sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Koronakevään loppu - Ihana kesä!



Muistaako kukaan kunnolla, millaisia murheita meillä oli ennen maaliskuuta? Jostain syystä vuoden alku tuntuu juuri nyt erittäin kaukaiselta ja ainakin minun on vaikea muistaa, mitä tuolloin murehdin tai olin murehtimatta. Taisin olla kaiken kaikkiaan aika huoleton. Talvi oli ollut poikkeuksellisen lämmin ja muistan hyvin, kuinka moni muu suri jatkuvaa marraskuuta. Minä katselin samaa asiaa toiveikkaana. Olen aina tykännyt keväästä ja viime vuosina se kevääksi kutsuttu aika on kutistunut pariin hassuun viikkoon. Ajattelin, että tässä se nyt on, pitkä kevät! Sain mitä toivoin, nimittäin ERITTÄIN pitkän kevään. Kannattaa näköjään oikeasti miettiä, mitä toivoo...



Korona-aika on mennyt työn merkeissä. Olen tietenkin päässyt helpommalla kuin itseäni nuoremmat, joilla on vielä pieniä lapsia. Kenellä on ollut rankinta -vertailu ei mielestäni ole koskaan ollut kovin rakentava juttu. Kaikilla on ollut venymisen paikka. Ennen pääsiäistä aloittamani villasukat ovat edelleen ilman kantapäitä ja jalkateriä. En voinut kuvitellakaan istuvani neulomaan istuttuani aamuvarhaisesta iltaan saakka koneen ääressä etäopetukseen siirryttyämme. Sen sijaan oli pakko päästä ulos kävelemään. Askeleita onkin kertynyt kiitettävällä keskiarvolla päivittäin ja lähialueelta on tullut koluttua monta sellaista reittiä, joita ei olisi muuten tullut mentyä. 

Tavallaan olen nauttinut aamujen rauhallisuudesta, siitä, että saan syödä ja olla muutenkin kotona ilman meteliä ja häslinkiä ja sitä vuorovaikutuksen tulvaa, joka töissä väistämättä on koko ajan läsnä. Toisaalta lähiopetuksessa etäjakson aikana ollessani nautin päivistä työpaikalla ihan hirmuisen paljon. Samoin olen tykännyt näistä toukokuun työpäivistä ja lasten kanssa koetuista erilaisista koulupäivistä. 

Muuten nyt keväällä ei ole ollut kiire oikeastaan minnekään. Kalenterista hävisi kaikki menot parturia lukuunottamatta pariksi kuukaudeksi. Miehen ja kuopuksen kanssa olemme olleet todellisia kotihiiriä. Ruokaostokset olemme tehneet enimmäkseen netissä, vain jotain täydennystä olen lähikaupasta hakenut.



Viime aikoina olen huomannut ehkä hieman huolestuttavia piirteitä itsessäni. Minuun on iskenyt valtava tavallisen elämän kaipuu! Ensin sen huomasin televisiosta jotain katsoessani. Olisipa ihana mennä ravintolaan syömään. Saisi istua ja seurustella perheen tai ystävien kanssa jossain kivassa paikassa. Voisi samalla seurata ihmisiä ympärillä. Se on ihan lempipuuhani julkisilla paikoilla! Ihmisten tarkkailu.:) Olen alkanut kaivata matkahaaveita, kirppiskierroksia ja kahvilassa istuskelumahdollisuutta. Haluaisin tulla ja mennä vapaasti, tavata ketä mieli tekee, ilman maskeja (en kyllä ole itse käyttänyt maskia ollenkaan, mutta jotenkin edelleen säpsähdän, kun joku tulee kadulla vastaan maski naamalla) ja jatkuvaa käsien pesua tai desinfiointia. Toivoisin, että korona olisi mennyt menojaan ja elämä olisi palannut tuttuihin uomiinsa.

Jollain tavalla tästä oudosta keväästä on tullut normaalia elämää. Ei samanlaista kuin ennen koronaa, mutta silti tavallista arkea. Täällä Lahden seudulla korona ei onneksi ole alkanut levitä koulujen avaamisen jälkeen, kuten se on jonkin verran tehnyt pääkaupunkiseudulla. Olen onnekas, sillä tuntuu, että ihan kaikissa kunnissa terveys ei ole ollut listan kärjessä viime viikkoina. Korona ei edelleenkään ole leikin asia, enkä vieläkään halua sitä itselleni tai kenellekään muullekaan. 

