Sohviksen elämää

Uudet sohvat ovat pyörineet mielessä ainakin vuoden verran, sillä nykyisten sohvien ulkomuoto alkaa olla sellainen, että silmiin sattuu. Vaikka perheemme Ektorpit ovat olleet monin verroin paremmat kuin ikinä uskalsin toivoa, alkaa niissä väistämättä näkyä sohvalla vietettyjen tuntien määrä. Viime viikolla kävin miehen kanssa laittamassa sohvatilauksen menemään. Koska kyseessä on iso ja hintava ostos vain muutaman koeistumisen perusteella, hankimme nyt aluksi vain yhden uuden sohvan ja vain toinen Ektorpeista on lähdössä uuden sohvan tieltä kiertoon. Sohvapähkäily sai minut muistelemaan sohvia 70-luvun lapsuudesta tähän viimeisimpään omaan kotiin. Tämä on postaus elämäni sohvista ja postaus sisältää myös joitakin muistoja sohvilla vietettyihin ikimuistoisiin hetkiin liittyen.

Ensimmäinen sohva lapsuuden kodissani oli isäni itse tekemä, ja äitini päällystämä, keltainen kulmasohva. Isä oli löytänyt ohjeen lehdestä ja sen avulla nikkaroinut lastulevystä sohvarungon. Vaahtomuovit oli ostettu mittojen mukaan ja äitini mummoni ompeli niiden päälle ruskeakukalliset päälliset 70-luvun tyyliin. Tämä kaikki tapahtui vuoden -74 tienoilla. Epäilen, että ennen tuota sohvaa, sohvalla ei vietetty aikaa ollenkaan, koska sellaista ei kai ollut. Vanhemmillani saattoi muutenkin olla kiire juosta vilkaan isoveljeni perässä... Joka tapauksessa isän rakentama sohva oli ehkä paras paikka rakentaa maja! Elävästi mieleeni on jääneet leikit kuutiomaisten sohvatyynyjen seassa. Suuria urheilukisoja katseltiin tuolloin isän kanssa yhdessä mustavalkotelevisiosta. Lauantaisin vanhempani käärivät matot rullalle ja tanssivat lauantaitanssien mukana.:)

Muutimme 70-luvun lopussa kerrostalokodista paritalon puolikkaaseen, ja sinne vanhempani ostivat mustat nahkasohvat. Muistan olleeni mukana kalusteostoksilla. Näihin mustiin nahkasohviin ei liity ollenkaan niin hauskoja muistoja kuin edelliseen kulmasohvaan. Muistan kuitenkin katselleeni televisiosta jännittäviäkin ohjelmia yhdessä äidin kanssa. Ei silloin mitään torkkupeittoja ollut, vaan jokainen toi oman peiton sohvalle tullessaan, varsinkin, jos katselimme televisiota myöhään. Muistatteko vielä, kuinka aikaisin tv -ohjelmat ennen loppuivat? Asuntoomme kuului myös kellarissa oleva iso tila, jonne kulmasohva muistaakseni muutossa kannettiin. 

Kuvassa istumme veljieni ja vastasyntyneen siskoni kanssa mustalla nahkasohvalla.

Joitakin vuosia myöhemmin vanha sohvakalusto päällytettiin uudelleen. Tällä kertaa verhoilu oli tehty harmaalla kankaalla, ehkä jonkinlaista samettia...Kuten kuvasta näkyy kalusto oli lapsuudenkodissani käytössä vielä vuonna -92, vaikka sen rinnalle oli hankittu väljentyneisiin neliöihin toinen kalusto.

80-luvun loppupuolella olohuoneen sohvakalusto vaihtui vaaleanpunaiseen nahkakalustoon. Se kalusto ei oikein koskaan ollut mieleeni. Taisin sitä paitsi olla jo valmiina lentämään maailmalle. Vaikka viimeisen vuoden aikana olen ihaillut ruskeanahkaisia sohvia, en usko, että ihan heti päätyisin ostamaan nahkasohvaa, mikä johtuu osittain siitä, etten noista nahkaisista ole erityisesti tykännyt edes lapsuudessa ja nuoruudessa.

