Evästä kisakatsomoon tai muuten vaan

Tänään on vietetty veljeni tyttären
ristiäisiä. Niin suloinen ja tyytyväinen
lapsi, jolla on upea punainen tukka ja
syvänsiniset silmät ja ihana hymy!
Nyt vielä kaunis nimikin.:)


Tässä olisi kuitenkin paluu arkeen
edessä. Tänään pitäisi vielä raivata
kotia ja pihaa myös, sillä huomenna aloittavat
asfalttimiehet hommansa...
Nyt olisi vielä Suomen peli jännättävänä.
Toivottavasti tämän illan peli ei ole
toiseksi viimeinen näissä kisoissa! 
Kisakatsomoon tai leffan ääreen sopii tämä
seuraava eväsvinkki.

Näin ihanat kuvat tanskalaisista voileivistä

mainoslehtisessä, ja sitten olikin pakko
lähteä kauppaan ostamaan leipätarpeita. Omat
leipäni eivät ole mistään valmiista reseptistä,

vaan taas yksi kokeilu Tainan keittiössä.:)

Tein leipiä kolmenlaisella päällisellä.

Kaikkien pohjalla on Real-ruisleipää.

 Ensimmäisissä on tilkka oliiviöljyä,

suurinpiirtein 1/3 avocadoa survottuna/ leipä,

pari siivua mozzarellaa sekä siivu tomaattia.

Pinnalle ripottelin vielä mustapippuria.

Tämä leipä on pitkäaikainen suosikkini

välipalaleivistä! Jos olisi ollut basilikaa,

niin tähän olisi voinut lehden tai kaksi laittaa...

 Toisessa on tonnikalaa sekoitettuna kevyeen

kermaviiliin (1 prk tonnikalaa+1/2 prk kermaviiliä,

riitti 5 leipään). Majoneesilla tulisi varmaan

maukkaampia! Tonnikala-kermaviilitahnan

maustoin sitruunapippurilla ja päälle

laitoin keitetyn kananmunan viipaleen sekä

persiljaa koristeeksi ja ripaus suolaa.

 Kolmas leipä oli eniten tällä kertaa omaan

makuuni. Pohjalle sipaisin Creme Bonjourin

tuorejuustoa " Kreikkalainen valkosipuli". Levitteen
päälle laitoin ruukkusalaatinlehden ja kolme

siivua keittokinkkua sekä siivun kurkkua.

Nam ja maiskis!

Palan painikkeeksi lasi colaa...

varmaan se olutkin kävisi, jos haluaisi

matkia tanskalaisia enemmän.;)

Nyt kannustamaan suomalaiset voittoon!

Taina 

Naks naks

Ennen nykyisen kodin rakentamista olin

innokas keräämään kuvia lehdistä, erityisesti 

sisustuskuvia tietenkin! Ne leikekansiot olivatkin

hyvänä lähtökohtana, kun meidän kotia suunniteltiin.

Myös siskoni lainasi leikekansioita, kun he

aloittivat oman kotinsa remontoinnin.

Noin kymmenen vuoden takaiset sisustuskuvat

eivät täysin vastaa omaa makuani tänä päivänä, mutta

on siellä paljon ajattomiakin kuvia,

joita voi ihailla edelleen. Sitä paitsi kuvat ovat
hyvin eri tyyppisiä sisällöltään, kuten
kauniita mökkikuvia tai upeita kuvia
ullakkoasunnoista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos
joku päivä omistaakin jotain sellaista...

Rauhala oli niin kaunis, mutta kahdessa kerroksessa, liian pienellä khh:lla...

Talli kotina..Tämä ainakin on aivan mieletön!

Jos saisin tällaisen lipaston, niin mihin ihmeeseen sen laittaisin?!

Tämän voisi toteuttaa meidän pihaan: Ovi ei minnekään.

Jos sittenkin joskus on se ullakkoasunto...

Mökki kuvissa tykkään kelohongasta tai mustista mökeistä.

Raksa-ajan jälkeen tuli totaalikyllästyminen

kaikkeen sisustamiseen liittyvään. En usko,

että haluaisin tehdä sisutuksia työkseni. ;)

Kansioiden täyttely tuntui turhalta, mutta silti

en ole missään vaiheessa päässyt irti kauniiden,

inspiroivien, kuvien repimisestä ennen lehden

laittamista kiertoon. Tästä repimisvimmasta

seuraa kaksi asiaa: lehtipinoja odottamassa

lopullista tuomiota (löytyykö repimisen arvoista,

toisaalta jotkut lehdet ovat kokonaisuuksia, niitä ei voi

repiä, vaan ne säästän kokonaisina...) ja revittyjen

irtosivujen huomattavasti pienemmät pinot.

