Taikinaterapiaa - Mustikkaleivokset

Joskus tilanne vaatii leivontaterapiaa, tänään oli sellainen päivä! Leipominen on itselleni yksi tapa rentoutua. Silloin kaikkein mukavinta, kun se tapahtuu ihan vain huvin vuoksi, ilman paineita onnistumisesta. Nautin myös leivonnaisten kuvaamisesta. Pysävät samalla tavalla mukavasti paikoillaan kuin kukatkin.:P

Pläräilin alkukuusta vanhoja sisustus-ja naistenlehtiä ennen kuin laitoin ne kirppikselle myyntiin. Kävivät muuten ihan omituisen hyvin kaupaksi, yhtään ei jäänyt töihin askarteluihin vietäväksi! Sieltä lehtipinoista löysin Koti ja Keittiö -lehden puutarhalehden 2/14, joka ei joutunutkaan kiertoon mm. herkullisen tuntuisen leivontareseptin vuoksi. Pientä sovellusta tein sen mukaan, mitä kaapissa sattui olemaan. Jotain häikkää ohjeessa oli ainakin paistoajan suhteen. Arvelisin, että leivospohjat olivat uunissa loppujen lopuksi noin puoli tuntia, vaikka ohjeessa paistoajaksi oli mainittu 10 minuuttia / kullanruskea väri.

leivospohjat:

225g vehnäjauhoja

80g tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

125g voita 

3 munankeltuaista

2 rkl kylmää vettä

täyte: 

100 valkosuklaata sulana

200g mascarpone-juustoa

200g rahkaa

60g tomusokeria

puolikkaan sitruunan mehu

koristeluun

mustikoita ja tomusokeria

Murenna voi jauhojen ja sokerien sekaan. Sekoita keltuaiset. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Itse käytin haarukkaa apuna. Laita taikina kelmun sisään ja jääkaappiin tunniksi. Lämmitä uuni 160-asteiseksi. Voitele vuoat (riitti hyvin yhdeksään vuokaan, joista kolme on melko isoja) ja painele taikina vuokien pohjalle ja reunoille. Paista, kunnes taikina näyttää kypsältä.:)

Valkosuklaan sulatin mikrossa ja lapoin lusikalla jäähtyneiden leivosten pinnalle. Lopuksi sekoitin mascarpone-juuston, rahkan, tomusokerin ja sitruunamehun, ja annostelin täytteen leivosten päälle. Mustikat ja ripaus tomusokeria, ja leivokset ovat valmiit!

Huomaan taikinaterapian toimineen. Leipomiseen keskittyminen ja leivosten kuvaaminen tyhjentää mielen muista asioista, lopputulos on sivuseikka. Tällä kertaa kyllä varsin onnistunut sellainen!

Perjantainaattomietteissä;)

Taina