Tyyni ja tyytyväinen

Joulun alla tulee jo yhdeksän asuttua

vuotta tässä kodissa täyteen. Uskomatonta,

miten aika kiitää...Vanhempi pojista oli juuri

aloittamassa koulua ja nuorempi oli vielä

pieni palleroinen, joka itki tänne muutettuamme,

että ei mennä raksalle, mennään kotiin.;)

 Yksi ilta, kun mies oli katsomassa jalkapalloa

kaupungissa, päätin ihan ensimmäisen kerran

elämässäni grillata itsekseni meidän pallogrillillä.

Tämä kaikki on oikeastaan johdantoa siihen

hetkeen, kun istuin tuossa takaterassilla ja

tunsin tyytyväisyyttä tätä meidän pihaa kohtaan.

Ei se nyt ainoa kerta ole, mutta kuitenkin

se on jotain, mitä ei useinkaan ole päässyt

tapahtumaan kuluneiden vuosien aikana.

 

  Huomasin, että meidän pihassa on jo nyt ihan

kivoja juttuja, vaikka se on edelleen täysin kesken.

Aloin katselemaan myös ns. ylä-ja alapihan

välissä olevaa aluetta uusin silmin.

Varsinkin tuolta loppupäästä, mistä se loivenee,

se näyttikin oikeastaan aika hyvältä. Olisi

ihan tylsää asua tasaisella pellolla!:P

Varsinkin piha-aluiden tasoero on tehnyt hoitamisesta

työlästä ja hankalaa, mutta yht´äkkiä en

olekaan enää yhtään varma, että halauanko

sitä muuria sitten lainkaan. Ehkäpä voisin

istuttaa rinteeseen sittenkin kasveja, ja portaiden

sijaan kulkua helpottamaan voisi rakentaa

valkoisen kaarisillan...ja olisihan niitä

muitakin vaihtoehtoja!

 Eikä sitä tarvitse edes ratkaista juuri nyt,

sillä tuskin tänä kesänä ehtisimme sitä

toteuttaakaan. Kesähuoneen valmistuminen

on kuitenkin yksi iso askel eteenpäin.

Tuli vain sellainen tunne, että mikäs hätä

tässä -valmiissa maailmassa.:)

 

Mun ihanille ruusuille kävi muuten huonosti.

Eivät selvinneet talvesta. Varmaankin olisi

pitänyt suojata ne, kun ei tullut kunnon

lumipeitettä. Nämä kuvat ovat viime kesältä.

Olen tässä miettinyt, että ehkäpä juhannusruusu

voisi olla kiva tuohon kiven taakse näiden

kuolleiden ruusujen tilalle...

Terassin sain tällä viikolla siivottua, mutta

saatte silti katsella kuvia viime juhannuksen

tienoilta. Niin kauan, kun mun

ikkunaprojektini jatkuu, näyttää terassi ainakin

osittain työmaalta, enkä ole sitä vielä siksi täysin

kesäkuntoon laittanut. Mukavampi katsella

siistiä ja valmiinnäköistä, kuin sotkuista ja keskeneräistä.:)

Kiinalainen sananlasku sanoo:

Jos haluat olla onnellinen yhden päivän,

ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin.

Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se.

Jos haluat olla ikuisesti onnellinen,

ryhdy puutarhuriksi.

 

Taina

 

Lupinus polyphyllus

Eilisen postauksen pioneiden lisäksi meiltä
löytyy kyllä näitä kauniita rikkaruohojakin suuri kimppu
keittiön pöydältä!;) Työmatkani varrella niitä
kasvaa valtavasti eri väreissä, ja koska töihin ei
nyt vähään aikaan tarvitse kulkea, kävin ihan
asioikseni pyöräilemässä yhtenä iltana ja samalla keräsin
valtavan kimpun lupiineita.

Niitä pyörän selästä tiiraillessani oikein hämmästyin,
kuinka montaa eri sävyä niitä onkaan ja suorastaan
hullaannuin siellä pientareella kukkia valikoidessani.
Hauskoja värisekoituksia on syntynyt, kun esim. lila
ja valkoinen, tai vaaleanpunainen ja valkoinen
lupiini risteytyy! Vaaleanpunaisiakin oli vaikka kuinka montaa
erilaista sävyä, mikä valkoisen ohella viehättää.
Liilat ovat pääsääntöisesti liian tummia sävyltää
minun makuuni... 

