Asiaa allakasta

Omppulan Suvi kiteytti hienosti samoja

ajatuksia, joita omassa päässäni pyörittelin

liittyen tähän vuoden vaihtumiseen. 

Mullekin syksy ja koulujen aloitus merkitsee

enemmän uuden vuoden alkamista kuin

tämä kalenterin mukainen uusi vuosi.

Tällä mennään, ja ilman kalenteria ei kai

voisi tulla nykyaikana toimeenkaan!

Vai tunnetteko monta ihmistä, jolla ei olisi

kalenteria lainkaan käytössä? Toki riippuu

aika paljon työnkuvasta ja perhetilanteesta...

Pariin vuoteen en ole enää perinteistä kalenteria

käyttänyt, vaikka sellainen automaattisesti

edelleen kotiin tupsahtaakin. Omat

tärkeät menot merkkaan kännykän kalenteriin.

Ehdoton apu itselleni perheen menojen muistamiseen

on kuitenkin perinteinen seinäkalenteri.

Tänä vuonna puhalsivat uudet tuulet sillä

rintamalla, sillä meillä on ollut vuosikaudet

Martta Wendelinin kuvittama seinäkalenteri,

vaan eipä ole enää! Pitkän harkinnan jälkeen 

päädyinkin vuoden vaihteessa ostamaan 

Minna Immosen kuvittaman kalenterin. 

Hänen herkät akvarellikuvansa

ovat muutenkin kovasti mieleeni.

Vanhat kalenterit, tai erityisesti niiden kuvat

leikkaan  ja laitan talteen. Kuvistahan voi

nauttia vielä myöhemminkin, taidekuvia kun ovat.

  Kuva-aiheet ovat kuten Wendelinin kalenterissa
perinteisiä, osa sadunomaisiakin. Omia
suosikkejani tämän vuoden kalenterissa ovat
kuvissa näkyvät "Kesäilta" ja "Syksyinen onnenpäivä".

Minna Immosen kalenterin tuotosta
osa menee Unisefin hyväksi, mikä on
tietenkin hyvä juttu! 

Saapa nähdä, kuinka kauan nämä
perinteiset kalenterit pitävät pintansa
kaikkia sähköisiä versioita vastaan.
 
Perinteisen puolesta sanottakoon,
että kauneuden lisäksi on joskus vain
vaivattomampaa vilkaista seinältä kuin
kaivaa joku laite ja sovellus esiin.:)

Taina