perjantai 9. tammikuuta 2015

Ennen / jälkeen



Mistä lie tullut tullut mieleeni tätä postausta miettiessä tv-sarja vuosien takaa (Ruma Betty), jota en edes seurannut. Sen verran sarjaa olen vilkaissut, että muistan, kuinka ärsyynnyin tavasta, jolla kaunottaresta oli muokattu ruma: silmälasit, hammasraudat ja hieman tönkkö pukeutumistyyli. Just joo! Ihme stereotypia! Koska en sarjaa seurannut, en tiedä mahtoiko ruma Bettystä kuoriutua kaunotar. Luultavasti...




Ruma Betty ei liity postaukseen oikeastaan mitenkään, paitsi että joululomalla kunnostamani lipasto oli kyllä oikeasti ruma, kun sen kirpputorilta ostin. Joku neropatti oli maalannut sen vähän kuin armeijatyyliin, läikikkääksi (Vanha postaus täällä). Ihastuin kuitenkin maalipinnan alla olevaan Billnäs-tyyppiseen olemukseen, eikä ruma ulkokuori säikäyttänyt minua... Oikeastaan vasta kun ensimmäisen hiomisyrityksen yhteydessä. Tuntui, ettei maali lähde irti ollenkaan!

Kestikin sitten yli vuoden, ennen kuin uskalsin tarttua uudelleen toimeen. Nyt olin päättänyt, että maalikerrokset saavat todellakin väistyä.




Käytin sekä maalinpoistoainetta, että rapsuttelua kuumailmapuhaltimen kanssa, ja lopuksi vielä hiomakonetta. Tämä oli oikeastaan kolmas tällainen isompi kunnostusprojekti, ja joka kerta olen oppinut uutta ja lisää. Tämän lipaston jälkeen, jos tai kun vielä maalia pitää ryhtyä poistamaan, niin aloitan suoraan kuumailmapuhaltimen kanssa. Se tuntui olevan toimivin, aivan kuin sängynpäädyn kunnostuksessa. Kesähuoneen ikkunoissakin käytin kuumailmapuhallinta niissä ruuduissa, joissa vanha lasi piti irrottaa, ja ikivanhat kitit saada nätisti pois. 




Maalinpoistoaine irrotti hyvin lipaston päällimmäiset läikikkäät kerrokset, mutta alkuperäinen kermanväri oli aika tiukassa. Se kermanvärinen ei olisi ollut oikeastaan hullumpi, mutta eipä sitä oikein tasaisesti olisi saanut esiin.

Parin työpäivän verran tunteja siihen kai suurinpiirtein meni, että maalit sain pois ja pintaa suojaamaan väritöntä Osmo Coloria. Koska lomalla on aikaa, niin urakka ei ollut paha ollenkaan. Koska lipaston vetimet tuntuvat olevan tyyppiä "näitä ei irroiteta", jäin niiden ympärille väkisinkin hieman merkkejä vanhoista maalikerroksista. Tämä ei minua haittaa, sillä täytyyhän se menneisyys jollain tavoin tulla lipastosta esiin. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Lipaston sivut olivat huomattavan paljon vaaleampaa puuta kuin vaneriset laatikon etureunat, joten saatan vielä jossain vaiheessa käsitellä sivut uudelleen Osmo Colorilla tummemmaksi, jos jaksan ja viitsin. 

Lopuksi vielä muutama kuva lipastosta sellaisena, kuin sen ostin ja kuvia kunnostuksen eri vaiheista.


  








Aamuherätykset loman jälkeen ovat olleet ihan tuskaa, ja ilokseni sellaiset on vielä huomenna ja sunnuntainakin luvassa. Huomenna on koulutuspäivä ja ylihuomenna pojalla turnaus, johon lähtö on tietenkin aamulla. Aikataulutettu viikonloppu siis tulossa. Toivottavasti teillä muilla on sitäkin rennompaa tiedossa!