Jännä juttu muuten (asiasta taas kolmanteen), että
vaikka olen ollut NIIN lomalla kuin vain olla
voi, niin silti perjantai tuntuu edelleen perjantailta!
Tänään mulla onkin treffit ystävän kanssa
ja siinäpä ne viikonlopun suunnitelmat sitten onkin.
Pitäisi kai ryhdistäytyä, ja tehdä itselle se "to do-lista",
jotta saisi niitä talvella kasaantuneita rästihommia tehtyä.
Siivota pitäisi yhtä ja toista paikkaa, jotta syksyn
tullen voi taas sitten sotkea rauhassa.;)

Kesähuoneen (haaveita, lisää haaveita) ikkunoista
kaikki rikkinäiset ruudut olen nyt vaihtanut ehjiin,
ja jäljellä on vielä kittailua ja maalaamista. Nyt on
vain niin kostea ilma, että parempi on maalata
kuivemmalla säällä. Heinäkuussa pitäisi pytingin
viimein nousta tuohon meidän takapihalle!
Just ja just maltan odottaa.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle!:)
Taina


p.s: Ei se eilinen fontti ehkä kuitenkaan tuntunut
omalta. Tämä on parempi, mutta katsotaan nyt,
onko tämäkään vielä se pysyvä...

Sillisalaattia

Herätessä lais-kot-ti, mutta voitin kuitenkin itseni ja
ampaisin suoraan lenkille tänäänkin. Sade kasteli,
mutta mitäpä se haittaa. Niin paljon energisempi olo on,
kun aloittaa päivän liikunnalla.
Aamulenkkiäni olen kasvattanut vähitellen alun puolesta
tunnista vajaaseen tuntiin. Tuskin enää pituutta tuosta
nykyisestä lisäänkään, mutta sauvat yritän ottaa pikkuhiljaa
taas käyttöön, lisää tehoa siis! Hyviä ylämäkiäkin
tästä lähistöltä löytyy, jos haluan lenkistä rankemman.
Voi kun saisi aikaiseksi ihan arkenakin...
Tuskinpa sentään!

 

Viikko sitten sorruin ostamaan kauppareissulla

pioneita, kaikista ihanista luonnonkukista huolimatta, joita

nyt on tarjolla. Joudun nyt todistelemaan sitä

vastaan väitettä vastaan, jossa marketkukat

teilataan kukkakaupan vastaaviin verrattuna.

Nämä pionit ovat ehdottomasti olleet parempaa

laatua kuin aiemmat pioniostokseni kukkakaupasta.

Kaikki kukat ovat auenneet (toisin kuin aikaisemmin),

ja vielä viikon päästä kaikkien kukkien kunto

on erinomaisen hyvä. Hintaa kymmenellä

pionilla kaupassa oli 12 euroa. Sen sijaa kukkakaupassa

pionit makoivat ainakin jokin aika sitten 4-4,5 euroa kappale! 

 

Vaikka yritän ihan periaatteesta tukea
paikallisia kukkakauppoja, jotta ne jaksaisivat
pitää pintansa markettien kukkaämpäreitä vastaan,
niin pistääpä kuitenkin miettimään...

Asiasta toiseen! Olen viime aikoina käyttänyt
kuvien käsittelyyn PhotoScape-ohjelmaa, joka
on ilmaisohjelmaksi minusta varsin hyvä.
Kyseisen ohjelman valikoimissa olevat fontit vaan
ovat alkaneet tympiä, ja kokeilinkin nyt vaihteeksi
Picmonkey-ohjelmaa, joka myös on ilmainen
kuvankäisttelyohjelma. Kuvankäsittelyharjoituksiin
täytyy varmaan uhrata vähintäänkin joku sadepäivä...
Kokeilin tämän postauksen kuviin hieman koukeroisempaa
"leimaa". Mitä sanotte? Onko liian romanttinen?
Varsinkin noiden pioneiden kanssa saattaa jo joku
imelyysasteikko nousta pilviin.;) Olisi kiva kuulla teidän
mielipiteitä! Onko vanha vai tämä uusi fontti
kuvissa parempi?
 

