Kehukeskiviikko - KOTONASI.

Pääsin viikko sitten uuteen Kehukeskiviikko -haasteeseen, jossa tarkoitus on esitellä omia suosikkiblogeja. Hieno haaste on lähtöisin Virpiltä Kaunismäessä -blogista (kuten haastepostauksen ensimmäinen kuvakin). Oman haasteeni sain Kiljusten -blogin Minnalta, kiitos Minna haasteesta ja kauniista sanoistasi!<3 

Oli kauhean vaikea päättää, minkä blogin valitsisin Kehukeskiviikkoon, koska ihania blogeja on valtava määrä! Täytyy tehdä niin kuin sydän sanoo, joten valitsin Annukan Kotonasi. -blogin, jota olen varmasti seurannut pian viisi vuotta! Joihinkin blogeihin vain syntyy välittömästi "pakko lukea lisää ja kaikki aiemmat postaukset" -tunne, ja sellainen tuli itselleni Annukan blogista. 

Annukka kirjoittaa humoristisella elämänkatsomuksella, ja on ihanan jalat maassa tyyppiä, molemmat piirteet käyvät teksteistä hyvin ilmi. Kuntoilua, sisustusta, ajatuksia maailman menosta, kaappien siivousta, luonnonkauneutta, kukkia, golfia...tai golfkentän reunalta löydettyä/kuvattua.:) Annukan tekstit ovat elävää elämää laidasta laitaan, yleensä niin hauskasti kirjoitettuna, että lukiessa saa nauraa ääneen. Jos on pakko sanoa jokin kategoria blogille, niin varmaan se sitten on lifestyle.

Olemme Annukan kanssa tavanneet livenä, usemmankin kerran. Olen käynyt hänen kauniissa kodissaan, ja tavannut livenä toisen hänen kahdesta hurmuripojastaan. Minusta on ihanaa, miten Annukka kirjoittaa omasta miehestään, ukkelistaan. Teksteistä välittyy tunne.<3 

Annukasta on tullut minulle tärkeämpi ihminen kuin koskaan olisin osannut kuvitellakaan! Tänäänkin, täällä lomapaikassamme Dubaissa, minulle tuli elävästi mieleen, miten Annukka kommentoi reilu vuosi sitten postaustani, jonka kirjoitin ensimmäisen Dubain reissumme jälkeen. Mietin Annukkaa tuolla ostoskeskuksessa pyöriessäni, ja samalla sitä, millaisissa vaatteissa mahtavat paikalliset naiset olla tähän aikaan vuodesta kaapujensa alla...Annukka on ollut aikoinaan töissä matkaoppaana.:) Sen verran on tullut itsellä reissattua, että minusta ei taitaisi olla matkaoppaaksi, vaikka muka hyvähermoinen ihminen olen minäkin.:)))

Menkäähän siis joukolla kurkkimaan Annukan ihanaa blogia, jota lämpimästi suosittelen, ja josta olen postauksen kuvat (Virpin ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta) luvatta lainannut! Samalla heitän (taas) Annukka pallon sinulle.;D Saa jatkaa, ei ole pakko!

Ilolla kohti viikonloppua!

Taina

Jalka jo ovenraossa - Kevät!

Sain, ehkä maailman aurinkoisimmalta ihmiseltä, eli My Almond Valley -blogin Susannalta jokin aika sitten Kevään Kaipuu -haasteen, joka on lähtöisin Tiiun Puutarhahetkiä -blogista. Haasteen ideana on tuoda kevät tänne talven keskelle. 

Haaste on lähtenyt liikkeelle tammikuun lopussa, ja talvihan silloin oli täällä etelässäkin. Vaan eivät ole vuodet toistensa sisaruksia, vai miten se menikään... Viime vuonna ainakin täällä Lahdessa taisi olla ihan talvi maaliskuussakin, ehkä jopa huhtikuun alussa. Tänä vuonna ilmassa on ollut jo näin helmikuussa ties mitä kevään merkkejä! Minusta on ihan oikein puhua nyt vähintäänkin kevättalvesta (Etelä-Suomessa), eikä keväästä puhuminenkaan vaikuta enää kauhealta liioittelulta.:) Ihanaa, että keväällä on selvästi jo jalka ovenraossa!<3