Taannoin näin Niinan Sula Mahdollisuus-blogissa

kauniin tavan säilöä lehtileikkeitä. Tuosta hetkestä asti
olen etsinyt mustasivuista albumia, johon säilöä

lehtileikkeet. Löytyihän sellainen viimein,

nimittäin Helsingin reissulla, Granitista. Tykkään

ihan hirveästi siitä, miten kuvat nousevat

mustaa taustaa vasten esiin. :) Hintaa yhdellä

albumilla oli melken 20, joten en raaskinut ostaa

kuin yhden ison albumin näin alkuun...

Siinä on nyt vain sellainen pulma, että mulla on

eri aihepiirejä, joiden kuvia ja ohjeita kerään,

eikä niitä tietenkään enää voi laittaa sekaisin samaan

kansioon! Yllättäin aloitin piha- ja puutarha-aiheisista

kuvista, mutta omia kansioitaan odottavat vielä

sisustus-, ruoka- ja askartelu/käsityökuvat ja ohjeet.

Kuvien kiinnittämisessä en jaksanut ryhtyä

hifistelemään, vaan käytin ihan tavallista teippiä. 

Suostuiskohan mies poikkeamaan Granitissa

työmatkallaan? Saattaa vähän vaatia suostuttelua...

Tottahan mulla on myös ne alati

kasvavat Pinterest-kansiot, mutta enpä

usko, että pääsen tästä repimis- ja leikkelyvimmasta

koskaan. Niin ihana, kun se Pinterest onkin loputtomine

ideoineen, (jotka eivät edes vie tilaa hyllystä) mutta

välillä mua suorastaan ahdistaa se kuvien määrä.

Oisko se joku kuvaähky...? Tällä perinteisellä

tyylillä ei seuraa ähkyä.:)

Voi, kuinka mahtava sää tänään on
ollut! Olen aivan superonnellinen, sillä
kävin hieman puutarhaostoksilla
äidin kanssa...Kesä! Se on jo täällä!:)

Aurinkoista viikonloppua!
Taina

Pala kakkua

Äitienpäivänä tein oman, kevennetyn, version

pääsiäisen marenkikakusta. Samalla halusin

tehdä kakusta matalamman, jotta sitä on helpompi

leikata ja käsitellä. Tällä kertaa jaoin marengin

kolmeen pitkulaiseen osaan pellille ennen

uunin laittamista, ja tämä matalampi malli on

kyllä huomattavasti käytännöllisempi kuin se

pyöreä ja korkea. Tällä kertaa en laittanut

väliin mascarpone-juustoa, vaan kerman

ja rahkan sekoitusta. Makeutuksena lisäsin

täytteeseen ruokalusikallisen tomusokeria.

Päälle ripottelin pensasmustikoita ja mansikkasiivuja.

 Hyvää oli! Marenkikakku on kyllä siitä

mukava, että se on sopivan simppeli

tehdä. En ole oikein koskaan osannut

tehdä täytekakkuja. Kostuttaminen on sellainen

taitolaji, jota en osaa. Toiseksi

koristelu vaatii pitkäjänteisyyttä, jota minulla

ei tässä asiassa selvästikään ole... Parhaita kakkuja

ovat sellaiset, joihin koristelut voi huolettomasti

nakata tuosta vaan, ja silti näyttää hyvältä.:) 

Harkinnassa on marenkikakkujen leipominen

E:n rippijuhliin elokuussa. Sitä ennen täytyy kyllä

vielä harjoitella ja miettiä kakun koristuksia

ja täytettä hieman tarkemmin...Tämä tuli tehtyä

pohjaa lukuunottamatta mutulla.:)

Tästä kakusta ei ollut maanantain jälkeen palaakaan

jäljellä. Ehkä se kertoo jotain onnistumisesta.;)

Mukavaa viikonloppua!

Taina

Väsynyt, mutta tyytyväinen

Jos olo oli ilosta kevyt tuossa

viikon alussa, niin nyt se on sitä

vatsataudin ansiosta. Semmoinen

pikadieetti, jota ei kuitenkaan voi

suositella kellekään. Onneksi tauti iski

vasta eilen illalla, ja tänään päivällä jo

kotiudittiin leirikoulusta.

Ainakin nyt olo tuntuu jo paljon

paremmalta kuin aikaisemmin tänään.

Jotain pientä olen jo uskaltanut syödäkin...

 Leirikoulun kohteenamme oli Helsinki,

mikä upeana paikkana tulee usein

ohitettua matkalle maailmalle. Aika monet

leirikoulut suuntautuvat puolestaan luonnonhelmaan,

ja mikäs siinä, ei sillä paikalla taida

oikeasti olla niin väliä, kunhan ollaan yhdessä!

