Väriä lautaselle

Kuvia eiliseltä päiväruualta(pikasellaiselta). Kasvikset on niin ihanan värikkäitä! 

 Tortillalettujen välissä meidän pojat syö kasviksia paljon paremmin kuin muuten. Kumma juttu. 

 Perinteisen kotiruuan kanssa lapsia joutuu pakottamaan salaatin syöntiin, tortillat suorastaan pursuavat niitä terveellisiäkin juttuja.

Muistan kuulleeni varmaan joskus 20 vuotta sitten väridieetistä. Sen ideana on syödä joka aterialla vähintään viittä eri väristä ruokaa.  Välillä tuleekin sitten laskettua niitä värejä lautaselta.;)

 No, ainakin värikäs ruoka näyttää huokuttelevammalta kuin yksivärinen mössö (esim. vauvojen soseet).

Jaahas, se oiskin sitten aika mennä ruokaa laittamaan. Jokohan noista tämän kesän perunoista voisi tehdä muusia...

Värikästä viikkoa!

Taina

Puolimatkan krouvi?

Uusi sängynpääty on nyt viimein paikoillaan, ja yöpöydällä uusi väri ja uudet vetimet! Huomenna on tarkoitus mennä tilaamaan tapetti tuohon seinään, ja lipastokin saa piakkoin uuden maalipinnan. Kuuletteko, kun mä kehrään tyytyväisyydestä?;)

En halunnut kiinnittää tuota ovea/sängynpäätyä runkopatjoihin, joten pientä päänvaivaa aiheutti päädyn kiinnittäminen. Tuossa yöpöytää maalatessa tuli (jälleen kerran) mieleen pyörät, miten kätevät ne on huonekalujen alla. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Ostin kaksi mahdollisimman isoa lukittavaa pyörää, jotka kiinnitettiin sängynpäädyn "jaloiksi". Tarvittiin vähän puuta väliin, sillä pyörien metallinen kiinnike oli leveämpi kuin oven paksuus. Sorry valon vähäisyys...

Sängynpääty on mun mielestä tosi kaunis! Melkein ei raaski peittää sitä koristetyynyillä ollenkaan.:)

Noita yöpöytiä on meillä tietenkin kaksi kappaletta, ja ajattelin maalata myös sen toisen. Sen väriksi tulee luultavasti valkoinen. Voin sitten kokeilla, kumpi on parempi,harmaa vai valkoinen, kun seinä on tapetoitu. Sopivien vetimien löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Nämä löytyivät K-raudasta, mutta maksoivat 7,5 euroa kipale. Aika kalliit minusta! Voi olla, että täytyy tehdä Ikean reissu tässä lähiaikoina, sillä kahteen lipastoon menee yhteensä 18 vedintä! Olisi sieltä jotain muutakin haettavaa...

Se tapetti, jonka olen valinnut, ei ole mikään niistä kolmesta vaihtoehdosta, joita mietin aikaisemmin. Netistä löysin kivoja malleja, ja kävin hakemassa näytepalat kaupasta. Enpä kuitenkaan esittele niitä tällä kertaa, vaan laitetan kuvia, kun seinä on tapetoitu.:P  Paljastetaan nyt sen verran, että kyseinen malli tuo kivaa kontrastia ja sopii myös tuohon maitokahvinväriseen seinään. Ei tarvitse ryhtyä seinän maalaamiseen.

Nyt pitäiskin aloittaa raivaamaan keittiötä ja kodinhoitohuonetta, sillä ne ovat ihan sikin sokin. Osaatte varmaan kuvitella, ei tarvi kuvia laittaa.;)

Mukavaa sunnutai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle!

Taina

Parasta mustikasta

Jo toinen leivontaresepti tälle viikolle. Mulla on oikein hyvä syy, nimittäin olen todennut, että kannattaa käyttää tätä omaa blogia myös reseptien säilömispaikkana. Jos laitan linkin jonnekin toiselle sivustolle, joudun leipoessa klikkailemaan mutkan kautta. Näitä mustikkakukkoja leivoin ensimmäisen kerran täällä, kun olin ostanut uudet pikkuruiset astiat, jotka oli kuin tehty ruiskukkoja varten.

Tämän jälkeen olen leiponut kukkoa isommalle porukalle isoon piirakkavuokaan jo kahdesti. Koko piirakkavuoan kokoista kantta on vaikea saada ehjänä täytteen päälle, joten olen vain murustellut osan taikinasta pinnalle. Toimii ihan hyvin niinkin. Ja ihan samalla määrällä, jolla tulee kuusi pientä mustikkakukkoa, saa yhden ison mustikkakukon aikaan.

