Tätä postausta olen kirjoittanut mielessäni viimeisen kahden kuukauden aikana varmaan pari-kolme kertaa viikossa riippuen aina siitä, mikä mielentila on kulloinkin ollut päälimmäisenä. Ja todellakin, mielialat ovat itselläni vaihdelleet epäuskon, raivon, pelon, epävarmuuden, alistumisen, välinpitämättömyyden, ilon kautta onneen...Ihan vain muutamia omista tuntemuksista nimetäkseni! Ne tuntemukset liittyivät aluksi oikeastaan koronaan, mutta kun aika kului ja koronasta tuli arkipäiväisempää, tunteet alkoivat koskea esimerkiksi sitä, mitä ja miten meistä opettajista kirjoitetaan lehdissä ja keskustelupalstoilla.
Aika moni ihminen ajatteleen tuntevansa koulumaailman, jos on kerran itse käynyt koulua tai omat lapset käyvät koulua. Niistä omista kouluvuosista voi olla jokunen vuosi aikaa. Minun kouluaikaani kuului kaunolla kirjoittaminen, ulkoa pänttääminen, kalvosulkeiset ja heikko itsetunto oppilaana (ehkä muutenkin, lapsen asema esim. 70-80-luvulla oli toisenlainen kuin nykyään). Jokaisessa koulussa oli oma keittiöhenkilökunta, vahtimestari, siistijät päivystivät koululla aamuvarhaisesta iltamyöhään ja ihan joka vuosi saimme uudet kirjat, joita ei meidän jälkeemme käyttänyt yksikään oppilas.
Vaikka opiskelin aika isoissakin luokissa (olen käynyt neljää eri ala-astetta, yhtä yläastetta ja lukiota), ei opettajalla ollut pulmia saada ryhmiä hallintaan. Oli tarkkis käytöshäiriöisille ja erityiskouluja sellaisille, joilla oli muunlaisia pulmia koulunkäynnissä. Pelkästään se, että noista ajoista on vuosikymmeniä, tekee koulusta ihan eri paikan nykyään. Jos takertuu oman ajan kuvaan koulusta, uskallan sanoa, että kuva on väärä. Nykykoulu muuttuu niin kovaa tahtia, että siellä on todellakin oltava valmis muutokseen. Mitään muuta ei ole kuin jatkuva muutos. Myöskään lapsen kautta koulumaailman tarkastelu ei tee kenestäkään opettajaa. Ainakin toistaiseksi opettajaksi pääsyyn vaaditaan yliopistokoulutus. Ei niistä työvuosistakaan haittaa ole. On eri asia olla oppilas, vanhempi tai opettaja. Ainakin itse koen saaneeni toisaalta ymmärrystä tehtävästäni kasvattajana sekä varmuutta ammattiini vuosien myötä. Vanhemmuus on toki tuonut jonkunlaista perspektiiviä kouluun vanhemman silmin, ja toisaalta olen omien lasteni kautta nähnyt, että samoista aineksista, samalla kasvatuksella, syntyy ihan erilaisia oppijoita. Jokainen lapsi on oma persoona.
Viime vuosina (kauan ennnen koronaa) olen tuntenut turhautumista, koska on vaikuttanut ikävästi siltä, että kouluun ja koulutukseen ei usko enää kukaan. Tämä on asia, joka saa minut melkein itkemään epätoivosta. Olen niin eri mieltä. Meillä, pienellä kansalla, jolla ei ole öljyä tai muita suuria rikkauksia, rikkautemme on koulutus. Se, että jokaisella lapsella on mahdollisuus käydä koulua niin pitkään kuin omaa intoa riittää. Sitä ei saa määrätä vanhempien varallisuus tai heidän koulutustaustansa.
