Vihreän viehätys - Aika vaihtaa väriä

Tätä se koronakotoilu teettää! Kun kotona oleskelee suurin piirtein 24/7, on tällaisella sisustushirmulla ajatus poikineen, mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä, jos olisi paljon aikaa ja vähän enemmän rahaa käytettävissä.:) Nämä kaksi seikkaa rajaavat monta juttua tässä tilanteessa. Joutuu siis tyytymään nopeisiin ja edullisiin tapoihin tehdä muutoksia. Paras keino sisustaa uusiksi on mielestäni muutenkin siivota ja järjestellä. Ehkä toiseksi paras ja suhteellisen helppo keino on maalata jotain uusiksi. Tällä kertaa mentiin sillä.

Olin jo pidemmän aikaa katsellut kotia etsien sopivaa paikkaa vihreälle seinälle. Keittiön ikkunaseinä voisi toimia, siinä on aika vähän seinäpintaa, mutta toisaalta kaapistot ja ikkunat tekisivät maalaamisesta haastavaa... Näiden koronaviikkojen aikana tajusin, että eteisen harmaa seinä ei enää aikohin ole ollut mieleeni. Se näytti olohuoneen harmaan rinnalla raskaalta ja sinisävyiseltä. Kun sitten eräs tuttavani kysyi, olisiko minulla paikkaa Milk-valaisimelle, hän oli sitä myymässä, niin siitä se ajatus taas kerran lähti..

Eteisen seinän maalasin edellisen kerran viitisen vuotta sitten. Käytin tuolloin liitumaalia ja muutenkin olen viime vuosina tykännyt maalata juuri liitumaalilla (Huom! Chalk on suomeksi liitu, ei kalkki, mutta myös rautakaupanmyyjä kutsui liitumaalia kalkkimaaliksi..), koska se on vain niin älyttömän helppoa, edullista ja ympäristöystävällistä. Tykkään myös siitä, että liitumalilla maalatessa pinnasta tule mattainen ja elävä.

Tällä kertaa sävyn valinta meni purkin verran pieleen, sillä tilasin postin kautta purkin Vintron liitumaalia (jota myös nettisivuilla kalkkimaaliksi kutsutaan..) sävyssä Verdant. Vintrolla on mielestäni tällä hetkellä kaikkein monipuolisin värivalikoima liitumaaleissa ja tuo Verdant näytti ruudulla oikealta. Vaan koemaalaus sen vahvisti, minkä jo aavistin purkin avattuani, että tämä sävy oli liian minttu, vedenvihreäksi sitä kutsuisin, jos sille suomenkielinen nimi pitäisi keksiä. Kaapissa oli melkein litra harmaata liitumaalia ja ennen rautakauppaan menoa kokeilin vielä tuon Verdant-sävyn ja harmaan sekoitusta. Sävy oli mielestäni liian pliisu, kaipasin kunnon vihreää, joten eipä auttanut muu, kun ajaa rautakauppaan. 

Olihan siellä aika paljon väkeä, eikä tietoakaan kaikilla turvaväleistä...Jälleen summamutikassa valitsin sävyn, mutta tämä Rust Oleum Bramwell vaikutti kaupan suhteellisen niukoista vaihtoehdoista parhaalta. Koemaalasin jälleen muutaman vedon keskelle seinää, kuten yleensäkin maalia kokeillessani, ja totesin tämän sävyn olevan juuri oikea.;D

Koska saan tehdä tätä maalausta ihan itse (miehen mielestä meidän 15 vuotta sitten maalatut seinät olisivat varmastikin ihan hyvät), niin meillä ei tietenkään irroteta listota maalauksen ajaksi. Olenkin jo aika tottunut teippaamaan lattia-, jalka- ja ovilistoja. Mies kyllä aina irrottaa pistorasiat ja valokatkaisijat ja se käy häneltä näppärästi, olen pitänyt siitä huolen suhteellisen tiheällä maalaustahdilla.:P Liitumaalia on myös ihan seinämaalina, sillä maalasin meidän makuuhuoneen seinän muutama vuosi sitten, mutta tämä käyttämäni maali on siis ihan kalustemaalin nimellä. Sitä voi maalata myös telalla, mutta minä olen tykännyt käyttää paksua sivellintä.

