Vuoden 2019 suosikkihetket

Kuten eilen vähän lupailin, tulee tässä tulee 12 kuvaa, jotka koen itse merkitykselliseksi. Niihin liittyy hetkiä vuoden varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet sydämeen ja mieleen.

Talvi ja alkuvuosi on itselleni yleensä kituuttamista henkisesti. Kesä tuntuu kaukaiselta, eikä aurinkokaan paistaessaan lämmitä. Ei siis liene ihme, että alkuvuoden kuvakansiot ovat tavallaan täynnä itselleni merkityksettömiä kuvia. Otettu blogia varten tai kuvaamisen ilosta, mutta silti niistä puuttuu tunneside. Ensimmäiset tärkeät kuvat tältä vuodelta ovat hiihtolomareissulta Dubaista. Tämä hotellin  brasilialaisessa ravintolassa vietetty ilta oli ehdottomasti loman huipentuma. Suuri osa työntekijöistä oli ilmeisesti brasilialaisia ja tuolloin vietettiin ymmärtääkseni samoja karkeloita kuin Riossa vuosittain...Henkilökunta ja esiintyjät olivat niin juhlamielellä ja superiloisina tanssahtelivat tarjoillessaan, joten kyllä se ilo väkisinkin tarttuu jopa jäyhään suomalaiseen. Sambaamaan emme kuitenkaan rynnänneet!

Seuraava kuva on pääsiäisen tienoilta, takaterassilta. Olimme pitäneet työparini kanssa yökoulua ja siitä selviäminen on aina yhtä hienoa.;D Oikeasti on aina mukavaa nähdä, kuinka tärkeä kokemus yökoulu lapsille on. Monille kuuluu olleen paras juttu tähän mennessä koulussa.<3 Yökoulusta vapauduttuani ja pääsiäisvapaan koittaessa taisin hieman seota keväästä ja kukkasista (linkki terassin kevät pääsiäiskukkineen -postaukseen) Olihan tuota luntakin meillä vielä pihassa, mutta se ei minua haitannut. Olen muuten istuttanut nyt syksyllä osaan tuosta istutuslaatikosta kukkasipuleita. Kiva nähdä keväällä, mitä sieltä ilmestyy...

Kesän alussa miehen ottama kuva on omista kuvistani sellainen, josta tykkään tosi paljon, vaikka nuo hiukset ovatkin kuvassa vähän sekaisin. Tämä taisi olla profiilikuvana pitkälle syksyyn.  Jostain syystä minulla tulee mieleen tästä kuvasta vanhat Peppi Pitkätossu elokuvat, joku tässä tunnelmassa. Siksi varmaan tämä kuva tuntuu erityisen kivalle. Postaus, jossa kuvaa käytin, on luettavissa täällä.

Kesäkuun lopulla matkasimme miehen kanssa kaksistaan Kroatiaan. Minusta tuli fani kertaheitolla! Toivon, että pääseen Kroatiaan vielä uudestaan. Podgoran rantabulevardin reunalla kukki ihanasti laventelit, ja muistan niitä ihailleeni heti ensi hetkestä lähtien, kun tuonne saavuimme. Saan helposti myös laventelin tuoksun nenääni.

Yläoleva kuva on nopea ja suunnittelematon räpsy. Olin juuri palannut Asuntomessuilta heinäkuussa. Messuilta ajoin kotiin Mustilan puutarhan kautta, enkä tietenkään palannut puutarhalta tyhjin käsin! Join pikaisesti kahvit terassilla ja ryhdyin (kerrankin) heti istutuspuuhiin. Oli aikomus ryhtyä merkitsemään istutukset kirjoihin ja kansiin, vaan se jäi aikomukseksi. Yhtään en muista, mitä istutin, mutta olin vain niin onnellinen kasvunmahdollisuudesta.

Seuraavaan kuvaan liittyy myös vahvasti onnentunne. Jos pitäisi valita yksi onnenhetki tästä vuodesta, se olisi tämä kahvihetki kesän kuumimpana päivänä vanhempieni mökillä Oulujärvellä. Koko päivä oli yhtä huoleton ja aurinkoinen kuin kaikki lapsuuden kesäpäivät olivat. Ihanaa, että sellaisen voi kokea aikuisenakin! 

