Pakkaspäivän keitto

Talvisten pakkaspäivien ruuaksi sopii

mielestäni parhaiten erilaiset padat ja

keitot. Tänään töistä tullessa oli jo ihan

kauhea nälkä, ja kaapissa ei mitään

valmista tietenkään. Kaivelin laatikosta

muutama vuosi (öh, näköjään 5 vuotta:O) sitten

paikallislehdestä leikkaamani keittoreseptin. 

Viimeisestä keitto kerrasta

on varmaan melkein vuosi aikaa, minkä

lapsikin totesin ruuan äärellä, että tätä

ruokaa ei ole ollut pitkään aikaan.

 Lasten suosikkiraaka-aine eli jauheliha löytyy tästäkin,

mutta tämä on vähän toisenlainen jauhelihakeitto

kuin perinteisesti. Tähän tulee mm. tuoretta paprikaa

ja aurinkokuivattujen tomaattien palasia. 

Alkuperäisessä ohjeessa keittoon tulee myös

chiliä, mutta ne olen jättänyt kokonaan pois.

Liemi on silti erittäin maukasta! Keiton seuraksi

leivoin sämpylöitä, jotka ovat helppoudessaan

suorastaan naurettavia.:) Leipominen on hiukan

väärä sana, sillä sämpylät yksinkertaisesti

lapetaan lusikalla pellille. Niitä ei tarvitse pyöritellä.

Tomaatti-jauhelihakeitto:

400 g jauhelihaa

6 perunaa

pari porkkanaa

valkosipulia

1 prk (400g) tomaattimurskaa

1 prk(70g) tomaattipyrettä

1-2 paprikaa

2 rkl aurinkokuivattua tomaattia paloina

mustapippuria 

1-2 lihaliemikuutiota

Laita tomaattimurska liedelle ja anna
sen hautua ennen keittoon lisäämistä.
Kuullota pilkottuja perunoita, porkkanoita 

ja valkosipulia tilkassa öljyä muutama

minuutti kattilassa. Lisää tomaattimurska

ja -pyree. Mausta pippurilla, kypsennä muutama

minuutti ja sekoita välillä. Lisää kattilaan

1 l kuumaa vettä ja murenna liemikuutiot

keittoon. Jatka keittämistä 10 minuuttia.

Leikkaa paprikat suikaleiksi ja lisää ne

pilkottujen aurinkokuivattujen tomaattien

kanssa yhtäaikaa. Kypsennä vielä noin 5

minuuttia. Lisää paistettu jauheliha.Valmis!

Unohdin itse keitosta tänään tomaattipyreen,

mutta eipä tuo ole niin nöpön nuukaa. Ihan

hyvää tuli ilmankin. Suosittelen kokeilemaan.:)

Jee, viikko yli puolessa välissä!

Mukavaa keskiviikkoa!:)

Taina

j.k: Tomaattimurskan on hyvä antaa hieman

 hautua liedellä, joten kannattaa aloittaa
ruuan laittaminen siitä. Unohdin sen tuosta
ohjeesta aiemmin. Toivottavasti ei mennyt
pieleen sen vuoksi!

Kuvankäsittelyharjoituksia

Miten kauniita talvipäiviä onkaan ollut!

Valohoitoakin on saatu. Tänään jouduin

jopa kaivamaan aurinkolasit esiin

töistä kotiin ajaessa. Ihana aurinko!

Olen täällä opetellut kuvankästtelyä,

huomasitteko?;) Kun viimein sain ladattua

sunnuntaina itselleni Photscapen, joka on

ilmainen kuvankäsittelyohjelma, niin

suorastaan harmitti mennä nukkumaan.

Olisi tehnyt mieli kokeilla yhtä ja toista

juttua! No, parina iltana olen nyt leikkinyt

kuvilla, minkä muilta hommilta olen ehtinyt.

 

Kuvat nyt ovat laadultaan, mitä ovat. Eivät

oikein kestä suurentamista, kun ovat niin rakeisia.

Voisi tietenkin kysyä, että mitä järkeä on käsitellä

huonolaatuisia kuvia. Hyvä kysymys!;D

Kokeilin syksyllä Lightroom-nimistä

kuvankäsittelyohjelmaa, mutten päässyt siinä

edes alkuun kunnolla. Ihan liian monimutkainen

ohjelma tällaiselle tekniikkablondille:P

Photoscapea voin lämpimästi suositella kahden päivän

kokemuksen perusteella.:) Plussaa siitä, että ohjelman

pystyi lataamaan suomenkielisenä! Vaaleanpunaisen

hirsitalon Marjakin käyttää tätä, ja sieltähän

mä itse asiassa tuon keksin ladatakin. Marjan

kuvat ovat aivan käsittämättömän upeita.