Olen kyllä hurjan tyytyväinen väriin! Esimerkiksi täältä löytyy kuvia eteisestä harmaaseinäisenä. Eteinen suorastaan heräsi eloon uuden värin myötä. Suunnittelin lipaston maalaamista valkoiseksi tai vaihtamista uuteen, ehkä tammi tai saarni toimisi, mutta menköön ainakin toistaiseksi mustana. Toisaalta lattian beige saattaisi riidellä puunsävyisen lipaston kanssa, enkä jaksaisi maalata laattalattiaa, vaikka kovasti mieli tekisikin! Lipaston kannen olen maalannut vuosia sitten liitumaalilla, sävyllä Graphite, ja muun osan lipastosta mustalla Tikkurilan kalustemaalilla. Vetimet ajattelin laittaa taasen vaihtoon (vaalea nahka voisi toimia) viimeksi vaihdoin ne lipaston maalaamisen yhteydessä.  Vetimet on vielä tilaamatta. Kuopuksen huoneen seinältä nappasin ensihätään taulun tuomaan osviittaa siitä, mitä seinällä voisi olla. Se selvästikin kaipaa jotain uutta ja kepeää. Palataan siihen sitten, kun sitä uutta on ilmaantunut! 

Taina

Vaatevallankumous eli #whomademyclothes

Jokainen meistä kuluttaa vaatemuotia ja siksi halusin tällä kertaa tarttua ajankohtaiseen aiheeseen. Tällä viikolla nimittäin vietetään Vaatevallankumousta, tapahtumaa, joka sai alkunsa  surullisista tapahtumista seitsemän vuotta sitten. Tuolloin Bangladeshissa syttyi ompelimossa tulipalo, jossa kuoli yli 1000 ihmistä ja loukkaantui yli 2500 ihmistä. Vaatevallankumouksen suomalaisille sivuille pääset tästä. Olen joskus ennenkin, ehkä useampaan kertaan, todennut, että en voisi mitenkään kirjoittaa muotiblogia, sillä omien naamakuvien, puhumattakaan kokovartalokuvien, ottaminen ja julkaiseminen tuntuu joka kerta hankalalta.  Se ei ole ollenkaan mun juttu! En myöskään ole kovin kiinnostunut vaatemuodista. En edes osaa ottaa kuvia itsestäni, sellaisia, joissa asuista saa selvää, mikä tuli eilenkin todistettua Instan puolella. Varsinainen postauksen aihe meni siksi siellä suurimmalla osalla ohi. Osaan kyllä hymyillä kameralle, se ei ole edes vaikeaa.

Kuvassa mulla on päällä Masai-mekko, mun lemppari! Mekko on pellavaa.
Olen pessyt mekkoa niin paljon, että pesulapun tietoja on mahdotonta lukea.

Vaatevallankumouksen perusajatus on saada kuluttajat vaatimaan vastuullisempaa ja läpinäkyvämpää toimintaa vaateteollisuudelle. Valitettavasti ihmisoikeudet ja ympäristön suojelu erityisesti Aasiassa, mistä suuri osa meidänkin vaatteistamme ja muista tavaroista tulee, nämä asiat ovat edelleen retuperällä ja luultavasti niin pysyvätkin, jos me tavalliset kuluttajat emme ole kiinnostuneet vaatteidemme tai muiden kulutustavaroidemme alkuperästä ja olosuhteista, joissa tuotteet valmistetaan.