Tehdäänpä sitten toinenkin kokeilu tähän loppuun.;)
Oma luuloni on, että tätä blogiani lukee 99 prosenttisesti
naiset. Luultavasti mieheni ja isäni ovat ainoat
miehet, jotka tänne satunnaisesti eksyvät...
Tänään nimittäin alkaa kuukauden kestävä
piina eli futiksen MM-kisat.;) Ainoana
naisihmisenä talossa olen vähemmistönä, (jalkapallo
lajina on mun mielestä ihan liian hidasta verrattuna
esim. jääkiekkoon), enkä jaksa pelejä seurata. 
Tosin jos Suomi joskus olisi mukana kisoissa, voisi noista
hieman itsekin innostua... Ja tietenkin lähtisin
ilomielin Rioon kisoja katsomaan, jos jostain
matka tupsahtaisi ilmaiseksi!:) Katsotaanpa,
tuleeko vastaväitteitä lähipiiristä tai muualta,
kunhan olen painanut julkaise-nappia.;)

Torstain jatkoa!
Taina
 

Vertaileva kakkututkimus ja muuta mansikkaista

Lapsen rippijuhliin on aika tarkalleen

kaksi kuukautta aikaa, ja minä jatkan tarjottavien

mietintää, kuten muutakin juhlien järjestelyyn

liittyvää pähkäilyä. Oli hyvä harjoitus olla toissa

viikolla ylioppilasjuhlissa kahvinkeittäjänä. Eihän

sitä tahdo muistaa, millaiset isot juhlat on, kun

niitä ei ole muutamaan vuoteen itse järjestänyt!

Sitten päästäänkin tähän mun vertailevaan tutkimukseen,

joka perustuu ihan suutuntumaan ja mielikuviin

edellisistä syöntikerroista.;) Kokeilin yleisön kehoituksesta

brita-kakun leipomista. Pohjan ohje on

Valiolta. Joku ihme ominaisuus minussa saa

joskus toimimaan toisin kuin ohjeissa sanotaan?!

Länttäsin siis pohjan taikinat leivinpaperin päälle

kahdeksi rinkulaksi uskoen, että otan uunista kaksi

suurinpiirtein ympyränmuotoista kakkua...

Ei mennyt niin kuin Strömssössä, yllätys!;)

Yhteenliittyneistä pohjista muotoilin kuitenkin

kaksi sydäntä, joista alempi meni aika murskaksi.
Tulikin särkyneen sydämen kakku. :)

Se ei kuitenkaan haittaa, se kun ei näy, ja brita-kakku
on muutenkin epämääräisemmän näköinen kuin

esimerkiksi perinteiset täytekakut. Väliin laitoin

purkin valmista mansikka-raparperirahkaa (Valio), ja

päälle ja väliin pilkoin kotimaisia mansikoita. Kerman jätin

vatkaamatta ja laittamatta, kun olin ehtinyt nakata vispilät

pesukoneeseen (semmoinen leipuri:P).

Päällinen olisi varmasti kauniimpi,

jossa tuossa pohjalla olisi vielä kermaa.

Vertailevan tutkimukseni pohjalta sanoisin, että

pelkkä marenkipohja on parempi kuin tuo nyt

kokeilemani.;) Tämä oli minusta hieman liian makeaa,

nimenomaan se taikinaosuus marengin alla.

Tykkään myös marengin kevyemmästä tunnusta.

Pääsiäisen kakku on toistaiseksi parasta

kakkua pitkiin aikoihin. "Tutkimus" jatkuu...

 Nyt kun noita kotimaisia mansikoita saa jo kaupoista,

niin tekaisin yksi päivä lounaaksi mansikkasalaattia.

Ohje löytyy täältä, viime kesäisestä postauksesta.

 

 Se on hyvää, ja tuo mukavaa vaihtelua näihin

kesäsyömisiin!:) Niistä ei tietenkään pitäisi stressiä syntyä,

mutta vähintäänkin kyllästyminen uhkaa helposti.