Käykääpä vaikka kurkkaamassa sunnuntain

kakkukuvat! Omat kuvat alkavat hiukan nolottaa...

Kuvauskohteiksi ovat päätyneet viime aikoina

haalimani luonnon piristysruiskeet.;)

Ruokaostoksilla lähimarketissa koriin päätyi

fuksianvärinen azalea. Nyt yritän olla huolellisempi

kastelun kanssa kuin joulun alla...Hortensia ja pojan

huoneen viherkasvi (Tietääkö joku nimeä? 

Lapussa luki jouluistutus...)tunkivat väkisin

kärryihin Prisman reissulla, ja hyasintit

pelastin ulkoa pakkasesta mummon vanhaan

lasiastiaan. Nollasäässä ulkosalla hyasintit 

olisivat varmaan kestäneet monta viikkoa vielä.

Nyt sisällä ensimmäisissä näkyy jo

merkkejä ennenaikaisesta kuolemasta.:(

Tähän aikaan vuodesta on kyllä erityisen ihanaa,

kun on kukkivia kukkia tai edes jotain vihreää

ja elävää sisätiloissa.

Nyt mun pitäisi ryhtyä auttamaan teiniä
esseen kirjoittamisessa. Muistikuvissani oma
kouluaikani oli varsin helppoa ja huoletonta
nykymenoon verrattuna, mutta se onkin
jo ihan toinen juttu...

Taina

Leilan mutakakkumuffinssit

Päivä on ollut täynnä kotitouhuja, 

pyykinpesua, kokkailua, vähän neulontaa

ja leipomista. Yritän aina sunnuntaisin

tai muuten viikonloppuna tehdä ruokaa

sen verran reilummin, että alkuviikosta

pärjäisi pelkillä viikonlopun tähteillä.

Hieman haastavaa tästä mun ennakoinnista 

tekee urheileva nuori mies, joka syö ruokaa 

aina jättiannoksia.;)

 Viime keväänä salilla käydessäni katselin

usein crosstrainerilla treenatessani Leila leipoo-

ohjelmaa. Jotenkin sieltä ei tullut mitään muuta

mielenkiintoista juuri siihen aikaan.;) Hyvä puoli

oli myös se, että ohjelmaa pystyi katselemaan ilman

ääntä. Ihania olivat Leilan leipomukset! Jossain

vaiheessa olen tänään kokeilemani reseptin paperille 

kirjoittanut, tuskin sentään salilla.;D Tänään oli

viimein mahdollisuus kokeilla reseptiä, kun uunikin oli

lämpimänä ja ainekset löytyivät kaapista.

Ainekset:

2 munaa

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

50 g voita

0,5 dl öljyä

1 dl vaaleaa siirappia

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

100 g tummaa suklaata

1 dl kaakaojauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Sulata voi. Lisää öljy ja siirappi

vaahtoon. Lisää jauhot ja sulatettu suklaavoiseos. Paista

uunin keskiosassa 175 asteessa n. 12 minuuttia. Tällä
reseptillä tein 10 muffinssia.

Näissä on juuri hyvä rakenne! Rapea pinta ja

sula sisus. Todella makeitakin ovat... Nuorempi

pojista sanoi, että parasta muffinssia ikinä.

Teini ei suostunut edes maistamaan, kun ei niin

välitä suklaajutuista. Tein muffinssit noihin cupcake-

vuokiin, ja muffinssin kippaaminen olisi onnistunut

siitä melko helposti. Mietin, että nämä olisivat

aika hyviä lautaselle kipattuna kera vaniljajäätelön ja

vadelmien...Tai miksei niitä lisukkeita voisi laittaa

suoraan tuon muffinssin päälle!

Nyt mun olisi jälleen aika rullata matto

ja lähteä laittamaan jalalla koreasti.;)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Taina

Luonnonläheistä vai kitschiä?

Olen suhtautunut monissa sisustuslehdissä

vilahtaneisiin seinillä roikkuviin peuranpäihin

ristiriitaisin tuntein. En ole osannut päättää,

onko ne minusta kivoja vai turhan kitchejä.