Ponchossa ei ole merkkiä, se on italialainen. Huivi on Odd Molly -merkkinen, ruotsalainen merkki, tehty Kiinassa. Huivin ostamista mietin tosi tarkkaan, se oli niin kallis. Ponchon alla on GinaTrikoon valekietaisupaita, joka on tehty Turkissa. Ostin sen vuosia sitten Helsingissä kurssilla ollessani ja olen pitänyt sitä varmaan satoja kertoja. Farkuista en osaa kuvan perusteella sanoa. Lapaset on lahja ystävältä.<3

Olen hiljattain katsonut neljä jaksoa Yleltä parhaillaan tulevaa Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa. Se on sarja, jossa somevaikuttajat tutustuvat vaatteiden matkaan puuvillapelloilta valmiiksi tuotteiksi. Suosittelen lämpimästi katsomaan sarjaa! Tarkoitus on katsoa loputkin jaksot, josko osaisin jotenkin muuttaa omaa ostoskäyttäytymistäni parempaan suuntaan sarjan katsottuani.

Sama poncho kuin edellisessä kuvassa, koska tykkään tästä sinisestä. Alla tällä kertaa kotimaisen Noshin pusero, joka on valmistettu EU:ssa.
Lapaset sain oppilaalta lahjaksi.<3

Omat vaateostokseni ovat vähentyneet vuosien saatossa. Pari vuotta sitten vaatteita läpikäydessäni siivosin kaapit kaikesta turhasta ja päätin, etten osta enää sellaista, mitä en käytä. Ihan täysin en ole vielä onnistunut, huteja tulee silloin tällöin, mutta onneksi aika harvoin. Nykyään pyrin suosimaan kotimaista ja luomua myös vaatteissa ruokien lisäksi. Tiedän toki, että Suomessa on todella vähän muuta kuin suunnittelutyötä jäljellä. Enää en oikeastaan koskaan lähde kiertelemään kauppoja ajatuksella, jos jotain sattuisi löytymään. Ensin on tarve ja sitten tulee ostos. Kirppisostoksiin tämä ei päde, siinä minulla olisi vielä parantamisen varaa. Toisaalta kirppikseltä voi tehdä ihan huiketa löytöjä (kuten Suomessa valmistetun Marimekon tunikan!) ja hutiostokset voi onneksi myydä eteenpäin.

Tässä puolestaan syksyllä ostamani mukk.fi -merkkinen poncho, joka on myöskin
tehty italiassa. Huivin ostin vuosia sitten sinisen Gina Trikoo -puseron kaveriksi.
Siinä ei ole enää lappuja, mutta se on varmasti ollut käytetyin huivini viime vuosina. 

Haaveeni on vaatekaappi, jossa olisi todella vähän vaatteita.:) Siis ainoastaan vaatteita, joissa viihdyn, ja joita tulee käytettyä ihan loppuun saakka. Vähemmän, mutta laadukkaampaa. Vaatteita voisi yhdistellä toistensa kanssa ja saada erilaisia yhdstelmiä lukuisan määrän. Silloin tällöin voisi jotain piristystä hankkia sitten käytettynä, sillä sitä ei voi kieltää, etteikö ihanan vaatteen omistaminen ja päälläpitäminen tuo myös iloa!

Tässä oli tarkoitus esitellä tuota Marimekon tunikaa, jonka ostin Fb-kirppiksen
kautta. Tämän hetken suosikkini, jossa on hyvä olla ja siinä on ISOT taskut.:)
Sama huivi kuin melkein joka kuvassa...

Jaksatko sinä kiinnostua vaatteidesi alkuperästä? Mikä sinulle on tärkeintä vaateostoksissa? Millaisissa vaatteissa viihdyt? Farkkujen valmistus ovat kauhean suuri rasite ympäristölle, mutta minun on pakko tunnustaa olevani enemmän farkkutyttö! Yleensä kyllä käytän nekin loppuun ja riekaleisia farkkuja säilön kodinhoitohuoneen kaappeihin odottamaan, että ryhdyn niistä jalostamaan jotain uutta.:)

Yhdessä voimme muuttaa myös vaateteollisuutta kestävämpään suuntaan. Lähtekää siis mukaan Vaatevallankumoukseen!

