Keskellä viikkoa

Ajelin eilen ruokakaupan jälkeen Villiviiniin. Muistin, että omistaja, Eija, sanoi tilanneensa pioneita äitienpäivää varten, enkä todellakaan halunnut jäädä ilman. Kukkasten myötä arjestakin tulee melkein luksusta.

Tänään, heti kuvien ottamisen jälkeen, alkoikin sitten sohvansiirto-operaatio. Mies tokeni (tietenkin ja onneksi) reissukuntoon, ja lähti tänään käväisemään Tukholmassa. Hyvä tilaisuus mulle kääntää sohvat takaisin vastakkain. Katsotaan, kuinka kauan kestää, ennen kuin mies huomaa muutoksen kotiin palattuaan.:P Dippijalkavalaisimen hän huomasi vuorokauden kuluttua siitä, kun olin sen tuohon olohuoneen tasolle nostanut...

Täällä satelee, ja katselin äskettäin pihalle, että kotilot siellä ryömivät koloistaan. Taitaa olla aika lähteä pihalle keräyspuuhiin.

Kivaa keskiviikkoa!

Taina

p.s: Sata lukijaa! Kiitos, kiitos<3 Tätä täytyy juhlia jotenkin... 

 

Toukokuu

Pienen Linnun MakroTex -haasteen aiheena tällä viikolla toukokuu. Toukokuu on opettajan kiireisin kuukausi joulukuun ohella. Se on koepinoja, juhlien suunnittelua, todistusten naputtelua...Jos hyvin käy, saa itsekin kelpo todistuksen.

Se on heräävän luonnon ihastelua

 

ja luonnosta poimittuja kukkia punajuuripurkissa.

Toukokuu on uuden istuttamista, tulevan kesän suunnittelua, haaveita kesäilloista ja matkoista. Iltalenkkejä, jolloin yrittää painaa kaiken kauniin mieleen ja tallettaa palan siitä kamerallekin.

 

Ihanaa toukokuuta!

Taina

Unohdettu kaunotar

Vappuaattona olimme menossa ystävämme kautta vappujuhliin. Siinä ystävämme pihalla kyytiä juhliin odotellessa tajusin yht´äkkiä, että oli aivan loistava hetki pujahtaa aidan taakse kuvaamaan tätä unohdettua kaunotarta, jota olin useat kerrat ihaillut.

Ystävämme asuu kaupungissa järven rannalla. Ajatuksissani hän asuu päättyvän kadun viimeisessä talossa, aika unelmapaikalla todellakin. Muistatte ehkä ne rapujuhlat. Oikeasti hänen talonsa ei ole viimeinen, vaan ihan viimeisenä kadulla on tämä vanha huvila, jonka omistajat eivät ole omaisuudestaan ilmeisestikään välittäneet...

Talossa on paljon kauneutta, jota aika ei ole onnistunut hävittämään. Oli mukava päästä kurkkaamaa talon toisellekin puolelle, ja olin entistä enemmän ihastunut taloon. Molemmat kuistit toivat mieleeni amerikkalaiset talot. Ihan kuin tuohon sivukuistille kuuluisi sellainen keinu!

Parveke ilta-aurinkoon järvelle, ei hassumpaa!

Vanhat ruutuikkunat, varsinkin yläkerrassa, jykevät pylväät ja kauniit päätykolmiot, voi ihanuus!<3 En uskaltanut mennä kuistille, sillä pelkäsin, että tipahtaisin kuistin läpi.;D

 

Minä, joka aina haluaisin vaalia vanhoja taloja, tutkin kaikkea tietenkin sillä silmällä, että voisiko tämän vielä pelastaa. Oma asiantuntemus on olematonta, mutta pahoin pelkään, että eräänä päivänä joku onnekas ostaa tuosta upean tontin itselleen (joka muuten jatkuu ylös kallioille asti), ja silloin tämä kaunotar saa purkutuomion. Katto näyttää olevan jo mätä, eivätkä perustuksetkaan näytä olevan kunnossa. Mikä sääli! Jos minulla olisi tällainen aarre, niin enpä usko, että olisin päästänyt sitä ikinä näin huonoon kuntoon. Näetkö sinä tässä kaunottaren vai ison roskaläjän?

Taina

 

Huhtikuu

Toisaalta juuri päättynyt kuukausi on mennyt hujauksessa, toisaalta aika on tuntunut matelevan. Koko perhe on sairastanut huhtikuun aikana, ja esikoisella ja miehellä (nyt vapun tienoilla) oireet ovat olleet todella rajuja. Ihme juttu! Kun miehelläkin alkoi olla samanlaisia hengitysvaikeuksia, kuin pojalla aiemmin, niin aloin epäillä, että oireet saattaisivat johtua yskänlääkkeestä, jota he olivat käyttäneet. Mies tutkiskeli sitten nettiä aikansa, ja voi tosiaan olla, että yskänlääke on sellaista, joka saattaa salvata hengityksen astmaatikoilta. Tällaista täällä on nyt ihmetelty vapun aika. Lääkäreiden määräyksiä...