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi liput meille kahdelle Isojanoon. Se on vuosittainen, Hartwallin järjestämä, musiikkitapahtuma. Olen käynyt Isojanossa monena vuonna ystävieni kanssa, mutta mies on ollut kanssani tapahtumassa edellisen kerran joskus 90-luvulla Kummeleita katsomassa. Meillä on aika erilainen musiikkimaku, eivätkä hänen lempibändinsä soita Isojanossa.:P Oli häneltä valtava rakkauden osoitus ostaa liput ja lähteä kanssani kuuntelemaan kotimaisia esiintyjiä. Kyllä hän Anssi Kelasta jonkin verran pitääkin, ja Anssin keikkahan oli ihan mahtava. Viihdyimme molemmat tapahtumassa hyvin.

Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta tässähän voisi melkein luulla, että "muu maa mansikka".;D Seuraavaksi kuvaksi olisi voinut valikoitua melkein mikä tahansa syysloman alussa, Helsingissä otettu kuva. Olimme työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingissä. Ohjelmaan kuului Michael Bublen konsertin lisäksi mm.  runsaasti kävelyä, paljon naurua ja hyvät yöunet. Ihanat muistot jäi tuosta minilomasta Tiinan kanssa.

Kaksi kotikuvaa, joissa ei kylläkään ole rakkaita ihmisiä, vaan kaksi uutta esinettä, joista olen saanut iloita nyt loppuvuodesta. Ensiksi ostin siskoltani uuden taulun, joka on minusta ihan huikea! Postaus taulusta on luettavissa täältä.

Tilasimme uuden sohvan ennen syyslomaa. Tuolloin kirjoitin yhden omista suosikkipostauksistani, jossa kerroin elämästäni sohviksena. Kuvatkin ovat sieltä vuosien varrelta. Jos postaus on mennyt ohi, pääsee sen lukemaan tuosta linkin kautta. Uusi sohva tuli marraskuun lopulla, postaus siistä on luettavissa täällä.

Viimeinen kuva on parin viikon takaa Helsingistä. Aikani itseni kanssa henkistä painia käytyäni otin itselleni päivän palkatonta ja lähdin saamani kutsun perässä Kukka-aamiaselle. Tapahtuma oli aivan ihana, ja olen iloinen, että lähdin noinkin kalliille aamiaiselle.;))  Aamupalan jälkeen humputtelin koko päivän Helsingissä, kävin mm. Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Tähän aamuiseen kuvaan liittyy huikaiseva vapauden tunne, sillä olin ihan jossain muualla kuin siellä, missä tavallisesti olen keskiviikkoaamuisin.

Kiitos sinulle lukijani ja kanssakulkijani siitä, että olet siellä lukemassa postauksiani!<3 Toivon sinulle iloa ja onnenhetkiä uuden vuosikymmenen kynnyksen yli astuessasi!🎇

Taina

Vuoden 2019 suosituimmat Instgram -kuvat

Eilisiltana innostuin leikkimään valokuvilla. Otin käsittelyyn tämän päättyvän vuoden yhdeksän suosituinta Instagram -kuvaa, niistä kuvista syntyi tämä postaus, jossa laitetaan jollain tapaa vuosi pakettiin. Mietin nimittäin kuvia käsitellessäni, että jos valikoisin omat suosikkikuvani ja -hetkeni vuoden varrelta, en valitsisi luultavasti yhtään näistä kuvista! Jos ennätän, niin voisin poimia muutaman oman suosikkini vuoden varrelta ja kertoa, miksi juuri ne kuvat ovat jääneet eloon mielessäni. Jos käytät Instagramia ja haluaisit selvittää oman tilisi yhdeksän suosituinta kuvaa sekä tykkäysten kokonaismäärän, kannattaa googlettaa "Bestnine 2019". Sovelluksia, joilla kollaasin saa parilla napin painalluksella, on useita. Nyt niihin suosituimpiin kuviin. Aloitan tuoreimmista kuvista ja etenen siitä taaksepäin.

