Lankaköynnösten uusi elämä?

Eipä ollut aikaisemmin edes juolahtanut mieleeni, että lankaköynnöstä voisi kasvattaa talvella sisällä, ennen kuin La Petite Princesse -blogin Elisa jättämässään kommentissa mainitsi haaveilevansa sellaisesta viherkasvina! No, tämä on tosin vasta toinen vuosi, kun ylipäätään tiedän lankaköynnöksen olemassaolosta.;D Tajusin, että mullahan on lankaköynnöstä ulkona peräti neljässä ulkoruukussa. Ennen pitkää olisi käynyt niin, että olisin antanut pakkasen puraista ja kasvit olisivat kuolleet kylmyyteen. Kuvittelin, että lankaköynnös on yksivuotinen. Pakkasöistä huolimatta kaikki lankaköynnökset ovat edelleen elossa, niinpä kävin kaivamassa jo osan niistä turvaan pakkasilta.

Yhden lankaköynnösen jätän olohuoneen tasolle ja kaksi vein töihin, omaan luokkaan. Olin ihan varma, että nämä tiputtavat lehdet alkushokissa, sillä ulkona on sentään ollut monta astetta pakkasta, ja kastelun kanssa on ollut jo pitkän aikaa niin ja näin. Yllätyksekseni ainakin tämä kotiin jätetty näyttää useamman päivän jälkeen edelleen hyvältä. Löytyykö lukijoista joku, jolla olisi kokemusta lankaköynnöksen selviytymisestä talven yli? Netin ohjeet vaikuttivat niin yksinkertaisilta, että jos valoisa paikka ja säännöllinen kastelu ja lannoitus riittää, niin tuossa pitäisi kyllä pärjätä. Edellyttäen, että muistan kastella ja lannoittaa...

 

Ulkona mulla on vielä ainakin kolme ruukullista, enemmänkin, jos jakaa pienempiin osiin. Voin antaa ne lähistöllä asuville, jos kiinnostaa? Meille ei taida tämän enempää mahtua, vaikka kuinka mukava olisi siirtää kaikki taas keväällä pihalle!

  

Sekä rahapuu, että tuoksupelargonia näyttävät epäilyksistä huolimatta voivan myös hyvin. Koska pelargonia ei ole kuukahtanut, täytyy sen olla juurtunut.;D Kun makuuhuoneen lipastolla majaileva kummituspuu alias corokia lasketaan viherkasviksi, on meillä nyt yht´äkkiä peräti neljä viherkasvia! Näin montaa viherkasvia meillä ei ole ollut varmaan 20 vuoteen.:)

Käykääpä samantien lukemassa uusin postaus Pienestä Teehetkestä, uuden yhteisblogimme naisten kolme erilaista syyskattausta! Mulla meinasi ehkä hieman lähteä mopo karkuun kuvia ottaessani.;D

Kirpakkaa syyssunnutaita!<3

Taina

Uusia tuulia bloggailuun

Ennen blogini perustamista omat Facebook-päivitykset alkoivat olla blogipostaustyyppisiä. Koska en halunnut naamakirjakavereita ahdistella jatkuvasti sisustuskuvilla tms., tajusin että oli aika perustaa blogi. Mielessä oli tuolloin myös kesähuoneen rakentaminen, ja halusin tallentaa projektin jonnekin. Blogin aloittamista olin miettinyt varmaan kaksi vuotta, ihan liian kauan näin jälkeenpäin ajateltuna.

Tässä on jo kolmas vuosi bloggailua menossa, voisi kai sanoa, että blogista on tullut luonnollinen osa elämääni hiukan vahingossa. Toisinaan blogi on enemmän mielessä, toisinaan vähemmän. Kun selaan vanhoja postauksia, nolottaa kuvien laatu, jossain ehkä tekstitkin, mutta toisaalta onpa sitten oma kehityskaari näkyvissä, enkä edes ole harkinnut vanhojen postausten poistamista kökkökuvista huolimatta. Toisinaan olen kokenut jonkinlaista turhautumista, ja miettinyt, että voisihan bloggaamiseen käytetyn ajan toisinkin käyttää. Elämä on valintoja. Sitten on jälleen tullut joku juttu, yleensä useampikin, jonka ehdottomasti haluan jakaa täällä blogissa, ja bloggaaminen on tuntunut jälleen mielekkäältä. Yleensä mulla on edelleen bloggausideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa tai julkaista.