Ensimmäiset omat sohvat ostin Askosta. Ne olivat 90-luvun alkupuolen tyyliin kukertavan värittömät. Muistelen, että sohvat olivat aika hinnakkaat. Ei ollut Ikeasta vielä tietokaan...Kissat tykkäsivät pentuina vetää itseään sohvan alareunaa pitkin. Arvaahan sen, mitä kankaalle käy sellaisessa. Ikimuistoisimmat television katselumuistot noilta vuosilta liittyvät MM -jääkiekkoon, erityisesti ensimmäiseen maailman mestaruuteen vuonna -95.

90-luvun loppupuolella sininen alkoi jyllätä sisustuksessa. Sain päähäni vaihtaa nuo suht´laadukkaat, mutta niin tylsän väriset sohvat sinivalkoraidallisiin halpissohviin. Virhe. Kangas näytti vain hetken hyvältä. Noissa sohvissa ei varmatikaan tullut edes otettua yhtiäkään nokosia, sillä niiden käsinojan ja istuinosan kulma oli niin jyrkkä ja korkea. Minusta parhaat tirsat saa sohvalla.

Nuo halpissohvat muistan myyneeni jo hyvissä ajoin ennen uusien sohvien saapumista ehkä vuosi siitä, kun muutimme omaan rivitaloasuntoon. Joitakin viikkoja sitten istuskelimme vain patjojen päällä, kun sohvat viipyivät. Vuosi oli -99 ja sohvien väri edelleen sininen. Nämä sohvat hankittiin Vepsäläiseltä, merkkiä en muista, mutta niissä oli irrotettavat päälliset istuintyynyissä ja selkänojissa, ja ne olivat laadultaan parhaat sohvat, mitä meillä on koskaan ollut. 
Nukuimme vuorotellen öitä sohvalla esikoinen rinnan päällä hänen ollessaan ihan pieni vauva. Siinä uni tuntui tulevan parhaiten. Puklut oli helppo pestä, kun päälliset pystyi heittämään pesukoneeseen. Kuten kuvasta näkyy, uni saattoi yllättää esikoisen sohvalla vielä isompanakin. Sohvat ovat edelleen käytössä veljelläni ja ymmärtääkseni ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme hankimme Iskun omaa mallistoa olevan ison sohvan olohuoneeseen, ja kolmenistuttavan Ektorpin työhuoneeseen.  Iso sohva oli toki hyvä, kun perheemme tulivat vierailulle, mutta muutoin se olikin epäkodikas möhkäle.

Sinänsä sohva maksoi varmaan itsensä takaisin niinä ensimmäisinä vuosina, kun mies jatkoi opiskelujaan, ja teki sen sohvannurkasta käsin, tietokoneella istuen. Vuoden 2006 Euroviisuja katselimme tuolta sohvalta ja tunnelma oli kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa MM -kultaa voitettaessa, epäuskoinen!

Koska meistä kukaan ei oikein tykännyt istuskella tuolla isolla sohvalla, kannettiin Ektorp olohuoneen puolelle. Työhuoneeseen hankin Huuto.netin kautta Askon vuodesohvan. Tässä kohtaa mielessäni oli jo isosta sohvasta luopuminen ja lopulta myinkin sen  eteenpäin Torin kautta. Vuodesohvalle toimi varasänkynä, kun vieraita oli yön yli. Nykyään yövieraat ovat niin harvinaisia, ettei heidän vuokseen kannata pitää kokonaista sohvaa...

Ektorpille hankin vielä kaveriksi toisen samanlaisen, mutta pienemmän, senkin Torin kautta. Vuodesohvasta luovuttiin pari vuotta sitten, mutta näillä Ektorpeilla on siis ikää jo 15 ja viisi vuotta. Ehkä rakkaimmat muistot näihin Ektorpeihin liittyvät vuodentakaisiin ylppäreihin ja rippijuhliin, kun talo oli täynnä sukulaisia ja rakkaimpia ystäviä.<3

Olipa hauska tehdä aikamatka vanhoille sohville! Odotan kyllä jo malttamattomana uuden sohvan saapumista...

Millaisia sohvamuistoja sinulla on? 

Taina

Kukkailottelua - Lomalle lompslomps

Suuressa osassa Suomea on lomailtu tällä kuluneella viikolla, siis ne, joilla lomaa on... Täällä Lahdessa syyslomaa vietetään perinteisesti viikolla 43 eli tuleva viikko vietetään rennosti ilman suurempia suunnitelmia tai aikatauluja. Miehellä ei yrittäjänä tietenkään lomaa ole, mutta hänkin yrittää nipistää vähän vapaata tulevan viikon lopulle. Toivotaan, että onnistuu.