Sairastamisen ohessa on nautittu niistä muutamista keväisistä päivistä, joita onneksi on kuukauteen mahtunut. Kesähuone laitettiin kesäkuntoon, mitä nyt pöydän kansilevy puuttuu edelleen. Kyltti sai viimein paikan kesähuoneen ovesta.

Eilen kannettiin hiljattain Torista ostamani puutarhapöytä väliaikaisesti kesähuoneeseen, jotta päästiin syömään pöydän ääreen. Ostamani puutarhakalusto on tarkoitettu kesähuoneen lähellä ulkosalle. Kirjoittelen siitä lisää, kun ennätän kuvaamaan, ja ehkä hieman aloittamaan projektia, joka tähän kalustoon luonnollisesti liittyy.;D 

Huhtikuu oli selkeästi kukkakuu. Leinikkejä, syreeniä, pioneita, persikankukkia...Ja mikä parasta, toukokuu tuo mukanaan tuomen, kielon ja omenapuiden kukinnan. Vuoden parhaat kuukaudet ovat käsillä nyt!

Huhtikuun kollaaseja lisää Pienen Linnun blogissa.

Millainen oli sinun huhtikuusi?

Taina

Vain rakkauskirjeitä!

Siinä vaiheessa, kun kesähuone oli vasta suunnitelmissa, ja takaterassilla seisoi kasa vanhoja ikkunoita ja ovi, kävi ystäväni Ute Lias ihmettelemässä ja ihailemassa ostoksiani. Hän oli nähnyt jossain postiluukun kyljessä kyltin "Endast för kärleksbrev". Ihastuin ajatukseen kyltistä samantien, ja minusta se olisi saanut olla vaikka ruotsinkielinenkin. Miehen mielestä se taas olisi ollut hienostelua, joten päädyin kuitenkin suomenkieleen.

Sain vinkin lukijaltani (Kiitos Tiina<3), että emalikylttejä voi teettää ja tilata emalikilpi.fi-osoitteesta. Viimein mies sen tänään ruuvasi oveen kiinni (tuossa kohdassa oli rumia tarran jälkiä, jotka muutenkin halusin piiloon), ja nyt minä voin puolestani jäädä kesähuoneeseen odottelemaan niitä kirjeitä.;D

Aurinkoa ja lämpöä kaikille!

Taina

Vappua!

Iloisen rentoa, aurinkoista ja kuplivaa vappua!

Taina

Dippijalkavalaisin

Jos tätä menoa jatkuu, niin kohta joku saa mennä meillä lumitöihin.;D No, ihan niin paljon ei lunta vielä ole, mutta jos minulta olisi asiaa etukäteen kysytty, olisin tyrmännyt lumentulon alkuunsa. Ei kysytty. Jostain kummasta olen silti jo ihan vappufiiliksissä, mikä on varsin kummallista, sillä vappu ei ole oikeastaan kuulunut koskaan suosikkijuhliini. Parhaimmillaan vappu on juuri näin, että siitä saa mukavan alun viikonlopulle. Muistissa on ainakin kaksi vappua, jolloin on ollut oikeasti lämmintäkin (sellaiset 20 astetta)! Eikös tuon sään pitäisi tuosta hieman kohentua jo huomiseksi joka tapauksessa.:)

 

Eilen hain postista paketin, jonka tilauksen olin näpytellyt jo jokin aika sitten...Kotonasi -blogin Annukan kautta löysin Living &Room-sisustuskutsut, ja nyt olohuoneen tasolla on valaisin, jota olen tuohon kaivannut. Minusta valaisin sopii tasolle hyvin, ja tykkään erityisesti valkoisen ja puun yhdistelmästä. Dippijalat ovat samanlaiset kuin kirjaston jakkarassakin.<3

 

Jos muuten ihmettelet kuvien vaihtuvia kukkasia, niin siihen on ihan luonnollinen selitys. Kun aloin kuvaamaan, muistinkin yht´äkkiä, että vein eilen magnolian kodinhoitohuoneeseen, kun se oli "laskenut alleen" yön aikana. Sangon pohjassa on reikä ylimääräisiä vesiä varten, ja pohjalle laittamani muovi oli pettänyt. Kesken kuvaamisen kävin  sitten vaihtamassa muovin uuteen, ja siirtelin ruukkuja paikasta toiseen. Hyvin tyypillistä mulle! Samantapaista hyppelyä on nyt kuvissakin, sillä lähikuva hortensiasta on otettu muistaakseni pari viikkoa sitten, kun ostin kukan. Pelkäsin hortensian muuttuvan siniseksi, mutta näköjään väri onkin haalistunut melkein valkoiseksi, kuten kuvista hyvin huomaa. Muistelen, että hortesian värimuutos johtuu kasteluvedestä...

 

Kukkaruukkujen siirtelyn lisäksi olen tänään siivoillut, jotta huomenna tai viikonloppuna ei sitten tarvitse. Kaipa sitä voisi puhaltaa muutaman ilmapallonkin, ja koristaa kotia sen verran vappuun. Huomenna yritän saada hieman keväisempiä kuvia, joissa olisi hiven vappuakin. Lumisadetta ei lasketa.:P

Huomiseen!

 Taina