Keväällä sain sähköpostia Tipulassa -blogin Emoselta. Hänellä oli ajatus yhteisblogista, johon hän pyysi minua ja Ruusumäki -blogin Heidiä mukaan. Innostuin ajatuksesta kovasti ja olin heti valmis uuteen haasteeseen. Eniten epäilin teknistä osaamistani, mutta onneksi Emonen on ihan huippu noissa teknisissäjutuissakin! Tänään on viimein päivä, jolloin Pieni Teehetki on julkinen blogi. Tulkaa tutustumaan ja jääkää lukijoiksi!  Pieni Teehetki löytyy nykytyyliin myös Facebookista, Instagramista (Emonen, minä, Heidi) sekä Blogipolulta.

 

Jos  esim. kaipaat viikonloppuusi nopeaa ja älyttömän hyvää syksyistä herkkua, niin suosittelen lämpimästi kaurapaistosta päärynöillä. Käsittämättömän hyvää! Ohjeen löydät Pienestä Teehetkestä. Meillä on kaikkea kivaa tiedossa...Huomenna on tulossa postaus, josta olen todella innoissani...;D

Tulkaa mukaan alusta asti!

Taina

Kattaus luonnonkukilla - lokakuussa!

On tämä syksy vaan kerrassaan ihmeellinen! Vaikka olen joutunut luopumaan aamulenkeistäni arjen melskeen ja pimeydessään liian uneliaiden aamujen vuoksi, on lenkkeilystä ja luonnosta voinut edelleen nauttia iltaisin, usein vieläpä ihanassa auringonpaisteessa. Eilenkin poikettiin miehen kanssa lähirantaan fiilistelemään auringonlaskua, ja löydettiin kymmenittäin joutsenia uiskentelemassa ja pitämässä erikoista ääntä.

Lenkkeillessäni tiirailen jatkuvasti kaikenlaisia kasveja, ja kun näkee pientareella kurjenpolvia, voikukkia tai lupiineita lokakuussa, voi hieman huijata itseään ja ajatella, että tässähän on vielä kesä edessä.;D No, ehkei sentään. Tässä yhdellä lenkillä sitten keskityinkin niihin kukkiviin, ja päätin jälleen harjotella kattauksen tekemistä, ja käyttää luonnonkukkia koristeluissa, ajatus joka jäi kesällä toteuttamatta.  Mua oli poltellut myös elokuussa Indiskasta parilla eurolla ostamani lilat lautasliinat, joita halusin mallailla tuohon harmaaseen pöytään.

Hieman hätäisesti jouduin homman toteuttamaan, sillä mulla taisi olla puoli tuntia aikaa, ennen kuin teiniä piti lähteä hakemaan, ja aurinkokin alkoi laskea, joten luonnonvalo alkoi käydä vähiin. Pahoittelut siis ryppyisistä kaitaliinoista, joita en tuossa kiireessä mitenkään ehtinyt silittämään! Mut hei, eikös nykyään varsinkin pellavaisessa tuo ryppyisyys ole ihan sallittua?

Tällainen siitä sitten tuli! Varsinkin kurjenpolvet vihreässä Mariskoolissa on mieleeni, ja ne jäivät keittiötä koristamaan, kun olin purkanut kattauksen pois. Ohdakkeet pätkin ihan lyhyiksi ja laitoin metallisiin jälkiruokakuppeihin. Lupiineille en löytänyt sopivaa maljakkoa siihen hätään, jotan asettelin ne vain tarjoiluvadille poikittain.

