lauantai 24. toukokuuta 2014

Mun täytyy kävellä näin...

Iskin eilen kaksi kärpästä
yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme,
kun kävelin töistä kotiin. Halusin kuvata
työmatkaani näin kesän kynnyksellä,
vastata Mintun ja Paigen toukokuun
kuukaudenhaasteeseen, sekä ulkoilla ja liikkua.
Työmatkaani olen kuvannut
aiemmin täällä ja täällä.


Työpaikkani lähellä reitti kulkee asuinalueen
läpi. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva
omakotitalo toimi pitkään pubina, mutta se
on ollut jo pitkään tyhjillään. Talon pihassa
kukkivat ihanat, vanhat hedelmäpuut. 
En voinut kävelllä myöskään kaikkien
kukkivien tuomien ohi kameraani tarttumatta...

 
 Tavallisesti työmatkat taittuvat tietenkin
autolla, koska kuskaan usein samalla teiniä
kouluun ja kotiin. Välillä olen harrastanut
pyöräilyäkin, mutta em. syystä olen
sidottu autoon useinpina päivinä.
Eilinen töistä kotiin kävely oli ensimmäinen
laatuaan, mutta varmasti tulen toistekin
tekemään sen. Matkaa kertyy 9,5 kilometriä
yhteen suuntaan.



Mintun kuukaudenhaasteessa kyseltiin oman suosikki-
ulkoaktiviteetin perään. Tämä on helppo mulle!
Se on tietenkin kävely.:) Tykkään kävellä sekä
luonnossa, että kaupungissa. Usein päätän etukäteen,
aionko tarttua kameraan matkalla vai keskitynkö
liikkeen ylläpitoon. Valokuvatessa keskinopeus väkisin
laskee. Sauvojakin on tullut ahkerasti ulkoilutettua
vuosien varrella, mutta viime aikoina ne ovat
saaneet lojua eteisen nurkassa toimettomina...
Ei vaan ole huvittanut ottaa niitä mukaan.
Tiellä, jota eilen enimmäkseen kävelin, on todella
kapea piennaralue, joten sauvoja ei voi ajatellakaan
ottavansa mukaan.


Luonnon seuraaminen on yksi kävelyn
viehätystä. Pyörräillessäkin asiat vilahtelevat
liian nopeasti ohitse. Kävellessä on aikaa
havaita asiat rauhassa.

Ovatko nämä ja allaolevat esikoita, vai mitä?

Myös rakennettu ympäristö on ihan
hirveän mielenkiintoista seurattavaa!
Millaisia taloja ja pihoja ihmisillä on?
Tuossa työmatkallani on pari vanhaa
autiotaloa, ja mielessäni aina kunnostan
niitä uuteen elämään. 

autiotalo no1, uskaltauduin pihaan asti...
Autiotalo no 2 pilkistää pihatien päässä.

Järven rannalla haaveilen tietenkin
lottovoitosta ja kodista järven rannalla.;)


  Työmatkani on minusta juuri sopivan
mittainen. Ehdin irrottautua työajatuksista
ennen kotiin menoa. Kävellessä puolestaan
luovuus nousee pintaan, ja alkaa syntyä
ajatuksia, joille ei ole tilaa autoillessa,
puhumattakaan siitä energiasta,jonka
liikunta aina vapauttaa! 


Tähän meidän lähistölle on kaavailtu
uusia asuinalueita lähelle järveä, enkä tiedä
onko keväisiin puuston raivauksiin ollut syynä
juuri nuo rakennussuunnitelmat. Yläkuvan
koivikko joka tapauksessa kuoriutui muutama
viikko takaperin aivan kauheasta ryteiköstä.
Aika kivannäköistä, vai mitä?



Taina



2 kommenttia: