sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tytär, sisko, vaimo, äiti ja nainen

Vaikka Naistenpäivä oli jo eilen,
en voi olla kirjoittamatta ajatuksiani
ja kokemuksiani naiseudesta. Silläkin
uhalla, että suututan tai aiheutan
mielipahaa. Sellainenhan ei ole ollenkaan
sopivaa naiselle! Toivottavasti en
kuulosta katkeralta, mutta pakko myöntää,
että jotkin elämäni kipupisteet liittyvät
juuri siihen, että on syntynyt tytöksi.
Kädet ylös naiset, siellä ruutujen toiselle
puolella, jos ette ole koskaan tulleet väärin
kohdelluiksi naiseutenne vuoksi! Ei taida
montaa kättä nousta...Ehkä jonkun miehen käsi.;)

prizle.com


Minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi.
Huomaan yhä välillä rimpuilevani
irti kiltteydestä ja tottelevaisuudesta.
Viiden lapsen perheessä vanhinpana
tyttönä minusta tuntui, että olin tien
raivaaja siskolleni. Veljilläni oli paljon
vapaampaa. Vastuu nuorempien sisarusten
hoitamisesta lankesi luonnostaan minulle.  Taisin
sääliä äitiäni, jolle kaikki kotityöt tuntuivat
kasaantuvan. Otin vastuuta kodin
siisteydestä ja sisarusteni hoitamisesta,
koska olin vanhin tyttö...

Kaikki kuvat Pinterestistä, osaan en löytänyt linkkejä.

Yläasteella suoritin koulua tunnollisesti.
Myös kaksi vuotta nuorempi veljeni teki samoin: luki
läksynsä, eikä soittanut suutaan opettajille.
Hänen keskiarvonsa oli huomattavan paljon
parempi yläasteella, vaikka omanikin oli hyvä.
Väitän, että hyvinkäyttäytyvänä
murrosikäisenä poikana hän sai parempia
numeroita, koska ainakin 80-luvulla
vain tyttojen odotettiin käyttäytyvän hyvin.
Monesti kuulee sanottavan, että huonostikäyttäytyvät
tytöt ovat paljon pahempia kuin samoin käyttäytyvät
pojat. Mahtaako olla kysymys edelleen asenteista
ja odotuksista tyttöjä kohtaan? Heidän odotetaan
edelleen olevan kilttejä puurtajia. Toivon todellakin,
että itse en syyllisty samanlaiseen
epätasa-arvoiseen kohteluun työssäni!



Yliopistoon opiskelemaan pääseminen
vaati useamman yrityksen. Paljon nuoria,
tunnollisia naisia kilpailemassa opiskelupaikoista...
Vuosikurssillani aloitti kahdeksan miestä.
Aika moni heistä taisi livetä töihin kesken
opiskeluiden, ja pätevyys jäi saamatta tai
ala vaihtui toiseen. Tarvitsemme toki miehiä
opettajiksi, mutta muilla keinoin kuin
mieskiintiöillä tai piilomieskiintiöillä! Miten
olisi vaikkapa palkkatason nostaminen...?



Nuorena naisena töitä hakiessani eräs rehtori
kysyi minulta työhaastattelussa, että olenkos
hankkimassa lisää lapsia. Olin tuore äiti, ja
valehtelin kirkkain silmin, että en missään nimessä.
Sain paikan, mutta vakituisiin virkoihin taisin
olla kuitenkin liian suuri riski tämän rehtorin mielestä.
Kun opiskelin opettajaksi, puhuttiin vielä työvoimapulasta,
joka oli vääjämättä edessä. Suurten ikäluokkien
jäädessä eläkkeelle töistä ei pitänyt olla pulaa.
Minulla kävi hyvä onni, ja
sain vakituisen viran kolmantena vuonna
valmistuttuani (välissä ehdin olla vuoden
äitiyslomallakin), mutta uudet naisopettajat
voivat joutua tekemään väliaikaisia virkoja
 ja sijaisuuksia vuosikausia.
Harmittaa heidän puolestaan. Työvoimapulaa
ei sitten tullutkaan, kun kouluja alettiin vähentää.
Kukaan ei kai muistanut, että nuoremmat
ikäluokat pienenevät ja pienenevät...

quotes-lover.com


Olen kahden pojan äiti ja näyttää vahvasti siltä,
ettei minusta koskaan tule äitiä tytölle. Välillä
se surettaa minua, ja toisaalta olen helpottunut.
Luultavasti tyttäreni olisi pistänyt minut
lujemmalle peilatessaan itseään minusta.
Tässä perheessä, jossa olen ainoa naispuolinen,
minua kohdellaan välillä erityisenä ja
arvokkaana sukupuoleni vuoksi.
Kiitos siitä kuuluu miehelleni!<3

Vaikka meidän suomalaisten naisten asiat
ovat paljon paremmin kuin monien naisten
maailmalla, on meidän asemassamme edelleen
parantamisen varaa. Voisimme aloittaa
vaikkapa naisten välisestä solidaarisuudesta... 


Tasa-arvoisempaa tätä päivää naiset!

Taina

2 kommenttia:

  1. Esikoistyttärenä tunnistan kiltteyden ja tunnollisuuden. On mennyt monen monta vuotta oppiessa siitä pois. Kapinoin murrosiässä lähinnä paiskomalla ovia, mutta koulun hoidin koko ajan mallikelpoisesti. Ja yhä vanhempieni kanssa kanssakäymisessä välillä huomaan taantuvani teini-ikään. Tasa-arvomietintösi toivat yllättäen vanhoja muistoja mieleen, joten taidan kirjoittaa omaan blogiini kokemuksistani eräässä lahtelaisessa mainostoimistossa. Tervetuloa lukemaan. Enkä usko, että kaikilla aloilla on vieläkään meno muuttunut sitten kahdeksankymmentäluvun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi vielä mainitsematta, että tyttönä olen joskus kokenut, että oman itsen arvostus pitää ansaita ja lunastaa, pojilla riittää, että on syntynyt pojaksi. Päämäärä kai olisi, että arvostaisimme ja kunnioittaisimme toinen toisiamme sukupuoleen katsomatta. Täytyypä tulla heti lukemaan sun juttusi!:)

      Poista