Kaksi kuukautta, kaksi lämmintä ruokaa päivässä,

teini, joka syö kuin hevonen...:P Hmmm...

koulupäivissä on omat hyvät puolensa.;)

Makoisaa tiistaista!:)

Taina

p.s: Piti vielä lisätä, että ei meidän pojat noista
salaateista(miehekkääseen tapaan) juuri välitä,
mutta aikuisille salaatti uppoaa hyvin. ;) 

Milljazz 2014

Tämän vuotinen Milljazz-konsertti oli

omalla kohdallani muistaakseni toinen,

ellei kolmas kerta...Heti ensimmäisellä kerralla

totesin, että tämä on tapahtuma, johon

todellakin kannattaa osallistua!:)

Valmistautuminen Milljazziin alkaa tietenkin

piknik-eväistä.;)  Kokemuksesta viisastuneena

otettiin mukaan retkituolit, eikä vilttiä. Monta

tuntia kostealla nurmikolla, viltin päällä istuen,

on aika rasittavaa jaloille ja selälle ja illan tullen
hiipii kylmäkin maanrajaan. Tavaroiden

määrästä olisi voinut luulla, että olemme

matkalla mökkiviikonloppua viettämään tms...;)

Croissantin välissä pippurituorejuustoa, mozzarellaa ja mansikoita

 Ihmisiä Milljazzeissa riittää! Jos haluaa hyvät

paikat näkyvyyden kannalta, kannattaa olla

ajoissa paikalla. Varsinainen konsertti alkoi klo18,

ja me tulimme hieman sen jälkeen, joten piti

tyytyä paikkoihin, joilta oli melko huono näkyvyys lavalle.
Onneksi kuvia pääsi kuitenkin ottamaan lähempääkin. 

Äiskän paras reissukaveri ja ylivalottunut minä;)

 

 Upseerikerhon puisto Lahdessa tarjoaa kivat puitteet

tapahtumalle, mutta parasta Milljazzeissa

on tunnelma! Siinä on jotain samaa kuin vapussa;

Paljon perheitä ja ystäviä yhdessä, kaikki

hyvällä ja positiivisella mielellä liikkellä. En

tiedä Lahden seudulla toista tapahtumaan, jossa

olisi samanlainen, yhtä hieno fiilis. Olisi

kiva kuulla muilla paikkakunnilla Milljazzeihin

osallistuneilta, onko tunnelma samanlainen

muillakin paikkakunnilla...? Ison orkesterin soittamana
musiikki kuulostaa aina hienolta!

Vaikka "isoilla nimillä" esiintyminen on aina

varmaa, niin oman kokemukseni mukaan juuri

Varusmiessoittokunnan Show Band saa yleisön

joka kerta parhaiten laulamaan ja tanssimaan mukana.
Tumman solistin varusmiespalvelus tuntuu
kestävän useamman vuoden.;) Hän oli solistina
myös kaksi vuotta sitten!

Lahden Milljazzit siirtyvät ensi vuonna

Pikku-Veskulle, kun varauskunta lakkaa.

Onneksi jazzit edes säilyvät! Kiertue alkoi viikonloppuna

ja jatkuu jälleen ensi viikonloppuna. Elokuussa

konsertteja on jälleen lisää. Millajazz-kiertueen

paikkakunnat  ja aikataulut löytyvät täältä.

Menkää ihmeessä, vaikka vähän kauempaakin!

Taina

Ensimmäinen lomaviikko takana

Oikein hyvä, että välillä sataa ja lämpötila laskee,
eikä ulkona oleskelu huvita. Viime viikon olenkin
suurinpiirtein asunut ulkotiloissa ja mennyt sellaista
hyvää matalalentoa! Ihan mahtava ensimmäinen lomaviikko
on plakkarissa, ja enpä muista toista samanlaista
kesän alkua. Olisiko sillä mun toivelistalla
ja varsinkin upealla kesäsäällä osuutensa asiaan?

Viikkoon on mahtunut satamaa, veneilyä,
pihahommia, Milljazzit (katsotaan, tuliko kuvista mitään),
grillausta, jopa kesähuoneen ikkunoiden kunnostusta,
siitä kirjoittelen myöhemmin...
Aamulenkit tein neljänä aamuna. Suosittelen!:)
Niin kuin aina, kun ulkoelämä vie mennessään,
alkaa sisätiloissa näyttää sekaiselta ja kaikki
ikään kuin repsahtaa...Kyllä te tiedätte!;)
Multaa ja ruohoa (ei enää soraa!) kulkeutuu
sisälle, ja kaikenlaisia pinoja ja läjiä muodostuu
sinne tänne. Sateen tullessa olikin niin hienoa vaihteeksi
saada sisälle järjestys aikaiseksi.
Olen huono sietämään epäjärjestystä pitkiä aikoja...

