Jäätävää - Kun joutuu somen ulkopuolelle

Viime tiistaina kirjoitin jutun hankkimastani keramiikasta. Olin kuvannut kattauksen, jossa astiat olivat käytössä. Mielestäni juttu oli sellainen, joka melko varmasti yltäisi tuonne blogin sivupalkkiin kuukauden luetuimpien juttujen listalle.

Melko pian jutun julkaisemisen jälkeen henkilökohtaisilla Facebook -sivuillani näkyi useita ilmoituksia, joissa luki: Julkaisusi on poistettu, sillä se vaikuttaa roskasisällöltä. Saat lisätietoa tuen postilaatikosta. Huomasin, että linkit, jotka olin hetkeä aiemmin jakanut Facebookin sivuilla (aiheesta riippuen saatan jakaa postauksen jopa viidessä eri paikassa), oli poistettu. Blogini omilta Facebook -sivuilta oli poistettu ihan jokaikinen julkaisu, jos siinä oli linkki blogiini, suurinosa siis (noin tuhat postauslinkkiä neljän vuoden ajalta). Aika jäätävää huomata juotuneensa muiden, systeemin, ja ehkä myös kiusaajan armoille.

Huomasin pian, etten pysty toimimaan myöskään Instagramissa. Kun tykkäsin kuvista, eivät sydämet pysyneet punaisena, ja ruutuun tuli ilmoitus, jonka tarkkaa sisältöä en enää muista. Muistaakseni siinä viitattiin linkkiin, joka on Insta-tililläni, linkki blogiini tietenkin. Viimeisestä kuvasta oli myös hävinneet kaikki hästagit ja muu teksti. Ensin ajattelin, etten todellakaan poista linkkiä blogiini ja anna periksi, mutta tein sen sitten päivä tai pari myöhemmin, jotta pystyin edes tykkäilemään muiden kuvista ja jakamaan kuvia, vaikka blogiin en ketään tuota kautta voi  nyt opastaa.

Facessa pystyin klikkailemaan saamiini ilmoituksiin, että julkaisuni eivät ole roskapostia, ja kirjoittamaan jotain (tulikivenkatkuista) palautetta. Sieltä Facebookin ilmoittamasta tuen postilaatikosta voin katsella ilmiantojani koskevia päivityksiä (?), saada viestejä ja vastata tukitiimien viesteihin, sekä lukea tärkeitä käyttäjätiliä koskevia ilmoituksia. Ihan kiva, mutta laatikossa lukee "Ei vielä viestejä". Muuten en ole sitten löytänytkään mitään kanavaa, jossa voisin tätä kohtaamaani vääryttä ja kiusantekoa ylläpitäjille itkeä. Mies kävi tekemässä ilmoituksen puolestani jossain, mistä en mitään ymmärrä...

Nyt kun olen neljättä päivää estettynä jakamaan mitään blogiini liittyvää, olen entistä varmempi, että joku todellakin on tehnyt kiusaa, ja ilmiantanut postauksiani niiden sisällöstä. Facebookissa toimivat koneet, ja näinpä sitten blogini sisällöstä on tullut vaarallista tai roskaa. Näin helppoa on tehdä kiusaa toiselle. 

Facebookin linkittäminen on tehty koko ajan vaikeammaksi, ja se vie postausten kirjoittamisen ohessa aikaa. Välillä linkittäessä on tullut pelkkä kuva, toisinaan pelkkä linkki ilman kuvaa. On täytynyt tehdä homma useaan kertaan, ennen kuin on onnistunut. Kaikki ne tunnit tuntuvat valuneen sormien välistä hukkaan. Miksi ihmeessä olen tuhlannut kallisarvoista aikaa Facebookin kanssa tapellen?! Vastaus on hyvin yksinkertainen. Sitä kautta tulee blogiini iso osa lukijoistani. Se on helppo reitti ihmisille, jotka eivät itse bloggaa, mutta haluavat lukea postauksia. Tiistaina julkaisemani postaus on tavoittanut arvioini mukaan noin puolet tai hieman alle siitä määrästä, minkä postaus olisi muutoin kerännyt lukijoita. Surettaa ja ottaa päähän.