Tällaisia kattausleikkejä kuuluu tänne kuskaamisten, koepinojen ja iltalenkkien välissä. Yhtä rentouttavaa on tällainen somistelu mulle, kuin ne lenkitkin. Toivottavasti sinäkin saat näistä kuvista vaikka inspiraation tai lepohetken arjen kiireessä!:) Loppuu vielä onnellinen toteamus, tänään on sentään jo torstai! Ei muuten, mutten millään kestä ajella jatkuvasti ohi usvaisten järvimaisemien, niin kuin olen työaamuina joutunut tekemään. Luulen, että viikoloppuna mun on vihdoin päästävä aamutuimaan järvelle kameran kanssa. Toivotaan lisää kirpeitä pakkasaamuja!

Taina

 

Keittiössäni

Pääsin vaihteeksi lempijuttujeni pariin, sillä MakroTex -haasteen aiheena on tällä kertaa Keittiössäni. Useampikin asetelmantapainen tuolta keittiön tasolta ja pöydältä aina löytyy, koska tykkään niitä laittaa ja muutella, osa on tosin hyvin pysyvää sorttia, koska kysymys on enimmäkseen käyttöesineistä.

Lieden vierestä on paikkansa löytänyt mm. oliviiöljy, suola ynnä muuta ruuanlaitossa käytettävä huoneenlämmössä säilyvää tarvike. Kananmunia säilytän myös tuossa tasolla olevassa korissa, puiset kapustat ovat käden ulottuvilla savikannussa.

Näitä kuvia ottaessani viime viikolla, oli basilika jo parhaat päivänsä nähnyt.:)

 

 

Yleensä ruokapöydällä on aina joko kukkia tai kynttilöitä tai jotain muuta, miesten mielestä turhaa tunnelmantuojaa. Lehtipinot eivät tietenkään ole yhtä häiritseviä kuin vaikkapa kukat maljakossa.;D Asetelma pöydällä on tänään ihan toisennäköinen kuin näissä kuvissa, mutta nuo ketut lautasella ovat jotenkin nyt kovasti mieleeni ja siksi ne siirtyivät makuuhuoneesta keittiöön ja tuossa ne ovat edelleen  syksyisten oksien ympäröiminä.

 

 

 

Sattuipa hauskasti, sillä olin tuonut ilmeisesti heinien mukana pienen toukan sisälle ja huomasin sen keittiönpöydällä, kun napsin kuvia tähän postaukseen. Harmikseni en saanut millään tarkennettua toukkaan, mutta tuossa lehden reunalla se ihmettelee, mihin on joutunut!

Makrokuvia lisää Pienen Linnun blogissa.

Taina

Kummituspuu - Melkein mustaharmaa viherkasvi

Viime vuonna samoihin aikoihin ostin kummituspuun, kasvin, joka on viralliselta nimeltään corokia. Olin alkuviikosta lähiyritysten järjestämässä naistenillassa, ja ostaa päräytin Villiviinistä taasen samanlaisen, aika paljon isompi tämä tosin taitaa olla kuin se viimevuotinen, jota en tietenkään saanut kauaa hengissä pidettyä.

 

 

 

Sain kukkakauppias Eijalta ohjeen suihkutella kasvia, ja niin olen tehnytkin. Toivottavasti jaksan suihkutella myös jatkossa, sillä tämä kuulema tykkää siitä. Jospa saisin kasvin säilymään vaikka tuonne joulun tienoille asti! Pienenpienet vihreät lehdet ovat jotensakin suloiset ja kasvi kaikessa karuudessaan upea. Kuvista tuli melkein värittömiä, vaikka ovat kuitenkin värikuvia. 

Syystunnelmissa kohti uutta viikkoa!

Taina

Haastetta kerrakseen!