Toisinaan on suorastaan kiva siivota
ihan YKSIN. Eilen pääsin pitkästä aikaa
nauttimaan siitä kuuluisasta omasta ajasta
nimenomaan siivoten. Omaa siivousmotivaatiota
saan ihan joka kerta kohotettua ostamalla
tuoreita kukkia tai keräämällä kimpun tai kaksi
luonnosta (siis kesällä tietenkin). Niin nytkin!
Ostin kaksi kimppua pioneita kauppareissulta,
ja seuraavat pari tuntia vierähtivät
paikkoja oikoessa.

 

Sateinen ilta ja yö laski lämpötilaa sen verran
sisälläkin, että uunin voi laittaa päälle ja
perhe saa pitkästä aikaa makaronilaatikkoa. :P
Leivontatarpeetkin on jo odottamassa leipojaa...


Postauksen kuvat ovat pitkin viikkoa räpsittyjä,
kun yritin keskittyä niihin paikkoihin, jotka eivät
olleet rempallaan.;) Nyt kun sisällä voi taas kulkea
ilman tuskaa, niin aurinko voi minun puolestani
porottamaan ja ihana ulkoilmaelämä
taas saada otteen minusta!

Aurinkoista sunnuntaita!:)
Taina

p.s: Henkilökohtaisen facen puolella sain eilen
ihmettelyä yhteen selfieen liittyen. Tästä linkistä
(Klik) voi käydä äänestämässä. Eikä tarvitse
äänestää mua. Tärkeintä on, että käyttää äänioikeutta.:)

Eno veneessä

Meillä on pienen pieni osuus veljeni

pienestä veneestä, jonka hän osti viime kesänä.

Näin kauan se sitten kesti lukuisista ehdotuksista

huolimatta, että ehdittiin ja saatiin aikaiseksi venereissu!

Torstai-iltana suunnattiinkin sitten Vesijärvelle

veljeni toimiessa kipparina.

 Satamassa oli meneillään Satama soi-tapahtuma,

ja veneestäkin katsottuna ihmisiä näytti

olevan paikalla todella paljon.  Veneen nokka suunnattiin

kohti Enonsaarta. Se on noin viiden kilometrin päässä

Lahden satamasta ja kahden kilometrin päässä

Messilän rannasta. Vuosien aikana on tullut kyllä

kierreltyä Vesijärvellä milloin missäkin, mutta

Enonsaareen en ollut aikaisemmin jalkautunut. 

Nykyään Messilä-camping omistaa Enonsaaren

kahvilanrakennuksen, ja pitäisi ihan kannatuksen

vuoksi käydä tuolla kahvilla!  Harmiksemme se oli

juuri mennyt kiinni, kun saareen ennätimme.

Tuolta Enonsaari-sivuilta löysin myös

hauskoja kertomuksia vuosisadan

alkupuolen kesänvietoista Enonsaaressa. Voi,

kun olisi se aikakone...;)

Enonsaaren kahvila ja palvelut olivat monta

vuotta suljettuina, eikä säännöllisiä kuljetuksia ollut.

Nyt Enonsaareen pääsee jälleen sekä satamasta,

että Messilästä, kaikkina muina päivinä,

paitsi maanantaisin,

jolloin vuoroja ei ajeta (aikataulut). 

Nakkasin kameran tällä reissulla suoraan

miehelleni, ja tyydyin itse enimmäkseen

nauttimaan kauniista maisemista ja

lämpimästi puhaltavasta kesätuulesta!

Vesi elementtinä on jotenkin uskomattoman

rentouttava, olipa sitten kyse veneilystä, uimisesta

tai ihan vain laineiden liplatuksen kuuntelemisesta...

Jos mulla olisi ollut jonkunlaista stressiä ennen

tätä reissua, olisi se stressi varmasti hävinnyt

matkan aikana. ;) Aivan mahtava pääntyhjennyskeino!

Messilän kartano näkyy yläkuvassa vasemmalla.

Mulla ei muuten ole yhtään enoa, ja siksi olen

todella vähän käyttänyt koko sanaa elämässäni.:)

Vasta omien lasten syntymän myötä sanalle on tullut

käyttöä veljistäni puhuttaessa. Tulipa vain mieleen...;)

Kiitos Tuomo kivasta reissusta!

Taina