sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Arabian Emilia - Kuvio, joka hurmaa

 


Monenlaista juttua on ollut mielessä, joista olisi voinut blogiin kirjoittaa, mutta jostain syystä homma on vaan jäänyt. Lisääntynyt valo, vai mikä lie syynä, että viimein sain istuttua koneen ääreen ja aloitettua kirjoittamisen. Tätä on ollut vähän ikävä. Nähtäväksi jää, löytääkö teksti enää lukijoita. Hyvän tekstin kai paljastaa aika...

Syksystä saakka olen ollut hullaantunut kuvioihin, joista tämä postaus kertoo, joten mennäänpä aiheeseen. Ihan tarkalleen en muista, koska näin tämän Arabian Emilia -astiastossa olevan kuvion ensimmäisen kerran, ehkä törmäsin siihen keväällä tai kesällä jossain lehtijutussa. Tosin tekstin kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn välissä siivoilin vanhoja lehtiä kirppismyyntiin ja yllätys, yhdessä Kodin Kuvalehden kannessa on kuppipino, jossa Emilia on mukana. Lehti on kesältä -20. Voi hyvinkin olla, että olen jo tuolloin kiinnittänyt kuvioon huomion. 





Yksityiskohtien runsaus yhdistettynä mustavalkoisuuteen ja kuvioiden idyllinen maailma joka tapauksessa hurmasivat minut! Googlailin ja selvisi, että Emilia on Raija Uosikkisen Arabialle piirtämä kahviastiasto, jonka kuvien aiheiden kerrotaan saaneen innoituksensa Uosikkisen Amerikantädin elämästä. Emiliaa on valmistettu Arabialla vuosina 1957-66, joten tuoreimmillakin astioilla on ikää kohta jo 60 vuotta. Jos jotain astiastoa saisi toivoa uustuotankoon, niin minulle se olisi ehdottomasti tämä.<3 Helppo samastua noihin kukkahattutäteihin.;D

Syksyn tullen laitoin Toriin vahdin päälle ja selasin usein nettikirppiksiä Emilia -astioiden toivossa. Tähän mennessä olen hankkinut yhden neliömäisen vadin (Kaj Frankin G -malli, 17,5 senttisenä) sekä kaksi aluslautasta (Kaj Frankin malli MB, jota myös tv-setiksi kutsutaan), joista toiseen olen onnistunut löytämään myös kupin. Tässä kaikki ostamani Emiliat toistaiseksi. 

Koko sarjan ostosta en edes haaveile, mutta olisi kiva saada ainakin toinen kuppi, mielummin ehjä, sillä tässä ensimmäisessä on särö. Lisäksi haaveilen erityisesti vaasista ja kannusta, joita molempia käyttäisin maljakkoina. Äitini muisteli, että mummollani on joskus saattanut olla sarjaan kuuluva kannu, mutta sen kohtalosta ei ole mitään muistikuvaa. 

Viimeisen puoli vuotta olen seurannut suht säännöllisesti Emilia -asioiden kauppaa ja vaikuttaa siltä, että hinnat ovat aina vain nousemaan päin. Lautasia liikkuu nettikirppiksillä paljon useammin kuin kuppeja, vaaseista ja kaatimesta puhumattakaan. Näitäkin on myynnissä, mutta aika isolla hinnalla. Ihan mitä tahansa en ole näistä valmis maksamaan, sillä haluan käyttää astioita, en pitää niitä hyllyssä pölyyntymässä. Käytössä on kuitenkin aina rikkoutumisen riski. Siksi siis hinnan pitää olla siedettävä. Ainosta Emilia kahvikupista onkin tullut minulle sunnuntaikuppi! 





