Hyvät fiilikset

Jos tämän aamun tunnelma ei ihan

perjantaifiilikseltä tuntunut, niin yllättävän

kivuttomalta kuitenkin ollakseen maanantai.

Epäilemättä sillä seikalla, että työviikko on

vain kolmipäiväinen, on osuutta mielentilaan.

Aamukokouksen naurun määrästä päätellen muillakin

oli samanlaiset tunnelmat ja vappuvapaat jo siintävät

silmissä.;) Millähän saisi siirrettyä tämän saman

tunnelman ihan jokaiseen...tai edes joka

toiseen normimaanantaihin?!

Voisinko mä lähteä yhtä innosta puhkuen töihin...?

Meidän molemmat pojat pelaavat salibandyä ja eilen

oli ohjelmassa molemmilla turnaukset. Nuorempi on
käynyt toistaiseksi vain kerran viikossa kerhossa,
eikä kerhoon lähteminen ole kertaakaan ollut
vastentahtoista tai vaikeaa. Hyvä vain, sillä
sehän tarkoittaa, että harrastus on mieluinen!
Minäkin kävin sitten osan hänen peleistään
katsomassa, ja M torjui sekä pienempien,
että isompien kerholaisten maalilla. 

Voitto tuli! Näkeehän sen naamasta.:)

Kävi sitten niin, että pienempien pelissä toisessa

maalissa torjui todella pieni miehenalku, joka

vei kaiken huomion pelistä, ainakin mulla. 
Voitte uskoa, kuinka valtavan suuret varusteet olivat
tälle pojalle, joka oli varmaan vain hieman yli
metrinmittainen ja lahkeet moneen kertaan käärittynä.
Silti hän kauhealla innolla teki
parhaansa ja oli niin tohkeissaan. Minäkin aloin
kannustamaan ja tsemppaamaan tätä
"vastustajan" joukkuetta!:))

Kun oma joukkue hyökkää, niin maalivahti (meidän M) pomppii innosta.;)

Mietinkin tänään, että tuolla eilisellä oli itselleni

merkitystä...Se kaikki positiivisuus ja into, voi,

jos muistaisi itsekin innostua lapsen tavoin!

Turnauksessa oli hienoa katsella lasten tsemppaavan

toisiaan ja iloitsevan yhdessä onnistumisista.

Ja jos en koko elämääni, niin varmasti pitkään,

muistan sen liiansuurissa varusteissa pelanneen

pienen pelaajan, joka sulatti mun sydämeni,

enkä varmaan ollut ainoa katsomossa, jolle kävi näin.:)

Iloa viikkonne!

Taina