Itse ohje menee näin:

pohjaan:

200g voita sulana

1,5 dl sokeria

4,5 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

400g mustikoita

1,5 dl sokeria

0,5 dl perunajauhoja

Sekoita sokeri sulatettuun ja hieman jäähtyneeseen rasvaan. Lisää jauhoseos taikinaa, ja painele 3/4 taikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita täytteen ainekset, ja lisää ne vuokaan. Murustele loppu taikina piirakan päälle. Paista uunin keskitasolla n. 20-25 minuttia 200 asteessa. 

Kauniimmalta näyttää noissa pienissä astioissa, mutta maku on yhtä hyvä molemmissa! Vaniljakastike tai -jäätelö on sopiva kaveri tälle, varsinkin lämpimänä. Tosin tämä herkku on sen verran makeaa, että lisämakeus voi olla jo vähän liikaa.

Perjantai, tuo viikonpäivien kevät, on täällä taas! Nautitaan siitä!

Taina

Hyvästi pyökki!

Ei tahdo mun mies aina pysyä vauhdissa mukana, kun saan päähäni jotain.:) Kävi ensin puhumassa mulle jotain priorisoinnista ja muistutti mm. niistä 16-ruutuisista, jotka ovat kesken... Mulla joskus järjen ääni himmenee, eipä auttanut järkipuhe!;) Päätin  koemaalaata yöpöydän, jonka väri ei ole missään vaiheessa sopinut tähän kotiin, eikä se varsinkaan sovi tulevan sängynpäädyn viereen. Taustalla on ajatus kahden samaa sarjaa olevan lipaston maalaamisesta, jotka ovat siis samaa, niin ihanaa rumaa tekopyökkiä...Siispä tuumasta toimeen! Eikä siinä sitten ehdi kuviakaan ottaa, kun on kiire toteuttaa itseään.;)

Kevyesti hioin pintaa ja pyyhin sen puhtaaksi. Tässä näkyy vielä alkuperäinen väri sivuissa ja jaloissa. Pohjamaali, jota käytin, on Tikkurilan Jehu. Luultavasti maalaan yöpöydän harmaaksi. Suunnitelmissa on myös vetimien vaihtaminen, ja jalkojen tilalle voisi vaihtaa pyörät, jotta liikuttelu olisi helpompaa.

 

Olen niin tyytyväinen, että ryhdyin toimeen! Makkarin tapettiakin olen katsellut, ja mielessä on yksi tapetti, joka pitäisi hakea kotiin tarkasteltavaksi.

Ehdin mä niiden ikkunoidenkin kimppuun! Eilen jo aloittelin niiden maalausta. Hassua kyllä, en olisi halunnut maalata näitä kauniisti rapistuneita ikkunoita välttämättä ollenkaan. Kai se kuitenkin on järkevää tehdä nyt, kun ikkunat eivät ole vielä kiinni missään, ja pitäähän maalaaminen ikkunat paremmassa kunnossa. Kyllä ne hyvältä näyttää maalattunakin!;)

Ikkunoiden teippaaminen on ärsyttävän hidasta...

Tässä ikkuna maalattuna. Ihan mahtavaa, että säät jatkuvat ainakin viikonlopun vielä tällaisena. Luvassa ikkunoiden kunnostusta ja yöpöydän maalaamista...ainakin! Jos nyt en jotain uutta projektia keksi tilalle.;)

Taina

Mutakakku

Vaihtelevalla menestyksellä olen viime vuosina mutakakkua leiponut. Oikein hyviäkin on matkan varrelle mahtunut, mutta joku kärähtänyt ja sellaisia keskivertoja myös. Viime viikonloppuna pojalla oli toiveena kaverisynttäreille mutakakku. Löysin niin hyvän ohjeen, että se on järkevää laittaa tänne itsellekin muistiin. Siinä synttärihässäköissä jäi kuvien ottaminen aika vähiin...Joten enimmäkseen joudutte nyt tyytymään katselemaan sitä, mitä vielä jäljellä on!;) 

Synttäreillä pitää olla rasvaa ja sokeria...

  Tomusokeri sai vähän väriä sadekuurosta. Juhlat eivät olleet meillä kotona, joten tarjoiluja piti kuskata ees taas. Muuten tällaisissa etäjuhlissa on kyllä aika paljon hyviä puolia. ;) 

No mutta, se resepti! Löysin sen täältä.

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

200 g margariinia (itse käytin voita)

tummaa suklaata, 100g riittää

Lisäsin myös tummaa kaakaota pari, kolme ruokalusikallista.

Sulata rasva ja lisää suklaa rasvaan. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos ja rasva vuorotellen. Kaada voideltuun tai paperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 20 minuuttia. Päälle ripottelin vielä tomusokeria...

Ai, että tää on oikeasti hyvää!

Taina

Kesähuoneen ikkunat

Jee! Viimein ikkanoiden kunnostukselle on löytynyt aikaa ja intoa. Ehkä mä vielä saan sen kesähuoneen ensi kesäksi, niin kuin haaveilin! Kyllä noissa ikkunoissa puuhaa riittää, vaikka tarkoitus ei ole tehdä kuin välttämätön paha, koska jopa Museovirasto niin suosittelee. Tässäpä pieni selostus työvaiheista tähän mennessä.

