Blogilukemia

Monet blogia pitävät tuskailevat blogitilastojen

kanssa. Omat kokemukseni ovat Bloggerista,

joten en osaa sanoa onko ongelma yhteinen

muillekin blogipalveluille. Ongelmana Bloggerissa

on erityisesti haittasivustojen "tunkeminen" tilastoon,

joten lukujen luotettavuus on epävarmaa.

On kuitenkin kivaa ja hyödyllistä saada tietoa
blogissa käyneistä ja sitä lukevista ihmisistä.

Hieman harmittaa, että sain vasta kuukausi

sitten vinkin ottaa Google Analytics-ohjelman

käyttöön. Seitsemän kuukautta blogia

meni tilastollisesti "hukkaan". Tämä vinkiksi

muille blogia pitäville: Kannattaa ottaa

Google Analytics (varmaan muitakin
samankaltaisia ohjelmia on olemassa?)
käyttöön alusta asti. 

Niistä blogilukemista:

Viimeisen kuukauden aikana blogissani on
vierailtu 1290 kertaa ja vierailuilla on luettu 2820 sivua.

Kävijöitä on ollut 529. Heh! Ei mulla ole noin

montaa ystävää tai sukulaista!;) Noista käynneistä

yli 1200 on koti-Suomesta ja loput eri puolilta

maailmaa. Ilmeisesti mulla on pari vakilukijaa

Amerikassakin. Suomessa erottuu alueena kaksi

paikkakuntaa, Lahti ja Helsinki. 

Vaatimattomiahan nämä luvut ovat moniin

muihin blogeihin verrattuna, mutta olen silti

kauhean iloinen niistä. :D Kävijät ovat merkki siitä,

että kirjoitukseni ja kuvani ovat kiinnostaneet

joitakin ihmisiä. Kynnys kommentointiin on

aika korkea, ymmärrän sen. Seurasin itsekin 

blogeja useamman vuoden, ennen kuin

uskaltauduin kommentoimaan.

Osa kavereistani kommentoi minulle

Facebookin kautta.

Olen linkittänyt postauksiani henkilökohtaiselle

Facebook-sivulleni, mutta viime aikoina olen

miettinyt blogin omaa Facebook-sivua ja

Instagramiin menoa...Ärsyttävätkö blogilinkkini

Facebook-kavereitani? Tykkäisikö kukaan

bloginisivusta, jos loisin sellaisen? Kauhea

epävarmuus iskee mieleen.:/ Toisaalta

haluan kehittyä. Olisikin kiva saada palautetta

teiltä blogissani vierailevilta!

Eilisestä sen verran, että oli muuten hauskat juhlat!

Mukavia ihmisiä, huippuhyvää ruokaa

ja juomaa, paljon puheensorinaa ja naurua,

onnistuneiden juhlien resepti.

Tänään on sitten väsyttänyt

kaiken hauskuuden edestä.;)

Taina

Perjantain hempeät

Tulihan se loma sieltä viimeinkin!

Niin se vain on, että odottavan aika on piiitkä.;)

Postaus sisältää tänään lähinnä

hempeitä kuvia ja muisteloita vuosien takaa.:) 

Nämä leinikit ovat viime viikon kimpusta

tänne asti hengissä säilyneet. 

Kuvan maljakkoon liittyy mukavia muistoja

työelämän aloitusajalta. Ne tulevat usein

mieleen, kun käytän tuota pikkumaljakkoa.

Olin nimittäin sijaisopettajana ylioppilaaksi

päästyäni vajaan vuoden verran. Pidin

paljon tunteja rehtorin luokalle, ja luokasta

tuli vähän kuin oma luokka.

Tuo vuosi varmisti ajatukseni siitä,

että halusin opiskelemaan opettajaksi.

Maljakon sain lahjaksi eräältä tytöltä

tuolta rehtorin luokalta, ja mukana tuli

myös kortti, joka on minulla tallessa vieläkin.

Maljakkoon oli kerätty kimppu lemmikkejä.

Muistan monet sen luokan oppilaista vieläkin,

vaikka siitä on aikaa 22 vuotta!

Toisenlaisella työkokemuksella minusta ehkä

olisi tullut jotain muuta.:)

Tarjottimen hankin Tirlittanin vinkkaamana

jokin aika sitten Lahden RTV:ltä. Kahden

tarjottimen yhteishinta oli kympin. Ei paha.:)

Mulla on tänään kivaa tiedossa, nimittäin

ystävän syntymäpäiväjuhlat. Mukava tapa

aloittaa loma! Kohta täytyy alkaa valmistautumaan...