Kevättalvella havahdun aina jossain kohtaa ihmettelemään lisääntynyttä valoa ja pidentynyttä päivää. Aurinko jaksaa vähitellen nousta jälleen reilusti kotimme takana kohoavan harjunlaen yläpuolelle, ja toisinaan sisällä on suorastaan häikäisevän valoisaa. Kevään valo on armoton. Se saa mm. toivomaan, että ikkunat voisivat puhdistua itsestään. Yksi iltapäivä pari viikkoa sitten keräsin keittiön tuoleilta lampaantaljat pois, sillä keväthän se poltteli mielessä.;) Miehen ja poikien mielestä se oli kyllä ihan liian aikaista. Minulla oli jo mielessä Kesähuoneen keväiset illat mukavasti taljoilla istuen. Kesähuoneen ovi puolestaan on jälleen niin turvoksissa, ettei sitä saa auki ilman väkivaltaa. Odotellaan siis niiden taljojen kanssa vielä...:P

Sipulikukat!<3 Ensin niistä voi nauttia sisällä ja Kesähuoneessa ruukuissa, koreissa ja maljakoissa, mielummin monissa väreissä, joita meillä ei muulloin juuri nähdäkään, ja sitten ulkona ruukuissa, kransseissa ja lopulta kukkapenkissäkin.

Sipulikukkien lisäksi kevääseen kuuluu ehdottomasti erilaiset hedelmäpuiden oksat. Tuntuu melkein taikuudelta saada oksat kukkimaan, varsinkin, jos kerää ne itse pihalta, hankien keskeltä.

Kaikki vihreä, kuten viherkasvit ja yrtit, istutusten ja juurrutusten hennot vihreät alut, kuuluvat myös ehdottomasti kevääseen. Ja kun aikansa jaksaa odottaa, on luonnossa puhkeava vihreys sitä kaikkein parasta ja kauneinta.

Haasteen lähetän eteenpäin ihanille bloggareille ja vihreän ystäville.<3: 

Kotonasi. Annukalle

Villa Kotirannan Sadulle sekä

Versoja Vaahteramäeltä Riinalle 

Poimi itsellesi tärkeitä kevätkuvia ja -tunnelmia ja jaa ne blogissasi. Postauksen voi käydä linkittämässä Tiiun alkuperäisen postauksen kommentteihin. Sieltä löytyy myös yksityiskohtaisemmat ohjeet haasteeseen.

Kevätaurinkoista viikkoa!

Taina

Asioita, jotka tekevät kodin // Arvonnan voittaja

Kokosin oman listani asioista, jotka tekevät kodin minulle. Tykkäsin Asioita jotka tekevät kodin -kirjan tavasta ajatella kotia kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin kannalta. Nämä omat ajatukseni ovat yritystä löytää yksinkertainen resepti kodikkuuden tunteelle. Suosittelen lämpimästi lukemaan Sara Karlssonin kirjan!  Siitä saa paljon ajattelemisen aihetta. Postauksen lopussa paljastan arvonnan voittajan, mutta ensin...

Perhe

Tietenkin perhe. Missä perhe, siellä sydän ja koti. MUTTA...Maailmassa on hirmuinen määrä yksinasuvia ihmisiä. Jos ajattelisin, että oikea koti on vain sellainen, jossa asuu perhe, niin olisihan se suorastaan tylyä yksineläviä kohtaan. Kuka tahansa meistä perheellisistä voi joku päivä asuakin yksin, ja toisaalta tuskin tunnen olevani hotellihuoneessa kuin kotona, vaikka kuinka olisin siellä oman perheen kesken. Olisiko niin, että perhe auttaa kodikkuuden tunteeseen, mutta ei kuitenkaan ole sen ehto?

Toimivuus

Perusasiat kuten lämpö ja vesi pitää tietenkin olla kunnossa. Jos koti sairastuttaa siellä asuvat ihmiset, on se on varmasti yksi kurjimmista asioista, mitä asumiseen ja kotiin voi liittyä. Kodin pitää siis olla terve. 