Olen ollut opettaja yli 20 vuotta. Sinä aikana kouluilta ja koulutuksesta on leikattu, leikattu ja leikattu. Tuolloin parikymmentä vuotta sitten alettiin hokea, ettei seinistä kannata maksaa, käytetään rahat mielummin opetukseen. Niinpä sitten alettiin sulkea kouluja pienimmästä päästä ja nykyään ei isoissa kaupungeissa ymmärtääkseni enää pieniä kouluja olekaan, korkeintaan säätiöiden avulla sellaiset pystyvät toimimaan. Suuntaus on edelleen kohti suurempia yksiköitä, yhtenäiskouluja. Erityiskoulut on lopetettu integraation nimissä ja opettajat sysätty pärjäämään yhä heterogeenisemmän luokan kanssa.
Tunnen todella monta opettajaa, enkä tiedä kenenkään meistä vetäneen lonkkaa näiden etäopetusviikkojen aikana. Aivan päinvastoin. Olen mukana useissa opettajien Fb-ryhmässä, joissa on jaettu ideoita ja ajatuksia innolla, ja sen perusteella varmasti suurin osa opettajista on antanut kaikkensa viime viikoina. Otimme parissa päivässä hirmuisen digiloikan ja yritimme tehdä parhaamme uudessa tilanteessa. Aluksi tilanne vei yöunet ja päivät venyivät aivan ympäripyöreiksi.
Koska etäopetus alkoi rullaamaan suurimmalla osalla mukavasti (osa lapsista on saanut koko ajan olla lähiopetuksessa ja olen itsekin kantanut oman korteni lähiopetuksen kekoon etäopetuksen rinnalla), tuntui koulujen avaaminen viimeisiksi päiviksi omituiselta. Perusteluissa, joilla koulujen avaamista vaadittiin, meille opettajille olikin ilmaantunut sosiaalityöntekijän, psykologin ja poliisin ammattitaito. Ilman koulujen avaamistakin opettajat olisivat voineet kertoa ne lapset, joista ovat huolissaan. Ne huolet eivät ole ilmaantuneet tyhjästä koronan alettua, vaan ne huolet ovat olleet olemassa, luultavasti jo vuosia. Voipa olla, että opettaja on yrittänyt saada lapselle apua jo kauan, mutta sitä apua ei vain ole mistään tullut. Ehkä kaikkein paksuinta oli lukea Iltalehden toimittajan kirjoitus opettajista, jotka ovat syyllisiä, jos uusia Eerikoita tulee. Muistaakseni juuri opettaja oli tehnyt lukuisia lastensuojeluilmoituksia, joista ei seurannut mitään. Laki on laki, ymmärrän sen, mutta perustelut siitä, miksi koulut pitää avata pariksi viikoksi, olivat melkoisen ristiriitaisia. Saattoipa joku lääkäri mainita julkisesti, että tauti, jota olimme onnistuneesti vältelleet, pitäisi saada leviämään. Moni opettaja tai lapsen vanhempi ei kuitenkaan haluaisi ottaa sairautta, jolla meidät on hyvin peloteltu. Ymmärtääkseni aiheesta. Tässä kohti meidän opettajien epäiltiin jo aloittaneen kesälomat maaliskuussa.
Kovasti toivoisin, että emme olisi niin kärkkäitä arvostelemaan ja niputtamaan ihmisiä ammatin perusteella tai minkään muunkaan asian perusteella. Kaikissa ammateissa on kaikenlaisia ihmisiä. Erityisesti toivoisin uskoa kouluun ja koulutukseen, ja sitä kautta myös tekoja lasten hyväksi.
Kaikkea viime viikkoina lukemaani törkyä omasta ammatistani onneksi häivyttää lasten ilo oppia, sekä vanhemmilta saatu kiitos, kun he näkevät lastensa oppivan ja kehittyvän. Kasvatustyö on yhteistyötä! Kasvatustyö on mielestäni arvokkainta työtä, mitä voin kuvitella, sillä lasten varaan rakentuu meidän kaikkien tulevaisuus.
Tänään kävimme harventamassa koululla rivejä ja valmistaudumme erilaiseen lukuvuoden päätökseen. Olen iloissani, kun näen lapset livenä, mutta surullinen, sillä emme voi kaikki olla yhdessä. Joudumme noudattamaan monenlaisia sääntöjä, joita aiemmin ei ole ollut. Käsiä pestään ahkerasti, yritetään pitää välejä ja pysyä terveinä.