Minua on muistettu jo kesällä useammalla haasteella, joissa kaikissa on sama idea. Haasteen lähettäjä keksii kysymykset, ja vastaa samalla saamiinsa kysymyksiin. En ole näitä haasteita unohtanut, ja paras tapa saada rauha omalle mielelle, on hoitaa homma viimein kunnialla kotiin. Minusta näitä haasteita on joka tapauksessa kiva lukea, sillä yleensä niistä oppii jotain uutta vastaajasta. Haastesuman purkamisen aloitan vastaamalla jo heinäkuussa upeasta iDiS&iNTeRiÖÖri -blogista saamiini kysymyksiin.

1. Millä kolmella adjektiivillä kuvailisit itseäsi? Kolme heti ensimmäisenä mieleen tulevaa!

Iloinen, rauhallinen ja optimistinen

2. Oletko maaseudun vai kaupungin lapsi?

Vaikea valinta! Luulen, että valisisin kaupungin, sillä onneksi Suomessa kaupungeissakin on luonto lähellä. Sen sijaa maaseudulla ei ole paikkoja, joissa pääsisi tarkkailemaan ihmisiä tai silloin tällöin nauttimaan ihmispaljoudesta.;D Muuten en kyllä kauheasti kaupunkiin kaipaa. Luonnon lisäksi rakennettu ympäristö on asia, josta olen todella kiinnostunut, eivätkä pelkästään vanhat rakennukset, vaikka niissä yleensä on sielu, toisin kuin uusissa. Tällä hetkellä asumme melkein maaseudulla, melkein kaupungissa.

3. Asutko juuri siellä missä haluat asua?

Mulla on todella monta ja erilaista asumishaavetta elossa, vaikka tämä nykyinen kotimme on vastaus haaveisiini kymmenen vuoden takaa. Tämä on sekä sijainniltaan, että toiminnoiltaan hyvä koti meille. Haaveilen kuitenkin kodista järven rannalla, jossa voisi yhdistää kodin ja mökkeilyn. Toisaalta haluaisin asua keskustakodissa vanhassa talossa, jossa seinät olisivat kiveä ja ikkunasyvennykset puolen metrin paksuiset! Haaveilen myös vanhasta hirsitalosta, jossa olisi lankkulattiat ja ainakin osa seinien hirsistä näkyvissä. Mielenkiintoista olisi lähteä joksikin aikaa ulkomaille, ja elää ihan toisenlaisessa ympäristössä. Mielessäni voisin asua (väliaikaisesti) vaikkapa Italian maaseudulla tai jossainpäin Amerikkaa. Nähtäväksi jää, toteutuuko joku näistä haaveistani jossain vaiheessa. 

4. Mitä haaveita sinulla liittyy asumiseen?

Taisin luetella haaveet jo edellisessä vastauksessa.;D

5. Järki, tunteet vai molemmat?

 Molempia tarvitaan. Sydän lämpimänä ja pää kylmänä. 

6. Mikä on rohkein tekosi?

Hirmu vaikea kysymys! Olen turvallisuushakuinen ihminen. Sanotaan vaikkapa osallistuminen Biisikärpäseen joitakin vuosia sitten. Halusin kokeilla, olisiko minulle kerrankin hyötyä siitä, että muistan hyvin laulujen sanoja. Televisioon joutuminen on asia, jota en todellakaan halunnut. Voitin kuitenkin itseni ja osallistuin. Voitin oman alkujaksoni ja finaalissa olin neljäs. Kokemus oli jännittävä, mutta hauska. Sain lähetysten jälkeen tekstiviestejä, ja jopa puheluita vierailta ihmisiltä (miehiltä), mikä oli minusta outoa ja pelottavaa.

 

7. Benji-hyppy vai Base jump?

Ei kumpikaan! Mulla on ihan kaamea korkeanpaikankammo ja pelkkä ajatus kummasta tahansa saa kädet hikoamaan.

8. Mikä on haavematkakohteesi ja miksi?

Tällä hetkellä haaveilen matkasta veljeni luo Kööpenhaminaan vielä tämän syksyn aikana. Muuten mulla on alituinen matkakuume, ja haluaisin käydä monessa sellaisessa paikassa, jossa en ole käynyt, kuten vaikkapa Singapore, Autralia tai Irlanti. Kreikkaan voisin matkustaa aina uudelleen ja Italiassa haluaisin Amalfirannikolle. Lontoossa ja Roomassakin voisin käydä vaikka joka vuosi!