Tämän jälkeen tulee lista muita toimivuuteen liittyviä asioita, kuten vaikkapa eteinen, jossa on istuin, lasku - ja säilytystilaa tai keittiö, jonne tavarat mahtuvat niin, että ne on helppo ottaa käyttöön tai tasoilla on tilaa laittaa ruokaa ja leipoa. Koen tärkeäksi, että tavaroille on omat paikkansa. Kodin toimivuuteen lienee helpointa vaikuttaa rakennus- tai remontointivaiheessa, kun toimintoja mietitään etukäteen. Vieläkö muuten rakennetaan koteja, joissa ei ole ajateltu kodinhoidollisia tarpeita (pyykinpesu ja -kuivaus, siivous jne...)? Mielestäni myös tuulikaappi on aikansa elänyt juttu, joka tekee eteisistä sumppuja. 

Valo

Omalla listallani tämä nousee isoksi asiaksi kodintunnussa. Kun muutimme ensimmäiseen omaan kotiin (ei siis kaupungin osoittamaan vuokra-asuntoon, joka sekin oli valoisa), muistan elävästi sen talvipäivän valon, joka tulevaa kotiamme valaisi. Silloin tiesin olevani kotona.  Linkistä voit käydä lukemassa jutun tuosta kodistamme. Kun suunnittelimme tätä kotia tuossa edellisessä asuessamme, oli yhtenä lähtökohtana valoisuus, luonnonvalon maksimointi ja keinovalon riittävyys pimeänä vuodenaikana. Luulen, että se on ratkaiseva juttu, kun tästä kodista jonnekin aikanaan muutamme. Paljon valoa! Käyn sisäistä taistelua verhojen suhteen, sillä toisaalta voisin olla ilman verhojakin, mutta toisaalta pehmeät materiaalit tuovat myös kodikkuutta. Sälekaihtimista en tykkää oikeastaan ollenkaan. Asuessamme vesivahingon vuoksi muutamia kuukausia evakossa Lahden keskustassa kerrostalossa, on mieleeni jäänyt kaksi voimakasta mielikuvaa. Valkoiset, ohuet, verhot makuuhuoneessa, jotka laskivat valon kauniisti läpi. Toinen mielikuva liittyy yöllisiin imetyshetkiin, kun pihan katuvalot loistivat ikkunoiden takana. En koskaan sytyttänyt muita valoja yöllä, kun ei tarvinnut. Olin näköjään kirjoittanut, että tuo väliaikainen koti ei tuntunut kodilta, koska en edes halunnut sen tuntuvan kodilta. Valolla kuitenkin on merkitystä.

Tilantuntu

Jos joka paikka on täynnä tavaraa, ahdistun. Huonekalujen ohi pitää pystyä kulkemaan pienentämättä itseään tai joutumatta varomaan koko ajan jonkin tavaran tiputtamista vahingossa. Jos neliöitä on vähän, ei niitä kannata täyttää tavaroilla. Tästäkin on omakohtaista kokemusta mm. siltä ajalta, kun rakensimme tätä kotia. Olimme (neljä henkeä, kuopus 1-2-vuotias eli hänellä oli paljon isoja tavaroita, kuten vaunut ja rattaat) vuokralla hieman yli 50 neliön kaksiossa vuoden verran, enkä tuntenut oloa ahdistuneeksi, sillä meillä oli tavaroita säilössä kahdessa varastossa. Kun muutimme  näihin isoihin neliöhin, auoin laatikoita ja ihmettelin kaikkea sitä, mitä omistimme. Oli hyvä hetki hankkiutua turhista tavaroista eroon. Pitäisi varmaan taas jatkaa karsimista!

Tavarat, tekstilit, kukat ja kasvit

Tykkään tavaroista, joilla on tarina. Joskus uusillakin voi olla (esim. itsetehdyillä, matkoilta ostetuilla tai pitkäaikaisilla haaveilla, joista on tullut totta), mutta perityillä tai kierrätetyillä ainakin on. Katalogikodit ovat käytännössä kolkkoja kulisseja. Kodissa saa näkyä elämä, ja kerroksellisuus on pelkästään hyvä asia. 

