Tämän viikon kuvausreissulla, joka ei sitten ihan mennytkään nappiin, sain kauhean rohkeudenpuuskan, ja menin "kuvaamaan" autiotalon pihaan. Tuota taloa olen ihaillut vuosikausia työmatkallani, sillä iki-ihanalla (klik, klik, klik).;) En todellakaan ole mikään rohkea ihminen! Sydän pamppaillen hiippailin silloin keskiviikkona talon liepeillä. Melkein sain sydärin, kun jokin suuri lintu lehahti ilmaan pääni takana...Koska homma meni sitten pieleen, soitin Ute Liaalle, jolle olin tästä talosta aiemminkin suu vaahdossa puhunut. Ei tarvinnut suostutella, vaan sain kaverin uusintareissulle.
Tunnelmani ovat nyt kaksijakoiset. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta talo näyttää olevan aika surullisessa kunnossa paikoitellen. Todella suuret tammet ja vaahterat yms. kasvavat niin lähellä taloa, että joku myrsky voi kaataa niitä talon päälle. Katto näyttää toki kauniilta sammalpeitteellä, mutta varmaan imee hyvin vettä. Toinen piipuista näyttää ulospäin ehjältä ja toinen hajonneelta. Toiselta kulmalta talo on selvästi liikkunut, ja seinät olivat varsinkin yläosasta kallellaan.
Talo on ollut kahden perheen koti, joissa molemmissa on tupa ja kammari. Molemmilla puolilla on myös suuret leivinuunit. Ihastuin eteläpuolen ikkunoihin ja lankkulattioihin! Kaikki kuvat on siis otettu ulkoa (en ole minnekään murtautunut). Tuossa lattiakuvassa on ilmeisesti auringonvalo tai sitten kummitus...;)
Talo sijaitsee niin ihanalla paikalla! Kumpuilevan peltomaiseman ja vanhojen lehtipuiden ympäröimänä. Se on niin korkealla, että järvi näkyy, vaikka puusto on kasvanut rajusti talon ympärillä.
Ja miksi minä näitä mietin? Ei harmainta aavistusta. Jos olisin rikas, ostaisin talon, ja palkkaisin jonkun kunnostamaan sen. Muuttaisin huoneet niin, että niissä olisi kulku läpi talon, jotta talon toisesta päästä näkisi toiseen päähän. Ihailisin ympäröivää maisemaa, joka on minusta upea. Surettaa, kun vanha rakennus rapistuu ja menee pilalle. Nyt keksinkin! Jos olisin supersankari, olisin vanhojen rakennusten pelastaja! Aloittaisin tästä, seuraavaksi pelastaisin autiotalon Viipurintieltä Lahdesta ja kolmanneksi tiilitalon lähikartanon entisiltä mailta.:) Kun juuri äsken ehdotin miehellä tämän autiotalon ostoa vaikka lottovoitosta, niin mies sanoi, ettei me käytetä meidän lottovoittoa tuollaiseen...Huomatkaa aikamuoto!:))
Kiitos Ute Lias seurasta!:)
Taina
Edit
Ystäväni Outi oli lisännyt tuonne Fb:n puolelle linkin, joka kannattaa käydä lukemassa! Että Helsingissäkin on tällaisia, kokonainen asuinalue...Klik.
Voi Taina miten rohkea olitkaan ollut! En olisi ikinä uskaltanut. Ja ihania kuvia olit saanut otetuksi! Harmi tosiaan että talo on päässyt "pahuuden valtaan". Kivaa lauantai-iltaa!
VastaaPoistaKiitos Kati!:)) En tosiaan tuntenut itseäni rohkeaksi kummallakaan kertaa, mutta olin ihan kamalan pettynyt, kun huomaisin muistikortin puuttumisen. Siksi oli päästävä uudelleen, vaikka se tuntui vähän uhmaamiselta.:) Mietin aina, että kuinka niinkin arvokas asia, kuin jonkun talo ja koti on ylipäätään jäänyt autioksi. Täytyy olla varmaan painavat syyt...