Ihanaa lomaa kaikille sitä viettäville,

muille oikein hyvää viikonloppua!:)

Taina 

Lomaa odotellessa

Kuten aina ennen lomaa, tuntuu aika

hidastavan kulkuaan. Luulin jo eilen,

että on torstai, ja tänään on taas torstai!;)

Onneksi huomenna sentään on joku muu

päivä, kaiken lisäksi perjantai, ja lomaviikko

on edessä.:) Jihuu!!!

Mitään kummempia suunnitelmia meillä ei

ole, kunhan ei tarvitse herätä herätyskelloon.

Saa tehdä tai olla tekemättä. Oikeastaan ainoa

aikomus minulla on kokeilla kirjoneuleen tekoa

lapasten muodossa (tuleehan se talvi ensi

vuonnakin), ja jos kyllästyn, niin ainahan

voin jatkaa syksyllä...

Liikunnat on olleet viikon tauolla, kiitos

flunssan ja lorvikatarrin.:P Ensi viikolla on taas

palattava näiden energianlähteiden pariin.

Kieltämättä töissä oli hieman puolikuntoinen

olo alkuviikosta. Eilen ja tänään onkin sitten

ollut kaamea niskojen jumitus ja päänsärky,

joihin liikunta olisi ollut paras apu...

Loman tarpeessa, juu! 

Kuvien ruusut ovat samalla tavalla
puoliraatoja, kuten allekirjoittanutkin.
Uudet kukat ovat jo maljakossa, ja
itseäni ajattelin vielä piristää pitkästä aikaa
kynsien lakkauksella. En koskaan malta
olla tekemättä mitään riittävän kauan,
ja lakat on aina heti rytyssä..:D

Kyllätämätästävieläiloksimuuttuuterveisin,
Taina

Tässä talossa saa ruokaa aniharvoin...

Joulun alla vinkkailin ja kirjoitin siskoni Teijan

navetan myyjäisistä. Jo tavaksi on muodostunut

pitää myyjäiset myös pääsiäisen alla. Tänä

vuonna pääsiäismyyjäisten ajankohta on 
12.-13.4. klo 10-14.

Reilu viikko sitten kävin Teijan luona Riihimäellä.

Hän oli taas maalannut ahkerasti, sen minkä kahdelta

pieneltä lapselta ehtii. Siskontyttö olikin lauleskellut,
että tässä talossa saa ruokaa aniharvoin,
kun äiti vain maalaa...;) 

Loppukesä

Oma ehdoton suosikkini näistä uusista

tauluista on tämä ensimmäinen nimeltään

Loppukesä. Miellyttää väreiltään tällaista

loppukesän tyttöä.:)

Tässä raollan olevassa ovessa on hienoa

symboliikkaa ja kauniit harmaan sävyt.

Ihana jääkarhu! Taulun nimi on Kohtaaminen.

Jos tässä on kylmän talvinen tunnelma, niin

viimeisessä poiminnassani on sitten värikäs

kevään tai alkukesän tuntu.

Tulppaanien aikaan

Tässä muutama poiminta siskoni tauluista.

Lisää kuvia  ja yhteystiedot löytyvät täältä.
Kannattaa merkata myyjäiset kalenteriin!
Riihimäki on muuten Suomen virallinen
pääsiäiskaupunki, ollut jo monta vuotta,
ja se näkyy kaupungissa monenlaisina
tapahtumina ja ihan koristeluina
katukuvassa. Kiva, kiva!:)

Taina

XYZ

Eilen istuttiin iltaa yhdessä vanhempieni kanssa

ja myös kaksi kolmesta veljestäni oli paikalla.

Parannettiin maailmaa. Ihmeteltiin,

minne valtion rahat oikein menevät, kun kassa on

niin pahasti miinuksella, vaikka toisaalta on niin

paljon varakkaampaa kuin joskus ennen.

Juteltiin myös kasvatuksesta ja sukupolvien

välisistä eroista. Googlasin samantien

juttua eri sukupolvista. Saimme hyvät naurut,

kun jutut tuntuivat osuvan meihin niin hyvin.

 Itse kuulun ns. x-sukupolveen, johon määritellään

kuuluvaksi 60-70-luvulla syntyneet.

Tätä sukupolvea on ystävällisesti

kutsuttu myös pullamössösukupolveksi.;)

Joskus loppuvuodesta -72

Pääsiäisenä -73

Me x-sukupolven edustajat olemme mielestäni

eläneet  lapsuutemme/nuoruutemme kahden maailman

välissä. Kaikki oli vielä kovin yksinkertaista,

välillä niukkaakin, mutta toisaalta myös

huoletonta. Emme ole kokeneet suurten ikäluokkien

pyristelyä kohti tasa-arvoa ja hyvinvointia, 

toisaalta Suomi kävi lähinnä kauppaa 

Neuvostoliiton kanssa ja muu maailma taisi

tarkoittaa sitten Ruotsia. ;) Lomilla

ajeltiin kotimaassa tai piipahdettiin länsinaapurissa.