Leppoisaa perjantaita!:)

Taina


torstai 8. tammikuuta 2015

Kukkia kotihengettärelle



...siis itseltä itselle! Monta päivää piti päästä kukkakauppaan tulppaaneita ostamaan, ja tänään viimein ehdin. Oma tulppaanipakkomielteeni ei ole tällä kertaa blogeista lähtöisin, vaan Villiviinin Fb-sivulta, jossa on näkynyt toinen toistaan kauniimman värisiä tulppaaneita. Mikä yllätys, että ostin kuitenkin valkoisia.:P En voinut vastustaa myöskään tähdikkien houkutusta. Aika jännä muuten, kamerani asetuksilla pöydästä lähti punertava väri (hyvä, hyvä!), mutta kukat saivat pitää vihreänsä...











Olin töistä lähtiessä monestakin syystä erityisen hyvällä ja energisellä tuulella, ja ajattelin, että kukkakimpulla houkuttelen viimein hukassa olleen kotihengettären esiin, vaikka vähän väkisin! Niinpä sitten teinkin. Kukat maljakkoon saatuani (ja pienen valokuvaussession jälkeen) siivoilin, leivoin ja laitoinpa ruuankin siinä ohessa...Nyt voin taputtaa itseäni selkään reippaudesta.:) Jos talviaikaan sopivaa ruokaa kaipaat, niin muistuttelenpa tuosta pakkaspäivän keitosta, joka löytyy täältä. Niiden seuraksi sopii maailman helpoimmat sämpylät, joita ei oikeasti tarvitse leipoa. Nuoremman pojan toivomuksesta leivoin vielä satsin Leilan mutakakkumuffinsseja, ja nyt tuli kyllä juuri oikeanlaisia. Sellaisia lusikoitavia...




Noista kukista saa muuten todella pitkäksi aikaa iloa, kun jäädyttää kuivahtaneet kukat vaikkapa maitopurkissa. Olen joskus näitä jääkukkia haudoillekin vienyt. Näissä voi hyvin käyttää esim. ylikukkineita tulppaaneja. Jäädyttäminen onnistuu vaikka pakastimessa, jos asteet menee plussan puolelle. Kiitos paljon muistutuksesta Tipulan Emonen! Hän oli laittanut purkkiin veden lisäksi callunanoksia ( täällä ). Oli oikein kaunis jääharkko.





Vieläkö muuten polttelette kynttilöitä? Mulla kynttiläkausi jatkuu ainakin toistaiseksi. Kun talven selkä alkaa taittua, ja illat valostua, niin kynttilät jää pölyttymään, siksipä yritän poltella kynttilävarastoja loppuun nyt.


Torstai. Sehän on toivoa täynnä!

Taina

tiistai 6. tammikuuta 2015

Ensiaskeleita



Mikä mahtava päivä ulkoiluttaa elämäni parasta joululahjaa ja kokeilla sen toimintoja. Olympus Pen minijärkkäri E-Pl 7, on tämä uusi kamerani. <3 



Kuvien laatu tuntuu huomattavasti paremmalta kuin vanhalla Canonilla otetuissa kuvissa, ja ehkäpä opin käyttämään fiksusti myös erilaisia toimintoja, joita kamerasta tuntuu löytyvän. Sillä saa esim. art-asetuksella suoraan erilaisia taiteellisia versioita kuvasta, samoin erilaisia kollaaseja voi napata suoraan yms. Sorry kuvallinen sekamelska, mutta se nyt lienee välttämätöntä, jos haluaa esitellä näitä toimintoja yhdellä kertaa.








 

Kun oikein monta kuvaa ottaa, niin joukkoon mahtuu joku helmikin.;)


Tämän viikon Makro-Tex haasteen aiheena on uusi. Muiden kuvaamia "uutuuksia" löytyy Pienen Linnun blogista.

Mukavaa loppiaista!:)

Taina

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ispiraatiota talvesta



Tässä lomalla on ollut aikaa selailla jälleen Pinterestin loputonta kuvatulvaa...Kokosin pienet, talviaiheiset kollaasit viime aikaisista suosikkikuvista. Sain eilen valmiiksi pitkään roikkuneen lipaston kunnostusprojektin, joten nyt oikein puhkun taas sellaista DIY-energiaa, tiedättehän.;) Jos Pinterestin selailusta menisivät sivut hiirenkorville, niin luulen, että mun DIY-kansioni olisi juuri sellaisilla! Kuvia kunnostetusta lipastosta ja ajatuksia työhuoneen tulevaisuudesta sitten, kun ehdin päivänvalossa kuvaamaan.





