Mikä kaunotar!

Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen!<3 Kyllähän mä tiedän, että itseäkin kiinnostaa ehkä eniten ihmiset siellä blogien takana. Silti hieman yllättää, kuinka paljon on käyty tuota postausta lukemassa ja kommentoimassa.:)

Tällä viikolla olen saanut nauttia koko rahan edestä magnolian kukista. Instassa näistä kuvia jo aiemmin julkaisinkin. Edellisen viikon alussa kävin ostamassa kaksi oksaa Kukka ja Sisustus Neilikasta (5,50/oksa ei minusta ole paha hinta), ja tämän viikon maanantaina aukesivat ensimmäiset kukkaset. Tänään heitin toisen oksan pois, koko kukinta meni siinä ohi, toisessa jatkuu vielä. Voi ihme, kuinka kaunis tuo magnolia on! Vaikkei se ymmärtääkseni ole mikään tropiikin kukka, niin silti se vie ainakin minulla ajatukset jonnekin turkoosin meren ja vaalean hiekan äärelle, missä tuollaisen kaunokaisen voisi laittaa hiuksia koristamaan.;D

Eilen sain olohuoneen seinän loppuun maalattua. Yritän huomenna ehtiä kuvaamaan sitä päivänvalossa, tai viimeistään lauantaina. Nyt olisi luvassa kodinhoitohuoneen raivausta, sillä huomenna meillä on siivouspäivä...

 Jaksaa, jaksaa!<3

Taina

 

Minä, minä

Viime viikolla tajusin yhtenä iltana, että minun piti löytää itsestäni hyvälaatuinen, tuore valokuva, epämääräinen kännykkäselfie ei siis tullut tällä kertaa kysymykseen. Sellaista omakuvaa ei tietenkään löytynyt koneelta siitä syystä, että kameran edessä kuvattavana olo on viime vuosina tuntunut useimmiten epämiellyttävältä. Joskus nuorempana sain paljonkin kiitosta luonnollisuudesta sekä kauniista hymystä valokuvissa. Sittemmin vuosien saatossa kertyneet kilot, jotka näyttävät tulleen jäädäkseen, joita en siltikään tunnista omikseni, vaikuttavat todella vahvasti tähän omaan olemiseeni kameran linssin edessä. Tavallaan olo on sama kuin ennenkin, mutta kuvista minua katsoo vieras ihminen.

Tällä kertaa MakroTex-haasteen aiheena on omalta mukavuusalueelta poistuminen. Kun oikein mietin, mikä olisi sellaista, niin kyllä se on tämä itse kuvattavana oleminen ja näiden kuvien esittely julkisesti. Nämä kuvat ovat tällä kertaa mieheni ottamia, ja näissä näytän mielestäni samalta kuin mielikuva itsestäni. Sen verran vaikealta näiden kuvien laittaminen tuntuu, että mietin nyt ainakin työpäivän verran, että linkitänkö postausta blogin Fb-sivulleollenkaan... Mutta jos haluatte nähdä kuvia, joista olen kovin iloinen ja joita kuvatessa ollaan mukavuusalueella, käykää katsomassa mun tulppaaneita!:) 

Taina

Harmi, ettei näitä voi jättää näin!

Kylläpä varsinkin nuo rimpsureunaiset tulppaanit ovat kauniita!<3 Kukat näyttävät pöydälle levitettynä ehkä jopa kauniimmilta kuin maljakossa, joten olisi tehnyt mieli jättää ne tuohon. En usko, että perheen miesväki olisi tykännyt. 

Kävimme tänään  kävelemässä jäällä. Valloitettiin jälleen yksi saari ja syötiin eväitä luonnonhelmassa. Kotimatkalla nappasin jo aiemmalla reissulla löytämäni linnunpesän mukaan. Se nökötti rannan lähellä muutaman korren välissä. Bakteerikammoinen minä tahtoo tietää, että voiko pesässä olla pöpöjä elossa? Meinasin siihen vaikkapa pääsiäisenä koristemunia laittaa.

