Tammen kultaiset lehdet

Vaikka meidän pihaa ympäröivät koivut alkavat olla paljaita, on siellä täällä vielä lehdet tiukasti kiinni puissa. Tammet taitavat pudottaa lehtensä viimeisten joukossa.

Muistan edellisen työpaikan pihalta tammen, jossa oli lehdet tiukasti vielä pitkään lumentulon jälkeen. Niistä ajoista asti olen kuvitellut, ettei tammen lehti voi saada kaunista väriä lehtiensä pintaan syksyllä, vaan olen luullut, että tammen ruskaväri on aina sellainen likaisen ruskea, vähän tympeä väri. Olen ollut väärässä.

 

Työmatkan varrella kasvavat valtavat tammet ovat tänä syksynä ihan mielettömän kauniit! Tänään tein äkkijarrutuksen tammien kohdalla, sillä en voinut mitenkään ajaa niiden ohi tallentamatta näkyä kameralle.:) Jos oikein pinnistelee, niin tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy myös se autiotalo metsikössä, pellon takana...

Tammi puuna on minusta ylväs ja hieno. Liitän sen kartanoihin ja haaveissa asun tietenkin tammikujan päässä, vanhassa kartanossa, joka ei ole liian suuri, mutta tilava kuitenkin. Kartanon ympärillä kasvaisi englantilaistyyppinen puutarha sokkeloineen ja ruusuköynnöksineen...Tällaisia päiväunia.;) Ihan vähän meinaa olla jo jalat irti maan pinnasta ja mieli lomatunnelmissa!

Pilvilinnoja teillekin!

Taina

p.s: Tunnelmallisten pallovalojen ja herkullisisten suklaiden arvontaan pääset osallistumaan täältä.  

 

Kirjoja, kirjoja

En malta olla osallistumatta myös tämän viikon makrokuva-haasteeseen, vaikka valokuvat jäivät viikonloppuna ottamatta. Koska haasteen aiheena oli kirjat, tuntui tärkeältä osallistua, tällä kertaa vanhoilla kuvilla.  Valokuva-arkistosta löytyikin onneksi kuva poikineen kirjoihin liittyen.

Perhettä lukemassa kirjoja ulkona auringonpaisteessa...

 tai jouluaattona uuteen lahjakirjaan sohvan nurkassa keskittyen.

Aika hurja ero tuossa valon määrässä juhannuksen ja joulun välillä!

Itsestä ei sentään selfietä ole kirja kourassa, mutta monet lomalukemiset on tullut tallennettua kameralle!

Kirjoja tästä talosta löytyy kirjastosta (eli työhuoneesta)...

makuuhuoneista...

ja jopa eteisestä!

Viime jouluna kokosin kuusen kirjoista siivouksen yhteydessä.

En osaa kuvitella elämää ilman kirjoja.

Onneksi ei tarvitsekaan.:)

Taina

Huivit ojennukseen

Kylläpä voi vaihteeksi olla tahmean tuntuinen päivä. Ja kappas, aurinkoa ei olekaan näkynyt muutamaan päivään, joten syytä ei tarvitse sen suuremmin ihmetellä. Pikkaisen tosin voisi syyllistä peilistäkin haeskella, sillä kerättyäni voimia töistä tultuani, saankin illalla yleensä ihmeellisen virtapiikin, eikä mua huvita yhtään mennä nukkumaan! Aamulla puolestaan on niin pimeää, että unia voisi helposti jatkaa tuonne yhdeksän korville. Koska tykkään itsestäni, niin osoittelen ehkä mielummin syyttävällä sormella muita. Pitäisiköhän tehdä joku manifesti vai peräti manivesti noihin töiden alkamisajankohtiin liittyen?!;) 

Asiasta kolmenteen: Minusta ei mitään muotibloggaajaa saisi tekemälläkään. Päivän aihe liippaa kyllä muotia läheltä, mutta mannekiineina toimivat Ikeasta ostetut keittiötarvikkeille tarkoitetut tangot. Tykkään käyttää huiveja varsinkin töissä, sillä toisinaan on hieman käynyt veto ikkunoista...Meillä ei olekaan homeongelmaa.:P Sen sijaan huivien säilytys on ollut ongelma, jota en ole osannut ratkaista kuin vasta hiljattain.

Nyt saatte nähdä karut ennen- ja miellyttävämmät jälkeen-kuvat meidän vaatehuoneesta. Olen sitä ennenkin esitellyt täällä. Joskus vuosi sitten laskin Karlan innoittamana kaikki vaatteeni (klik).

Ensin jälkeen-kuvat, koska Facebook nappaa yleensä ekan kuvan otsikon kaveriksi.

 

Ihme, jos tästä laukkuhuivimytystä mitään löytää!

Oli vaatehuone päässyt taas sellaiseen sekasotkuun...Voin vakuuttaa, että ennen näitä näkemiänne kuvia olin jo siivonnut hyvän aikaa, jotta mahduin ylipäätään astumaan vaatehuoneeseen.