Villasukat, ja lämpöiset huivit, musta-ruskea väriyhdistelmä, kyllä kiitos! Tuollaisen telineen puille voisi tehdä... Se sopisi juuri ja juuri takan viereen.

Viimeisen kollaasin kuvat ovat omiani (niin kuin varmaan tunnistatte), mutta teksti lainattu. Hieman tavoitteita uuden vuoden alkuun. 
 


Pinterest-kansiooni pääset tästä.

Inspiroivaa vuoden alkua!:)
 Taina

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kotikuvia uudella kameralla



Kuvapainotteinen postaus tulossa.:) Ensin kuitenkin kaunis kiitos Villa Valkon Kati!<3 Kati vinkkasi blogissaan omastani kokonaisen postauksen verran. Käykää muutenkin lukemassa Katin juttuja! Villa Valko on yksi suurimmista blogisuosikeistani, kivoja ideoita ja kauniita kuvia...pakettikortit ja uusi kalenterini on Katin blogista printattu, ja Katia pidän jo oikeana ystävänä täällä blogimaailmassa.:)

Sitten näihin kuviin. Pistän kunnon pläjäyksen kerralla. Alkuviikosta siivouksen jälkeen piti tietenkin harjoitella uuden kameran käyttöä, kun kerran koti oli siisti ja puhdas (harmi, kun kuvista ei voi haistaa puhtaan kodin tuoksua:P), ja loman vuoksi olin itsekin kotona valoisan aikaan. Muistan viime jouluiset kuvat jalustan kanssa...Uskomatonta, miten hyvälaatuisia kuvia uudella kamerallani saa, ilman salamaa ja ilman jalustaa.

Olkoon tämä postaus samalla tervetulotoivotus uusille lukijoille, joita on jälleen suureksi iloksen kirjautunut useita. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte juttujeni parissa!:) 












Ikkunasta tulevaa valoa kuvatessa joudun lisäämään käsittelyllä vastavaloa. Se taas näyttäisi muuttavan varsinkin keittiönlattioiden väriä, erityisesti varjokohdista. Lattiat eivät siis tosiaan ole likaiset.;D

Tämä lauantaipäivä on ollut aikamoista haipakkaa. Ihan itseaiheutettua ja mukavaa, mutta siitä lisää jonain toisena päivänä.:)

Leppoisaa viikonloppua!
Taina
Tipulassa

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 *** loka-joulukuu



Viime vuoden viimeisten kuukausien kooste tulkoon nyt tässä. Lokakuu oli erityisen hyvä blogikuukausi moneltakin kantilta. Lukijoita oli  erityisen paljon, no luvut ovat tasaantuneet loppuvuodesta, mutta suunta on edelleen ylöspäin. Syyslomalla ehdin rukkaamaan blogia uuteen uskoon, ja aikaa valokuvaamisen harjoitteluunkin löytyi. Lokakuusta alkaen olen yrittänyt ottaa valokuvia hieman varastoon tulevaa viikkoa varten, jotta valokuvaus onnistuisi mahdollisimman valoisassa. Tämä onkin toiminut yllättävän hyvin, eikä silti ole rajoittanut blogipostausten aiheita. Näin mennään varmaan ainakin tammikuu vielä...

Lokakuussa olohuoneen muutos lähti todella käyntiin, kun myin ison sohvamme pois ja ostin pienemmän tilalle. Jälkeenpäin ihmettelen, miksi en saanut tätä tehtyä aikaisemmin. Lokakuun luetuin postaus löytyy myös tuosta sivupalkista. Se on postaus työmatkalta kotiin ajellessa nappaamiani kännykkäkuvia ihanasta syksyisestä maisemasta. Jotain kautta tämäkin postaus on löytänyt lukijoita ihan viime aikoina.




Marraskuussa olohuoneen uudelleensisustaminen sai jatkoa. Ostin uudet tv-tasot, myin vanhan pois ja tv nostettiin seinälle. Kokonaiskuvat muutoksesta on vielä kuvaamatta. Ehkä joku päivä, kun aurinko paistaa...Leikkokukkakausi näyttää alkaneen tänä vuonna marraskuussa. ;) Kuun luetuin postaus on kooste Pinterest-kansiostani löytyvistä maanläheisistä joulukoristuksista, jotka ovat tuntuneet tänä vuonna erityisen hyviltä.