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Koronakotoilu voi olla kukkajuhlaa

Sunnuntaihuomenta sinne ruudun toiseen päähän! Ainakin nyt aamulla ikkunasta katsottuna sää näyttää täällä kauniilta, joten oliskohan se jälleen tänään ulkoilupäivä...Jos jotain hyvää tästä vallitsevasta tilanteesta pitää sanoa, niin se on ehdottomasti liikunnan lisääntyminen. Kun on arkisin istunut todella pitkän päivän tietokoneen ääressä, niin illalla on aivan pakko käydä kunnon lenkillä. Iloksemme on muuten avattu mm. FressiTV, jonka kautta olen myös jumppaillut jo monta kertaa ihan ilmaiseksi olohuoneessa. Oli jotenkin suorastaan nostalgista osallistua vuosien jälkeen aerobictunnille! 

Tässä keskellä korona-arkea suurin osa elämämme, ja tuntuu siltä, että nyt on alkanut monella tulla väsymystä ja suurta ärsyyntymistä sitä tosiasiaa kohtaan, ettemme kukaan tiedä, kuinka kauan tämä poikkeustilanne kestää.  Edelleen löytyy myös niitä ihmisiä, jotka eivät alkuunkaan ymmärrä, miksi elämää pitää näin rajusti rajoittaa. Eikö voitaisi vaan antaa taudin levitä ja tervehtymisen jälkeen elämä voisi jatkua niin kuin ennenkin. Tuo tuntuu hetkittäin oman pääni sisällä ihan hyvältä vaihtoehdolta, erityisesti niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittäytyä lattialle kuin 5-vuotias, huutaa ja parkua, että haluan vanhan elämäni takaisin! Tällöin on kuitenkin pakko muistuttaa itseä, että kyseessä ei siis ole mikään pikkuflunssa, vaan tauti, josta kaikki eivät selviä hengissä, itseasiassa, siihen kuolee kaikista näistä rajoituksista huolimatta valtava määrä ihmisiä. Valitettavasti olen myös lukenut, että tauti saattaa jättää pysyvät jälkensä keuhkoihin ja sisäelimiin. Pienen mietinnän jälkeen olen ainakin vielä ollut valmis jatkamaan elämää vaikka syksyyn saakka näin. En halua sairastua, enkä toivo sitä kellekään muulle. Terveydenhuollon kapasiteetti ei tule riittämään, jos alamme elää kuin mitään koronaa ei olisi olemassakaan.

Niinpä sitten vaivun, miestäni lainaten, täysin normaaliin kukkapsykoosiin ja haalin tasot täyteen toinen toistaan ihanampia kukkia! Tällä viikolla homma lähti kyllä aika tavalla hanskasta, pakko myöntää...

En minä ihan joka viikko osta kukkia, enkä varsinkaan kahdesti, mutta nyt tein niin. Ensin poikkesin hakemaan lähikukkakaupasta samanlaiset kimput minulle ja ystävälleni. Ystävälleni, koska hän vietti juuri syntymäpäiviä ja itselleni, koska tarvitsin kukkia ilahduttamaan kotoilua. Näihin kimppuihin tuli mm. niin suuri ja kerrottu jaloleinikki, että se näyttää aivan pionilta ja ruusulta. Tuo keittiönpöydällä oleva kimppu.<3

Myöhemmin tällä viikolla vein poikaa parturiin (tuntui muuten suorastaan rikolliselta liikkua hetki kaupungilla, sitä paitsi olimme loppujen lopuksi viikkoa ennen todellista aikaa liikkellä) ja soitin ennakkoon kukkakauppaan, jotta pystyin nappaamaan mukaani kimpun aivan käsittämättömän kauniita perhosleinikkejä. Tässä kohtaa se ote siis lipesi.:P Puolustuksekseni on sanottava, että olin jo odotellut näiden kaunottarien ilmaantumista kukkakauppaan. Vähän samanlainen juttu siis kuin magnolianoksan kanssa, ainakin kerran talvessa sellainen on pakko saada.