Syksyllä ilmestyneestä Novitan ja Arabian yhteisestä sukkalehdestä bongasin tietysti Emilia -sukat (niitä on oikeasti kaksi mallia, aikuisen ja lapsen) ja niitä olen neulonut muistaakseni syyskuusta saakka. Homma on todellista mindfullnesia, sillä ajatusten pitää pysyä kuvioissa, jotka eivät ole tippaakaan säännöllisiä. Aika tavalla olen välillä purkanut, kun ajatukset ovat harhailleet ja olen mennyt kerroksissa sekaisin. Viime viikolla sain toisen sukan valmiiksi, mutten tykännytkään kärjen muodosta! Aikomus on purkaa se ja tehdä pyöreämmäksi. Toinen sukka on vasta kantapään kohdalla. Tässä mallissa tosin kantapää tehdään viimeiseksi. Sekin on ihan uutta minulle.




Tällainen pieni hurahdus on minulle käynyt. Samaan aikaan olen kyllä jatkanut jälleen turhien tavaroiden karsintaa. Kirppispöytä on ollut taas viikon verran lähikirpparilla ja kauppa on lähtenyt hyvin käymään. Aikomus on pitää sitä ehkä pari kuukautta, kuten pidin marras-joulukuussa. Vielä täytyisi käydä keittiön kaapit läpi kertaalleen, yksi vaatehuone ja varasto odottaa samoin karsintaa! Rempan alkuun on tällä tiedolla alle kuukausi.


Oikein hyvää tätä vuotta!

Taina


12 kommenttia:

  1. Sun sunnuntaikupista on tullut suorastaan käsite :). Se on munkin mielestä ihana siksi, että kuvio ei ole mitenkään massiviinen, vaan kepeä, mutta silti siihen on saatu mahtumaan paljon mielenkiintoa ja tavallaan tarina.

    Mutta huhhuh, en jaksa ymmärtää, kuinka sun ja muiden sukkavirtuoosien kärsivällisyys riittää noiden kuvioiden kutomiseen (pidän edelleen kiinni tuosta kutomissanasta neulomisen sijaan, koska olen museokamaa :)).
    Isosti rispektiä siitä ja mulla nuo olisi ehdottomasti sunnuntai- tai viikonloppusukat <3.

    Mulla oli kirppispöytä vain viikon, koska päätin, mutta sillä rahalla päätin ostaa itselleni meidän yhteiseltä suosikkimerkiltä yhden sellaisen jutun, jota en olisi kuunapäivänä muuten edes harkinnut. Ja jokapäiväisen kuukauden mittaisen kyttäyksen jälkeen näin eilen, että se oli vihdoin tullut myyntiin. Klikkasin samantien tilaukseen, koska brändiltä kerrottiin, että kannattaa olla nopea, näitä ei riitä kaikille. Esittelen sitten jossain kunhan paketti saapuu.

    Mukavaa sunnuntaita sinne Taina <3. Mua vähän harmittaa, kun taas osui viikonlopulle harmaat pyrypäivät ja arkena paistaa aurinko. Jää kuvailut aina vaan väliin. Mutta se on tietty pieni murhe se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Annukka!<3 Miten ihanaa onkaan pitkästä aikaa lukea kommenttia tuoreeltaan ja päästä vastaamaan siihen heti!<3 Vuorovaikutus!! Se on tämän bloggaamisen juttu ja SITÄ on todella ollut ikävä. Enkä malta odottaa, että näen, mitä olet hankkinut.:) Ei saa pitää hullua jännityksessä.:P

      Kuule, taitaa kuulua länsimurteisiin puhua kutomisesta neulomisen sijaan, ei ole merkki iästä tai dementiasta.:))) Saat käyttää sitä termiä, mikä luontevasti puheeseen sopii.<3 Mä en osaa käyttää kutoa sanaa muutoin kuin kangaspuiden yhteydessä, mutta se taas johtuu mun itäisistä juurista.:D Mutta nuo sukat on kyllä aikamoinen Iisakin kirkko. Kävin eilen yhdellä tilillä, jossa neulomiseen meni kokonainen kuukausi!:O Siis postaajan mielestä pitkä aika. Nyt kun pitäisi taas purkaa ennen uuden tekemistä, on kynnys jälleen korkealla ryhtyä hommaan. Joka tapauksessa aivan ihana ajatus tuo sunnuntaisukat, joten taidanpa ottaa sen käyttöön, jahka valmista tulee.<3

      Aurinko ois ihana yllätys! Lunta on enemmän kuin laki sallii...Sentään autossa navigaattori on päiväasetuksilla nyt päivälläkin, ei näytä koko ajan olevan yö!