Nyt taidan lähteä aukomaan maitopurkkeja, joihin pakastin osan viime viikonlopun tulppaaneista. Ensi viikolle on luvassa reippaasti plusasteita. Jotenkin vaikea suhtautua asiaan myönteisesti, vaikkei kolmenkympin pakkanenkaan hyvältä tuntunut. Elän toivossa, että ennusteet muuttuvat viikon aikana...

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Taina

Retrokuvastimen pikaremppa

Joulupöytään kattauksien alle laitoin peilin, joka oli jo usemman vuoden lojunut meidän varastossa odottamassa pientä kasvojenkohotusta. Peili on ollut omassa lapsuudenkodissani muistikuvani mukaan aina, ja tämän todistavat myös leimat ja kirjoitukset peilin takana, jotka myös tänne ikuistin. Peili on muutaman kuukauden minua vanhempi, olemme samaa hyvää vuosikertaa -72.:) Googlasin leimassa näkyvän Mäkisen Kuvastimen, sillä minua ihmetytti, miten meillä oli Vammalasta (nyk. Sastamala) peräisin oleva peili, vaikka vanhempani ovat asuneet lähinnä päinvastaisille suunnilla Suomea! Opin paljon uutta, mm. sen, että 70-luvun kukkapeilit ovat juuri Mäkisen kuvastimen tuotantoa, ja että yritys toimii nyt jo neljännessä polvessa, ja nimikin on minulle tutumpi Finnmirror.:)

317 markkaa kuulostaa kalliilta...?

Alkuperäinen väri

Uusi ja vanhempi maalipinta

Kun kerran peili tuli haettua varastosta sisälle, niin oli aika laittaa hihat heilumaan. Urakka ei ollut suuren suuri. Irroitin peilistä heikosti kiinni olleen toisen päätypalan, jonka takaa muuten näkyy punainen petsi(?), alkuperäisväri! Isäni muistaakseni maalasi jossain vaiheessa puiset päädyt valkoisella...Olisi kyllä saanut irroittaa peilin maalauksen ajaksi...näin sivumennen sanoen.;D Toinen pääty tuntui olevan niin napakasti kiinni, etten sitä viitsinyt turhaan irroittaa. Maalasin päätypalat kahteen kertaan Annie Sloan kalkkimaalin sävyllä Paris Grey, jota minulla on vielä reilusti jäljellä muista projekteista. Rapsuttelin vanhat kiinnitystarrojen palat pohjavanerista, samoin edellisen maalauskerran maaleja peilistä, ja laitoin pohjalle uudet pätkät kaupasta ostamaani kaksipuoleista peilinkiinnitysteippiä. Vaikeinta oli ujuttaa peili paikoilleen niin, ettei se tarrautunut teippihin vinossa. Lopuksi vielä nidoin irrotetun päätypalan takaa kiinni. Valmis!

Peili odottaa nyt seinään kiinnitystä teinin huoneeseen. Jännästi peilailu on lisääntynyt viime vuosina.;D Tällä pienellä pikaremontilla tuli hyvälle peilille varmasti lisäikää vuosia. Peilin reunuksen lainemaiset kuviot tuovat muuten mieleeni jo tovin muodissa olleen Ferm Livingin Half Moon kuvion.

 

Poikien huoneissa vaihdoin joululomalla hieman kalusteita paikasta toiseen yms., mutta kuvat muutoksista on jääneet ottamatta. Kunhan peili tulee paikoilleen, niin voisi olla niiden kuvien aika.

Mukavaa viikonloppua!

Taina

 

 

Kevätinspis sohvan pohjalta

Terveiset jälleen täältä sohvan nurkasta! Pakko todeta, ettei tää sairastaminen sovi mun luonteelle yhtään. Kolmas päivä ja olisin ihan kypsä menemään töihin ja jatkamaan normiarkea. Tänään mun jo pitikin mennä, mutta sitten yöllä nousi kuume ja olipa horkkainen yö suorastaan. Tänään olen sitten nukkunut monta tuntia sohvalla, aika vetämätön olo...Tämä postauskin mulla oli toisenlaisella tekstillä työn alla useamman päivän, mutta deletoin ja aloitin alusta. Mennään päivän fiiliksillä. 