Vaikka kaikki on nyt tehty kovin hankalaksi, niin periksi en todellakaan aio antaa. Jotensakin hupaisaa, että Facebook kehottaa minua mainostamaan julkaisujani, niitä, joissa ei sitä linkkiä enää ole. Minullehan bloggaaminen on vain harrastus, mutta erittäin tärkeä sellainen. Haluan itse päättää, milloin lopetan, enkä halua tehdä sitä pakotettuna. Erilaisia yhteistyöjuttuja on tullut vuosien aikana tehtyä, ja jos nyt joku haluaisi tehdä blogiyhteistyötä, tuskin olisin kovin houkutteleva vaihtoehto. Jos elantoni olisi kiinni blogistani, alkaisin olla jo melkoisen huolissani.

Koskaan en ole kellekään kuullut käyneen näin. Mies löysi englanninkielisiä keskusteluja, joissa oli saman kohtalon kokeneiden juttua. Tämä postaus oli pakko kirjoittaa, jotta seuraava samaan ongelmaan törmäävä saisi edes jonkunlaista vertaistukea, mitään oikeita vastauksia tai ratkaisua en ainakaan vielä osaa ongelmaan kertoa. Tällä hetkellä koen olevani täällä "boikotissa" kovin yksin. 

Taina 

Kuvat on napsittu kotipihasta tänä pakkasenpuraisemana aamuna.

Kun en keramiikkakurssille päässyt...

Jo pitkän aikaa silmääni on miellyttänyt niin sisustuksessa kuin astioissakin rouheampi tyyli. Käsintehtyjä, mielummin pehmeän valkoista tai harmaata, ehkä ripauksella ruskeaa, siinä unelmani astioista, joita toivoisin nyt itselleni. Viime talvena ihailin mm. Idis & Interiööri -blogin Tanjan, sekä At Home -blogin Jaanan kättenjälkiä heidän käydessään keramiikkakursseilla. Päätin, että minäkin haluan syksyn tullen keramiikkakurssille! Suunnittelimme työparini kanssa, että lähdemme sinne yhdessä, sillä yhdessä oppiminen olisi mukavampaa. 

En ymmärrä, miksi kursseille ilmoittautumiset alkavat aina arkipäivänä keskellä työpäivää! Vaikka aamulla hyvin muistimme, että tänään pitää olla valppaana ilmoittautumisen kanssa, niin seuraavan kerran muistimme asian iltapäivällä lasten lähdettyä kotiin. Tietenkin kurssi oli jo täynnä tuossa vaiheessa. Ei siis keramiikkakurssia tänä talvena, tuskin seuraavinakaan, jos jokin systeemissä ei muutu.:(

Reilu viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka olen jälleen kesän lopulla hankkiutunut eroon kirppiksellä turhista tavaroista ja hankkinut tilalle mieluisampaa. Tällä kertaa päätin siis sijoittaa tuoreet kirppisansiot astioihin, jotka ovat juuri sellaisia kuin olen haaveillut, jos ei käsintehtyjä, niin käsintehdyntuntuisia. Niinpä Helsingissä käydessäni suuntasin ensi kertaa Nougatiin (ihana kauppa!) ja ostin niin ruoka- ja leipälautaset Tine K:n mallistosta. 

Nyt sunnuntaina katoin pöydän pitkästä aikaa juhlavammin, olihan perhe parin päivän menojen jälkeen jälleen koossa ja syyspäiväntasauskin vielä. Eihän siihen mitään erityistä syytä oikeasti tarvita.:) 

Salaattilautasina käyttämäni pienet kulhot ovat edullinen löytö Tigerista, sopivat täydellisesti näiden Tine K -astioiden seuraan. Salaatin tein kesällä ostamaani kulhoon, jonka löysin kahvilla käydessä Kaarisillan kahvilasta, Erstan kartanolta. Kulho on jonkun oppilaan tekemä. Hintaa sillä oli vain 10 euroa, olisin  mielelläni ostanut noita vaikka useamman syviksi lautasiksi, harmikseni tuo oli ainoa laatuaan. 