Näiden kukkien avulla jaksan taas tätä kotoilua niin paljon paremmin! Nyt jos koskaan näitä kukkia voi luvan kanssa haalia, sillä paitsi, että tuetaan sitä paikallista kukkakauppiasta, ehditään todellakin nauttia kotona näistä kukkasista.

Tsemppiä ja kukkailoa!

Taina

Viherkasvit modernisti roikkumaan - Tuokko riippuhylly

Hyvää pääsiäistä!<3 Vielä kaksi pitkää päivää ihanaa aikatauluttomuutta, kokkailua pitkän kaavan mukaan ja yhteistä aikaa perheen kanssa.<3 Nyt kun tuossa pääsiäisessä ollaan, voisi postaukseni toki olla pääsiäiseen liittyvä, mutta koska tällä hetkellä työni on arjessa niin paljon istumista koneen äärellä, taitaa pääsiäinen jäädä tänä vuonna täällä blogissa noihin pariin virkkeeseen. Instassa jaan runsaammin ja vähemmän suunnitelmallisesti meidän arkea ja juhlaa, tulehan seuraamaan, jos et vielä ole!

Kukkailottelupostauksen yhteydessä viikko sitten kerroin, että viherkasvit ovat saaneet uuden järjestyksen. Olen aiemminkin maininnut omasta suhteestani viherkasveihin, joka on ollut hieman ristiriitainen. Tunteeni viherkasveihin on kyllä myönteinen, mutta jostain syystä koen, että kotimme alkaa näyttää viherkasvien myötä mummolatyyliseltä, ja vaikka mummolatyyli on minusta ihan kiva, en halua sitä meidän kotiimme. Vaikka viherkasvit ovat olleet muotia jo useamman vuoden, silti nykyaikaisiin koteihin sopivia viherkasveille tarkoitettuja tuotteita (ainakaan kohtuuhintaisia) on edelleen niukasti tarjolla. Tämän olen kokenut ongelmaksi omalla kohdallani.

Erilaisia kukkalaatikoita sisäkäyttöön on kyllä tullut tarjolle. Sellaisen hankinta meille on minulla mietinnässä. Kukka-amppeleissa on ollut kovasti muotia punoa itse omat amppelit. Hetken aikaa minullakin roikkui olohuoneessa Ikean suuri tarjotinamppeli, joka oli tyyliltään kiva, mutta mustaksi käsiteltynä lopulta makuuni liian raskas. En tiedä, oliko amppelia saatavilla puunvärisenä tai valkoisena, sillä omani oli kirppisostos ja myin sen sitten myös eteenpäin kirppiksellä.  Valmiiden amppeliruukkujen ongelma on monesti se, että niiden ripustukset on usein mietitty vain noin puolen metrin matkalle. Loppuosaan tarvitaan siis jokin lisäratkaisu, ketjua, narua tms.. ja lopputulos alkaa näyttää sekavalta ja kotikutoiselta, eikä kestävyydestäkään ole takeita.

Olin jo jonkin aikaa haaveillut Verso Designin Tuokko -riippuhyllystä. Koivuvanerista muotoiltu hylly, nahkaiset ripustimet ja puiset rimat näyttävät omaan silmääni kepeän kauniilta ja nykyaikaisen raikkaalta. Ainoa syy olla tilaamatta, oli hyllyn hinta.

Ymmärrän toki, että kotimainen käsityö ei ole halpaa! Pari viikkoa sitten ainakin Instan puolella monet kotimaiset yritykset kampanjoivat Kotonakotimaista -teemalla, ja tuolloin päätin tarttua tarjoukseen. Toimitus tuli kotiin kahdessa päivässä ja muutenkin kaikki toimi mutkattomasti. Hylly on minusta todella kaunis! Siinä yhdistyy upeasti käsityöperinne moderniin tyyliin. Nahkahihnoilla hyllyn saa sopivalle kastelukorkeudelle. Hyllyn pohjalla on huopa, jonka voi halutessaan ottaa poiskin, mutta ainakin kukkien kanssa huopa on hyvä juttu. Jos kasteluvedet menevät ohi ruukusta, ei hylly kastu ensimmäisenä...