Rauhaa ja rakkautta,
Taina
Kiitos kuvausavusta Tiina!<3
Nyt oli kyllä aivan äärimmäisen hyvä kirjoitus! Vaikkei minulla olekaan juuri minkäänlaista kosketuspintaa nykyajan peruskoulumaailmaan, ja lukioonkin vain tuttavien kautta, niin silti olen seurannut tätä kaikkea koulu- ja korona-aiheista keskustelua aivan häkeltyneenä ja suunnilleen yhtä kiukkuisena kuin sinäkin.
VastaaPoista"Perusteluissa, joilla koulujen avaamista vaadittiin, meille opettajille olikin ilmaantunut sosiaalityöntekijän, psykologin ja poliisin ammattitaito. Ilman koulujen avaamistakin opettajat olisivat voineet kertoa ne lapset, joista ovat huolissaan." <-- Tämä! Todella hyvin kiteytetty. Juuri tätä ongelmaa olen hirveästi miettinyt. Opettajan tehtävä on (tai ainakin sen pitäisi olla) opettaa, eikä pelastaa hädässä olevia lapsia.
En ymmärrä koulutusleikkauksia, enkä liioin pikkukoulujen sulkemista ja ryhmäkokojen kasvattamistakaan. Suomen vahvuus on todellakin tämä meidän hieno koulutusjärjestelmämme. Se on maailman huippuluokkaa. Sitä ei pidä ryhtyä paskomaan millään leikkauksilla ja ei-toivotuilla uudistuksilla. Voi, kunpa vallan kahvaan eivät pääsisi ne tyypit, jotka eivät arvosta suomalaista, maailman parasta koulutusta ja sivistystä. :(
Tsemppiä ja kaikkea hyvä kevään jatkoon! :)
Kiitos, kiitos, kiitos!<3 Ihana saada ymmärrystä ja olla täysin samaa mieltä!<3
PoistaOlen ihmetellyt, miksi kukaan ei ole kysellyt sosiaalitoimen toimien perään etäjakson aikana. Ainakin omalla kohdallani kävi niin, että työhöni liittyvä tapaaminen heidän kanssaan peruttiin koronan vuoksi. Eikö sinne pitäisi lisätä paukkuja tällaisena aikana?
Pahoin pelkään, että tästä korona-sotkusta selvittyämme voimme heittää hyvästit lopullisesti tasa-arvoiselle ja huippuhyvälle, ilmaiselle, koulutusjärjestelmälle! Johan niitä lukukausimaksuja oli väläytelty listassa "Miten koronalaskusta selvitään". Tänään luin Oulun lomauttavan kaikki työntekijänsä, opettajat muistaakseni 14 päivää ja rehtorit 28 päivää!!:O Miten ihmeessä kouluja pyöritetään Oulussa ensi vuonna. Tuskin jää Ouluun. Tässä pitäisi valtion ottaa määräykset käyttöön. JOS nyt epäillään, että aukkoja on syntynyt (itse väittäisin, että meidän porukka selvisi näistä viikoista erittäin hyvin, osalle annettiin paljon enemmän henkilökohtaista aikaa kuin ikinä olisi saanut tuossa ajassa 48 oppilaan luokassa), niin niihin aukkoihin vastaus ei ole lomautukset, joilla kouluista tehdään vain oppilaiden säilytyspaikkoja.