Täytetyitä eläimistä, eläinten sarvista ja
taljoista tulee mieleeni Kuhmon sukulaiset.:)
Sillä suunnalla metsästys on luonnollinen
harrastus, ja ymmärrän tarveen esitellä
metsästyssaaliita. Toisaalta niistä tulee
mielleyhtymä Englantilaiseen sisustukseen
biljardipöytineen ja muhkeine nahkasohvineen.

Pohjoismaisessa sisustuksessa ne ovat näitä
perinteisiä tyylejä kepeämmin esillä, usein vain
yksittäinen koriste tuomassa luontoa
sisätiloihin.

Kaikki lainakuvat Pinterest

  Aidot poron tms. eläimen sarvet ovat olleet 

selkeämmin omaan makuuni. Kerran hypistelin
poronsarvia Riihimäellä kirpparilla, mutta en ostanut,

vaikka ne eivät montaa euroa olisi maksaneet,

seikka joka harmittaa itseäni vieläkin.

Nyt meillä sitten kuitenkin on 

peuranpää työhuoneen seinällä...

 Ennen joulua kävin Sinooperi Home-myymälässä 

mukanani -50% kuponki. Hintaa päälle jäin noin

20 euroa. Noin ruskeana se sopi mielestäni

parhaiten valkoista seinää vasten, jonka

tyhjyys alkoi häiritsemään jo syksyllä.

Kyllä ne aidot sarvet olisi kivemmat, mutta

menköön nyt toistaiseksi noin. Voihan sen
vaikka maalata valkoiseksi, jos alkaa tympiä
tuollaisena ruskeana...

Eipä sitä paljon puhuttua talvea tänne
tullutkaan, vaikka asteet on kyllä pakkasen
puolella. Lunta on juuri sen verran, että
voi sanoa olevan lunta. Eikä sitä aurinkoa
vieläkään! Kevät, tule jo!

Taina

Perjantaipähkäilyjä

Arki tuli ja vei mukanaan...Pää on

vieläkin sekaisin päivistä. Illat menevät

niin nopeasti, että yht´äkkiä huomaan

kellon olevan puoli yksitoista, ja virtaa

olisi vielä vaikka katsoa elokuva tai jotain...

Kuka sitä nyt raaskisi nukkumaan mennä!

Ja ah, tätä mustien arkiaamujen autuutta.;)

Yksi tai kaksi lisätuntia vuorokaudessa

olisi jälleen paikallaan. Niin paljon asioita,

joita täytyy ehtiä tekemään ja niin paljon

asioita, joita olisi kiva ehtiä tekemään, muttei

millään meinaa ennättää! Jos niitä lisätunteja

jostain ilmaantuisi, olisi viisasta laittaa ne

nukkumiseen. Epäilen kuitenkin, että omalla

kohdallani ne tunnit tuskin lisäisivät unen määrää.;)

  Parasta tässä viikonlopussa on, ettei ole mitään

ohjelmaa tiedossa. Oikeastaan en toivo viikonlopulta

muuta kuin, että jos aurinko edes vähän näyttäytyisi!

En liene ainoa, joka näillä leveysasteilla odottelee

kevään aurinkoisia päiviä.

 Virtaa täynnä aloitin äsken siivouksen, joten

lienee paras mennä jatkamaan. Miksiköhän

meillä niin usein lojuu imurinletku keskellä eteisen

tai olohuoneen lattiaa...;)

Rentouttavaa viikonloppua itse kullekin!

Taina

Liikunnaniloa

Tähän pimeään vuodenaikaan korostuu
liikunnan merkitys jaksamisen ja hyvänolon
lähteenä. Miten hölmön vaikeaa on saada
itsensä liikkeelle juuri tällaisena aikana,
kun sitä varmaan eniten tarvitsee?!
Eipä tuonne pimeään ja räntään ole kiva
lähteä, mutta jos varusteet on kunnossa,
ei sää ole este ulkoilulle.:)

Yksi mielusimmista liikuntamuodoista minulle 
on tanssi. On ollut pienestä pitäen. Erityisen iloinen olen

siitä, että sitä voi harrastaa muutenkin kuin menemällä

tanssiravintolaan tai salien tanssitunneille!

Ainakin Wii- ja Xbox-pelikonsoleille on saatavilla

jo useampi versio Just Dance-pelistä, joka kuuluu

omiin suosikkeihini. Meillä on molemmat em. pelikonsolit

olemassa, joten olen myös käyttänyt molempia konsoleita 

tällä pelillä.  Nykyään en viitsi enää Wiitä käyttää, 

sillä liikeohjaus vaatii Wiillä ohjaimen pitämistä 

kädessä tanssimisen aikana. Sen sijaan XBoxilla

ei ohjainta tarvita, koska kamera arvioi, kuinka 

hyvin liikkeet onnistuvat, ja toimintoja voi ohjata
pelkällä kädellä.