Tekstiileillä kodista tulee pesämäisempi. Matot, verhot, tyynyt ja peitot pehmentävät ääniä. On ihana käpertyä peiton alle tai hipsutella pehmeän maton päällä avojaloin! Kun palasin linkkaamiini postauksiin meidän entistä kodeista, huomasin, että siellä ensimmäisessäkin oli viherkasveja ja sille ajalle tyypillisiä kuivakukkia. Leikkokukkiin ei vielä silloin ollut varaa. Kerrostalosta rivariin muutettuamme luovuin viherkasveista ja vaihdoin ne leikkokukkiin. Siitä lähtien meillä on ollut lähes aina kukkia tai kasveja, jotain elävää, pöydillä ja tasoilla luomassa kodikkuutta. 

Sitten arvontaan! Teitä oli yhteensä lähes 40 osallistujaa (blogi, face, insta), ja olisi ihanaa lähettää kirjatervehdys teistä jokaiselle.<3 Kirjoja oli kuitenkin arvottavana valitettavasti vain yksi kappale. Generaattori poimi ensimmäiseksi numeron viisi eli voittaja on Tiina. Onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostiin viestin, jotta voin lähettää kirjan.:)

Aurinkoista sunnuntaita!

Taina

  

Lomalle lompsis

Kyllä tätä alkavaa lomaa on kovasti jo kaivattu. Väsymys itselläni on ollut sitä luokkaa, että minun, aamuihmisen, on pitänyt käyttää kaikki tahdonvoima aamulla sängystä nousemiseen. Ja minä sentään tykkään työstäni! Viime aikoina on tullut paljonkin mietittyä työelämän mielekkyyttä ja vaatimuksia. Jatkuvasti kuulee ihmisistä, jotka ovat uupuneet työssään, vieläpä hyvin erilaisissa töissä olevista ihmisistä. Onko yhteiskuntamme tehokkuus mennyt ehkä jo ihmisten sietokyvyn yli?  Tilannetta ei helpota yhtään tieto siitä, että meillä nyt työelämässä olevilla, 50 -vuotiailla ja sitä nuoremmilla, on varmasti eläkeikään matkaa. Ei kai kukaan oikeasti eläkkeellä kaipaakaan näin keski-ikäisenä, mutta kauhean kiva olisi, jos edes ajatustasolla jaksaisi omaa työtään sinne eläkkeelle saakka! 

Oikeastaan en kuitenkaan tullut kirjoittamaan työssäjaksamisesta, vaan kertomaan, kuinka ihanaa on, kun on loma!<3 Nyt täytyy levätä ja nauttia aikatauluttomuudesta. Tänään otetaan rennosti ja laskeudutaan lomalle. "Leivoin" pullia suoraan kaupan pakastealtaasta ja tilattiin pizzaa lähipizzeriasta. Takka lämmittää mukavasti ja Voice of Finland alkaa näillä hetkillä telkkarissa. Lomafiilis.<3

Ehdin viimein napsimaan tänään päivänvalossa kuvia kimpusta, jonka solmin tiistai-iltana ammattijärjestömme osittain sponssaamalla sidontakurssilla. Kurssia oli pitämässä Neilikan Tiina. Olisikin kai voinut uskoa häntä vielä enemmäkin ohjeistuksessa, sillä nuo kukat näyttävät nyt kolme päivää myöhemmin auenneen niin, että osa on hieman ahtaassa raossa. Ginstianoksat jouduin enimmäkseen ottamaan pois jo eilen, sillä ne tuntuivat kuihtuvan nopeammin kuin muut kukkaset. Tykkään tosi paljon leinikistä ja orkideasta kimpussani, freesia alkaa vasta nyt avautua. Juuri sopivaa lomapuuhaa onkin seurata kukkien avautumista ja järjestellä kukkaset uudestaan maljakkoon jossain vaiheessa.;D

Tänään hain myös kirppikseltä lomalukemista ja postista kaksi suurta pakettia täynnä lankoja! Voi olla, että näitä lankoja neulotaan vasta ensi syksynä, mutta kun on antanut pikkusormen paksuille villalangoille, niin on näköjään pakko tilata...kun halvalla saa! Aina silloin tällöin olen käynyt katsomassa Adlibriksellä lankojen hintoja ja värejä, ja viime viikolla silmiini osui ystävänpäivätarjous, joka alensi hintoja vielä noista nykyisistä tarjoushinnoistakin. Jos siis haaveilet chunky wool -peiton neulomisesta, on se tällä hetkellä mielestäni varsin edullista. Omat lankani ostin tällä kertaa Dusty Blue ja Beige Melange -sävyissä. Mies ei oikein tykkää, kun jo olemassaolevista peitoista irtoaa aika paljon höytyviä. Vuosi sitten hän (ihan aiheellisesti näköjään) epäili, että aikomukseni on täyttää koko koti jättipeitoilla. :P

Vielä on muuten muutama tunti aikaa osallistua Asioita jotka tekevät kodin -kirjan arvontaan.