Isoveljeni ja minä, alustana mummon uusi nojatuoli!

Kerhon joulujuhlat, vuosi voi olla ehkä 76...? Huomatkaa paimenten "sauvat"!

Tuntuu hassulta ajatella, kuinka

keikuimme auton takapenkillä ilman

turvavöitä, ajelimme pyörillä ilman kypärää,

ostimme irtokarkkeja penneillä...Koulussa

oltiin kovin uskonnollisia ja isänmaallisia,

rukoukset ja virret olivat osa koulupäivää.

Iltaisin oltiin ulkona tuntikausia, eikä kukaan

kuskannut harrastuksiin. Itse sinne oli

mentävä, jos halusi harrastaa jotain. 

Aika lyhyt mekko! Varmaan äidin ompelema. Lattialla mummon kutoma
 matto ja isän tekemä kerrossänky, luulisin. Itsetekeminen oli vielä arvossaan.

Nuorin veljistäni on syntynyt vuonna -88.

Hän kuuluu Y-sukupolveen. Meillä oli tietokone

ja videot jo silloin, kun hän oli aivan pieni.

Kuulemma kyseli lehmäpeliä(?) pelatessaan, että

painetaanko Y vai N.;) Istuskeli katsomassa

Pekka Töpöhäntää ja Muumeja videolta.:)

Telkkarissakin oli jo paljon enemmän

kanavia, ja ohjelmaa tuli myöhempään kuin

meidän lapsuudessamme.

"Me kaikki tunnemme niitä. Ne ovat noin 

14–25-vuotiaita ja niillä on vartaloon kiinni

kasvanut kännykkä ja korviin juurtunut iPod

tai MP3. Niille netti on TV:tä tärkeämpi ja

tekstiviestit keskeisin kommunikointitapa.

Niille 8–16 työaika on epätyypillinen ja

yhteiskunnan odotetaan elävän 24/7-elämää.

Ne elävät globaalissa maailmassa, jossa tietotekniikka

kaikkine herkkuineen on itsestäänselvyys." 

(lainaus täältä) 

Lapsuudessa aurinko paistoi aina.;)

Nuorempi pojistamme kuuluu z-sukupolveen,

johon kuuluvat 2000-luvulla syntyneet.

Heille maailma on ollut alusta asti avoin ja

teknologia tavallista arkea syntymästä lähtien.

Tulevaa on vaikea ennustaa.

Sanotaan, että pysyvää on vain muutos.

Samalla tavalla kuin me muistelemme

omaa lapsuuttamme ihmetellen sitä, kuinka

paljon maailma onkaan muuttunut,

uskon lastemme muistelevan aikanaan samoin.

Hieman eri asioita vain. :)

Aika vähän löysin kuvia itsestäni pienenä.
Suurin osa kuvista on vanhempieni kansioissa.
Toisin kuin näistä nykylapsista, meistä ja
tekemisistämme ei löydy sellaista määrää
dokumenttia. Tällä kertaa en pahoittele kuvien
laatua. Ne ovat hyvää 70-luvun kamaa!;)

Taina

Valkosuklainen Rocky Road

Se olisi sitten vaihteeksi lauantai.
Vanhempi pojista lähti pelireissulle
Joensuuhun jo aamuvarhain ja nuorempi
lähti parhaan kaverinsa luokse juhlimaan
synttäreitä ja yökyläilemään. Vanhempani
ovat tulossa puolestaan meille, joten
ovissa käy kova trafiikki suuntaan ja toiseen.

Jaetaanpa lauantain kunniaksi yksi makea

resepti teille. Viimeisimmässä Kodin

Kuvalehdessä(4/14) oli aivan ihania herkkuja

ystävänpäivään liittyen. Tämä ohje on

sieltä poimittu ja meillä koemaisteltu.

Kodin kuvalehteä on pakko tässä yhteydessä

kehua ihan vain siksi, että se on mielestäni

naistenlehtien aatelia.:) Yleensä luen lehdestä

ensin henkilöhaastattelut ja sisustusjutut.
Jotkut haastattelut ovat olleet niin hyviä,
että jutut muistaa vielä useamman vuoden päästä.