      Hei, arvaan, ettet katso Putousta, mutta jos jossain näet Mikko Töyssyn eilisen pätkän, Kaisla Sose on hahmonsa nimi. Tulit mieleen!;))

      Poista
    2. No pakkohan se oli heti käydä kurkkaamassa Mikon Kaisla ja pakko sanoa, että ihmettelin aika pitkään, että mikä ihme meitä vois Kaislan kanssa yhdistää (ellen sitten ole profiloitunut ihan pelkäksi viininlitkijäksi :D). kun en itse keksinyt mitään, mutta tulihan se sieltä lopuksi :D. Tarttee vissiin alkaa harjoittelemaan espanjalaista ässää :).

      Ja totta, tuoreeltaan kommentointi ja vastailu on sitä parasta <3. Aina se ei vaan onnistu.

      Poista
  2. Ai että mä nauroin!:))) Forssa kuulostaa aika tavalla eksoottisemmalta espanjalaisittain lausuttuna.;) Forssasta ja siellä tuntemistani ihmisistä mulla on vain pelkkää hyvää sanottavaa.<3 Olispa ihana nähdä livenä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vorssasta poijaat kotosin ollaan niin uteliaisuuteni virisi ja pakko oli käydä kurkkaamassa minunkin. ;) Kuulosti oikein mannermaiselta tuo Kanta-Häme.

      Pidänpä mielessä Emiliasi, kun piipahdan kierrätyskeskuksessa. Sukkasi vaativat todella sinnikkyyttä neulojalta. Sinulla on taito hyppysissäsi, kun saat erikseen tehtyinä samankokoiset. Hyvä sinä! Minä olen tehnyt muutaman "päännollauspipon", joita olen voinut tehdä ajattelematta mitään tai ainakin yritys on ollut hyvä siis ajattelemattomuus.
      Juu, lunta on jo enemmän kuin aikoihin. Harmillisesti on tauti pidätellyt intoa lumitöihin ;) ja nyt iski sitten vuosisadan nuha, jota olen yrittänyt toppuutella sarvikuonon kanssa. Puolinainen alavire viikonvaihteessa ei ole kiva juttu, kun mielessä oli monenmoisia suunnitelmia.
      Kiva, kun sain nauttia kauniista kuvistasi ja myötäintoilla blogisi äärellä.
      Suloista lumivalkeaa sunnuntaita Taina! Terveisin Tuija

      Poista
    2. Heh, enpäs tiennytkään!<3 Sieltäpä on kotoisin ihan huipputyyppejä! Kaikki ainakin, joita tunnen. Sinun ja Annukan lisäksi kolmaskin blogituttu, sekä nuoremman pojan kummisetä, johon olen tutustunut aikoinaan, kun teimme nykyisen vaimonsa kanssa gradua yhdessä.<3 Muutenkin tykkään siitä Finlaysonin seudusta ja Forssan kivat kirppikset on kierretty usemmankin kerran.:)

      Ihanaa, kiitos, otan vinkit vastaan, ja mun puolesta saa ihan ostaakin, jos selvästi on löytö kysymyksessä! Olen esim.kannua näähnyt myynnissä, mutta ollut aina liian myöhään paikalla. Yksi vaasi olisi nytkin huutonetissä, mutta 200 pienestä maljakosta on minusta aika kova hinta. Se on siis "osta heti" myynnissä. Ehkä noin satasen olisin siitä valmis maksamaan. Ymmärrän, että tässä on myyjän markkinat!
      Kyllä mä yleensä neulon sukkia ja lapasia rintarinnan, ihan siitäkin syystä, että muuten jäis toinen tekemättä. Nyt on vaan tuo rinta hieman pidempi kuin monessa muussa mallissa.:) Ihan vaan, että sekoaisin mahdollisimman vähän kerroksissa.:P

      Voi hitsi! Pikaista paranemista!<3 On kurjaa sairastaa ja vielä tympeämpää, jos se osuu vapaalle tai lomalle. Jää kaikki kiva tekemättä.

