Elämäni kodit, kerrostalossa keskustan lähellä

Tämä aihe tuli mieleeni jokin aika sitten, kun Valkoisen Harmajan Suvi kertoi tulevan vuoden sisustustrendeistä...Teki mieli kaivella vanhoja valokuvia pitkästä aikaa ja laittaa tarinoita muistiin. Kuinka ollakaan Suvi sittemmin postasi tästä samasta aiheesta (täällä ja täällä), ja lisää on sielläkin tulossa.

Kuvia selaillessani huomasin muutamia valokuvaukseen liittyviä muutoksia. Aikaisemmin (90-luvulla) tuli kuvattua lähinnä juhlatilanteissa, tai silloin, kun kavereiden kanssa vietettiin aikaa jostain erityisestä syystä. Tavallinen arki jäi kuvaamatta. Vaikka olin kiinnostunut kodin laittamisesta heti ensimmäisestä omasta kodista lähtien(tai aikaisemminkin), ei sitä ollut tapana kuvata ihan muuten vaan. No mutta, palataanpa nyt vuosiin 92-98. Olin vuotta aiemmin kirjoittanut ylioppilaaksi ja kiire omaan kotiin oli tietenkin hirmuinen.

Ensimmäinen oma (vuokra)kotini sijaitsi Lahdessa, Asemantaustassa. Tämä talo valmistui talvella -92, ja muutin upouuteen taloon yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa. Kaikki pinnat olivat tietenkin erinomaisessa kunnossa ja huoneistossa oli oikeasti todella toimiva pohja, joka sai pienet neliöt tuntumaan todellisuutta suuremmilta. Meillä oli kaksi kissaa, kuten kuvista näkyy, Tinka ja Uuno. Erosimme aika pian poikaystäväni kanssa, ja jäin yksin asumaan tuohon asuntoon. Myöhemmin tapasin nykyisen mieheni, ja hänkin ehti asua tässä kodissa neljä vuotta.

Tässä siis mieheni silloin 2-kymppisenä.:)

Pikkukisut antoivat kyllä sohvakankaalle kyytiä pentuina...:/

Kävin töissä ja olin hankkinut kaikenlaista mieleistäni pikku hiljaa omaan kotiin. Huh, tuo kukertava muoti 90-luvun alusta näyttää nyt silmiini niin kauhealta, että esim. marmori ei varmaan juuri tästä syystä miellytä mua vieläkään.;) Suurin hankinta oli Askosta hankitut sohvat. Muistelen, että ne maksoivat noin 4000 markkaa. Myös puhelinosake oli iso hankinta, mutta se mulla on vieläkin odottamassa arvonnousua.:)

Tykkäsin vaaleasta puusta. Tuollaista koivuviilua oli ainakin sohvapöydässä ja kirjahyllyssä. Keittiön kalusteet eivät näissä kuvissa näy kunnolla, mutta ne olivat mäntypuiset. Kaikki matot olivat vielä räsymattoja tuolloin. Olohuoneesta pääsi isolle parvekkeelle, joka oli etelän suuntaan. Huonona puolena voisikin mainita kesällä kuumuuden, sillä pohjoisen puolelle ei ollut huonetta. Vessa oli ainut ikkunaton paikka, ja kesällä viilein tila.:P Kissat oleskelivat usein parvekkeen vieressä olevan alakerran asunnon katolla. Siitä löytyikin hauska kuva Tinkasta!:) Keittiöstä en kunnon kuvaa löytänyt ollenkaan. Se oli kuitenkin yhtenäistä tilaa olohuoneen kanssa, ja pöydälle oli hyvin tilaa olohuoneen ja keittiön välissä.

Ai, kamala sentään! Ensimmäinen sänky patjoineen oli peräisin entisiltä naapureiltamme, Sirkalta ja Anterolta. Ties kuinka kauan patja oli ollut jo aivan tärviöllä, ennen kuin mieheni sitä alkoi valittaa. Hän nukkui oikeasti ihan kauheassa kuopassa!! Patjakaupoillehan sitä oli mentävä.:) Makuuhuoneen päiväpeite ja verhot ostin Marimekosta. Ainakin päiväpeite on mulla edelleen tallessa, jos vaikka alkaisi uudelleen miellyttää silmää... Opiskelujen myötä makkarin nurkkaan muutti ukkini kirjoituspöytä ja puinen hyllykkö täynnä mappeja.

90-luvun puolivälin jälkeen kotiin alkoi hiipiä kalusteissa pyökkiä ja kirsikkaa, ja tekstiileissä sinistä. Kissojen raapimat sohvat taisivat lähteä Ekin kierrätystorille ja tilalle tuli siniraidalliset. Pieni kirjahylly juomalaseineen sai väistyä isompien, kirjoilla täytettyjen tieltä. Anopilta saaduista Finlaysonin verhoista tykkään edelleen, mutta ne taisivat hävitä siskoni tai veljeni muuttojen mukana. Kuivakukkia oli maljakoissa ja puisessa ikkunakoristeessa, vaatteetkin välillä niin suuret ja leveät, että niihin nykymitoituksella menisi pari kaksikymppistä ihan kevyesti.;D Äitini ja isäni parikymmentä vuotta vanha olohuoneen kattolamppu (näkyy vain osittain kuvassa) oli minusta ihana! Siitä meni yksi lampun kuvuista rikki seuraavassa muutossa, emmekä enää löytäneet harmikseni täysin samanlaista.

On sitä näköjään oltu joskus nuoria ja nättejä.

Työelämään siirryttyämme, ja naimisiin mentyämme, aloin taivutella miestäni asunnon ostoon. Niinpä sitten löysimmekin  uuden ja rakkaan kodin, mutta se onkin jo ihan toinen juttu!:) Lisää kuvia ja tarinoita kodeista, voitte lukea tällä viikolla Pienen Linnun blogista.

Taina