Sain jokin aika sitten todella mieluisan haasteen Jouluttelua-blogin Mirulta. Haasteen ideana on jakaa kuva tai kuvia lapsuuden joulusta, ja kertoa hieman tarinaa kuvaan/kuviin liittyen. Kaunis kiitos ihanasta haasteesta Miru! <3
Yllättävän vaikeaksi osoittautui jouluisten kuvien löytyminen. Isäni mukaan kuvia on otettu huomattavasti enemmän kesäisin. Äitini selasi pari iltaa kuvia, ja onnistui löytämään viimein jouluisia kuvia, joissa minä olen. Ne ovat joululta -82, jolloin olin 10-vuotias. Kuvat nähtyäni muistin, että minullakin oli tuossa iässä tapana väännellä naamaani ainakin toisinaan valokuvia otettaessa.;D Kuopus tekee tuota edelleen... Muistan, että olin kasvattamassa otsahiuksia, ja siksi en erityisesti tykännyt kuvistani tuohon aikaan.
Tuo joulu oli poikkeuksellinen, sillä menimme isoveljeni kanssa mummoni luokse joulunviettoon kahdestaan. Kuvat ovat veljeni ottamia, ja niissä on minun lisäkseni mummoni, sekä hänen pitkäaikainen miesystävänsä 80-luvulta. Mummoni oli jäänyt leskeksi muistaakseni kuusi vuotta aiemmin, joten muistikuvat ukistani ovat aika hataria.
Monet tuona jouluna saamistani lahjoista on vielä hyvin muistissa! Tärkeimpänä ehkä mustakantinen muistikirja, jonka sain äidiltäni, ja josta tuli päiväkirjani useammaksi vuodeksi. Muistan saaneeni mummoni miesystävältä kalliinoloisen paketin, jossa oli nahkaiset kintaat (Hän omisti urheilukaupan Oulussa, se oli minusta jotenkin hienoa) ja kultainen kaulaketjun, joka mulla on päiväkirjan tavoin vieläkin tallessa. Mummolleni annoin lahjaksi koulussa neulomani käsilaukun, viininpunaista ja aniliinia villalankaa. ;D Todellakin, neulominen aloitettiin tuolloin kolmannella luokalla. Harmillista, ettei laukkua enää löytynyt mummoni jäämistöstä.
Muistan myös, että menimme jouluaamuna kirkkoon, ja kolme vuotta vanhempi veljeni torkkui kirkonpenkissä, ja se nolotti minua. Mummoani se ei kuitenkaan haitannut, vaan hän suhtautui asiaan huvittuneesti.
Mummoni taitaa olla kuvissa 59-vuotias, mutta näyttää minusta paljon vanhemmalta! Jos joku asia on noista ajoista muuttunut, niin mummot ovat nuorentuneet aika tavalla ulkoisesti. Toisaalta mummoni taisi näyttää aika samalta vielä 85-vuotispäivänään.:D
Olen joskus miettinyt, että se, että tunnen olevani jouluihminen, juontaa juurensa juuri tuonne 70-luvun lopulle ja 80-luvun alkuun, ja joulunalusaikoihin. Joulu sai jo silloin minulle lämpöisen tunteen aikaiseksi, nautin askartelusta ja lahjojen antamisesta. Siihen liittyi salaisuuksia, valmisteluja, odottamista ja yhdessäoloa, ihan niin kuin nykyäänkin. Ikkunassa roikkunut oranssi joulutähti, Aarikan pallokynttilät ja pikkuveljen kanssa vietetyt kitutunnit jouluaattona pihalla hiihdellen... Ihania muistoja!<3
Lähetän haasteen (alkuperäinen haaste löytyy Jouluttelua-blogista) seuraaville bloggareille, joiden arvelen olevan minun ja Mirun tapaan jouluihmisiä:
Tällä postauksella osallistun samalla Pieni Teehetki-blogin kuukauden teemaan, joka on tässä kuussa lämpö. Käy sinäkin linkkaamassa oma postauksesi marraskuun teemaan liittyen!
Taina