Pihalta hain pensaasta marjaisat oksat servettikoristeiksi ja pientareelta heiniä maljakkoon. Muistinpa kaivaa kaapista vielä isäni sahaamat koivukiekot kattaukseen salaatin ja puolukkasurvoksen alle!

Voihan olla, että JOS olisin sinne keramiikkakurssille päässyt, ei lopputulos olisi ollut ollenkaan sitä, mitä mielessäni kuvittelin. Ehkä kaikki sitten meni niin kuin pitikin.:)

Taina

Kynttilöitä ja kukkia - Parasta just nyt

Kuusipäivänen työviikko viimein takana, ja vaikka tänään oli hirmuisen kiva päivä, niin olo on kuin rutistetulla sitruunalla. Kaikki mehut on tiristetty, ja aikaa palautua yksi päivä. Tänään kutsuu siis vahvasti sohva, vaikka etukäteen olin ajatellut, että voisimme miehen kanssa lähteä vaikka ulos syömään ja tuulettumaan. Pojat ovat leirillä, ja me opetellaan täällä jälleen kaksistaan oloa. 

Kynttilöitä olen poltellut ahkerasti, tuossa ne palavat nytkin, niin Eno Studion Multi Candle Pin -kynttelikössä kuin viime viikolla Habitaresta ostamassani kynttiläamppelissa. Amppelin löysin Piirongin osastolta, sieltä on aiemminkin tullut tehtyä messuostoksia.:) Jossain yläkaapissa minulla on kyllä yksi tuollainen kynttiläamppeli, ostin sen pari vuotta sitten joulumarkkinoilta, se oli myyjän itsetekemä. Kynttiläkuppi tuntuu juuri siksi  hieman huteralta, ja koska olen suorastaan neuroottisen tarkka paloturvallisuudesta, jäi kyseinen kapistus viime talvena kokonaan kaappiin. 

Tähän uuteen hain Villiviinistä kaksi eucalyptuksen oksaa, jotka kieputin rautalangalla kiinni. Eucalyptus on siitä kiva, kun se näyttää vielä kuivuessaankin hyvältä. Mielessäni näin jo tuossa amppelissa esim. omenapuunoksan omenoineen, ja kuinka ollakaan, tänään instassa törmäsin Susannan kauniiseen toteutukseen. Täytyy ehkä huomenna käydä katsomassa, vieläkö koristeomenpuussa on omenoita...

Samalla kun hain nuo vihreät, tarttui matkaani vähän kuin vahingossa ihanan tummasävyiset kukat. Tuo putkikasvi on sudenporkkana, lisäksi otin kaksi tummanpuhuvaa daaliaa. Sudenporkkana oli kiva kukkapenkissäkin! Aika ei ole viime aikoina riittänyt haaveiluun, saati tulevan suunnitteluun. Elän toivossa, että kiire syksyn edetessä helpottaisi, ja aikaa olisi kaikenlaiseen "turhaan", mutta tärkeään. Näistä pienistä kynttilöin ja kukkasin sisusteluista ammennan arkeen iloa, kun muuta ei ehdi.

Aloitin syksyn alussa uuden liikuntaharrastuksen, ja varsinkin maanantai-illan tanssitunti on ihan huippukiva! Tunnilla tanssitaan diskosta suomi-iskelmään, ja kaikkeen siltä väliltä. Tunti menee aina todella nopsaan. Mukava aloittaa viikko liikunnallisissa merkeissä. Toinen tanssitunti (lavatanssia yksin) on perjantaisin, mutta sille tunnille olen ennättänyt vasta kerran. Mukavaa sekin!

Nyt suljen koneen, vaikkei se kauaa nyt auki ehtinyt ollakaan. Huomenna yritän ennättää blogikierrokselle!