Oli ihanaa, suorastaan ylellistä, tulla perjantaina kotiin, kun koti oli siisti (torstaina raivattu) ja puhdas (siivoja viimeisteli putsaamalla pinnat). Loman alkua juhlistin kukilla, joita on nyt melkein joka pöydällä tai tasolla! 

Joskus tykkään ostaa valmiin sidotun kimpun, toisinaan nipun oksia, joita sitten asettelen itse maljakoihin. Tällä hetkellä maljakoissa on molempia. 

Makuuhuoneen kukat ovat edellisviikon torstaina ostamani oksat, joista sitten nakkasin kuihtuneet pois ja vaihdoin tilalle yhden uuden oksan vihreää. Tuohon heinätaulun viereen sopivat mielestäni juuri heinät tai kimput, joissa ei varsinaisesti ole kukkia. 

Yksinäinen eukalyptuksen oksa näyttää minusta todella kauniilta uudessa pallomaljakossa. Sen ja eteisen lipaston vahakukat hain torstaina Villiviinistä. 

Keittiöön puolestaan läksin vartavasten hakemaan Florencian kimpun kampaamo Leikkauksesta nähtyäni kimpusta kuvan Instassa. Joo tiedän, olen mainonnan uhri, mutta kukat tuovat niin paljon iloa kauneudellaan.<3 En mä aina näin toimi, mutta loman alkamista halusin tosiaan juhlistaa, minusta kukat on aika viaton tapa juhlia.:) Tuo palleroinen krysanteemi (?) on minusta erityisen hauska ilmestys! Minusta on mahtavaa, että esim. kaupungin putiikeissa myydään nykyään viikonloppukimppuja, jotka lähikukkakauppa on sitonut.  

Kukkailoa ja mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Inspistä Habitaresta II

Kurkataanpa vielä toisen kerran tämän vuoden Habitaren antiin! Ensimmäisen postauksen messuista voit lukea täältä. Tykkäsin messuista kovasti ja kuvia kertyi iso läjä. Tässä postauksessa on luvassa ainakin heinä poikineen sekä kurkkauksia moneen kivaan ja hyvinkin erilaiseen messuosastoon.

Aloitetaan samaan tapaan tämä kakkospostaus kuin ensimmäinen osakin eli kestävän kehityksen teemalla, koska se on asia, jota ei vain voi ohittaa tänä päivänä. Kierrätyskeskuksen osasto oli mielestäni kivan inspiroiva! Vaikka en ihan koko kotia halua sisustaa tee-se-itse -tavaroilla, sillä pelkäisin kodin alkavan näyttämään kirpputorilta, niin kierrättäminen, esineiden monikäyttöisyys ja vanhojen tavaroiden tuunaus uuteen tarkoitukseen saavat minulta ison peukun.

Jos joltain on mennyt ohi, niin heinä- ja kuivakukkaboomi sen kuin vain pahenee! Ihan täysin en pysty tähän villitykseen taipumaan, varsinkaan kuivakukkiin. 90 -luku tuntuu tässä asiassa olevan itselläni vielä liian tuoreassa muistissa... Minusta parhaiten toimivat yhtä ja samaa kasvia olevat kuivakukkakimput tai heinät, ja toisaalta ihan yksittäiset oksat ja heinät tai pieni määrä heiniä boheemien, rentojen, kimppujen osana.

Veistoksellisuus on seikka, joka kiehtoo nyt minua paljon.  Messujen jälkeen olen hankkinut Cooee Desingnin pallomaljakot, joissa on minusta juuri tuota veistoksellisuutta. Decorative Desingnin koko osasto oli minusta kuin iso veistos. Tuolta messuosaston hyllyltä jäi pääpatsas kummittelemaan mieleeni! Muistaakseni kysyin sen alkuperää, ja se oli jonkun taiteilijan tekemä teos. Nyt päitä on ilmaantunut myös meille kotiin. Täytyy postata näistä irtopäistä erikseen.;) Lahtelaisen (rinnan röyhistystä) Muoto2 -osasto oli yksinkertainen, mutta veistoksellisen upea. Tuolla osastolla oli muuten Florencian kukkaset.<3 

Niukkalinjaisuuden ja selkeyden lisäksi messuilla oli kivasti myös tarjolla kotoisuutta, pehmeyttä, jopa runsautta. Mitä sanotte näistä Fanni K:n, Luhdan, Lapuan Kankureiden, Avotakan tai Wild Flower Helsingin osastoista? Minä tykkäsin.

