä olisi tulossa arvosanaksi E. Minusta se on hyvä arvosana, mutta lapsi itse oli pettynyt, sillä kuulema odotukset saada L olivat realistiset. Kävi miten vain, niin hieno suoritus!

Lauantain aloitin jälleen lenkkeilemällä, tällä kertaa kameran kanssa. Tämän postauksen  kuvat ovat tuolta lenkiltä. Tämä toivoton kartanoromantikko on usein katsellut tuota läheistä Orrilan kartanoa sillä silmällä, että pitäisi kameran kanssa käydä pellon reunassa. Nyt sain sen viimein toteutettua. Pääsisipä joskus käymään kartanon rakennuksissa! Varsinainen päärakennus ei tähän ilmansuuntaan näy, ja se lienee kylmillään tai vain osittain lämmitetty. Punatiilirakennukset voisivat ehkä olla vanhan juustomeijerin peruja. Näissä rakennuksissa on jotain epäsuomalaista, ja ne kiehtovat minua kauneudellaan. Lenkille sattui vielä langalla istuskeleva puluparvi, ja olin kovin onnellinen kuvasaldosta. Kuvissa on lokakuu kauneimmillaan, joten osallistun samalla Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla Lokakuu.

Kävimme myöhemmin lauantaina syömässä kaupungissa Siipiravintolassa, Syö Lahti -tapahtuman innoittamina. Lämmin suositus paikalle. Tuli uusi ruokapaikka testattua, ja me kaikki tykkäsimme kovasti. Mies vielä porasi illemmalla pyytämäni reiät seinään, ja työpisteeni on nyt toimiva ja kaunis.

Kaiken kaikkiaan oli todella mainio viikko, jonka teemana oli selvästikin hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen. Kiitollisuus sopii teemaan täydellisesti. Jos haluat tähän haasteeseen osallistua, voit sen tästä napata mukaasi!

Mukavaa viikkoa!

Taina

 

#Hyggekukka

Vaikka Kukkailottelut on nyt tauolla ja Perjantaimyyssit kehissä, tuskin pystyn luopumaan viikonloppukimpuista, enhän edes halua luopua tästä tavasta, joka tuo niin paljon iloa! 

Eilen töiden jälkeen kurvasin keskustaan 3+1-päivien innoittamana. Kävin sovittamassa yksiä saappaita, mutta harmi, ne eivät tuntuneet omilta. Siitä olikin sitten lyhyt matka Neilikkaan tsekkaamaan uusi sisustus ja hakemaan jotain kaunista maljakkoon...

Tällä viikolla Kukkalan Sanna esitteli aivan ihastuttavan kukan, hopeabrunian, jota hän kutsui osuvasti hyggekukaksi. Sanna haastoi muutkin miettimään, mikä olisi oma hyggekukka. Ajattelin, että kamalan vaikea valita, mutta kuvia omasta viikonloppukimpusta katsellessani tajusin hyvin yllättäin, että juuri nyt mun hyggekukkani on ruusu, mieluiten erikoislajike, valkoisena tai nudenvärisenä. Siis ruusu! Mietin viimeaikaisia lempikimppujani, ja ne ovat todellakin rakentuneet upeiden ruusujen ympärille klik, klik. Voisin kutsua näitä tällaisia kimppuja hyggekimpuiksi.;)

 

Pakko jälleen todeta, että kun käy kukkakaupassa, saa sitä, mitä haluaa tai sitä, mitä ei edes tajunnut haluta, mutta josta tykkää hulluna.:) 

Mikä on sinun hyggekukkasi?

Taina