      Kiitos Tuija ihanasta kommentistasi!<3 Tuli niin hyvä mieli.:)

      Poista
  3. Ymmärrän täysi hurahtamisen tuohon kuvioon, onhan se ihan hurjan viehättävä ja jotenkin kertoo kuvion luomisen tarinaa siltä ajalta <3
    Sunnuntaikuppi onkin hyvä idea. Minulla on pari kuppia, joita en raaski arkiseen käyttöön ottaa, joten voisin itsekin alkaa käyttää sunnuntaikuppia.
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi!<3 Kyllä, elämä oli ainakin yksinkertaisempaa, jos ei kuitenkaan helpompaa tuohon aikaan. Syksyllä omenoiden kypsyessä, niitä poimiessani ja piirakkaa leipoessani olin kuin nainen Emilia -lautasesta.:) Ei hassmupaa.:D Sunnuntaikuppi kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön! Kunhan sukat valmistuu, niistä varmaan tulee Annukan ehdotuksen mukaan sunnuntaisukat!<3

      Kivaa, uutta, viikkoa!<3

      Poista
  4. Tuo Emilia-sarja on tosi ihana ja en ihmettele, että innostuit keräämään sitä.
    Olin varmaan ainakin 15 vuotta sitten Antiikkikurssilla ja siellä eräs kurssille osallistunut nainen keräsi sarjaa. Hänellä oli mahtava arsenaali astioita. Silloin tutustuin sarjaan ensimmäisen kerran ja sen jälkeen olen aina pitänyt sarjasta.
    Ja tosi upeat nuo sukat! On varmasti vaatinut kärsivällisyyttä seurata neulekuviota. Itse voin vain ihaillen seurata teitä neulojia.
    Pakko vielä kysyä, mihin kirppikselle olet vienyt tavaroita? Minullakin olisi aikalailla myytävää, mutta meidän lähin kirppis, Torix, ei minusta ole kovin hyvä myyntipaikka. Olenkin vienyt paljon tavaroita suoraan Fidaan, mutta joskus tekisi mieli ottaa kirppispöytäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Toivoisin, että olisin minäkin älynnyt kerätä Emiliaa jo aikoinaan! Olisinpa toivonut vaikka sitä häälahjaksi!;))) Nyt sitten Pentikin Vaniljat viruvat kaapissa käyttämättöminä.:P Tuollainen Antiikkikurssi kuulostaa myös mielenkiintoiselta! Olit taatusti nuorin osallistuja?
      Kiitos vaan, en ole lainkaan siskosi veroinen neuloja, mutta hyvästä aivojumpasta tuon mallin neulominen kyllä käy. Jouduin välillä pitämään pidemmän tauon, kun mun sormet alkoi tiukkuilla heti, kun otin puikot käteen. Oon nyt jumppaillut jonkun verran, se ehkä auttaa, että pystyn ylipäätään neulomaan.

      Mulla on ollut pöytä viimeisten vuosien aikana vain tuossa Korilla, Kirppis Keijunmekko on nykyään nimeltään.Luulen, että kaupungissa käy kirppareilla enemmän väkeä, mutta tuo on kätevän lähellä. Pidän myös hyvänä, etten ole huomannut tavaroiden häviävän varkaiden taskuihin. Se on jotenkin suututtavaa, että kirppiksillä kiertelee varkaita. Ainakin joskus ennen vanhaan Lanttilassa tämä oli ihan ongelma. Ei ne tuotot niin hirmuisia ole, mutta ihan mukavasti on jäänyt voiton puolelle (pöytävuokran jälkeen). Yritän pitää hinnat sellaisena, ettei tarvitse tavaraa enää kotiin raahata. Toisaalta erityisen hyvän tavaran voin viedä varastoon ja sitten taas myyntiin seuraavalla kerralla. Se on niin tuuristakin kiinni, sattuuko juuri oikea ihminen käymään.:) Mulla kans aina menee osa Fidaan, kun ei niihin pöytiin mahdu kuin rajllinen määrä tavaraa ja osalle tavaroista voi olla vaikea löytää ostaja näin pienellä asiakaskunnalla, vaikka olisi kuinka hyvää ja ehjää.