Tanssijaa matkitaan, pieni vihreä hahmo olen minä eli se, joka tanssii.

Just Dance toimii siten, että ruudulle ilmestyy
tanssija, jonka liikkeitä yritetään matkia.
Ruudulla näkyy suuren tanssijan lisäksi
pienempi hahmo, joka näyttää etukäteen,
mitä liikkeitä on tulossa. Tanssiminen tietenkin
helpottuu, kun koreografiat tulevat tutuiksi!
Kamera arvioi, kuinka hyvin liikkeet onnistuvat,
ja pisteet tulevat siitä. Uusimmassa Just Dance
2014-versiossa on uutena myös mikrofonin 
hyödyntäminen, joten lisäpisteitä tulee mukana laulamisesta.
Ostin viime viikonloppuna tämän uusimman peliversion,
ja sain jälleen mukavasti uutta motivaatiota, kun
tanssikuviot ovat ennestään vieraita. Suosittelen
peliä lämpimästi kaikille tanssimisesta innostuneille!
Hikivaroitus!:) 

Oikeassa alakulmassa näkyisi, mitä seuraavaksi tehdään...

Kun alan tanssia, vaihdan jumppavaatteet
päälle ja rullaan työhuoneen maton syrjään.
Tanssiminen vaatii oikeastaan vain
riittävästi tilaa. Monesti mulle käy niin,
etten malttaisi lopettaa tanssimista, vaan
tekisi vielä mieli tanssia yksi, ja sitten
vielä yksi jne...;) 

Energistä keskiviikkoa!:)
Taina  

Loman lopettajaiset ja makoisat mustikkapannarit

Kylläpä oli eilen jännittävä ottelu pikkuleijonilla!

Penkkiurheilun riemua ja jännitystä 

parhaimmillaan!:) Eihän se unikaan sitten

tahtonut silmään tulla, ja huomenna on edessä karu 

paluu arkeen. Vuorokausirytmit on niin sekaisin...

Illalla päätin, että viimeisin loma-aamun iloksi paistan

joulunäpertelybrunssilla tutuiksi tulleita 

Ute Liaan mustikkapannareita. Kyllä kannattaa

hetki uhrata joskus aamulla tällaiseen herkutteluun!

Itse pannarit eivät ainesosiltaan ole edes kovin epäterveellisiä,

mutta ei nämä voissa paistamisen ja vaahterasiirapin jälkeen

ehkä ihan kevein aamupala ole...;)

  Nämä on niin hyviä! Pakastemustikka on
sulatettuna monesti aika hapan, eikä tahdo
kelvata sellaisenaan varsinkaan lapsille.
Vaahterasiirappi makeuttaa mustikat mukavasti,
tosin E söi näitä ilman siirappia, ja
hyvää oli kuulema niinkin. Keltuaisten ja
valkuaisten erikseen vatkaaminen tekee taikinasta
ihanan kuohkean, eikä se ole edes kovin
monimutkaista tai aikaavievää, jos sitä epäilette!:)

Ja sitten se ohje...
ainekset :
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl sokeria
ripaus suolaa
2,5 dl maitoa
50 g voita sulatettuna
1 l mustikoita

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan.
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita kuivat
aineet keskenään. Vatkaa keltuaiset ja lisää
siihen maito, voi ja puolet mustikoista.
Lisää kuivat aineet ja lopuksi valkuaisvaahto.
Anna taikinan seistä hetki ja paista pannukakut
lettupannulla. Tarjoile vaahterasiirapin ja
mustikoiden kanssa. Nauti!:)

Laskin tuossa, että pannareita taisi tulla
semmoiset vähän yli 30 kappaletta.
Taikina on siis reilu, mutta tuota pienempää
määrää olisi kyllä vaikea vatkata, kun
valkuaiset ja keltuaiset ovat erillään...
Maistuvat muuten erityisen hyvältä kahvin kanssa!

Toimelias päivä tulossa. Noiden pannareiden
paistamisen jälkeen kävin melkein yhdeksän
kilometrin lenkillä (pannarit kulutettu?) ja
ruokakin on jo uunissa valmistumassa. Eteisen
lattialla lojuu yksi lipasto os. pyökki, entinen
harmaa, tuleva valkoinen odottamassa toista
maalauskertaa...;) 

Makoisaa maanantaita!
Taina