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Ryijystä matoksi

Jotkut asiat vaativat kypsyttelyä, ja toisinaan myös sattumaa. Toissakesäisistä Mikkelin Asuntomessuista jäi mieleen mm. Kannustalo Harmaja Saimaan harmoninen tunnelma. Siinä vaiheessa, kun poistin makuuhuoneesta tapetin ja maalasin seinän rusehtavalla, tajusin jo, että Harmaja Saimaa, ja erityisesti sen makuuhuone oli jäänyt jonnekin mielen sopukoihin malliksi siitä, mitä tavoittelen. Tuolla Asuntomessuilla mieleeni jäi myös makuuhuoneen lattialla ollut ryijy, joka oli saanut uuden elämän mattona. Nyt tosin epäilen, että liekö Harmaja Saimaan ryijy varta vasta tuonne kudottu, sillä niin täydellisesti se sopi makuuhuoneen väreihin, eikä siinä myöskään ollut hapsuja, kuten ryijyissä usein on...

Jo useita kuukausia olen siis etsiskellyt sopivaa ryijyä makuuhuoneen lattialle. Hobby Hallin "lirumatot" olivat kyllä kauniit ja edulliset, mutta jatkuvasti mutkalla, tai liukumassa. Yksi kiva ryijy meni jahkaillessa ohi, mutta kun näin tämän, nyt makuuhuoneen mattona toimivan, ryijyn Fb -kirppiksellä, vieläpä erittäin edullisesti, oli pakko lähteä Loviisaan sitä hakemaan. Myyjä oli ostanut ryijyn kuolinpesältä muutama vuosi sitten, mutta nyt tehdessään muuttoa, hän oli hankkiutumassa suuresta määrästä tavaraa eroon. Ryijy on jonkun loviisalaisrouvan itse itselleen kutoma. 

Ryijyssä on pääasiassa värejä, joita makuuhuoneessa on muutenkin valkoisen mausteena, eli vihreää, sinertävää ja harmaata. Myyntikuvassa tummat osat näyttivät mustilta, mutta ei tuo ruskea mielestäni ole paha, vaikkei musta olekaan.:)

Suurempaa pulmaa aiheutti hapsut, jotka tässä ryijyssä on alareunassa. Sain taitavilta käsityöihmisiltä neuvoja, ja niiden ydin oli, että hapsujen piilottaminen pysyvästi vaikkapa kanttaamalla ei välttämättä tuota sellaista tulosta, kuin jos tämä hapsuttomuus olisi ollut ryijyssä alunperin. Niinpä tyydyin laittamaan ryijyn alle Ikean erinomaisesti toimivaa liukuestettä, ja käänsin hapsut ryijyn ja liukuesteen väliin käsin. Hyvin on pysyneet hapsut piilossa. Imuroinnin ja siivouksen yhteydessä hapsujen asettelu piiloon ei montaa hetkeä vie. Toki olisi kivempi, jos hapsuja ei olisi lainkaan, mutta tuolla tavalla niistä ei haittaa ole. 

Tykkään ihan todella paljon siitä, miltä ryijy tuntuu jalan alla! Viime aikoina näitä matto-ostoksia on tosiaan ohjaillut näön ohella tuntoaisti.:) On ihanaa, kun jalan alla tuntuu pehmeältä, eikä siihen silti jää jalan painaumia, mitä myöskin ehdin miettiä ennen ryijyn ostoa. Tykkään myös siitä, että meidän makuuhuoneen matolla on historia ja tarina.

Makuuhuoneen seinälle hankin jokin aika sitten miehelle oman naulakon K -Raudasta (se ei juuri koskaan ole noin tyhjä kuin kuvissa, mutta vaatteiden peitossa kaunis naulakko olisi jäänyt piiloon, oli pakko stailata kuvia varten). JOS olisin rikas, siinä olisi nyt Hang it All -naulakko ruskeilla nupeilla. Koska en ole, niin saman asian ajaa halpisversio, jossa on nupeissa niin ikään makuuhuoneen värejä.

Pakko vielä mainita, että tammenoksia ei välttämättä kannata tuoda makuuhuoneeseen, varsinkaan, jos niissä on tammenterhoja. Meillä kävi useana yönä melkoinen kopina terhojen putoillessa lattialle, joten jouduin lopulta nyppimään terhot oksista pois perherauhan säilyttämiseksi.;)

Mukavaa viikkoa!