Kuuntelin kuitenkin lasten toiveita, ja siksi valitsin

lopulta Helsingin meidän leirikohteeksemme. Rahaa

leirikouluun oli kerätty reilu kaksi vuotta,

ja se riitti mainiosti, kiitos ahkerien vanhempien,

jotka jaksoivat myydä sukkia, mausteita,

leipoa leivonnaisia jne...

Reissuissa pitää olla sopivasti ohjelmaa.

Oma tavoitteeni oli, että hotellilla ei ollut

kovin paljon luppoaikaa (ihan muiden hotellivieraiden

mukavuutta ajatellen), ja toivoin lasten olevan

kohtuullisen väsyneitä illalla, jotta uni

maittaisi, eikä yö menisi valvoessa. No,

ensimmäisenä yönä osa porukasta oli valvonut

aamuyön tunneille, mutta eivät kuitenkaan

häirinneet ketään ja pysyttelivät huoneissaan.

Jälkimmäisenä yönä minä taisinkin olla se

joka valvoi eniten...:/

Tiistain ohjelmassa meillä oli kiertoajelu

ja Luonnontieteellinen museo sekä illalla

hohtokeilaus. Keskiviikolle oli varattu aikaa

ostoksilla kiertelyyn ja tietenkin Linnanmäelle.

Vaikkei tuossa nyt kovin montaa kohdetta olekaan,

niin yhtään enempää ei olisi kyllä ennättänyt.

Paikasta toiseen siirtymiset ja ruokailut

isolla porukalla vievät päivästä oman osansa.

 Lapset käyttäytyivät minusta hyvin,

normaalien lasten innolla ja energialla. Joillekin

aikuisille sekin vain on liikaa. Eräs vanha mies sanoi

ratikasta lähtiessään, että voisitte katsoa

k-kirjaimen kohdalta käytöstavat. Kuulema

hän poistuessaan tönäisi jotain naista, ja

murjaisi jotain yhtä ystävällistä tälle naiselle...Niinpä.

Tuo oli onneksi ainoa negatiivinen

kommentti meistä, jonka satuin kuulemaan.

  

Paluumatkalla kyselin tunnelmia.

Kuulema leirikoulu oli muuten oikein

kiva, mutta olisi saanut kestää vain kauemmin.:)

Viisi vuotta yhteistä matkaa näiden

lasten kanssa on kohta takana ja uudet

jutut odottavat minua ja lapsia.

Voi haikeus!

Taina

 

 

Tuomen tuoksua ja keveitä askeleita

Ei ollut enää montaa koulupäivää,

tennareilla oli kevyt kävellä...

 Ai että, mulla on sellainen kupliva

ja iloinen olo! Ihan kuin huomaamatta tämä

kouluvuosi näyttää tulevan päätökseen.

Silti vai juuri siksi(ainakin tänään) tuntuu niin

energiseltä, että tuntuu ihan käsittämättömältä, että

kesäloma on vain kolmen viikon päässä!

No, voihan olla, että huomenna alkavan leirikoulun,

ja ensi viikolla koittavan kevätjuhlan jälkeen,

olen ihan kypsä kesälaitumille...;) Mutta nautinpa

nyt tästä kepayden tunteesta, turhia murehtimatta.

 

Viime viikolla löydettiin viimein asfaltointifirma,

joka näyttäisi olevan oikeasti kiinnostunut

asfaltoimaan meidän pihan 200 neliötä.

Sanonpa vaan, että mistään ei uskoisi, että

nyt lama! Sen verran vaikeaa tuntuu olevan

löytää työmiehiä. No, mutta nyt siis vaikuttaa siltä,

että meillä on asfaltti pihassa jo kesäkuun alussa.:)

Toivottavasti kaikki menee suunnitelman mukaan.

Tulin siitäkin ihan hirveän iloiseksi, kun kävin

lauantaina hieman noukkimassa kieloja astiaan,

ja huomasin, että tuomi kukkii jo. Kielot eivät

ole vielä auki, mutta tuomen huumaava tuoksu

käy nytkin mun nenään. Itsepoimitut kukat

ja mummon perintökannu, ihan parasta

sisustusta.:) Nyt on kuulkaas luonnonkukkien

sesonki alkanut, ja jatkuu ainakin

tuonne juhannukseen saakka!

Kevyen kepeitä toukuun päiviä teillekin!:)

Taina

 

Äiti

Jokin aika sitten etsiessäni runoa

johonkin tarkoitukseen törmäsin

tähän runoon äitiydestä.

Minusta siinä on niin hyvin kuvattu

äitiyttä, että tänään mennään lainatekstillä...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Tein ja söin lämpimiä aterioita.

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Nukuin niin myöhään kuin halusin,

enkä kantanut huolta siitä,

kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä. 