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua, sekä rentouttavaa lomaa kaikille, jotka sellaista saavat viettää!

Taina

Asioita jotka tekevät kodin // Arvonta

Aurinkoinen tervehdys!<3 Toivottavasti sielläkin on ehditty nauttimaan näistä ihanan aurinkoisista ja epätavallisen lämpimistä helmikuun viikonlopun päivistä! Eilen kahvittelimme Kesähuoneessa, ja senhän täytyy tarkoittaa, että jos ei nyt ihan vielä kevät, niin ainakin kevättalvi on koittanut.<3 

Blogini ei ole muuttumassa kirjallisuusblogiksi, vaikka edellinenkin postaus käsitteli uutuuskirjaa!;) Tämän vuoden alussa on tullut käytettyä aikaa lukemiseen enemmän kuin varmaan 10-15 vuoteen, ja se tietenkin näkyy myös blogissa (postausten lisäksi hiljentyneenä postaustahtina). Olen erittäin innoissani lukemisen paluusta elämääni, sillä olen oikeasti kaivannut kirjojen lukemista! Toivoisin, että muutkin kaltaiseni, entiset lukutoukat, jotka elämän ruuhkavuodet on erottanut kirjoista, löytäisivät takaisin kirjojen ääreen!:)

Sain Otavalta Sara Karlssonin kirjan Asioita jotka tekevät kodin. Kirjan nimestä voisi ajatella, että kyseessä on sisustuskirja, ja tavallaan kirjaa voi sellaiseksikin kutsua. Mielestäni Asioita jotka tejevät kodin -kirjassa on enemmänkin  kysymys hyvinvoinnista ja  kokonaisvaltaisesta elämän hallinnasta, kuin sisustamisesta. Kun eilen illalla ja tänään aamulla luin kirjaa loppuun, sekoittui se mielessäni eilisen koulutuspäivän psykologi Tiina Röningin luentoon mielen hyvinvoinnista. Sisällöissä oli paljon samaa, mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.

Asioita jotka tekevät kodin on nopea- ja helppolukuinen kirja. Koska olen listojen rustailija, tykkäsin kovasti Saran laatimista listoista, jotka hän oli koonnut aina luvun loppuun, vähän kuin koosteeksi. Noihin listoihin on kiva palata uudelleen, kun haluaa miettiä omaa kotia, sen toimintoja tai toimimattomuutta, ehkä sen laittamistakin. Kirjasta löytyy lista mm. asioita, jotka tekevät valaistuksesta miellyttävän, lista asioista, jotka parantavat unen laatua, lista vieraanvaraisista asioista, lista ihanista asioista kylpyhuoneessa jne. Listat, kuten kirja muutenkin, varmasti inspiroi tutkimaan omaa kotia uudenlaisesta näkökulmasta.

Itselleni asiat, jotka tekevät kodin ovat oma perhe, muutamat rakkaat tavarat ja huonekalut, paikat omille tavaroille, riittävä valo, mahdollisuus tehdä itselleni mieluisia asioita ja tietenkin kukat! Kuulostako listani ihan hullulta?:)

Kirjoja tuli minulle Otavalta kaksin kappalein, joten voin ilokseni arpoa Asioita jotka tekevät kodin -kirjan jollekin blogini lukijalle. Osallistua voi kertomalla kertomalla muutamalla sanalla, mitkä asiat sinulle tekevät kodin. Kommentoida voi tämän postauksen loppuun, tai Mansikkatilan mailla -blogin Facebook - tai Instagram -linkin perään. Aikaa osallistua on perjantaihin 22.2. saakka. Onnea arvontaan!

Suurkiitos Otavalle kirjoista!

Oikein kivaa viikkoa, 

ja leppoisaa lomaviikkoa sellaista viettäville!<3

Taina