Kiitos ihanasta kommentistasi vielä ja samaa sinulle!<3
Hyvä kirjoitus täynnä asiaa! On se kumma kun jokainen kaduntallaaja on asiantuntija silloin kun puhutaan koulusta tai varhaiskasvatuksesta! Mä toivon, että jos jotain hyvää tästä ajanjaksosta seuraa, niin se, että ihmisten arvostus kasvaisi sitä työtä kohtaan, mitä opettajat tekevät❤
VastaaPoistaNiinpä! Sekä varhaiskasvatusta, että ainakin alakoulua pidetään ihan vain sellaisena säilömö/puuhastelupaikkoina. Joskus samaan asenteeseen törmää jopa ylempien asteiden opettajissa.:/ Mielestäni työn arvostus kuuluu kaikille. Opettajien työssä toistuvasti korostuu se harha, että meidän työpäivät ovat samanmittaisia kuin lasten koulupäivät. Oliskin! Ja sitten on tietenkin kadehdittava kesäloma..Voi, mä niin toivoisin, että ne kaikkein suurisuisimmat arvostelijat tulisivat vaikka kokeilemaan sijaisena oloa. Mä rakastan työtäni, mutten kaikkea siihen kuuluvaa. Ja tuo arvostus asia on syönyt minua niin kovasti viime vuosina, että olen todella kovasti miettinyt, mitä muuta voisin elämässä vielä tehdä. En halua olla julkinen sylkykuppi.
PoistaOnneksi muuten on sitten ihan toisenkinlaisia kokemuksia!<3 Saimme työparimme kanssa aivan mielettömän ihanaa palautetta vanhemmilta ja ehkä paras kiitos on ollut lasten oppiminen ja innostus. Nyt takana jo kaksi päivää koulua, tänään oli jo vähän kuin ennen vanhaan. Emme ehkä pysty täysin pitämään turvavälejä..:P
Ihan mielettömän hyvä, aiheellinen ja asiallinen kirjoitus Taina ❤️. Palaan siihen huomenna, kun olen taas ”isolla koneella”.
VastaaPoistaNäin Instan kautta tänne tullessa, en pääse kirjautumaan Bloggerin profiililla, joten tulee nyt poikkeuksellisesti Anonyymi-Annukalta tämä alustus
Tämän sun kirjoituksen voisi hyvin julkaista Hesarissa. Oli niin hyvin ja kiihkottoman asiallisesti kirjoitettu ja toivon, että mahdollisimman moni lukisi sen, koska avasi itsellekin uutta näkökulmaa, vaikka ei ollut aiemminkaan epäilystäkään opettajiin kohdistuvista vaatimuksista, joiden kirjo tuntuu nykypäivänä vaan laajenevan ja laajenevan. Arvostan todella!
PoistaJa tässä matkan varrella kun on väkisinkin niitä vanhempien vaihtelevia kokemuksia etäopetuksen ajalta tullut vastaan, olen miettinyt, että kun moni on tuskaillut sitä, ettei mitenkään pysty oman työnsä ohessa avustamaan omaa lastaan, niin kuinka monta avustettavaa teillä opettajilla siellä luokissa sen oman työn ohessa on, kun kaikki lapset ei todellakaan opi samassa tahdissa ilman apuja.
Toivon kaikille teille kouluun palanneille opettajille ja oppilaille (myös niille syystä kotiin jääneille) ennakoitua paremmin ja terveinä sujuvaa pariviikkoista ja sen jälkeen hyvin ansaittua kesälomaa <3
Kiitos Annukka!<3 Tuntuu hyvältä kuulla ei opettajan mielipide kirjoitukseeni, jota haudoin kaksi kuukautta.<3 Nyt se sitten kuoriutui.:) Teksikin taisi syntyä noin tunnissa eli todella nopeasti, sillä minusta on vuosien saatossa tullut aika kriittinen omille kirjoituksilleni ja saatan hioa niitä ihan tuntitolkulla. Välillä ihmettelen miksi. Kirjoitin tätä sydän auki, ehkä se tulee läpi kirjoituksesta. Jaoin tämän opettajien ryhmässä ja olen saanut valtavasti kiitosta osuvasta kirjoituksesta. Se tuntuu hyvältä.
