Kotimietteitä maailmalla

Asioita jotka tekevät kodin -kirjassa puhuttiin kodista monesta näkökulmasta. Yksi kirjan näkökulmista oli matkat ja koti. Matkustaminen todellakin avartaa, ja lisäksi se tarjoaa loistavan mahdollisuuden tarkastella kotia ja kotimaata kauempaa, etäisyyden päästä. Samalla tutustuu itseensä ja omiin tapoihin paremmin, olemmehan kaikki oman kulttuurimme näköisiä. 

Kirjassa todettiin myös (jos nyt oikein muistan ulkoa), että matkat mielletään yleensä luksukseksi, mutta todellisuus matkustaessa on usein kaukana luksuksesta. Niin totta! Esimerkiksi tänne yölennolla tullessamme nukuimme tuskin silmäystäkään. Olisi tehnyt mieli käydä sanomassa muutamalle kovaääniselle ja yövirkulle kanssamatkustajalle suorat sanat, töniä hyväuninen kuorsaaja lähistöltä hereille ja pyytää takana istunutta miestä pitämään jalkansa omalla puolellaan, ei minun jalkojani penkin alla hipoen. Varsinkin matkanteko on yleensä kaukana luksuksesta, aika harvalla on varaa matkustaa ylellisesti.  

Kiva, että ylipäätään on vara matkustaa silloin tällöin (kaikilla ei valitettavasti ole), sillä toisaalta, kaikista matkustamisen vaivoista selvittyämme, on lomalla yleensä mukavaa, matkustaminen tuntuu kaiken sen vaivan arvoiselta. Pääsee irti kotiaskareista ja tutuista ympyröistä. Ei tarvitse kokata, pyykätä, eikä kuskata ja tiukat aikataulut voi heittää hetkeksi pois. Saa ihmetellä ja nauttia uusista kokemuksista, oppia uutta maista ja ihmisistä. Mitä nyt joskus ärsyttää ihmiset, jotka käyttäytyvät kuin maailman omistajat, eivätkä pyytele anteeksi olemassaoloaan, kuten meillä suomalaisilla on tapana.;)

Olen viime päivinä mielessäni ihmetellyt, että mahtavatko paikalliset rikkaiden lapset viettää enemmän aikaa hoitajiensa kuin perheen kanssa.  Tuleeko siinä samassa omaksuttua myös alentuva asenne ihmisiin, jotka ovat tulleet, kuka mistäkin, tekemään töitä, auttamaan, rakentamaan uutta.  Kohottelen kulmiani britti-äidille, joka on jättänyt lapsensa (ehkä 10- ja 5 -vuotiaan) keskenään uima-altaalle salikäynnin ajaksi, ja toisella kertaa, kun äiti on läsnä, ei hän ota lapsiinsa juuri mitään kontaktia. Täältä katseltuna suomalaiset näyttävät käyttäytyvän perhekeskeisemmin ja ainakin kohteliaammin kuin monet muut kansallisuudet. Kenenkään toisen todellisuutta ja arkea emme voi kuitenkaan tietää kuin omamme. 

Palaan mielläni omaan arkeeni, työn, perheen, kotitöiden ja harrastusten täyttämään elämääni. Loma on tehnyt tehtävänsä.:)

Leppoisaa sunnuntaita!

Taina