Marimekkoa makkariin - Retroa 20-luvun tyylillä

Parin viime vuoden aikana olen huomannut itsessäni suorastaan hullaantumista useisiinkin Marimekon tuotteisiin ja kuoseihin, nämä näyttäisivät tulevan itselleni aina kausittain nämä Marimekkoon hullaantumiset! Kaikki taisi alkaa Urna -maljakosta, perässä seurasi Ming- ja Flower -maljakot. Seuraava villitys itselläni ovat olleet pienemmät Oiva -mukit, jotka näyttävät lisääntyvän itsestään...Tykkään, että tuossa mukissa on koko ja muotoilu kohdillaan, se tuntuu hyvältä kädessä ja on kooltaan juuri oikeanlainen juoma-annoksille. Tällainen kuoseihin hurahtava tykkää, kun mukin kuvion ja värityksen voi valita mielialan mukaan. Mieskin kysyy mulle kahvia laittaessaan, että mikä muki tällä kertaa.:)

Makuuhuoneen verhot olivat olleet mietinnässä jo varmaan vuoden verran. Helppo valinta olisi ollut valkoinen pellava, mutta kaipasin vähän väriä ja ehkä jotain kuviotakin. Nettikirppiksiä olen seurannut sopivan verhokankaan toivossa, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Sitten hommasin olohuoneeseen Tiiliskivi -kuosia olevan päällisen vihreänä ja muutaman viikon tyynyä katseltuani ajattelin, että tässä olisi loistava kangas makuuhuoneen verhoihin.

En ole aiemmin ommellut valelaskosverhoja ja tajusin siinä vaiheessa, kun aloin miettimään kankaan leikkaamista verhoiksi, että Tiiliskiven painokuviot (vaakaraidat) tuovat ompeluun oman haasteensa. Olisi ehkä järkevää harjoitella valelaskosverhojen ompelua vaikka yksivärisellä kankaalla tai vähintäänkin yksittäisellä verholla, ei kahdella kuviollisella, jotka tulevat vierekkäin! Yritin kuitenkin olla joka työvaiheessa niin tarkka kuin ikinä pystyin, mittasin joka kohdassa moneen kertaan, sillä inhoan purkamista. Aika tavalla puoli päivää siinä meni, että sain verhot ripustettua ikkunaan. Jouduin ne tosin vielä ottamaan uudelleen alas, purkamaan yhden sauman ja ompelemaan sen uusiksi, sillä verhojen alareunat eivät meinanneet millään asettua samaan tasoon, vaikka kuviot sen näyttivät tekevän. Tuossa ensimmäisen kerran verhoja ripustaessani tuntui, että oma äly ei nyt enää riitä ratkaisemaan ongelmaa. Toisen verhon tankokujaa hieman leventämällä sain reunat kohdilleen, ja vaakaraidatkin näyttivät viimein asettuvan kuta kuinkin kohdilleen.

Ohjeet valelaskosverhon ompeluun otin täältä. Jossain kohti ohjeita lukiessani olin yhtä suurta kysymysmerkkiä. Ohjeiden kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja niitä pitäisi aina testata ihmisellä, jolle asia on vieras. Ompelussa en kuitenkaan ole ihan aloittelija, joten selvisin pulmakohdista kokeilemalla. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut tehdä kahden erillisen verhon sijaan yhden leveämmän, mutta siinä tapauksessa kankaat olisi pitänyt yhdistää heti alussa huomaamattomalla pystysaumalla. Meillä on suhteellisen matalalle laskeutuvat ikkunat, joten nämä ovat paitsi leveämmät, myös pidemmät kuin ohjeen verhot. 2,5 metristä kangasta jäi vielä sen verran, että niistä saisi vaikka pari kapeaan tyynyyn sopivaa päällistä ommeltua.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen uusiin verhoihin. Harmaanvihreä sävy on ihanan rauhoittava ja se sopii hyvin makuuhuoneen beigeen seinään, sekä hiljattain hankkimiini Unikko -tekstiileihin, jollaisia en olisi arvannut enää koskaan haluavani.;) Verhottomuus, verhot, niiden väri, kuviot tai niiden puuttuminen vaikuttavat yllättävän paljon huoneen tunnelmaan. Rakastan luonnonvaloa ja voisin sen puoleen olla vaikka ilman verhoja. Toisaalta tykkään kaikista ihanista kuoseista ja verhot tuovat pehmeyttä ja pesämäisyyttä tilaan kuin tilaan.  Makuuhuoneeseen tuli mielestäni ihana 70 -luvun henki päivitettynä tähän päivään.<3 Retrokuosien rinnalle sopii täydellisesti valkoinen raikastamaan ja puunväri tuomaan lämpöä. Haavelistalla on vielä seinään kiinnitettävä taso minulle yöpöydäksi, ehkäpä Verso Designin pari Koppa -hyllyä ja ehkä joku viherkasvi, joka tykkään aamuauringosta...

Ihana lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Olin ajatellut sulattaa pakastimen ja ommella nuo verhot, molemmat hommat tulikin tehtyä. Myös Helsinki -päivä Aalto-museoineen, teatterireissu ystävän kanssa ja paikallisten yrittäjien yhteisponnistus, muotinäytös perjantai-iltana Wine & Cafe Olavissa, toivat mukavaa ohjelmaa lomaviikkoon. Täältä tullaan arki, olen valmis!

Mukavaa viikkoa!

Taina