PoistaVaan elämä jatkuu ja jos nyt kirjoittaisin, olisi se eri teksti kuin kaksi päivää sitten!:) Lapset on kyllä huippuja! Päivät menee ihan suitsait sukkelaan ja kyllä tuolla luokassa koen olevani parhaimmillani, en tässä läppärin ääressä istuessani.;D Ei ne meidän turvavälit vain oikein toimi arjessa, vaikka kuinka yritämme. Se kai oli arvattavissa. Toivon, että tauti häviää tai palaa sinne, mistä on tullutkin! Olen saattanut muutaman kerran kirota noita kiinalaisia.;))
Kiitos vielä ihanista kommenteistasi ja lämmöstä, joita niillä välitit!<3
Ihanaa loppukevättä, kesää kohti!:)
Hienosti kiteytit tilanteen Taina! Kiitos kannanotosta! Terveyttä toivoen Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuikku!<3 Voimia sinulle!<3
PoistaMeillä on loistava työyhteisö, se helpottaa ja tietysti lapset, ne on tässä työssä parasta!<3
Aamen. Allekirjoitan joka sanan. Itse työskentelen esiopetuksessa. Loistava kirjoitus!
VastaaPoistaSamoja ajatuksia minulla. Eipä ollut lomaa tämä etäopetusaika! Työn ja kodin raja hämärtyi, työpäivät venyi... Hyvät (tarkat ja selkeät) ohjeet olemme täällä Kajaanissa saaneet viimeisten kouluviikkojen toteutukseen. Kohta on kesäkuu ja kesäloma - se meidän opettajien kadehdittu, pitkä kesäloma :D Voimia kevään loppurutistukseen <3
VastaaPoistaJoo, aika kaukana lomasta!:))) Enkä sellaista odottanutkaan, mutta luulin ehtiväni neulomaan villasukat neljän viikon aikana iltaisin, en ehtinyt.:P
PoistaKesäksi olen hankkinut pari uutta ompelukirjaa. Aion ommella pari uutta kesämekkoa ja nauttia hyvällä omalla tunnolla lomasta. Me olemme NIIN ansainneet sen!<3 Pysytään terveinä!
Kiitos ihanasta kommentista Tarja!<3
Allekirjoitan ihan kaiken, mitä kirjoitat! Olen itse lukion opettaja ja tämä kevät on ollut niin rankka, etten muista tällaista koskaan kokeneeni. Väsymyksestä ja uupumuksesta huolimatta olen painanut pitkää päivää nyt kohta kaksi kuukautta, koska olen halunnut tehdä parhaan mahdollisen opiskelijoiden eteen. Kuten me opettajat aina - eihän kukaan tätä työtä tee muusta syystä! En ole kaivannut mitään sankarin viittaa harteilleni näistä loppumattomista työpäivistä; tämä on minun työtäni ja piste. MUTTA, tein sen virheen, että luin niitä opettajien haukkuja ja vähättelyä ja se sai kyllä mulla aikaiseksi hetkellisen romahduksen. Kävin ihan oikeasti lähes pohjalla, kunnes sitten päätin, että nyt loppuu kaikkien näiden törkykirjoitusten lukeminen. En normaalisti ole sellainen, että kauheasti välittäisin muiden mielipiteistä, mutta tämä kevät osoitti, että rajansa kaikella. Ja vaikka kuulostaakin varmaan pikkumaiselta, niin ikinä en anna näitä mielipiteitä ja kirjoituksia anteeksi! Olen pari kertaa kevään aikana kirjoittanutkin oman blogin puolelle näistä vaihtelevista fiiliksistä.
VastaaPoistaSe ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämä työ on ihan maailman paras ja ihanin ❤ Jatkaisin tätä kommenttia mielelläni pidempään, mutta mulla alkaa kohta seuraava Teams-tunti (eli hih, höpötän itsekseni tietokoneelle). Tsemppiä kouluun paluuseen, itse pääsen takaisin vasta ensi syksynä.
Tunnistan tuosta itseni. Mulla on Iltalehti boikotti päällä, joka tosin tänään murtui, koska ammattijärjestömme oli linkannut kyseisen lehden juttuun. PItäisi kai kertoa sinnekin, että elkää hyvät ihmiset niitä juttuja linkatko!