Olen todella tyytyväinen tähän uuteen järjestykseen. Laukkuja varten olleita naulakoita nostettiin reilusti ylöspäin, sillä laukkuja tulee vaihdettua paljon harvemmin. Vapautuneeseen tilaan kiinnitettiin kaksi keittiötarviketankoa pääällekkäin noin puolen metrin päähän toisistaan. Tangoissa roikkuvista huiveista on helppo valita asuun sopivat vaihtoehdot. Kuvia varten siirsin ylemmän tangon huiveja hieman sivuun, jotta systeemi käy selväksi. Epäilen, että ystäväni Reetta tarvitsisi huiveilleen ehkä viisi tankoa, mutta minun huiveilleni kaksi tankoa on ihan riittävästi.:)

Lopuksi voin vielä todeta, että näköjään blogin kirjoittaminen auttaa tahmaisen tiistain muuttamiseen paremmaksi. Kokeilkaa tekin!:)

Taina

 p.s: Muistathan arvonnan edellisessä postauksessa!

Arvotaan syysiloa!

Olen ihan ihmeissäni ja iloisena seurannut blogini tilastoja erityisesti nyt syksyllä. Kun aloitin tilastoinnin Google Analytics-ohjelmalla tammikuussa, kävi blogissani kevätpuolella suurinpiirtein 500-600 käyttäjää kuukaudessa. Sivujen katseluita oli noin 2500 kuukaudessa, jos muutamaa kävijäpiikkiä ei lasketa mukaan. Kesän jälkeen blogissani on käynyt 800-850 käyttäjää kuukaudessa ja sivuja on katseltu 3500-4000 kertaa kuukaudessa. 

 

Kiitos teille! Ihan mahtavaa, että luette näitä sepustuksiani! Kiitos myös siitä, että kommentoitte, kiitätte, ja kannustatte! Suurkiitos myös kaikille kanssabloggaajille, joiden sivupalkista löytyy linkki blogiini! Itse olen löytänyt monta mielenkiintoista blogia juuri selailemalla suosikkiblogieni blogilinkkejä.:)

 

Tuumailin, että on aika päräyttää käyntiin arvonta numero 2 blogini historiassa. Yritin miettiä, mikä olisi kiva arvontapalkinto näin syksyllä...Päädyin ostamaan paketin valkoisia pallovaloja sekä kasan Fazerin suklaata. Valot ovat ihan samanlaiset, jotka ostin meille kotiin jokin aika sitten. Niitä omia käytin myös kuvia ottaessani, eli ne palkintovalot ovat luonnollisesti edelleen paketissa.;) Suklaat ajattelin jakaa niin, että laitan valojen voittajalle yhden levyn ja kaksi muuta levyä arvon erillisinä.

Arvontaan voivat osallistua lukijat, jotka ovat joko kirjautuneet blogini lukijoiksi tai tykänneet Facebookissa Mansikkatilan mailla-sivusta ja lisäksi jättäneet kommentin tämän postauksen perään. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteen, josta sinut saa kiinni, jos arpaonni suosii! Arvonta alkaa NYT ja päättyy sunnuntaina 26.10. klo 18.00. 

Kaikille tasapuolisesti onnea!:)

Taina

p.s: Jos haluat linkittää arvonnan blogiisi, niin sen saa tietenkin tehdä ja kuvan saa kopioda tästä postauksesta.:)

Helppoa leivontaa

Mulla oli mielessä, että olisi kiva tehdä jotain fariinisokerista, ja niinpä päädyin Dansukkerin sivuille, josta löytykin huippuhelppo ja suussasulava mutakakkuohje. Tätä ohjetta voi suositella todella lämpimästi! Maku oikeastaan vain parani seuraavaksi päiväksi. Niin helppo ja maukas kakku, että ehdin leipoa tätä jo toistamiseen, kun tiesin ystäväni olevan tulossa kylään eilen.:)

Ainekset:

3 dl fariinisokeria

1 rkl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kaakaojauhetta

(hieman tummaa suklaata)

150 g voita tai margariinia sulatettuna

2 kananmunaa

1 appelsiinin mehu puristettuna (tai 1 dl maitoa)

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Tee niiden keskellä kolo, ja lisää sulatettu rasva, kanamunat ja neste. Sekoita ja kaada paperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Ihanan helppo ohje! 

Sovelsin ohjetta hieman, sillä normaalisti käytän aina leivonnassa tummaa kaakaota, mutta koska kaapista löytyi vain O´boyta, lisäsin tummaa 77% suklaata sekaan. Ensimmäisellä kerralla käytin maitoa appelsiinimehun sijaan, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei mulla ollut appelsiinia siihen hätään. Jälkimmäisellä kerralla käytin appelsiinin mehua, mutta eipä se maussa kyllä erottunut. Liekö ollut mauton appelsiini...

Tällä viikolla kokeilin myös uusimmasta Pirkasta löytämääni Pataleipä-ohjetta. Tässä ohjeessa leipätaikina valmistetaan 12-16 tuntia ennen paistamista, joten laitoin taikinan torstai-iltana ja paistoin leivän perjantaina. 