      Poista
    2. Niin se mieli muuttuu. Täälläkin on vitriini täynnä Vaniljaa. Tykkään kyllä siitä tavallaan vieläkin, mutta se on käytössä vain jouluna ja muina juhlina. Arkena käytämme valkoista teemaa, johon ei kyllä kyllästy, kun siinä ei ole mitään erikoista. Simppeleissä astioissa on se hyvä puoli, että kaikki servetit sopivat hyvin ja niillä saa vaihtelua kattauksen. Mutta kyllä tuollainen kaunis astiasarja itsessään on aivan ihana.
      Mullakin on muutama sunnuntai-kuppi. On ihana, ku on jotain sellaisia astioita, joita käyttäessä tuntuu erityisemmältä.

      Ja en tainnut olla antiikkikurssin nuorin. Siellä oli kaikenlaista porukkaa, naisia sekä miehiä. Monilla oli jokin erityinen kiinnostuksen ja keräilyn kohden. Minä olin mukana vain yleisestä kiinnostuksesta. Kurssi oli tosi hauska. Vierailimme jopa muutamissa upeissa yksityiskodeissa.
      Kurssi järjestettiin Wellamo-opistossa, silloin nimenä taisi olla kyllä joku muu. Kurssin opettajana toimi Wanhan kammarin Minna Friman. Minnahan taisi olla vähän aikaan myös Villiviinin kanssa yhteisissä tiloissa.
      Silloin tietoa jotenkin kaipasi enemmänkin, kun nettiä ei hyödynnetty samalla tavalla kuin nykyään. Taitaa mulla olla vieläkin kurssin materiaalit tallessa. Vanhat kunnon valokopiot kaikesta oleellisesta. :)

      Ja kiitti kirppisvinkistä. Olen joskus pyörähtänyt siellä, kun olen käynyt Villiviinissä. Lanttila on minusta jotenkin sekava paikka. Siellä käy ehkä kauppa, mutta jotenkin se on ahdistava. Nämä pienemmät kirppikset ovat enemmän mun mieleen.

      Poista
    3. Kyllä mäkin Vaniljasta tykkään, kuviosta ja väristä, mutta esim. lautasten koko on tosi iso. En ole niistä tietenkään luopumassa, vaikka kahvikupitkin ovat nykymaailmaan aika pienet. Juhliin otan ne käyttöön ja ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua Vaniljakin tuntuu taas aarteelta! Meillä arkilautasina on Arcticaa valkoisena.:) Kirppikseltä oon sitten ostanut jotain kuviollisia, joita kyllä voisi käyttää milloin vain! Leipälautaset ostin pari vuotta sitten uudet. Ne ovat Tokyo Designin kuviolliset, erivärisinä. Tykkään tosi paljon! Tokyo Designilla on muutenkin aivan ihania astioita mm.kirsikankukkakuvioilla!<3

      Kyllähän mä Minnan tunnen! Voisin lähteä Minnan antiikkikurssille vaikka heti.:) On varmasti ollut antoisa.

      Mäkin tykkään pienemmistä kirppiksistä isoja enemmän. En myöskään halua, että kirppis on vain yhden asian kirppis. Parhaat löydöt taitaa tehdä ihan maalaiskirppareilta. Toki noi nettikirppikset on kiva keksintö, erityisesti korona-aikaan. Odotan kyllä jo aikaa tän taudin jälkeen. Aina reissulla käyn kirppiksillä, jos suinkin mahdollista. Esim. syksyllä Jyväskylässä keittiörempan vuoksi käydessäni kävin parillakin kirpparilla. Iso kaktus, jonka sieltä kotiin toin, on nyt kasvanut melkein 30 senttiä!

      Poista