Valaisinpuoli jäi omalta osaltani tänä vuonna laihaksi johtuen luultavasti siitä, että messuni olivat enemmänkin messutunnelmasta nauttimista ja päämäärätöntä haahuilua.:) Secton Octo -valaisin sopisi meidän olohuoneeseen täydellisesti...Innoluxin Belle näytti mielestäni erityisen kauniilta tuollaisena parina pöydän päällä.

Lopuksi on vielä jaettava muutama kuva paljonkuvatun Annon osastolta. Osasto huokui rauhaa väenpaljoudesta huolimatta. Suorastaan meditatiivinen paikka hiekkoineen ja pinottuine kivineen.<3

Näiden kaikkien kauniiden lisäksi tykkäsin siitä, että Habitaressa oli tänä vuonna mahdollisuus itsetekemiseen, esim. moodboardien askarteluun. Onhan paljon mukavampaa päästä itse tekemään ja osallistumaan kuin vain katsoa vierestä muiden tekemistä! Suuri väkimäärä tietysti asettaa omat haastensa tälle, mutta mielestäni homma toimi hyvin ainakin tuolloin torstai-iltana.

Taina

Cooee Design - Uudet vaasit kotiin

Pidemmän aikaa olin himoinnut (todellakin) veistoksellisia maljakoita, selannut nettikauppojen valikoimia ja kerta toisensa jälkeen sulkenut selaimen hämilläni ja pettyneenä. En ymmärrä "maljakoita" joiden vedenkestävyys on sivuseikka. Tällaisena kukkaihmisenä maljakoissa on yleensä täytettä...Olkoonkin, että mielestäni kaunis maljakko tai vaasi toimii yhtä hyvin runsaalla kimpulla, yksittäisillä oksilla kuin ihan tyhjänäkin!

Törmäsin sitten Instagramissa useammassakin paikassa ruotsalaisen Cooee Designin ihaniin, mattapintaisiin, pallo- ja pilarivaaseihin, ja kun niitä myytiin Zico´silla, joka oli tuttu ostospaikka parin vuoden takaa, tiesin, mistä maljakon/maljakot hankin. Kesällä tuli yksi kurja nettikauppaostos tehtyä ja tajusin, että toimiva verkkokauppa ei ole itsestäänselvyys. Myös tässä paikassa myydään Cooee Designin tuotteita, mutten voi mitenkään suositella kyseistä nettikauppaa. Tilaamani matto tuli pitkän odottelun jälkeen taiteltuna pahvilaatikossa.:/ Roskasi lattian (siitä irtosi jotain roskaa), kun nostin sen pois laatikosta ja palauttaminenkin oli hankalaa (jouduin hoitamaan asiat englanniksi sähköpostilla) ja kaiken lisäksi maksullista.

Mutta palataanpa maljakoihin. Valinnanvaikeus oli paha! Ihan liian monta väri- ja kokovaihtoehtoa. Käykääkä kurkkaamassa Cooee Designin oma etusivu! Miten hyvältä näyttävät erilaiset maljakot ryhmänä.<3

Päädyin pähkäilyn jälkeen tilaamaan kaksi pallomaljakkoa. Isompi on hiekanvärinen, 20 -senttinen, pienempi on väriltään muta ja kooltaan 10 -senttinen. Sopivat mainiosti yhteen ja tuo isompi vetää aika korkeitakin kukkia tai kimppuja, vaikka sen koko tilatessa mietitytti. 

Kukkina vaaseissa on viime viikon viikonloppukimppu Florenciasta ja omasta pihasta napattu törmäkukka. Ehkä huomenna aukaisen tuon kimpun ja heitän osan kuihtuneista roskiin. Luulen, että maljakko pääsee oikeuksiinsa kimpun lumimarjojen, heinien ja muutamien vihreiden kanssa.

Saattaa olla, että tuolta Zicos´silta sain helpotusta myös Habitaresta saakka velloneeseen veistoskuumeeseen, mutta se onkin ihan toinen juttu...;D Ihanaa viikonloppua ja rentouttavaa syyslomaa, jos sellaista vietät!<3 Meillä lomaan on aikaa vielä viikko.

Taina