Joulukuun kollaasiin poimin lähinnä kuvia joulusta, vaikka jotenkin tavaraähky ja synkkä joulukuu meinasivat viedä joulumielen ennen h-hetkeä. Onneksi joulumieli ei ole kiinni koristusten määrästä! Juuri tällä hetkellä olen erittäin iloinen, ettei esille ole kovin montaa joulukoristetta. Tontut ja pähkinänsärkijät korjasin pois jo alkuviikosta, kun meillä oli siivous. Joulukuun luetuin postaus on Iloa pienestä (löytyy tuosta sivupalkistakin). Jos halauaisit askarrella risutähtiä, niin postauksesta löytyy kuvia omasta lehtikuusitähdetäni. Kiva koriste ihan ympäri vuoden!

Nyt on blogivuosi 2014 paketissa. Viimeinen arkilomapäivä on tällä erää käsillä. Onneksi edessä on vielä viikonloppu, sillä rytmit on tässä perheessä iloisesti mullinmallin. Kuopus syö parhaillaan aamupalaa kellon ollessa varttia vaille 12...

Taina

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusivuosi venäläisittän



Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä. Olo on virkistynyt ja suorastaan sivistynyt, kun olen taas oppinut jotain uutta. Vietimme uudenvuodenjuhlia venäläiseen tapaan. Ilta alkoi elokuvan katselulla. Tätä elokuvaa on näytetty Venäjällä joka uusivuosi 70-luvun puolivälistä asti. Elokuvan pituudesta (kokonaiset kolme tuntia) huolimatta, voin suositella sitä ihan oikeasti! Ehkä vähän hidastempoinen, mutta olipahan elokuvaa katsellessa mahdollisuus seurustella muiden vieraiden kanssa. Illan isäntä tosin paistoi suuren osan ajasta blinejä, ja valmisteli ruokia keittiön puolella... 





Elokuvan äärestä siirryimme ruokapöytään syömään itsemme ähkyyn venäläiseen tapaan. Alkusalaatti, blinit, borch-keitto, kievinkanaa, ja vorschmackia...Viimeisen ruokalajin kohdalla maha oli todella täynnä. Ruoka oli erittäin hyvää, kiitos illan isännälle ja emännälle!






Tässä kohtaa, parin-kolmen tunnin syömisen jälkeen, vuorokausi oli vaihtumassa. Uskomatonta, miten nopeasti tunnit menivätkään! Oli aika mennä ampumaan raketteja, jotka kuuluvat olennaisesti venäläiseen uudenvuodenviettoon. 

Iltaan kuuluivat maljapuheet jokaisen Venäjän aikavyöhykkeen vaihtaessa vuotta. Ensimmäisen puheen piti juhlien isäntä. Tämän jälkeen puhevuoroja jakoi isännän nimeämä tamada. Onneksi puheita joutuivat pitämään vain miehet! Venäjällä sanotaan kuulema, että maljapuheet tekevät juhlinnasta arvokkaampaa, erottavat juhlinnan ryypiskelystä.;D



Kirjoitimme myös uudenvuodenlupaukset paperilappuselle, minkä jälkeen lappunen poltettiin, ja tuhkat kipattiin omaan juomaan...Kippis!

Koska meillä oli pojat kaksistaan kotona, ja kyyti järjestettynä ilotulitusten jälkeen, jäimme tällä kertaa paitsi jälkiruokatarjoiluista, kun lähdimme kotiin tässä vaiheessa. Varmasti tarjolla olisi ollut jotain hyvää ja makeaa, mutten tiedä, mihin mahaan herkut olisi edes mahtuneet!

Oman, lämpöisen, säväyksen minun illalleni antoi se, että juhlatalossa asuu pari entistä oppilastani, ja paikalla pyöri pari muutakin, jotka olivat kylässä. Mukava nähdä, kun pienistä palleroista kasvaa pitkiä, aikuisenoloisia nuoria, ja vanhalle opelle voi tulla juttelemaan hyvillä mielin. Siitä, jos mistä, saa uskoa tulevaisuuteen.:)

Lämmin kiitos juhlista!

Taina


p.s: Sorry, kököt kuvat, jotka eivät tee oikeutta millekään! Otin vain pari hätäistä räpsyä kännykällä.