Taina

Habitare 2018

Tämän vuoden Habitarea on nyt sisustus-ja lifestyle -blogit pullollaan, ja ennen messuja mietin, että postaanko aiheesta lainkaan. Fiilikseni messuiltapäivästä on sen verran positiivinen, että pakkohan nämä kuvat ja tunnelmat on jakaa.:) Toivottavasti inspiroi! Messuillehan ennättää vielä tänääkin, ja jos matka ei olisi noin pitkä, sattaisin lähteä vielä uudelleen kiertämään ainakin osan messuista. Kuuleman mukaan parhaat ostokset messuilla voi tehdä sunnuntaina, sillä näytteilleasettajillakin on helpompaa, kun pakattavaa on vähemmän kotiin lähtiessä...

Värikästä (erilaisia ruskeita, ruskan värejä, punaista ja keltaista, sinistä ja vihreää, omaan makuuni paikoitellen vähän turhan retroa), luonnonläheistä, ekologista, mutta entistä runsaampaa, siinä muutamia sanoja määrittämään sisustuksen trendejä tällä hetkellä. Mielestäni aika samanlaista kuin vuosi sitten (postaukset täällä ja täällä). Puuta puunvärisenä, rouheutta tekstiileissä ja keraamiikassa ja tänä vuonna maljakoissa näytti lähinnä olevan heiniä. Niitä ostin muuten itsekin messuilta kotiintuomisiksi.:)

Lahti muotoilu- ja puuseppienkaupunkina on hyvin messuilla esillä, ja siitä olen tietenkin hyvin ylpeä! Messuilla on mm. Design Lahti laituri, jossa on Lahden alueelta monia mielenkiintoisia yrityksiä esillä, kuten HT- collection (mulla on ihan kamala sohvakuume, mutta tällä kertaa aion olla erittäin perinpohjainen ja harkitseva ennen ostopäätöstä), Upwood design (jonka Atomi-valaisin voisi sopia meille, sitä joskus aiemmin jo googlailin) ja Pedro, jonka West -nojatuoleja huolisin vaikka kaksinkappalein (ruskealla nahkaverhoilulla) uuden sohvan kaveriksi sitten myöhemmin. Laulumaa, Tapio Anttila, Luhta...muutamia lahtelaisnimiä vielä mainitakseni. Yleensä myös Protoshopissa lahtelaiset nuoret suunnittelijat pääsevät esille,  niin tänäkin vuonna, kiitos Muotoiluinstituutin. 

Oma suosikkini Protosopin puolelle oli tällä kertaa helsinkiläisen Hanna Kutvosen suunnittelema peilin ja säilyttimen yhdistelmä Twist, jonka peiliosa kääntyy, jolloin tankoon saa vielä muutaman ripustimenkin. Tälle on helppo veikata menestystä.

Jo ennen messuja törmäsin Instassa hämeenlinnalaiseen Papurinoon, ja tilauksen tein samantien. Vanerinen Lahti -kartta koristaa nyt työhuoneen seinää. Olin jo pitkään ajatellut tilata seinälle kartan Lahdesta, mutta tämä puinen on mielestäni vielä hienompi. Voikukkataulun toiselle puolelle voisin hankkia jonkin toisen kartan, vaikka pyöreänä...

Kukka-anti jäi itselleäni tälle erää melko laihaksi. Onneksi on Järveenpään Kukkatalo, jolla on upea osasto, ja Saija siellä antamassa vinkkejä! Tein tuttavuutta myös Garden & Living -myymälään. Jollain lomalla täytyy kyllä tehdä retki kyseiseen liikkeeseen. Betoniset palloruukut sinisarjan siemenkodilla on mielestäni yksinkertaisen upeat. Joko pallomaljakot ovat nyt todella in, tai sitten itseäni on viehättänyt eniten kukka-asetelmat, jotka ovat pallomaljakoissa.

Erityisen iloiseksi tulin yllättävästä kohtaamisesta Leino Designin Mirun kanssa. Miruun olen tutustunut hänen joulubloginsa kautta, nykyään yrittäminen on tainnut viedä ajan niin, ettei blogi ole enää valitettavasti  päivittynyt. Kuvat jäivät siinä tohinassa ottamatta!

Kiitos messuseurasta Heidi ja Satu! 

Entä sinä, kävitkö ja tykkäsitkö?

Taina