9. Minne veisit puolisosi tai perheesi yllätysmatkalle?

Olen käynyt työn puolesta useamman kerran Saksassa, ja näillä matkoilla perhe ei ole ollut tietenkään mukana. Niinpä valitsisin vaikkapa Bremenin tai Berliinin perheen yllätysmatkakohteeksi.

10. Mitä haluaisit muistella vanhainkodin kiikkustuolissa?

Haluaisin muistella elettyä elämää. Toivon, että osaan käyttää mahdollisuudet, joita elämä tarjoaa ja uskallan niihin tarttua.

11. Mistä haluaisit sinut muistettavan?

Rakkaana puolisona ja äitinä tietenkin, mutta pakko myöntää, että toivon myös oppilaideni muistelevan minua vuosienkin päästä hyvällä. 

Jos jaksatte vielä lukea, niin vastaan samalla Happy Star Home -blogin sydämelliseltä Elinalta saamaani saamaani haasteeseen.  Sain Elinalta jo heinäkuussa vastaavan (hänkin on näitä haasteita saanut valtavan määrän ja toisin kuin minä, hän on niihin joka kerta muistanut vastata), mutta koska aiemmin saamani haasteen kysymykset olivat kesäisiä, vastaan tällä kertaa näihin ajankohtaisempiin, tällä viikolla saamiini kysymyksiin.

1. Tykkäätkö syksystä? 

Ehdottomasti! Kaikissa vuodenajoissa on omat ihanat juttunsa. Syksyssä ne ovat esim. ruskavärit, tuuli ja sade,  paksumpien vaatteiden viehätys kesän jälkeen jne...

2. Seuraava sisustushankitasi?

Varmaankin matto keittiöön tai kirjastoon. Kirjaston lattia on nyt paljas ja keittiön matto on liian pieni. Toisaalta jos eteen tulee sattumalta jotain, mitä ei ole osannut odottaa tai suunnitella, voi se ostos olla jotain ihan muutakin.:D

3. Oletko tehnyt syyspihahommia?

Enpä juuri. Viime viikolla kitkin rikkaruohoja ja keräilin kotiloita ja puista pudonneita omenoita. Noista vain viimeinen liittyy syksyyn. Meillä on edelleen ajettu nurmikkoa ja samalla puista pudonneet lehdet menevät silpuksi. Ulkokalusteet pitäisi varmaan pian siivota varastoon...

 

4. Kuka on sinun elämäsi tärkein ihminen?

Kun vain yksi valitaan, niin valinta osuu luonnonllisesti omaan mieheen. 23 vuotta yhdessä on yli puolet meidän molempien elämästä.

5. Mitä arvostat elämässäsi?

Perhettä, kotia, työtä, terveyttä, ystäviä, luontoa...Toivon, että se myös näkyy valinnoissani, eikä ole pelkkää sanahelinää.

6. Minkälaisia ruokia mielelläsi valmistat?

Toisinaan ruuanlaitto on ihan kauheaa pakkopullaa. Eniten olen innoissani silloin, kun kokeilen jotain uutta. Jotkut niistä kokeiluista ovat jääneet elämään. Joskus tehdessäni ihan peruspastakastiketta minut valtaa sellainen olo, kuin olisin italialainen, ja sehän saa mielen iloiseksi.:D

7. Harrastuksesi?

Tällä hetkellä blogi vie varmaan eniten aikaa. Lenkkeily ja luonnossa liikkuminen ovat tällä hetkellä sitä liikuntaa, jota mieluiten harrastan. Käsityöt ja lukeminen ovat puolestaan harrastuksia, joille haluaisin löytää aikaa...