Kolme päivää sitten laitoin kuvan juustotarjottimesta, jonka tein joulupäivän iltana. Idean kuusenmalliseen asetteluun löysin Kodin Kuvalehdestä. Lehden tarjottimella keksit oli korvattu siemennäkkärillä. Omani ostin kaupasta ja se sopi maultaan erittäin hyvin juustojen kaveriksi! Lisäksi tarjottimella oli viinirypäleitä, pähkinöitä, kuivattua karpaloa, passionhedelmää ja viikunoita (jotka muistin vasta kuvan ottamisen jälkeen). En viitsinyt ostaa tähtihedelmää koristuksen vuoksi, vaan tein tähden latvaan piparimuotilla, jonka täytin pensasmustikoilla. Juustotarjotin kiilasi juuri ja juuri ohi kesäkassini, joten päätin ottaa molemmat kuvat tähän postaukseen, kuvia on siis yhteensä 10.

Seuraava kuva on joulukuun alulta, kun olin liikkeellä keskustassa. Nappasin kännykällä kuvan torin kuusesta, joka on minusta tänä vuonna entistä komeampi, kiitos kahden erilaisen valosarjan. Muistaakseni siinä oli viime vuonna vain nuo isommat valot. Lahden jouluvaloista mäkeä hyppäävä lumiukko, kaupungintalon torni ja taivaalla möllöttävä kuu osuivat kuvaan sopivasti.

Tämän joulun ensimmäiset amaryllikset olivat ehkä tämän joulun kauneimmat kukat. Ostin ne jo marrakuussa. Tykkään tästä kuvasta, mutten ehkä sittenkään olisi valinnut sitä 10 parhaan kuvan. Postaus, jossa nautitaan joulufiiliksistä jo marraskuussa, on luettavissa täällä.

Tykkään vaihtaa profiilikuvia vuodenaikojen mukaan. Haluan, että kuvissa näkyy vuodenaika ja vuodenaikoihin sopivat värit. Juuri nyt takaraivossa kaihertaa, että olisi aika vaihtaa kuvaa, sillä tämä seuraavan kuvan, ja muutaman muun samantapaisen, mies nappasi lokakuun puolivälissä. Nämä meidän kuvaussessiot eivät todellakaan ole mitään perinpohjaisesti suunniteltuja tilanteita, vaan yleensä tuskailen tätä asiaa jonkin aikaa päässäni, koska halauaisin uusia kuvia, eikä minua yhtään huvittaisi olla kuvattavana, pitäisi olla riittävästi valoa, ja miehen mielestä homma pitäisi olla tehtynä 10 minuutissa.;D Noin se meni tälläkin kertaa. Tämä kuva on otettu meidän pihan reunamilla. Tuo Neilikassa tehty kranssi Parolan Rottingin vanteelle oli kyllä upea, vaikka itse sanonkin. Neilikan Tiinahan sen oli suunnitellut, joten ei se muuta voisi ollakaan. Tähän korttiin jouduin vaihtamaan toisen, samalla kerralla otetun, kuva, sillä se suosituin oli hieman epätarkka suuressa koossa.

Luontokuvista tälle listalle pääsi kaksi, joista ensimmäisen ottaminen jäi hyvin mieleeni. Tämä tapahtui syyskuun alkupuolella. Olin poimimassa pihalla pensasmustikoita, kun huomasin, että sumu alkaa nousta. Kävin jouksujalkaa hakemassa kameran sisältä ja lähdin tekemään nopean lenkin pellon kautta järven rannalle. 

Elo-syyskuussa oli paljon hienoja auringonlaskuja, yhdestä sellaisesta elokuun loppupuolelta on tuo toinen kympin joukkoon päätynyt luontokuva. Mielestäni sieltä pilvestä katselee ilmiselvästi sonni.:)

Yhden hääkuvistamme julkaisin elokuun alkupuolella, kun meillä oli 22-vuotishääpäivä. Niin nopeasti vuodet vieriin. Ihanaa, että olemme edelleen onnellisina yhdessä!<3

Kassikuva edustaa jälleen sarjaa "pikaräpsy". Ostin kesän alussa herkullisenvärisen Marimekon laukun Facebook -kirppikseltä. Otin kuvan kassista, pihan pionista ja oppilaalta lahjaksi saamastani Piipulan kahvikupista hätäisesti keittiön pöydän ääressä, kun olimme miehen kanssa lähdössä päiväreissulle "löytöretkeilemään". Laukkua käytin kesällä enemmän kuin mitään muuta laukkua.  Siihen sopii kaikki tarpeellinen ja tuo väri on kyllä edelleen niin herkullinen!<3 Kuva on otettu heinäkuun alkupuolella.