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Siivosin kotini joka päivä.

En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

en tullut ajatelleeksi,

olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minun päälleni ei oltu koskaan

oksennettu,

kakattu,

syljetty,

pureskeltu,

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,

-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,

jotta lääkärit voisivat tehdä

kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin

silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän

onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä

katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,

vain sen vuoksi,

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni

murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,

kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,

että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan ollut tiennyt,

että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En tiennyt miltä tuntuu

kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,

kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni

voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan noussut ylös

yöllä kymmenen minuutin välein

tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä

lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti. 

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille,
mutta erityisesti omalle äidille!<3

Taina

p.s: Viime syksynä kirjoittamani postaukset
lapsistani löytyvät täältä ja täältä.

Muistojen keräilijän DIY

Mieleeni on jotenkin jäänyt kummittelemaan

joskus talvella radio Novalla kuultu jutun pätkä siitä,

mitä kaikkea turhaa ihmiset säästelevät kaapeissaan.

Löytyi nimittäin tosi monta sellaista juttua,

joihin ajattelin mielessäni, että no joo...löytyy

meidänkin laatikoista, kaapeista, varastosta...

Otetaanpa esimerkiksi vanhat kutsukortit. Siellä ne ovat

kaikkien muiden korttien kanssa kenkälaatikoissa.

Ei kai vanhoja kortteja voi hävittää? Nehän ovat

tulevaisuuden antiikkia ja minusta myös
hyvin henkilökohtaisia. Kirjeet, kalenterit ja

päiväkirjat kuuluvat tähän samaan kastiin.

Ei pelkästään rakkauskirjeet, vaan ihan kaikki muutkin...;)

Onneksi laskut ovat nykyään pääasiassa sähköisessä
muodossa, samoin viestit pankista ja vakuutusyhtiöistä.

Silti meidän vintiltä löytyy useampi laatikollinen

vähintään 9 vuotta vanhoja laskuja, tiliotteita yms.

tarkasti arkistoituna. Vaatehuoneessakin taitaa

olla yksi iso laatikollinen hieman tuoreempia.

Eihän sitä tiedä, koska niitä tarvitsee...

 On myös vaatteita, joita täytyy säilyttää,
koska niihin liittyy rakkaita muistoja.
Tietenkin hääpuku, mutta paljon ihan
tavallisiakin vaatteita, joita ei vaan voi
heittää pois tai laittaa kiertoon,
koska niillä on tunnearvoa.

Novan keskustelussa myös valokuvat joku

luokitteli sarjaan "turhaa roinaa".

No, eipä noita kuvia ole tullut edes teetettyä varmaan

10 vuoteen, mutta toivon, että jossain vaiheessa

saisi teettyä ja sitten ne pitäisi askarrella

albumeihin. Niiden entisten teetettyjen kanssa,

jotka myöskin odottavat albumiin pääsyä...

missäpä muualla kuin vaatehuoneessa

suuressa laatikossa. ;)

Matkoilta muistoksi jää aina karttoja,

pääsy- ja matkalippuja yms. Ajatus on ollut

laittaa niitä sinne valokuva-albumiin kuvien

lisäksi. Nämä muistokappaleet eivät onneksi

ainakaan vielä ihan kauheasti tilaa vie!:P

Pinterestistä bongasin talvella kivan idean,

ja eilen illalla tartuin toimeen, mistä päästään

tuohon otsikon DIY osaan.:) Valittetavasti
en päässyt alkuperäisen ideanikkarin
sivuille, mutta idea ei siis ole oma.

Poimin laatikosta kartat, joita olen hillonnut

vuosikausia. Myös valokuvakehys löytyi

yllättäin vaatehuoneen nurkasta. Hassua.

Jos mulla olisi ollut Fiskarsin sydänrei'itin,

niin olisin napsinut sydämet nätimmin ja

nopeammin. Nyt käytin piparimuottia ja

leikkasin saksilla. Nopea homma silti!

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Samalla nakkelin roskiin kaikki löytämäni turistikartat.

Joistain paikoista niitä karttoja oli monta

kappaletta. Eihän sitä tiedä, jos vaikka menee

uudelleen, ja kartat on sieltä loppu.;)) Jostain syytä

Lontoon karttaa ei enää laatikosta löytynyt...
Olenko todellakin lähtenyt Lontoosta ilman
karttaa kotiin?!;) Eipä tuo taulu nyt muutenkaan
ole täydellinen tallenne meidän matkoista,
mutta sainpahan nyt osan muistoesineistä
siivottua ja nätisti esille.

Jäi vielä tilaa yhden matkan verran.:)

Onkos täällä muita muistojen säilöjiä? 

Taina