Elämäni kodit, nuorestaparista perheeksi

Aikamme vuokrakerrostalossa asuttuamme, sain miehenkin hiljalleen vakuutettua, että pystyisimme maksamaan omaa, siinä missä vuokraakin. Kävin muistaakseni katsomassa kahta rivitalohuoneistoa ensin yksin, vähän kuin raakkaamassa etukäteen. Kuinka ollakaan, toinen asunto tuntui heti omalta, sen valoisuus ja pohjan toimivuus olivat juuri sitä, mitä toivoin kodilta. Niinpä sitten teimme kaupat rivitalokolmiosta, reilun 10 kilometrin päässä Lahden keskustasta, jossa olin tuolloin töissä.

Opiskeluaikana ompelin meille päiväpeitteen villakankaista. Tämä on tallessa edelleen.

Olimme monta viikkoa ilman sohvia, kun uudet eivät tulleet, ja vanhat oli myyty.

Pinnat kodissamme olivat sitä aitoa ysäriä parhaimmillaan. Olohuoneen tapetin kuvio toi mieleen ne sohvat edellisestä kodista, joista oli luovuttu ja päästy eroon. Makuuhuoneen haalean, vaaleat, röpelöiset tapetit eivät olleet oikein makuuni myöskään. Pikku hiljaa sitten pistimme pintoja uusiksi. Nyt kuvia katsellessani olisi varmaan kannattanut joko maalata tai vaihtaa kattopanelit...Mies ei jostain syystä innostunut sisäkattorempasta missään vaiheessa.

Keltainen nojatuoli sai myöhemmin pellavaisen hupun.

Reilun vuoden verran asuimme tuossa kaksistaan, ja sitten kotiimme tupsahti pieni miehenalku. Ennen esikoisen syntymää tapetoin pienemmän makuuhuoneista keltaiseksi. Ajattelin kai, että sopii molemmille sukupuolille. En ole oikeastaan aiemmin tajunnutkaan, että lopulta meidän koti oli aivan sini-keltainen! Olenkin ollut aina vähän ruotsalaisuuteen kallellaan.;D Ruotsalaisuudesta puheenollen, Ikeakin oli rantautunut Suomeen, ja ostimme sieltä mm. uuden keittiönpöydän ja tuolit, minusta erittäin hyvänlaatuiset ja tyylikkäät. Ne ovat siskoni perheessä nykyään, ja ovat varmasti siis varmasti maksaneet itsensä takaisin.

Mäntyvitriini on meillä nykyään eteisessä, tummanruskeana vain.

Sohvat vaihtuivat raidallisista kokosinisiin Vepsäläisen laatusohviin. Niissä oli irrotettavat, mutta ryhdikkäät päälliset, mikä oli oikein hyvä juttu lapsiperheessä. Sohvat ovat edelleen vanhimmalla veljelläni käytössä, sillä mulle ne olivat väärän väriset vuonna 2005, ihme. Hankimme myös pitkään haaveilemani lasiovelliset kirjahyllyt, jotka ovat edelleen meillä kovassa käytössä.

Kävipä sitten niin, että heinäkuussa 2003 ajoimme vanhempieni mökille Kainuuseen. Esikoinen oli tuossa vaiheessa vajaa neljä ja kuopuksen laskettuun aikaan oli noin kuukausi. Ehdimme olla reilun vuorokauden mökillä, kun kälyni soitti mökille, että kotimme lainehtii vedessä. Lämminvesivaraaja, joka sijaitsi keittiössä, oli poksahtanut rikki, ja vettä olisi tulvinut aina vaan lisää...Ihana kälyni oli saanut apua päähanan sulkemiseen naapureilta ja hän oli tehnyt ison työn kuivaillessaan lainehtivaa vettä lattioilta. Me ajoimme samantien takaisin yöksi kotiin tarkastamaan tuhoa, ja se oli kyllä surullinen ajomatka.

Vesi ehti kastella eteisen, keittiön, meidän makuuhuoneen ja vaatehuoneen, sekä pienen osan olohuoneesta. Täysin kuivina säilyi oikeastaan vain esikoisen huone ja märkätilat. Lähes kaikki tavaramme säilyivät onneksi, sillä kastuminen ei vaikuttanut esim. puisiin kirjahyllyihimme mitenkään. Sen sijaan keittiön kiintokalusteet menivät lastulevyrunkoineen pilalle. Samoin seinien kipsilevyt kastuivat ja ne oli vaihdettava lähes puolen metrin korkeudelle. Parketti oli käytännössä noussut pystyyn kastuneilta kohdilta. Alkoi pikamuutto Lahteen, väliaikaiseen kotiin, kunnes oma kotimme olisi jälleen asumiskelpoinen...Kaikesta kuitenkin selvittiin.:)

Mukavaa viikonloppua!:)

Taina