Jukkatalo Ainan makuuhuoneesta sain ahaa -elämyksen. Meillä on nimittäin ollut pieni mattopulma omassa makuuhuoneessa. Viime syksynä hankin ryijyn makuuhuoneen matoksi. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes mies osti robotti-imurin. Se nimittäin meinasi aina sotkeutua ryijyn hapsuihin. Robotti-imuri on varsin mainio apuväline viikottaiseen siivoukseen, joten luovutin, ja ryijy lähti jossain vaiheessa talvea varastoon.
Ryijyn tilalle hain varastosta maton, joka makuuhuoneessa oli aiemmin. Ennen ryijyä mattoja oli kolme, mutta myin niistä jo kaksi pois kirpparilla viime syksynä. Kuinka ollakaan, tämäkin matto oli liukuesteestä huolimatta liian kepeä imurille. Imuroidessa robotti veti maton rullalle tai robotin touhuja pitä olla vahtimassa koko ajan.:P Ei hyvä.
Ainassa siis keksin, että samanlainen matto kuin siellä oli vanhempien makuuhuoneessa, olisi täydellinen ratkaisu meillekin. Matto, joka olisi osittain sängyn alla, mutta ylettyisi molemmin puolin sänkyä ja vielä sängyn jalkopäähän saakka...
Kuinka ollakaan Facebook -kirppiksellä tuli pian vastaan palmikoitu villamatto, joka oli muutoin täydellinen, väri tosin mietitytti. Päädyin parin päivän pähkäilyn jälkeen kuitenkin ostamaan maton, sillä tiesin, että jos se ei sopisi meidän makuuhuoneeseen, niin esikoisen huoneeseen ainakin. Matto on villaa ja aivan uudenveroinen.
Matto osoittautui liian tummaksi meidän makuuhuoneen värimaailmaan, mutta pojan huoneeseen se mielestäni sopii erinomaisesti. En varmaan ole aikoihin postannut tästä huoneesta, mutta nyt oli hyvä ottaa kuvat (ja vaihtaa matto), kun esikoinen on armeijassa. Verhot ompelin viime joululomalla yhdestä Vallilan verhosta (kirppisostos tietenkin), koska mielestäni punaraidalliset verhot eivät olleet sopineet siskoni maalaaman, vaaleanpunavoittoisen, taulun kanssa, jonka poika sai kummitädiltään lakkiaislahjaksi.
Ei tullut siis ratkaistuksi makuuhuoneemme mattopulma, niinpä tilasin samantyyppisen villamaton vaaleanharmaana ja vähän isompana. Se onkin sitten ihan toinen tarina.;)
Taina