Kesähuoneen kuvat ja jutut kiinnostavat yleensä kovasti, niin tänäkin vuonna. Tämä seuraava kuva taitaa olla kaikkein suosituin Instagram -kuvani tältä vuodelta. Sidoin metallirenkaan ympärille seppelvarpua ja kuvateksteistä päätellen myös akileijoija. Jälkimmäisiä on vaikea seasta löytää, mutta tuo seppelvarvun kasvutapa sopii hyvin rentoon kranssiin. Moni ihailee Kesähuoneen ovea, mutta minä näen siinä työmaan, jolle pitäisi pian tehdä hionta ja maalaus. 

Kymmenes kuvani on tammikuulta. Postasin tuolloin jäälyhdyistä, joihin olin upottanut kukkakimppujen rippeitä. Vähän harmittaa, etten tajunnut pari päivää sitten jäädyttää lyhtyjä, mutta toisaalta, ne olisivat varmaan tänään jo sulaneet suurimmaksi osaksi. 

Huomasin, että kevätkuvista yksikään ei yltänyt suosituimpien joukkoon. Kesän ja syksyn aikana olen ilokseni saanut paljon uusia seuraajia, ja tykkäysten määrät ovat kautta linjan lisääntyneet. Olen kieltämättä panostanut enemmän Instgramiin. Tai panostaminen on kyllä väärä sana, sillä en ole erityisen suunnitelmallinen tai määrätietoinen, vaan julkaisen kuvan, jos siltä tuntuu, sopi se seinään tai ei.:) En kuitenkaan ole ajatellut lopettaa bloggaamista, vaikka se on trendinä vahvasti. Bloggaamistahti on hidastunut hidastumistaan, ja täytyy sanoa, ettei syy ole ollut tänä vuonna aiheiden vähyydessä, vaan silkassa ajanpuutteessa. Samaan tahtiin varmaan jatkan postailua tulevana vuonna. Toivon ehtiväni postaamaan pari kertaa viikossa, mutta yhteenkin postaukseen viikossa voin olla tyytyväinen.:)

Ehkäpä huomenna palaan vielä niiden omien suosikkikuvien ja -hetkien kanssa tänne blogiin... 

Taina

Jouluna 2019

Niinpä siinä sitten kävi, etten ehtinyt edes hyvänjouluntoivotuksia postaaamaan ennen joulua. Toivottavasti joulunne on sujunut mukavissa merkeissä ja sydänlämpöisissä tunnelmissa! Me olemme viettäneet joulua erittäin rennosti oman perheen kesken, kuten aika monena vuonna aiemmin. Vaikka sukujouluissa on oma viehätyksensä, en ole kaivannut niitä viime vuosina. Ehkäpä vielä joskus on sukujoulujen aika, jos pojille tulee omaa jälkikasvua...

Yllätin itsenikin täydellisesti ja tein joulupöytiin kattauksen keltaista, kultaa, oranssia, ruskeaa ja vihreää käyttäen. Aika retroa, eikö? Kaikki lähti liikkeelle Marimekon Satula -kuosisesta pellavapöytäliinasta, jonka onnistuin saamaan itselleni Facebook -kirppiksen kautta edullisesti. 

Tämä tapahtui jo marraskuun puolella, enkä oikeastaan miettinyt joulupöytää ennen viime viikkoa. Kävin muistaakseni torstaina hakemassa Florenciasta tilaamaani ovikranssin (männynoksia ja pippuria, tykkään kranssista ihan hulluna, eikä linnulle onneksi tunnu maistuvan pippurit..) ja iskin samalla silmäni valmiiseen kimppuun, joka oli väritykseltään aika tavalla epäjouluinen ja juuri täydellinen uuden pöytäliinan päälle. Lisäksi sain sen vielä lähes ilmaiseksi, sillä kimpun kestosta ei luvattu tällä kertaa takeita. Kimppu on ilokseni ihan yllättävän hyvin kestänyt, jopa ruusuista toinen on vielä ihan nättinä viikko ostotapahtuman jälkeen. 

Aattona käytin pellavanvärisiä lautasliinoja ja eilen, joulupäivänä, vihreitä. Helsingissä taannoin pyöriessäni hypistelin Stockmannilla pellavaisia lautasliinoja, jota olisivat kyllä sopineet tähän kattaukseen täydellisesti. Jätin ne kuitenkin hankkimatta, sillä en vielä tuolloinkaan ajatellut tehdä kattauksesta tippaakaan keltaista.:) Lautasliinarenkaina käytin aiemmin  syksyllä hankkimiani Puisen kuusenkoristeita. 