Juuri nyt olen rauhallinen ja toiveikas. Aikomus on nauttia kesästä, olla murehtimatta turhia, yrittää kuitenkin muistaa, että tautia on edelleen liikkeellä. Loppukevät on aina yhtä ihanaa aikaa. Luonto on mielestäni nyt parhaimmillaan ja koko ihana kesä vielä edessä. Ajattelin nyt kuitenkin olla toivomatta loputtoman pitkää kesää.;D Ihan tavallinen kesä kuulostaa hyvältä.


Olen arponut Kaijasinkon puutarhan 50 euron lahjakortin. Voittajaksi valikoitui Minna M. Mahtavaa, upeeta! Onnea ja kukkailoa! Kiitos Kaijansinkon puutarha, paitsi ihanista kukistanne, myös mahdollisuudesta jakaa hyvää mieltä!<3



Ihanaa kesää!
Taina

7 kommenttia:

  1. Nautinnollista kesää sinulle. Toiveesi on kuin omani, kahvilat, kirppis ja normi arki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Tässähän alkaa jo olla vähän normielämän tuntua...En oo vielä käyny kirppiksellä, enkä kahvilassa, mutta suunnitelmissa on! Ehkä ensi viikolla jo uskallan.:)

      Poista
  2. Onnea Minnalle voitosta! Huomenna katsotaan miten normaalimpaan elämään palaaminen sujuu, kun kahvilatkin aukeavat. Me olemme olleet myös vaan kotosalla, paitsi minä tietenkin töissäkin. Viime viikolla teini luovutti ja näki pari ystävää muutamana iltana.
    Ihanaa kesäkuun alkua sinulle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi!<3 Teillä siellä pääkaupunkiseudulla on tuon koronan kanssa tilanne ollut ihan toinen kuin kehä III tällä puolen. Kävi kyllä mielessä tällä viikolla Tuusulassa, että riski kasvaa..Helsinkiin en vielä suunnittele kesäreissua, mielummin äidin ja isän luo mökille pohjoiseen.:)
      Oikein ihanaa kesäkuun alkua sinulle Outi!<3

      Poista
  3. Olen niin samaa mieltä tästä "Kenellä on ollut rankinta -vertailu ei mielestäni ole koskaan ollut kovin rakentava juttu". Aivan turhaa. Eikä siihen sitäpaitsi edes ole mitään vastausta olemassa. Joku (naishenkilö) oli Aamulehdessä taannoin kirjoittanut ihan superhyvän mielipidetekstin tähän liittyen. Sen otsikkona oli "Kärsimys ei ole kilpailu".

    Sun tekstistä huokui joku ihana rauha ja seesteisyys. Ja kuvista myös. Täällä ei vielä kielot kuki, mutta kohta on sen ihanuuden vuoro.

    Edelleen toivottelen sitä ihanaa lomaa <3 ja ilmoittaudun heti, jos saan jonkun pätkän vapaata ennen varsinaista loppukesän lomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Täysin samaa mieltä! Asiaan kun ei ole oikeaa taulukkoa olemassa.;D En tiedä, tunnetko Aina Inkeri Ankeisen, mutta veikkaan, että sullakin on suvussa tai tutuissa joku sellainen, jonka elämä on kauheaa kärsimystä olematta sitä todella. Mutta tunnen kyllä sellaisiakin, jotka saisivat mun puolesta enemmänkin valitella kohtaloaan, mutta eivät sitä tee. Ja olen myös sitä mieltä, että meillä kaikilla on joskus oikeus valittaa elämän raskautta, kun se siltä tuntuu. Yritän olla mitätöimättä toisten tunteita ja ajattelen, että meillä kaikilla on oikeus niihin tunteisiin ja myös oikeus kertoa niistä tunteista tulematta teilatuksi.

      Tänään oli taas lehdessä juttua Vierumäen tilanteesta ja luin juttua tosi ristiriitaisin tuntein.:/ Voi, kun meillä olisi vierastalo, niin kutsuisin teidät sinne yöpymään!<3 Toivottavasti asiat järjestyvät vielä parhain päin!<3

      Kiitos lomatoivotuksista! Tänään raahauduin työpaikalle tyhjentämään kaappeja. Onni, että olen vaihtanut luokkatilaa vain kolme vuotta sitten ja silloin viimeksi siivosin perusteellisesti tavarani. Työparini on tehnyt samassa tilassa töitä 11 vuotta. Tavaraa on kertynyt aika tavalla enemmän. Haaveilen kaiken paperiryönän poisheittämisestä ja siirtymisestä digiaikaan.:D Saas nähdä jaksanko tehdä sen työn. Vielä siellä hommaa riittää, mutta nyt jo tuntuu paljon paremmalta.:)

      Ihanaa viikonloppua Annukka!<3

      Poista
  4. Kiito Marja_Terttu!<3 Tuomihan se.:)
    Ihanaa kesää!

    VastaaPoista