Oikeastaan ainoa asia, jota olisin hyllystä vielä kaivannut tietooni, on se, kuinka painavan ruukun/ruukut hyllylle uskaltaa ripustaa. Minulla vaihtoehtoina oli kolme pienempää ja kevyempää tai kaksi isoa ja suhteellisen raskasta ruukkua. Päädyin kevyempään vaihtoehtoon, mutta hylly tuntuu kepeydestään huolimatta siltä, että ehkä ne paivammatkin pysyisivät ilmassa... Jos kyllästyn viherkasveihin, teen tästä yöpöydän itselleni ripustamalla nahkanauhat yksinkertaisina pidemmiksi.:)

Nyt otan pupujenjuhla -sukat jälleen työn alle. Ne eivät nyt aivan pääsiäiseksi valmistuneet, mutta eilen ja toissapäivänä olen saanut niitä ison sysäyksen eteenpäin...

Ihanaa, rentouttavaa, pääsiäistä!

Taina 

Palmusunnuntain Kukkailottelua

Näitä erikoisia aikoja eläessämme kodin merkitys korostuu. Suurin osa ihmisistä tuskin on koskaan aiemmin viettänyt yhtä paljon aikaa kotona, käymättä missään. Jos on ihminen, joka tykkää sisustella ja laittaa kotia, niin tässä ehtii keksiä vaikka ja mitä, kuinka kotia voisi vielä kohentaa. Olen kuullut, että joillakin on ollut aikaa kaappien siivoukseen ja kodin järjestelyyn. Ne ovatkin mielestäni yksi parhaista tavoista "sisustaa" kotia. Turhan tavaran karsiminen ja vaikkapa mööpelivalssi eli tavaroiden uudelleenjärjestely eivät edes maksa muuta kuin vaivan. 

Omat työpäiväni ovat tänä etäaikana venyneet, joten esim. keskenjäänyt keittiönkaappien uudelleenjärjestely saa odottaa väljempiä aikoja, Olen muuten aivan supertyytyväinen maustelaatikkooni sekä muihin keittiön laatikoihin, jotka järjestin uusiksi jokin aika sitten! Mieleen on tässä viime viikkoina tullut myös eteisen seinän maalaus ja olen jo kauan himoinnut Siparilan puupaneelia jonnekin kotiimme! Näiden molempien kanssa on paras ottaa aikalisä, sillä aika ei tahdo riittää edes sukkien neulomiseen, ja ne kun kuvittelin saavani valmiiksi pääsiäiseksi...Ehkäpä tulevalla viikolla ehdimme kuitenkin kantamaan terassikalusteet ulos ja pääsen virittelemään pääsiäistunnelmaa terassille...

Sen sijaa kukilla voi edelleen sisustaa nopeasti ja helposti! Kaikista kukkakaupoista, joita itse käytän, on joko ilmainen tai erittäin edullinen kuljetus kotiin, joten edes kukkien vuoksi ei tarvitse ottaa sairastumisenriskiä. Nämä omat kukkani tosin hain torstaina Villiviinistä, sillä olin joka tapauksessa liikkeellä, kun minulla oli ensin lähiopetuspäivä ja sitten aika kampaajalle. Hiljaista oli kaupungissa. 

Kuten kuvista näkee, olen sisustellut keittiössä myös yrteillä ja ruokatarvikkeilla. Myös viherkasvit ovat saaneet uuden järjestyksen eilen, sillä verkkokaupasta voi edelleen hankkia kaunista kotiin. Se on kuitenkin jo toinen tarina.:)

Yritetään pitää päät kasassa, selviämme kyllä näistä vaikeista ajoista!  Aurinkoista palmusunnuntaita!

Taina