Myös lehden muoti- ja ruokajutut ovat usein

mieleeni. Ainoastaan Ihmisten kesken-palstan

jätän nykyään lukematta. Alkoi tuntua, että

ne kirjoittajien jutut toistavat itseään.:)

Niin, se herkkuohje...

tarvikkeet:

400 g valkosuklaata

2 dl kuivattuja marjoja

1 dl marenkia murusina

2 dl pieniä vaahtokarkkeja

(pähkinöitä)

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää

marjat, marenginmuruset ja vaahtokarkit

(halutessasi myös pähkinät) suklaan sekaan.

Kaada seos paperilla vuorattuun vuokaan.

Ohjeessa oli 10 x 15 cm, mutta koska minulla ei ole

sen kokoista, käytin 25x25 senttistä vuokaa,
ihan hyvä kerros tuli silti!

Peitä suklaa kelmulla ja laita jääkaappiin

vähintään tunniksi. Paloittele sopiviksi

annospaloiksi ennen tarjoilua. On sen

verran makeaa, että aika pieniin paloihin

voi laittaa. Tuolla vuoalla sain noin 30 palaa,

vaikka ohjeessa luki 12 palaa tai 9 sydäntä,
jos käyttää sydänmuotteja palotteluun.  

Kivemman näköisiä ja himpun verran

makoisampia olisi tullut,

jos kaupassa olisi ollut niitä sydänvaahtiksia.

Ei ollut, mutta on tuo vaan aika herkullista!

Lopuksi en malta olla vilauttamatta ihanista

ihaninta huivia, joka mulla on koskaan ollut.:)

Tadaa! 

Naamaa ei voi millään näyttää, sillä

mun nenä on niin punainen ja ruvella

kaikesta niistämisestä. 

Mukavaa lauantaita!:)
Taina

Ystävyydestä

Täällä minä nyt sitten parantelen flunssaa, ja

yritän ottaa rennosti ja levätä. Ei ihan ole mun

vahvimpia puolia...olla vain tekemättä mitään.;)

Tauti tosin rajoittaa, sillä liika heiluminen saa

aikaiseksi nenän vuotamista tai

kauheita aivastuspuuskia. 

Tajusin, että taisin olla pikkaisen päästäni pyörällä

eilen kotiin tullessa. Kassi, jossa oli

ostamiani herkkuaineksia ystävänpäivää ajatellen,

jäi suurimmalta osalta purkamatta taudin iskiässä päälle.

Mansikat muistin kyllä laittaa pakkaseen (kaikki kesällä

pakastetut on jo syöty), mutta kermat ja tuorejuustot

olin ihan täysin unohtanut laittaa kylmään.

Ruokaa suoraan roskikseen kaupasta... Ei kovin järkevää

eikä taloudellista! Taudin piikkiin meni ne.

Ihania kirjoituksia blogeissa on ollut tänään, ja 
lisää näyttää tulleen sillä aikaa, kun käsittelin
valokuvia. Erityisen koskettava oli minusta
Kristan kirjoitus, käykääpä lukemassa!
Tahdon silti minäkin lisätä ystävyydestä

muutaman ajatuksen...

Koska muutimme lapsuudessani niin monta

kertaa, opin aika nopeasti sopeutumaan porukkaan

ja löytämään ystäviä itselleni. Matkan varrella

osa ystävistä jäi, ja uusia löytyi tilalle.
Toisaalta olen viihtynyt hyvin itseksenikin,
en pelkää yksin jäämistä. Niin paljon kuin jotkut
Facebookia mollaavat, minusta sen paras
puoli on ollut juuri näiden matkan varrella
kadonneiden ystävien uudelleen löytäminen.
Yhteinen juttu kaikkien ystävieni kanssa
on helppous olla yhdessä, vaikkei oltaisi
nähty moneen kuukauteen tai vuoteen.

Aina voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Joskus suren sitä, että asumme niin suuressa
maassa ja ystäviä satojen kilometrien päässä
tapaa aivan liian harvoin. 

Monesti sanotaan, että ystävien saaminen aikuisena

on vaikeaa. Minulla on käynyt aivan

hirveä onni työyhteisöjen suhteen, sillä myös

työpaikoista olen löytänyt monta hyvää ystävää.

Kahden kanssa olin reissussakin, mikä toimii

varsin hyvänä mittarina, missä tahansa suhteessa.;)

Reissu oli aivan mahtava (terkut "Piialle" ja "Tanelle")!  

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!<3

Taina

p.s: Tänään muuten sain viimein sen kadonneen
paketin! Postileima on eiliseltä. Kummallista.
Olen kuitenkin iloinen. Huivi on vielä ihanampi
oikeasti, kuin miltä kuvissa näytti!:)