Ainekset:

3,5 dl hiivaleipäjauhoja

3,5 dl vehnäjauhoja

4 dl vettä

1 tl kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

0,5 dl auringonkukansiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää 42 asteinen vesi ja sekoita aineet nopeasti. Tätä taikinaa ei vaivata!:) Peitä taikinakulho kelmulla, ja anna taikinan kohota 12-16 tuntia huoneenlämmössä. 

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile pyöreäksi leiväksi. Anna leivän kohota puoli tuntia leivinliinan alla. Laita kannellinen valurautapata uuniin ja anna uunin lämmetä 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma, ota pata uunista ja laita leipä pataan. Paista leipää ensin 30 minuuttia kannen alla, minkä jälkeen poista kansi, ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia. Ohjeessa suositellaa leivän kumoamista ritilälle jäähtymään, mutta minä kyllä jouduin irrottamaan leivän veitsellä. Ihan nätisti se irtosi niinkin.

Yllättäin mulla ei ollut mitään siemeniä kaapissa, joten ne jäivät omasta leivästäni pois. Ihan hyvää tuli ja helposti, mutta kieltämättä ne siemenet olisivat varmasti tehneet leivästä vielä paremman! Varmaan muitakin siemeniä tässä voisi käyttää. Oma leipäni ei kohonnut läheskään niin suureksi, kuin reseptin kuvassa ollut. Syynä tähän saattaa olla liian pitkä kohotusaika, joka itselläni venähti melkein 24 tuntiin tai se, että pistin padan kuumenemaan kuumaan uuniin, koska olin jo leiponut mutakakkua...tai sitten joku muu. Sen verran hyvä ohje, että varmasti teen tätä toistekin, ja muistan hankkia esim. pellavan- tai pinjansiemeniä ennen leivontaa!:)

Leppoisaa sunnuntaita!

Taina

Perjantai, päivistä parhain

Onneksi on perjantait! Tämä perjantai ei tullut hetkeäkään liian aikaisin, sillä voimat on vielä vähissä tämän ärsyttävän taudin jäljiltä. Toiveissa leppoisa viikonloppu ja palautuneet voimavarat, jotta vielä ensi viikon jaksaa pakertaa. Sitten olisikin viikon loma, että mä odotan jo!:)

Sain tällä viikolla paketin Living&Roomilta. En mitenkään voinut vastustaa noiden sulkakuvioiden(kaan) kutsua. Sopivat hyvin harmaaraidallisten Tine K-päällisten kaveriksi syksyn harmaa-mustalla kaudella. Kiitos Annukka näistä ja niistä muista!:) 

Callunat lasilyhdyn ympärillä ovat olleet jo melkein kolme viikkoa, eivätkä ne edes varise, vaikka kynttilöitä on polteltu. Ihmeen kestävä kukka-askartelu. Kuvat nappasin aiemmin tällä viikolla, kun aurinko paistoi kauniisti. Tänään onkin ollut vaihteeksi sateista ja sumuista, vaikkakin aika lämmintä.

Nyt mä aion avata viinipullon ja valmistaudun Vain Elämää-tuokioon ihan omassa rauhassa, sillä samaan aikaan tulee Pelicansin peli, joka jostain syystä kiinnostaa miesväkeä Vain Elämää enemmän.;)

Ihanaa perjantaita ja kivaa viikonloppua!

Taina

 

Sielun ruokaa

Mistä tietää olleensa hyvässä kulttuuriesityksessä, nähneensä hyvän elokuvan tai lukeneensa hyvän kirjan, saaneensa sielun ruokaa? Minusta hyvä sielunruoka, on sellaista, että se jää askarruttamaan mieltä pitemmäksi aikaa. Se voi pulpahtaa mieleen myöhemmin keskustelussa tai kuvia katsellessa, niitä näitä miettiessä. Se jättää jäljen omiin ajatuksiin. Rentoutua voi kepeiden pikaruokien avullakin, kuten suosikkisarjan tai hömppäelokuvan parissa, mutta välillä kannattaa ruokkia sielua hieman paremmalla ja laadukkaammalla.

Sellainen esitys oli minusta "Kaikki äitini - kaikki tyttäreni. Se pisti miettimään omaa suhdetta äitiin, äidin suhdetta mummoon ja lasteni suhdetta minuun. 

Esityksessä riisuttiin äiti jalustalta alas. Eihän kukaan äiti ole pyhimys, vaan meissä kaikissa on omat vikamme ja puutteemme! Taustalla häilyvät myös edellisten sukupolvien tavat olla, elää, rakastaa jne...Esityksessä sai nauraa sekä ilosta, että liikutuksesta. Lahjakkaita ja rohkeita naisia nuo Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan! Ja mitkä lauluäänet<3 Esitykset pyörivät ainakin Helsingissä Aleksanterin teatterissa, joten menkää ihmeessä katsomaan, jos asutte sillä suunnalla!

Laitoin juuri tulet takkaan ja kynttilöihin ja ajattelin pinnistellä sen verran, että jos vaikka pitkästä aikaa leipoisin jotain hyvää...

Tunnelmallista torstai-iltaa teillekin!

 

Taina