Välttämätön paha tarkoittaa tässä tapauksessa rikkinäisten ruutujen vaihtamista ehjiin, ikkunoiden kittaamista ja niiden maalaamista. Ensimmäisen 16-ruutuisen ikkunan lasit ovat nyt kaikki ehjiä. Tästä ikkunasta jouduin vaihtamaan peräti puolet (Kiitos Tina vielä avusta!). Lopuissa kolmessa ikkunassa taitaa olla yhteensäkin vähemmän rikkinäisiä ruutuja, kuin mitä tässä oli yksistään.

Vanhat kitit poistelen kuumailmapuhaltimen avulla. Sitten nypin tiftilangat, ja otan rikkinäisen ruudun irti. Onneksi en ole kunnostamassa ikkunoita vanhaan taloon! Vanhan lasin irroitaminen ehjänä on varmasti supervaikeaa! Minä irrottelenkin vain valmiiksi rikkinäisiä ruutuja. Valitettavasti ihan jokaisesta työvaiheesta ei ainakaan vielä ole kuvaa.

 Sitten poistetaan lisää vanhaa kittiä. Uran saisi nykyohjeiden mukaan maalata, mutta kun ne kerta ovat olleet käsittelemättömät 100 vuotta, niin en minäkään ala niitä maalaamaan. Ikkunanpokia olen kevyesti hionut, jotta hilseilevä irtomaali lähtisi pois. Ruosteisiin metalliosiin en ole koskenut. Ne kuuluvat minusta tämän tulevan rakennuksen henkeen.:)

Pahvi on hyvä suoja lasin päälle nauloja vasaroidessa.

Seuraavaksi laitan uran pohjalle kittiä ja asetetan lasin (vanhaa lasia mittoihin leikattuna) uraan. Kun aluskitti on kuivanut, naputtelen pienet naulat varovasti reunoihin (voi käyttää tiftilankaa, niin kuin ennen vanhaan käytettiin...mulle liian monimutkainen toimenpide:P), minkä tarkoituksena on pitää lasia paikoillaan. Naulasta leikkaan turhat pois ja taivutan, jos mahdollista, lähemmäs lasin pintaa.

Aluksi käytin kittaamisessa pistoolia(?), mutta se oli aivan älyttömän raskasta, joten ostin ekan tuubin jälkeen kittiä toisenlaisessa muodossa. Tätä kittiä on kai tarkoitus vetää suoraan veitsellä, mutta tällainen vanha askartelija muovailee kittiä ensin käsin ja vasta sitten käyttää veistä.;)

 Käsin muotoilen pötköt lasin reunaan, ja kittiveitsellä vedän turhat pois. 

Päivänasu! Crocsit ja mustat sukat;) Just tän vuoksi tää EI ole tyyliblogi!

Kitattu ikkuna näyttää tältä.

Jos ette hoksanneet, niin lasit ovat todella likaiset!

 Nyt täytyy vain odotella kitin kuivumista, jotta pääsisi maalaanmaan tätä tyon alla olevaa ikkunaa... 

Uusi, aurinkoinen viikko aluillaan.
Touhukasta viikkoa itse kullekin!:)

Taina

p.s.: Jos kuvat sattuvat jonkun silmiin, niin ne on napsittu kesän aikana hätäisesti, enkä jaksanut niitä nyt käsitellä yhtenäisen ilmeen saamiseksi. :)

Siilille kaveri

Jo viime talvena olin aikeissa hakea tämän jyrsijän meille, mutta unohdin sen sitten kokonaan. Nyt kun siili tupsahti meille, ajattelin, että sen ei ole hyvä olla yksin.;)

Oravatyyny Jyskistä

Sikälikin hauska juttu, että sekä siili että orava näyttäytyivät meidän pihalla ensimmäisen kerran tänä kesänä.:) Oravaa en tosin toivo vakivieraaksi, ettei se vaan keksi tehdä pesää meidän ullakolle...Siili on aina tervetullut herkuttelemaan kotiloilla!

Meidän olkkarin siilihän on tämän näköinen.

siilityyny Ellokselta

Muutenkin valokuvaprintillset tekstiilit ovat olleet kovin in viime aikoina. Esimerkiksi Annon sulkakuvioiset pussilakanat olisivat niin ihanat!

pussilakanat Kodin1-sivuilta

Yksiäkään pussilakanoita meille ei oikeasti tarvita, mutta ainahan voi ihailla...Nämä H&M:n valokuvaprintilliset ovat minusta niin kauniit... 

kuva H&M home-mallistosta

Muita valokuvaprintteihin hurahtaneita? 

Taina