Sitrusten kuivattaminen on ilmeisesti ollut tämän joulun hitti, johon itse heräsin vasta saatuani  viimeisenä työpäivänä oppilaalta ihanan paketin, johon oli sidottu juuttinaruun kuivattu appelsiininviipale. Ensiksi pilkoin hedelmäkorista löytyneet sitruunat uuniin ja seuraavana päivänä ostin vielä pari appelsiinia tätä tarkoitusta varten. Appelsiinit ja sitruunat löysivät paikkansa paitsi joulupöydästä, myös työpöytäni asetelmasta.

Joulukukkina tuon keittiön kimpun lisäksi on tänä vuonna hyasintteja, vaalea ja tumma jouluruusu, sypressejä (yksi sisällä, toinen etuterassilla), pikkuinen joulumänty sekä ritarinkukkia. Jouluruusuista luin juuri tänään vinkkinä, että joku oli saanut jouluruusun säilymään kevääseen ja ulos istuttamiseen siten, että laittoi kerran viikossa lunta kukan juurelle. Täytyy ehkä kokeilla... 

Kuusen hankkimista pähkäilin varmaan jo marraskuussa, sillä minusta meiltä puuttuu tällä hetkellä kuusenarvoinen paikka. Siis sellainen paikka, jossa kuusi pääsisi oikeuksiinsa ja olisi upeasti näkyvillä. Kävimme kuitenkin lopulta hankkimassa kuusen ja sen paikka on, kuten aiemminkin, miehen työhuoneessa. Jotta kuusi mahtuu sinne olemaan, täytyy nojatuolit siirtää pois vakipaikoiltaan. Istun juuri parhaillaan takan ääressä nojatuolissa tätä postausta kirjoittaen. Onhan kuusi kaunis ja sen tuoksu luo ihanaa tunnelmaa, mutta jostain syystä oma asenteeni on viime vuosina muuttunut siihen suuntaan, ettei kuusikaan ole välttämätön joulutunnelman kannalta. Tämän totesin kaksi vuotta sitten viettäessämme joulua Dubaissa.

Nykyään kun lapset ovat jo isoja ja lahjoja on vain muutama hassu paketti, on lahjojen avaaminen yleensä hetkessä ohi, vaikka teemmekin sen aina vuorotellen, hieman hidastellenkin. Tällä kertaa järjestin miehelle ja pojille  aattoiltana hauskan ohjelmanumeron, kätkin lahjasäkin ja laitoin miesväen lahjasäkkiä etsimään. Facebookin Pakohuonepelaajien ryhmästä  sain tarkat ohjeet ja pelinkulun  ( tämä oli Way Out -pakohuoneiden joululahja) ja tein tarvittavat järjestelyt ennen aattoa. Ennen lahjojen aukaisua poikien ja miehen oli yhdessä ratkaistava useita erilaisia pulmia, jotka ratkaistuaan he löysivät viimeisenä lahjasäkin. Minullakin oli kivaa, kun seurasin perheen miesten yhteistyötä ja kekseliäisyyttä! <3

Hupsis! Tulipa vahingossa turhan pitkä postaus! Jos jaksoit lukea loppuun saakka, niin kiitos siitä.<3 Yritän postailla tiheämmin, ettei ensi kerralla käy samalla tavalla.:) 

Mukavia välipäiviä!

Taina

Kotimaiset klassikkokukat jouluun

Kutsu saatu Kauppapuutarhaliitolta, sisälsi aamupalan ja kukkapaketin kotiin vietäväksi.

Olin tällä viikolla aivan ihanassa ja inspiroivassa tapahtumassa, Kukka-aamiaisella,  Kauppapuutarhaliiton kutsumana. Nimestään huolimatta tällä aamiaisella ei syöty kukkia, vaan aamiaisen lomassa ihasteltiin sisustussuunnittelija, stailisti, Susanna Vennon, tekemiä kukka-asetelmia ja kuultiin monta juttua kukkien kasvattamisesta puutarhoilla. Tapahtuma oli paitsi erittäin mukava, myös opettavainen ja inspiroiva! Ihastuin kovasti Susannan tekemiin kukka-asetelmiin, joten nyt on luvassa läjä jouluisia kukkakuvia. Instassa niitä olen jo joitakin jakanut aiemmin tällä viikolla.