Pari viikkoa sitten, kun olin myös kipeänä, selailin vanhoja lehtiä ison pinon, ja sain päähäni tuon olohuoneen seinän maalaamisen. Monesti tulee myös surffailtua nettikaupoissa kipeänä ollessa, kun on aikaa. Kai sieltä jotain piristystäkin tulee toisinaan ostettua. Nyt en ole tehnyt kumpaakaan, ehkä pitäisi!;) 

Tuosta seinästä vielä sen verran, se miellyttää silmää koko ajan enemmän ja enemmän nykyisellään, olisko nyt viimein tullut värivalinta, joka kestää vuosia. Toivotaan, sillä vaikka maalaaminen on helppoa ja nopeaa, on se myös fyysisesti raskasta siveltimellä! Mulle pitäisi tulla maalia hyvityksenä lähipäivinä, mutta saa nähdä, koska voimat riittää homman loppuun suorittamiseen. 

Noita vanhoja lehtiä selaillessa revin talteen kaikkein kauneimmat kuvat myöhemmin leikekirjaan liimattavaksi. Vaihdoin tuohon työpöydälle nyt keväisemmän kuvan ja jatkoin kuvan teemalla asetelmaa, lasipulloja ja leinikkejä.:) Vaikka on hyvä elää hetkessä, niin kai sitä jo vähän saa haaveilla keväästä...saahan? Haaveista lisää muuten tällä viikolla Pienessä Teehetkessä!

Taina

Savunharmaa vahinko

Viikonloppuna otin kuvia keittiössä, ja olin laittanut kelluvat ruusukynttilät Mariskooleissa pöydälle palamaan. Jotain vikaa ilmaisesti tuossa toisessa kynttilässä oli, sillä se hörppi vettä, eikä tietenkään enää suostunut palamaan. Sain pari kuvaa savukiehkuroista, silkka vahinko, mutta kuvan tarkoitus oli heti selvä!:) Tällä vahinkolaukauksessa olen tämän viikon MakroTex -haasteessa mukana, aiheena tällä kertaa harmaa.

Vähemmän harmaata viikkoa toivotellen!

Taina

Viikonlopun puuhia

 

 

Kuten kuvista näkyy, on olohuoneen seinä saanut uuden värin! Tai oikeastaan osa seinästä. Kävi nimittäin niin, että maalissa taisi olla tällä kertaa jotain vikaa, eikä se riittänyt alkuunkaan siihen, mitä piti. Tästä syystä rankasti rajattuja kuvia tällä kertaa. Epäilen, että kuljetuksessa maali on ehkä päässyt jäätymään, ja siitä syystä maali oli erilaista kuin aiemmin... Kun sain päähäni, että seinän pitäisi olla tumma, niin eipä siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Noh, muutama neliö on vielä Duck Egg Blue-sävyä näkyvissä, kunnes saan maalia lisää.

Maalaamisen lisäksi olen tänä viikonloppuna leikkinyt kevättä.:) Perjantaikimppu oli tällä kertaa niin iso, että jaoin sen kahtia ja nyt kimppua on sekä olohuoneessa, että keittiössä. Kevään leikkiminen itsessään oli todella mukavaa, ja aikomus on esitellä lopputulosta ja tarkempia kuvia teille myöhemmin.

Kaikkea kun ei millän voi saada, niin ulkoilut jäivät tänä viikonloppuna väliin, ja se hieman harmittaa, niin kaunista on ollut! Ulkona on saanut varmasti ihan loistavia luontokuvia ja akut ladattua auringosta. Mukava viikonloppu alkaa olla lopuillaan, tästä on hyvä ponnistaa uuteen työviikkoon.

Energistä viikkoa!

Taina