8. Jäätelö vai sorbetti?

Jäätelö, mutten ole mikään himojäätelönsyöjä.:)

9. Miten tykkäät rentoutua?

Lähden lenkille, liikun luonnossa, toisinaan kameran kanssa. Tämän postauksen 11 kuvaa on napattu noilla kameralenkeillä parin viime viikon aikana. ;D Perjantaisin katson vaikkapa Possea ja nauran itseni läkähdyksiin, se kyllä rentouttaa.:)

10. Joululahjatoiveesi?

Lunta maassa? Joulutunnelma on helpompi tavoittaa lumen keskellä, kuin vesisateessa sipulikukkien pilkistellessä mullasta.:P

11. Mitä sinun jouluusi kuuluu ehdottomasti?

Oma perhe eli mies ja pojat, olemme viettäneet monta joulua ihan vain keskenämme, ja se on ollut mukavan rentoa. Joulukoristuksista kuusi on minulle tärkein juttu, ja sen pitää olla tuuhea jalokuusi, jossa on niin ihana tuoksu.

Hei mahtavaa, jos jaksoit lukea loppuun saakka! Jäljellä olisi vielä haasteen lähettäminen eteenpäin. Oikaisen hieman, ja toivon, että haastetut poimisivat näistä äskenvastatuista 22 kivasta kysymyksestä itselleen ne 11 mieluisinta vastattavaa.:)

Haasteen lähetän edelleen seuraaviin blogeihin:

Paiqo

Villa Kotiranta

Omppula

Jouluttelua

Tuulen tuivertamaa lauantaita!

Taina

 

Suloinen syyskuu

Haikeana heitän hyvästit syyskuulle, niin ihanan lempeä se on ollut. Miten mahtavaa, että aurinko on paistellut edelleen ja luonnon kauneus syksyllä...saa sanattomaksi!<3 Värisävyt kollaaseissa ovat saaneet syksyisen värityksen. Vaikken keltaisen ystäväksi tunnustaudukaan, on esim. lehtien ja viljan keltaiset todella kauniit. Usvaiset aamut ja aurinkoiset iltapäivät, niitä on riittänyt syyskuussa.

Yht´äkkiä huomaan hurahtaneeni kovasti syvän vihreään väriin, melkein sellaiseen 70-lukuiseen. Kumpi lie ollut ensin, muna vai kana, eli ihastus vihreään vai Habitare -ostokseni, vihreällä verhoiltu muotovalio! Muutoin kotona ei niin kummoisia tapahtunutkaan. Kynttilöitä ja pallovaloja olen viritellyt, mutta hieman laiskasti niitä olen toistaiseksi poltellut. Sisustustyyleistä ja sisustamisen punaisen langan miettiminen oli suosittu postaus. Oma suosikkini syyskuulta voisi olla postaus sammaleesta ja metsän eläimistä sekä tietenkin oma haasteeni "Tänään iloitsen", jonka saa muuten vapaasti napata matkaan, jos aihe tuntuu uppoavan. Iloa tarvitaan elämässä!

 

Seuraelämä on jatkunut vilkkaana koko syyskuun, mikä on pelkästään hyvä! Kesällä pelkäsin juuri sitä, että tulee jämähdettyä neljän seinän sisälle, eikä ystäviä ennätä tapaamaan. Pelko on toistaiseksi ollut ihan turha. Oikeastaan odotan tulevaa viikonloppua kovasti juuri siitä syystä, ettei kalenterissa ole muuta kuin yhdet treffit hyvän ystävän kanssa. Huomenna ajattelin olla ensimmäistä kertaa ruudun äärellä Vain Elämää -lähetyksen aikana. Aiemmat jaksot on pitänyt katsella jälkeenpäin, mutta minusta tuo ohjelma sopii niin hienosti juuri perjantai-iltaan.:)

Näillä kuvilla ja tarinoilla osallistun samalla Pienen Linnun syyskuun kollaasihaasteeseen. Kannattaa käydä tutkimassa, on nimittäin joka kerta niin upeita kollaaseja! Nyt jäädään sitten odottamaan, mitä kiva lokakuulla on tarjottavanaan...

Lempeää lokakuuta!<3

Taina