PoistaKivaa lauantai-iltaa Kati!:)
Ihanaa, että on muitakin autiotalobongareita :))) minulla kun on vähän tämä paha tapa jos kamera on mukana - tiedän juuri tuon tunteen... jokaista rapsahdusta säikkyy - on luvaton olo .. ikäänkuin pahanteossa vaikka aikeet juuri päinvastaiset...aina tunnen surua kun talot rapistuvat - melkein pystyn kuvittelemaan miltä ne ovat näyttäneet loistossaan - kun pihat ja talot ovat olleet täynnä elämää... ja mitä tarinoita seinät sisäänsä kätkevätkään - iloa ja surua - ..eli anna mennä vaan kun tulee vastakin sellainen hylätty talo, autio piha vastaan.
VastaaPoistaJuuri noin Anne! Puit hyvin sanoiksi omia ajatuksiani.:) Kiitos myös tsemppauksesta. Kieltämättä on sellainen olo, että olenkos tehnyt jotain väärää...:/ Aikeet ainakin oli ihan hyvät.:)
PoistaIhania kuvia ja olit rohkea :)
VastaaPoistaKiitos Johanna!:) Enpä tuosta rohkeudesta tiedä, mutta ylitin sen ainakin omalta osaltani.;)
PoistaKiitos kun jaoit tämän autiotalon mun kanssani :D Viipyilevä tunnelma. Ja ajatella, etten ollut tajunnut ollenkaan, missä tämä sijaitsee. Niin lähellä.
VastaaPoistaMulla tuli kuules mieleen yksi paikka, jota olen monta vuotta ihaillut junan ikkunasta! Milloin mennään?:)
PoistaVanhat talot ovat kyllä mahtavan kauniita ja tuntuu aina kamalalta, kun näkee niiden rapistuvan ja menevän pilalle. Olisipa niin varakas, että voisi noita aina pelastella. Kiitos, että jaoit ihanuuden kanssamme.
VastaaPoistaKiitos itsellesi Maria aina yhtä ihanista kommenteista!<3 Niinpä, olisi ihanaa, jos voisi herättää rakennuksia ruususen unesta!:)
Poista<3 :)
PoistaKiinnostava kuvaus ja ihanat kuvat! En ihmettele yhtään, että säikähdit:)
VastaaPoistaKiitos Katja!:) Toisaalta olisin hirmu innoissani tutkimassa autiotaloja, toisaalta olen niin arka, että sellainen vaatii kyllä itsensä ylittämistä.:)
PoistaIhan sairaan pelottava tuo kummitus - ja varmasti, se se on! :D En olisi tuonne itsekään rohjennut yksin kuvailemaan, hyvä jos seurassakaan...
VastaaPoistaHeh, en kyllä usko kummituksiin, mutta mistäs sitä tietää...En tunne tuon talon historiaa.;D
PoistaVoin uskoa että pelästyit tuota lintua - itse olisin juossut tosi lujaa pakoon :) Upean kuvan sait kummituksesta - olen Heidin kanssa samaa mieltä että se ON kummitus! En olisi itse uskaltanut noin lähelle mennä kuvaamaan...
VastaaPoistaMulla oli niin turvallinen ystävä mukana, että siitä sain itselleni riittävästi rohkeutta!:) Jos tuo oli kummitus, niin varmasti ihan ystävällinen.;D
PoistaMua niin harmittaa, kun ihanat vanhat talot jätetään ränsistymään :( Niissä on jotain sellaista tunnetta mitä uusissa ei löydy.
VastaaPoistaNiinpä! Ja kun tietää, että aikaisemmin (ennen sotia) talot rakennettiin parhaille paikoille, parhaista materiaaleista, seinät on hirttä, ikkunoiden puut sydänpuuta...Kyllä se riipii tällaista vanhan rakastajaa, kun näkee vanhan mätänevän hylättynä.
PoistaEn voinut kuin hymyillä "kummitukselle" =) Passasi niin hyvin taloon!
VastaaPoistaHeh, ihan selvästihän se näyttää kummitukselta!;D
Poista