PoistaTässä kun on nyt kaksi päivää uutta koulua takana, olen oikeastaan iloinen, että ollaan koulussa.:) Kuten sanoit, tämä työ on ihan parasta ja lasten kanssa työskentely on huippuhommaa! Meidän työllämme on mieli ja merkitys.<3
Nyt täytyy kiirehtiä puolestani seuraavaan kommenttiin. Etäjakson aikana bloggaustahti hiipui aika tavalla vielä entisestään ja kommentteihin vastailu vielä sitä enemmän. Nyt kun en ole istunut 8-10 tuntia koneella, jaksan vielä perjantai-iltana tulla koneelle. Ihmeellistä.:)
Oikein ihanaa loppukevättä ja ansaittua lomaa sinulle Emma!<3
Minä voin sanoa, että on ollut todella raskasta toimia apuopena omalle pojalle! Minä arvostan opettajia ja heidän ammattitaitoaan todella paljon. Itseäni on ärsyttänyt kirjoitteluissa se, että unohdetaan meidän lastenhoitajat lähes kaikista teksteistä pois tai yleensäkin varhaiskasvatus.
VastaaPoistaTsemppiä opetushommiin tässä erilaisessa tilanteessa. Teette uskomatonta työtä!
Olen samaa mieltä Outi! Varhaiskasvutuksen vuoro palkankorotuksiin ehdottomasti! Sairaanhoitajat saivat muutama vuosi sitten mojovat korotukset, mutta ovat jälleen vailla. Ymmärtääkseni ainakin opetuspuolella on pyrkimys nimenomaan varhaiskasvatuksen palkkojen korotukseen. Siellä on hävyttömän pienet palkat!
PoistaOlen aikoinani ollut päiväkodissa avustajana (ennen opiskeluja). Tuolloin totesin, etten halua varhaiskasvatuksen puolelle, se on liikaa hoivaa minulle. Tykkään opettamisesta ja alakoulussakin mun lemppareita on ne esiteinit.:) Totean samoin, teette arvokasta työtä, jota ilman suurin osa naisista joutuisi olemaan kotona, eikä pääsisi toteuttamaan omia ammatillisia haaveitaan. Myös miehet (miesvaltaiset alat) pitäisikin saada maksamaan äitiyden kuluja.
Kiitos osuvasta kirjoituksestasi! Juuri näin. Etäopetuksen alkaessa parilta huoltajalta viesti, jossa toivottivat hyvää lomaa. He luulivat, että koulu loppuu ja opettajien piiiiiiiiiitkä kesäloma alkaa jo maaliskuussa. Etäkoulu on ollut rankkaa, ainakin mulle. Työpäivät ovat olleet pitkiä, kellonympärysksen ja ylikin, ja yöunet lyhyitä. Mutta nyt sekin hullunmylly on ohi. Mieluusti palasin kouluun, vaikkei tässä mitään järkeä olekaan. Aamulla lähtiessäni sanoin tyttärelleni: -Ajattele, mulla on ilta vapaa!!! Aivan hurjan kivaa oli tänään töissä. 3.luokkalaiset olivat ihan fyysisestikin kasvaneet parin kuukauden aikana, toivottavasti myös taidoiltaan. Toki terveenä pysyminen mietityttää, koska perheessämme on kaksi riskiryhmäläistä, ja omaltakin kohdalta. Voimia viimeisiin viikkoihin!
VastaaPoistaUskomatonta! Kai sä korjasit, ettei tässä millekään lomalle...:/
PoistaEtäjakso jää kyllä mieliin ja oli hirmuisen rankkaa aluksi ja lopuksi, kun alkoi tulla tuskastus, että kuinka kauan tätä vielä kestää jne..Kaksi päivää koulua takana, tänään oli jo erittäin kiva päivä!<3 On meillä vaan ihana työ! Miten etuoikeutettua on seurata lasten kehittymistä ja kasvua, aukoa ovia tulevaisuuteen. Niin parasta!:)
Mukavaa lukuvuoden loppua ja ansaittua kesälomaa!<3
Tsemppiä kaikille niille opettajille, jotka tekevät työtään sydämellä. Olette arvokkaita ja tärkeitä. Hyvä kirjoitus! Aurinkoista ansaittua lomaa, kun se kohta koittaa.
VastaaPoista