Susanna oli käyttänyt asetelmissaan kotimaisia jouluklassikoita eli joulutähtiä, hyasintteja, tulppaaneja ja ritarinkukkaa. Opin tuolla, että amaryllis on ritarinkukan "sisko"ja on tullut kutsuttua siis ritarinkukkaa väärällä nimellä, se ei onneksi ole kuitenkaan kauhea rikos...Kukkaklassikot oli aseteltu suomalaisiin designklassikoihin: Marimekon Urna-, Ming- ja Flower -maljakoihin ja Koppa -tarjoiluastiaan, Iittalan Vakka -laatikoihin ja Aalto -maljoihin, Artekin Riihitie -ruukkuihin...Ravintola Espa tarjosi upeat puitteet ja maistuvan aamupalan.

Susannan tavoin olen aika tavalla vierastanut joulutähteä, suorastaan toivonut, ettei niitä vain tulisi lahjaksi! Loistoidea joulutähdelle oli mielestäni sen leikkaaminen maljakkoon. Joulutähden maitiaisnesteen tulon saa tyrehtymään käyttämällä leikkuupinnan nopeasti kuuman ja kylmän veden alla. Joulutähdet näyttivät erityisen hyvältä myös isoina, tiiviinä, ryhminä.

Joulutähdestä opin paljon uutta. Tiesittekö, että joulutähden kukat ovat ne pienet, keltaiset, lehtien keskellä. Valkoiset, punaiset, persikkaiset ja trendikkään keltaiset lehdet, joita olen luullut joulutähden terälehdiksi, ovatkin jalostuksen tulos eli värikkäitä lehtiä. Jos joulutähden saa säilymään kesän yli, muuttuu se kuulema jossain vaiheessa kokonaan vihreäksi, kunnes aika on jälleen kypsä vaihtaa lehtien väri jalostuksen ohjaamaan väriin.

Vaikka olen aika herkkä hajusteille ja hajuille, silti pystyn hyvinkin sietämään valkoisia hyasintteja. Olen ihmetellyt, minne niiden tuoksu on kadonnut. Nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Hyasinteissa tuoksu on sitä voimakkaampi, mitä tummempi väri. Jos tykkäät hyasinteista, muttet voi tuoda niitä sisälle edes valkoisena, niin niitä voi laittaa myös terassille tai parvekkeelle. Hyasintit jäätyvät nätisti, kuten kokemukseni mukaan muutkin sipulikukat. Jäätymisen jälkeen ne tosin eivät enää tokene, joten lämpötilan sahaaminen pakkaselta plussalle on ongelmallisempaa kuin paikallaan pyssyttelevä muutama plus- tai pakkasaste. Tämä on siis omaa kokemustani aikaisemmilta jouluilta. 

Kokedama eli sammalpallo on tuttu juttu itselleni ainakin viime tai sitä edelliseltä joululta. Susanna oli laittanut sekä hyasintteja, että pieniä joulutähtiä sammalpallon sisään. Hyvä idea!

Vielä yksi asia, joka ei jostain syystä tunnu juurikaan kukkien ostajia kiinnosta, nimittäin kukkien alkuperä. Kotimaisella kukalla on puolensa. Kotimaisia kukkia ostaessasi voit olla varma eettisestä tuotannosta, jossa käytetään jo paljon uusiutuvaa energiaa ja energiaa säästäviä ratkaisuja. Ilmastovaikutusta pienentää myös lyhyemmät kuljetusmatkat, jolloin voit olla varmempi kukkien kestävyydestäkin. Suomalaista kannattaa suosia!

Eri joulukukkien sekoittaminen keskenään viehätti siinä määrin, että laitoin tapahtumasta saamani valkoiset tulppaanit samaan maljakkoon viime viikolla ostamani valkoisen ritarinkukan kanssa. Siitä tuli minusta varsin mainio yhdistelmä! Olohuoneen pöydälle puolestaan asettelin vielä nupullaan olevan ritarinkukan, jouluruusun ja männynoksia, jotka jäivät aiemmin viikolla yli kranssiaskarteluista. Jos en ennätä postaamaan omista kukistani täällä, niin Instassa ne tulevat varmasti näkymään.

Kukkaisaa joulunaikaa!

Taina